

Välillä tuntuu, että päivät kuluvat, eikä mitään ihmeellistä jää mieleen. Vaikka elo on täynnä pieniä ja suuria ihmeitä! Siksi päätin alkaa kirjata kuukausikuulumisia. Tässä helmikuusta mieleen jääneet.
- Olin viikon työ- ja oppimatkalla Keniassa. Tapasin kummilapsemme Evansin ja sain tutustua yhteistyökumppanini World Visionin kenttätyöhön Keniassa.
- Kävin safarilla Arfikassa. Kenian-matkan lähtöpäivä oli muusta ohjelmasta vapaata, ja pääsimme käymään safarilla. Savanni auringonnousussa oli kuin olisi päätynyt kauneimman kuunaan nähdyn luontodokkarin keskelle!
- Toinen kirjani, yhdessä Satu Rämön kanssa kirjoitettu Unelmaduunarin tilipäivä -ilmestyi. Aloimme saada siitä hurjan kivaa palautetta, kävin radiossa juttelemassa kirjojen aiheista ja kirjasta oli juttua useammassa lehdessä.
- Teimme pikkuretkiä pikkumökille, ja välillä meri ja valkoinen maa olivat yhtä, välillä luonto mökin ympärillä oli kuin huhtikuussa.
- Käytiin kuopuksen kanssa kahdestaan kiipeilemässä Irti maasta -kiipeilypaikassa. En edes muista, koska viimeksi oltaisiin tehty jotain spesiaalia ihan kahdestaan.
- Pyöräilin kurahousuissa, monena päivänä. Pesin omia ja muiden kurahousuja, monena päivänä.
- Osallistuin Lönkan lukupiirin tapaamiseen, eli agendalla oli kirjoja, pizzaa, viiniä ja hyviä tyyppejä.
- Aloitin reissuista rikkonaisen kuun takia useamman kirjan, vaikka yleensä haluan lukea säntillisesti vain yhtä kirjaa kerrallaan.
- Loppuun asti luin tai kuuntelin kaksi kirjaa: Parjim Statovcin Bollan ja Michel Houellebecqin Serotoniinin. (Jälkimmäinen saatu mediakappaleina. Arviot kirjoista löytyvät Lähiömutsin IG-tilin kohokohdista.)
- Matkustin perheen ja naapuriperheen kanssa yöjunalla Lappiin. Vietimme Levillä ihanan aktiivisen ja samalla rennon loman hiihtäen ja vähän myös lasketellen.
- Nautin hiihtotreffeistä puolison kanssa. Levin-reissulla pääsimme yksi päivä laduille ihan kahdestaan. Hiihdimme 27 kilsaa ja söimme pienessä Metsähallituksen hallinnoimassa taukokämpässä kolmen ruokalajin päivällisen (riisipuuroa, kurkkuvoileipiä ja kananmunia) takkatulen lämmittäessä ja kuivatellessa hiihdosta hikisiä ulkovaatteita. Täykkyä!
- Hiihdin yhteensä tasan 90 kilometriä.
- Kuukauden olennaisia oli myös se, että vietin kokonaisen viikon pukeutumalla pelkästään villakalsareihin ja tarvittaessa toppavaatteisiin.
- Siivosin eteisestä osan talvikamoista pois.
- Olin töiden kanssa vähän hätäännyksissä ja väsynyt, kun koko kuukausi oli niin repaleinen ja tuntui juoksevan sellaisella vauhdilla, että en ehtinyt mukana pysyä.
- Teimme laskiaissunnuntaina pyöräilyretken metsään. Söimme keväiseltä tuntuneessa metsässä hernekeittoa ja laskiaispullia.
- Kesäjuoksuinnostus jatkui. Tässä kuussa tuli ensimmäinen viikon tauko juoksuun seitsemään kuukauteen (juoksun sijasta hiihdin). Painelen seitsemän kilsan lenkin yhä useammin ilman pysähdyksiä.
- Kävin työhommissa paskalaitoksella, eli tutustumassa Viikinmäen jätevedenpuhdistamon toimintaan. Kerron siellä oppimastani myöhemmin!
- Tein kirppareilta superhyviä keittiötarpeistolöytöjä pikkumökille.
- Aloitimme pikkumökin remontin suunnittelun sekä remontin tekijäjoukon kartoittamisen.
Oi olen kade tuosta Levin reissusta. Me oltiin suunnittelemassa sinne menoa viikolla 8. Aloitettiin suunnittelu mielestäni ajoissa, syyskuussa. Oltais haluttu yöjunaan ja auto mukaan. Mutta eipä vaan semmosta paikkaa ollut haluamillemme päiville vapaana. Joten eipä menty Leville. En tiedä milloin pitäisi autojunapaikat varata.
Onhan tää ”kaikkien” muiden kanssa samaan aikaan lomailu erikoista, kun joutuu reissujen suunnittelujen kanssa olla niin ajoissa. Etenkin kun meidän perheessä sekä mun että puolison työt ovat sellaisia, että lomia on ennen koululaisperhearkea voinut pitää ns. off-seasonina. Junaliput me hankittiin sinä päivänä ja sillä kellonlyömällä elokuussa, kun liput tulivat myyntiin. Ja vuokramökki varattiin viime vuoden helmikuussa. Melkoista 😀
Tosi tosi harmi, että teidän Lapin-reissu ei toteutunut. Tietenkin on ihanaa, että jengi matkaa junalla ja siksi ne ovat täynnä, mutta olisipa kiva, että noille (etelän) hiihtolomaviikoille saisi reilusti lisäyöjunavuoroja.
Miten toi autojuna käytännössä toimii? Pitääkö se auto viedä jo etukäteen jonnekin vai voiko ajaa asemalle, jättää auton lastaukseen ja siirtyä itse junaan? Kai nää VR:n sivuillakin selviäisi mutta oisko täällä jollain tietoa?
Me ei autottomina olla autoa junaan viety, mutta sen verran tiedän, että ainakin Helsingin päässä auto pitää ajaa Pasilan asemalla olevalle lastauspisteelle etukäteen. Ja kyytiin sitten noustaan Pasilan asemalta (tai päärautatieasemalta) tavanomaiseen tapaan.
Ok.
Tätä mä vähän pelkäsinkin. Että sitten sinne junaan ei enää pääse kun ei ole sitä autoa.
Nyt en ihan ymmärrä, mitä tarkoitat, ja tosiaan itselläni ei ole auto-junista kokemusta yhtään. Mutta se auto siis viedään käsittääkseni ihan sen verran etukäteen vain, että samalla menemisellä siitä sitten ihmisetkin pian kyytiin pääsevät.
No siis ymmärsin että ”etukäteen” tarkoittaisi sitä että samalla reissulla ei pääse itse junaan mutta tosiaan tarkistin VR:n sivuilta ja reilua tuntia ennen lähtöä pitää olla pelipaikalla.
Ah aivan, tarkoitin tosiaan ihan vain sitä, että auto pitää viedä aikaisemmin lastattavaksi, jotta sitten autovaunut saadaan vain liitettyä Pasilan kohdilla nips ja naps junaan . Hyvä, että tuli selvyys! 🙂
”Pyöräilin kurahousuissa, monena päivänä. Pesin omia ja muiden kurahousuja, monena päivänä”
Voi näitä tämän talven riemuja! Kurahousurumbra vaan tuntuu pitkittyvän vuosi vuodelta. Perhanan ilmastonmuutos 😉
Oletko muuten jo hommannut omat vai oletko sosialisoinut miehesi kurahousut kun sait selville hänen omistavan moiset?
Hyvin muistat pieniä yksityiskohtia 😀 Mutta joo, edelleen vedellään menemään puolison kurahousuilla. Ne alkavat tosin olla niin kuluneet, että vesi ei kovalla sateella pysy pöksyjen ulkopuolella, joten saattaapi olla, että joudutaan hankkia uudet yhteiset tai vallan omat molemmille 🙂
Kiitos muistin kehumisesta, kerta se on ensimmäinenkin. Kyllä se joulupolku jäi mieleen ja on täältä jäänyt muitakin pukeutumisvinkkejä 😉
Hihi, hauska kuulla!