Välillä tuntuu, että päivät kuluvat, eikä mitään ihmeellistä jää mieleen. Vaikka elo on täynnä pieniä ja suuria ihmeitä! Siksi päätin alkaa kirjata kuukausikuulumisia. Tässä joulukuusta mieleen jääneet:
– Nujersin marraskuun yllä lojuneen tunkkaisen ja epämääräisen pahan olon joulutuksen riemun alle. Oli vähän pakkokin; koronarajoituksia kiristettiin jälleen, ja iltoihin tuli lisää tunteja esimerkiksi kulttuuririentojen ja lasten harrastusten peruunnuttua.
– Nautin nuoskana satavan lumen tuoksusta.
– Istutin kukkineita hyasintteja palstalle toivoen, että ne sieltä nousevat kukkien tulevana tai sitä seuraava kesänä.
– Vietin puolison kanssa päivätreffejä pikkumökillä.
– Talviuintikausi jatkui, ja välillä uimaan sai pulahtaa lumisen maiseman keskellä. Kerran uiminen jäi väliin, kun merenlahti oli jäätynyt niin kovaksi, että sitä ei käsipelillä enää saanut rikki. Talveen uskoen laitoin hakemuksen sisään paikalliseen avantoseuraan, jotta viikoittaiset uintini olisivat mahdolliset kunnon jäiden aikaankin.
– Aloitin yhdessä muun perheen kanssa pikkulintujen talviruokinnan mökillä. Tehtiin lasten kanssa rasvaisia siemen-pähkinäkakkusia ja kiinnitettiin puuhun lintulauta auringonkukansiemeniä varten.
– Vietimme itsenäisyyspäivää eväsretkellä ystävien kanssa. Alkuperäinen suunnitelma oli iltapukujuhlat, mutta tänä vuonna näin. Päätettiin vetää ykköset päälle ja viettää rokotejuhlia, sitten joskus.
– Nautin monta mukillista glögiä ja söin hurjasti piparkakkuja. Miten voi olla, että vasta muutama vuosi sitten ymmärsin, että piparkakuthan ovat hyviä?
– Nautin jouluaikaan luultavasti 95 prosenttia koko vuoden lehmänmaitojuustokiintiöstäni. Piparkakut ja homejuustot liittyvät asiaan.
– Luin tai kuuntelin nämä kahdeksan kirjaa, joista Nivukosken ja Wähän kirjat olen saanut arvostelukappaleena: Tove Janssonin Muumilaakson marraskuu, L.M. Montgomeryn Annan nuoruusvuodet, Eeva Koulun Korkeintaan vähän väsynyt, Juhani Karilan Pienen haen metsästys, Paula Nivukosken Mainingin varjo, Pauliina Rauhalan Taivaslaulu, Anja Kaurasen Sonja O. Kävi täällä, Nina Wähän Perintö. Niiden arvostelut löytyvät Lähiömutsin IG:n Luettua 2020-kokokohtapallerosta.
– Ihastelin mielettömään kukintaan itsensä pörhistänyttä joulukaktusta.
– Vedin ensimmäistä kertaa tälle talvikaudelle juoksulenkeillä trikoiden alle villakalsarit. Annoin itselleni luvan ostaa nastalliset talvilenkkarit uskoen kunnon talveen ja aloitin niiden sisäänajon kesätossujen rinnalla.
– Treenasin ja soitin pianolla pelkästään jouluisia kappaleita.
– Vedin jalkaan perintölapikkaat ensimmäisten pakkasten kunniaksi.
– Sain olla lasten avecina synttäreillä, jotka vietettiin pimeän tultua nuotiolla vaahtokarkkeja paistaen ja kaakaota hörppien.
– Huomasin joogatessani saavani kädet yhteen selän takana (toinen käsi ylhäältä, toisen alhaalta). Toisen puolen kanssa saman on vielä matkaa, mutta riemuitsin tästä hiljakseen tulleesta saavutuksesta, sillä en muista koskaan saaneeni käsiä yhteen selän takana. Niin se rautakankikin taipuu, kun hiljalleen ja ajan kanssa vääntää!
– Rullailin mehiläisvahakynttilöitä ja hurahdin puuhaan.
– Raapustin ensimmäistä kertaa koulukokeen nähnyt-kohtaan allekirjoitukseni. Se oli hämmentävää, miten minä voin olla koululaisen vanhempi? Kuka on vastuussa siitä, että antoi tämän vastuun minulle? Ällistyttävää.
– Kävin puolison kanssa iltatreffeillä Ravintola Jurassa (illallinen saatu osana Hanna G:n Jeesiserviisiä). Teki hitsikseen hyvää saada muutama tunti kahdestaan ennen koko perheen tiiviisti yhdessä vietetyn joululoman alkua.
– Lähetin joululahjapaketit läheisille postissa.
– Ostin Disney plussan kuukaudeksi ajatuksenamme katsoa joku hömelö joululeffa joka päivä. Se suunnitelma ei toteutunut, mutta lauantain perheleffailtoihin tuli lisää mahdollisuuksia Netflixin moneen kertaan plärätyn valikoiman jälkeen. Mitä lämpimin suositus Soul – sielun syövereissä -elokuvalle. Myös Erämaan kutsu -elokuva on vallan pätevä perheleffa.
– Kävin lasten kanssa joululoman alkamisen kunniaksi herkuilla oman kylän Verso-kahvilassa. Toinen koululaisjoululoma, toinen loman aloitus Versossa, joten kai sitä voi jo perinteeksi sanoa!
– Vietin poikkeusjoulua kaupungissa, Pohjanmaalle ikävöiden, mutta myös täydellisestä aikatauluttomuudesta nauttien. Oli me, naapuriperhe ja toisiinsa raukeasti sekoittuvat vuorokaudet.
Tämä on kuukausikoostesarjan viimeinen postaus. Täältä löydät muut vuoden 2020 kuukausipostaukset:
Ihanalta kuulostaa teidän joulukuu 🙂
Mitä tulee tuohon Soul-sielun syövereissä niin odotin siltä hurjasti kun sitä on mainostettu joka paikassa ja Inside out oli tosi hyvä, mutta suoraa sanottuna lopetin katsomisen johonkin puolivälin paikkeille kun se oli minusta vaan niin puuduttavan tylsä etten jaksanut katsoa eteenpäin. Yllätyin itsekin, koska tykkään lasten elokuvista ja jaksan katsoa niitä aika paljon yksinkin. Harvemmin käy niin että pidän lasten elokuvaa tylsänä. Onkohan niin että Bambi olisi ainut ennen tätä. En vaan saanut tästä millään kiinni 😀 Mutta toisaalta kaikkien ei tarvitse tykätä jostain eikä kenenkään tarvitse tykätä kaikesta 🙂
Oli onneksi kaiken keskelläkin leppoisa joulukuu <3
Ja oho, onpa harmi, että koit Soul-leffan tylsäksi! Mä itse olen aika nirso lastenelokuvien suhteen ja alan helposti herpaantua (Netflixissä alkoi lauantan perheileffoiksi olla tarjolla just vain niitä, joissa oma mieli alkaa harhailla ihan muihin ajatuksiin), mutta tuosta pidin kovin! Sain ihan ahaa-elämyksenkin, jota olen puolison kanssa pohdiskellut sittemmin. Mutta kuten sanoit, ihmisillä on erilaisia makuja kaiken suhteen, myös leffojen, ja hyvä niin 🙂