Välillä tuntuu, että päivät kuluvat, eikä mitään ihmeellistä jää mieleen. Vaikka elo on täynnä pieniä ja suuria ihmeitä! Siksi päätin alkaa kirjata kuukausikuulumisia. Tässä marraskuusta mieleen jääneet:

– Koin onnea, että toiveidemme mukaisesti kesämajakausi on venynyt jo pitkälle kesäkauden jälkeiseen aikaan. Karkasimme puolison kanssa sinne viettämään kevennettyjä työpäiviä kahdestaan, ja yksi marraskuinen yökin vietettiin pikkumökillä koko perheenä.

– Kirjoitin lasten kanssa kummilapsille Keniaan ja Kambodzaan joulukortit. Postit eivät ole kulkeneet koronan takia, ja työhuoneeni naulakossa ovat roikkuneet keväästä asti uudet värikynät ja muuta pientä kaikille kummilapsille, mutta ne saadaan matkaan sitten joskus. Jouluterveiset lähtivät matkaan kuriirilähetyksenä.

– Neuloin pitkästä aikaa, ja sain valmiiksi ihanan muhkumyssyn!

– Luin tai kuuntelin nämä neljä kirjaa, joista kaksi jälkimäistä olen saanut arvostelukappaleena: Ulla-Lena Lundbergin Jää, Suvi Vaarlan Westend, Miika Nousiaisen Pintaremontti, Elena Ferranten Aikuisten valheellinen elämä. Niiden arvostelut löytyvät Lähiömutsin IG:n Luettua 2020-kokokohtapallerosta.

– Juoksin vastakohtien perässä: kävin lenkeillä myräköissä ja päivän viimeisten auringonsäteiden kilkkeessä.

– Junnasin samaa joululaulua, Have yourself a merry little christmas -kappaletta, pianotreeneissä koko kuukauden. Pää ja sormet eivät vain meinaa taipua soittamaan sitä edes yhtä kertaa ilman takeltelua.

– Sain korona-ajan ensimmäisen nuhan ja kävin koronatestissä. Tulos oli negatiivinen, mikä on positiivista, kuten sekin, että ollaan oltu koko perhe terveenä kaikki nämä koronakuukaudet. Yhdeksän kuukautta, se on lapsiperheessä melkoinen temppu! Ja sainpa nyt kokea tätä aikaa ja tulevaisuuden historiaa nenäontelossa olevaa tikkua myöten. Koin testimatkalla myös sen elämyksen, kun räkä valuu solkenaan maskin sisällä, mutta et voi oikein tehdä mitään.

– Aloitin joulufiilistelyt ensin hiljakseen ja sitten kiihtyvään tahtiin. Ensin korkattiin joululaulut ja glögit, sitten alettiin ripustella tunnelmavaloja eri puolille kotia. Lopulta tehtiin ensimmäiset joulutortut, joulukukka-asetelmat ja piparit. Väkerrettiin puolison kanssa myös diy-joulukalenteriin yllätyspussukat. Marraskuun viimeisenä viikonloppuna sokka oli täysillä irti, kun tehtiin piparkakkuja ja lasten kanssa kolme komeaa piparitaloa tonttuja varten. Ja lopulta koristeltiin ruukkujoulukuusi ja fiilisteltiin enkelikelloa.

– Vietin perheen kanssa puolison etukäteisisänpäivää eväsretkeilemällä Kivinokan lintutornille.

– Tein taas yhden epäonnistuneen täytekakun.

– Jännitin USA:n vaaleja.

– Käyvin kuopuksen kanssa kahdestaan retkellä Jollaksen rämeellä (kirjoitan tästä myöhemmin lisää). Retken jälkeen mentiin vielä hiekkalelujen kanssa katsomaan auringonlasku merenrantaan. Niin, marraskuussa.

– Koin aivan kammottavia epäonnistumisen tunteita äitiydessä. Paha olo valui painavana pahana olona parin viikon ylle, kunnes jouluntaika ajoi sen tiehensä.

– Koin marraskuun hyökkäyksen: kroppa oli pitkästä aikaa jumissa, päätä särki, väsytti vaikka kuinka nukkui, tietokone temppuili, itketti.

– Kävin katsomassa ystävän kanssa kutsuvieraana Muiston jälki -esityksen.

– Turhauduin monen kuukauden kirppiskiertämisen jälkeen, kun toinen lapsista silti kulki pieneksi jääneissä ja moneen kertaan paikatuissa ja riekaleisissa vaatteissa, joten yhtenä iltana nakutin vaatetilaukset sisään useamman lastenvaatemerkin nettikauppaan.  

– Olin onnellinen joogasta ja sen tuomasta mielenrauhasta ja kropan vetreydestä.

– Sain peukaloon rakon teroittaessani lasten värikyniä. Niin huvittavaa, että tämä on syytä tästä marraskuusta muistaa.

– Istutin tulppaaneita parvekkeelle ruukkuihin.

– Olin fiiliksissä lihaskuntotreeneistä kaupungin ulkoliikuntapaikoilla.

– Olin huojentunut saatuani vihdoin purettua koronan aiheuttaman kaaoksen kuvien editoinnin kanssa. Kaikki kuvat keväältä lähtien on nyt käyty läpi ja editoitu, Lightroomissa ei ole enää epämääräisesti keskeneräisiä katalogeja, sain tyhjätä kameran muistikortit ja kuvakansioiden varmuuskopioiden varmuuskopiot ovat ajan tasalla. Huh!

– Ylensin itseni kylmävesiharrastajaksi ja ostin uintia varten uimakäsineet ja -tossut (niistä lisää myöhemmin).

– Liikutuin, kun postin mukana tuli kirje, jossa luki ”ensi syksyn ekaluokkalaiselle ja kotiväelle”.

– Otin ystävän neuvosta vaarin: koska marraskuussa oli vähän laskutettavaa duunia, tein myös vähemmän töitä. Luin joka aamu Hesarin kuin sunnuntaisin ja nappasin työpäivän lopusta aikaa lenkeille ilman otsalamppua.

– Rääyin kuunneltuani Jannika B:n Pyyntö-kappaleen.

– Kävin katsomassa Jää-oopperan.

– Menin monena iltana petiin samoihin aikoihin kuin lapset, ja monesti en jaksanut lukea kirjaa puolta tuntia pidempään, kun uni jo tuli.

– Nautin ensilumesta pikkumökillä.

– Kävin kuopuksen kanssa katsomassa kutsuvieraina Maaginen Kalevala -lastenmusikaalin.

– Vietin puolison kanssa vuosipäivää Hanaholmenissa. Olin tikahtua nauruun hotellihuoneemme 3D-takan kanssa.

– Tuijottelin ikkunalautamme nupuillaan olevaa marraskaktusta, joka piti jännityksessä useamman viikon, kunnes nuput marraskuun lopussa alkoivat avautua kukkimaan.

– En tiennyt itkeä vai nauraa, kun lapset leikkivät kavereidensa kanssa koronahippaa. Siinä hippa on koronavirus, ja muilla 4 rokotetta tartuntaa vastaan. Kun kaikki rokotteet on käytetty ja kaikilla on korona, leikki loppuu.

– Puin toppahousut päälle pikkujouluihin, kun naapureiden pienet pikkujoulut siirrettiin varmuudeksi ulos räntäsateeseen.

– Tyhjensin kalenteria omista ja perheen menoista, kun koronavirusepidemian takia Helsinki siirtyi taas tiukempiin rajoituksiin ja suosituksiin.