Kivoja puuhia. Meillä tehtynä on jo piparkakkutalon rakentaminen (viime jouluna eka kerta ja ilmeisesti tämä on jo ”perinne”). Ei niin idyllistä kuin luulisi (meidän perheessä siihen näyttää sisältyvän jääjäämättä sekä lapsen että miehen hermoromahdus, itsehän olen kuin viilitynnyri siinä välissä, nimimerkillä äiti, joka tänäkin joulunalusaikana karjui perheelleen, että tämä on vihonviimeinen kerta kun tässä taloudessa tehdään piparitaloa…perinne tämäkin). No, hermoromahduksista selvitty ja piparityypit kollektiivisesti ovat sitä mieltä, että hieno tuli (tämä on siis miehen ja lapsen projekti, itse teen vaan hyvää vegaanista pikeeriä heille kokoamis- koristeluhommiin).

Kynttilöiden valaminen on kivaa, sitä tein joskus vuosia sitten (siihen aikaan kun kynttilöitä tuli poltettua paljonkin, nykyään on lähinnä ledikynttelöitä, koska ensin pieni lapsi ja sitten se jotenkin unohtui). No, uudessa kodissa (ensi vuonna) on takka, joten varmasti enemmän kynttiläpuuhia siellä (takkapuuhiakin ehkä, riippuu miten hormi loppupeleissä vetää).

Meillä miehellä on sahtiprojekti suunnitelmissa. En epäile etteikö onnistuisi (hänellä on takana vankka osaaminen erilaista oluttyyppien kotivalmistuksessa ja hyvät välineet). Harmi, että tummempien oluiden tekeminen on pidempi urakka (vaatii kypsymistä), vieläkin kaipauksella ajattelen miehen tekemää imperial stouttia, ehkäpä sitten tänä vuonna tyydyn kaupallisiin valmisteisiin), mulle ei sahti maistu (kuten ei myöskään vehnäoluet). Mutta käsittääkseni ei pitäisi olla vaikeaa hommaa sahdinkaan teko (elintarvikehygieniasta tietty kannattaa pitää huolta).

Soodataikinasta tulee mieleen mun lempparit joulukuusen koristeet (nämä taitavat olla sellaista valkoista das-massaa, mutta niin näen että toimisi soodataikinallakin. Näitä tehtiin kun lapsi on pikkuinen, ehkä 2-3 vuotias, kaulittiin massa levyksi ja sitten pyöriteltiin pintaan pitsimäistä kuviota röpöliäisellä lasiesineellä. Sitten lapsi otti piparimuoteilla kuvioita, niihin pillillä reiät narua varten ja annettiin kuivua. Lopuksi siveltiin päälle liimaa ja paljon glitteriä (jepjepjep, ja sitten sitä glitteriä oli kaikkialla, eikä toivoakaan että sitä saisi kuukausiin siivottua) ja lopuksi vielä muistaakseni sivelin lakkapinnan ja solmin paperinarusta ripustuslenkit. Osa annettiin päiväkodin aikuisille joululahjaksi ja loput onkin sit ilahduttaneet kuusessa jo vuosien ajan (ja ehkä oon unohtanut glitterin aiheuttaman hermoromahduksen, onneksi 8v. nykyään hoitaa suvereenisti glitterhommatkin ilman sotkua).