Välillä tuntuu, että päivät kuluvat, eikä mitään ihmeellistä jää mieleen. Vaikka elo on täynnä pieniä ja suuria ihmeitä! Siksi päätin alkaa kirjata kuukausikuulumisia. Tässä ______kuusta mieleen jääneet.

Näin ajattelin aloittaa jokaisen kuukausikatsauksen, kun tätä kuukausittain toistuvaa postaussarjaa alkuvuodesta käynnistelin. Eipä olisi tullut mieleenkään, että tämä maaliskuu kyllä muistetaan. Tämä on se kevät, johon kaikkia tulevia keväitä vertaan. Se, josta haen vertailupintaa, jos ja kun sitten normaalin arjen keväissä työtaakka ahdistaa, kodin ikkunat ovat paskaiset ja lapset eivät meinaa auringolta malttaa keskittyä tekemään iltaisin läksyjä. No mutta muistatko sen maaliskuun vuonna 2020, nii-i!

Mutta että tästä kuusta jäisi mieleen myös muutakin kuin korona, tässä poimintoja maaliskuulta:

  • Kävin lasten ja ystävien kanssa musiikkimuseo Famessa. Viidessä tunnissa (joiden jälkeen lapset oli pakotettava lähtemään museosta) esimerkiksi lauloimme noin viisitoista kertaa Antti Tuiskun Sata salamaa, VR-lasit päässä ja Hartwall Areenalla.
  • Kesäjuoksuinnostus selvisi talven yli ja pääsi kevätkuukausiin. Tosin loppukuusta erinäisistä virussyistä johtuen aika ja jaksaminen juoksunkin suhteen oli vähissä, samaten kuin hiljaiset ja autiot lenkkipolut.
  • Sain hurjan ihanaa palautetta minun ja Satun Unelmaduunarin tilipäivä -kirjasta. Bongasin siitä arvioita myös erinäisistä lehdistä.
  • Pikkumökin remontti nytkähti kunnolla eteenpäin. Saatiin kerättyä hyvä ammattilaissakki ympärillemme, teimme päätökset pintamateriaaleista ja raksahommat aloitettiin purkamalla. Suurin osa mökin vanhasta ja nelihenkiselle perheelle epäsopivasta kalustuksesta lähti uusiin koteihin.
  • Opin paikkaamaan esimerkiksi paidan kainaloon tulleen reiän nätimmin kuin aikaisemmin.
  • Ihastelin iltojen lisääntynyttä valoa.
  • Sain levittää lastenhuoneen lattioille patjat yökyläilyjä varten.
  • Kävin lasten ja ystävien kanssa katsomassa Inkeriläiset – unohdetut suomalaiset -näyttelyn Kansallismuseossa. Samalla piipahdettiin Kansallismuseon Vintillä leikkimässä useamman tunnin ajan.
  • Kävin ensimmäistä kertaa pizzalla kehutussa Capperissa. Samaten kävimme pizzalla hiljattain avatussa Madonnassa. Se jäikin viimeiseksi ulkona syödyksi ravintola-ateriaksi ties miten pitkään aikaan.
  • Maksoin itselleni yhden naisen yritykseni ensimmäiset osingot. Ja opin, kantapään kautta, että tein sen ihan hiton hölmösti. Käytin tunteja ja tunteja verotuksen selvittelyyn. Jotain hyvääkin seurasi: päätin vihdoin vaihtaa kirjanpitäjää.
  • Maksoimme pois pikkumökkiä varten loppukesästä ottamamme pienen lainan. Liittyy edelliseen, ja halvemmaksi olisi tullut maksaa lainaa korkoineen vielä vaikka vuosi. Mutta onpahan nyt ihan ikioma lautakasa!
  • Isini ja äitini kävivät työmatkansa ohessa kylässä. Eipä silloin tiedetty, että menee kesään, kunnes nähdään seuraavan kerran.
  • Peruttiin Satun kanssa meidän Unelmaduunarin tilipäivä -aamiaisluento. Ja siitä sitten alkoikin tämä toinen aika. Ei lähdetty lasten kanssa ystävien luo Turkuun. Töitä hävisi tai siirtyi, mutta onneksi joitakin uusia tuli tilalle.
  • Lapset jäivät etäkouluun ja -päiväkotiin etukenossa 13.3.
  • Startattiin palstakausi.
  • Vaihdoin esikoisen kanssa kaikille kotimme kasveille mullat (paitsi kaktuksille). Laitettiin samalla parvekkeelle kevätkukat.
  • 16. maaliskuuta kuuntelin yhdessä puolison ja lasten kanssa hallituksen tiedotustilaisuutta, joka kiepautti kaiken lopullisesti uuteen asentoon. Lapsi kirjoitti etäkoulussa aloittamaansa päiväkirjaan (josta sain luvan vilauttaa palasta): ”Mun koulupäivän jälkeen me kuunneltiin meneekö koulut kiinni kun on koronavirus. Koulut menee kiinni. Mä en ehdi mennä kouluun.”
  • Laitettiin meidän kotona tapahtuva piano-opetus tauolle. Luulin, että ehtisin nyt soittaa paljon pianoa siitä huolimatta. Luulin.
  • Aloitin itsekin päiväkirjan kirjoittamisen vuosien tauon jälkeen.
  • Osallistuin lasten kanssa etänä muskariin, perhejumppaan, joogaan, tanssitunnille ja konserttiin.
  • Soittelin enemmän ääni- ja videopuheluita kuin ehkä koko viime vuonna yhteensä. Ystäväni kanssa maalattiin yhdessä pari tuntia videoyhteyden kanssa. Siskoni piti lapsille videopuhelun kautta pari kertaa leivontakoulua.
  • Bongasin kevään ensimmäisen kärpäsen, mehiläisen ja leskenlehden.
  • En katsonut yhtään sarjoja ja elokuvistakin vain lauantaiset perheleffat. Onni on Hayao Miyazakin tuotanto Netflixissä! Kiitos seuraajaltani saamani vinkin, katsottiin myös Yle Areenaan tullut Poika ja Ilves -elokuva.
  • Luin tai kuuntelin nämä kuusi kirjaa: Meri Mort: Lumoavan nainen, Lara Prescott: Tätä ei koskaan tapahtunut, Tove Jansson: Haru, eräs saari, Saara Cantell: Kesken jääneet hetket, Paula Noronen: Tarja Kulho, räkkärimarketin kassa ja Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti (Niteet saatu mediakappaleina. Arviot kirjoista löytyvät Lähiömutsin IG-tilin kohokohdista.)
  • Tehtiin naapureiden kanssa yhdessä (etänä tietty) yhteistsemppiviesti meidän ikkunoihin.
  • Imuroin harva se päivä (ja puoliso imuroi sitten niinä muina päivinä) miettien, miten paljon lähes 24 h kotona olevista ihmisistä irtoaa nöftää.
  • Uusimaa suljettiin. Puolison työvuorot ja siinä samalla meidän muidenkin työaikataulut menivät uusiksi.
  • Kärsin pahoinvointiin asti yltyvistä niska- ja päänsäryistä. Jännästi ihan kuten silloin joskus perhevapaan ja uuden yrityksen noston aikana, kun en ehtinyt nukkua ja liikkua tarpeeksi.
  • Tilasin kukkakimpun kotiinkuljetuksena.
  • Luukutin Muuan mies -yhtyeen Hokusai-biisiä nonstoppina.
Jaa: