©Lahiomutsi Ferritiini Raudan Varastoarvo Verinayte Lisarauta Tuloksia-7138

Tämän vuoden maaliskuussa kävin mittauttamassa varastorautani arvon, eli ferritiinin, ja järkytyin. Hyvästä hemoglobiini-arvosta huolimatta varastorauta-arvoni olivat 11,3 μg. Se oli hädintuskin yli viitearvon minimin, joka on 10 μg. Varasin silloin soittoajan Terveystalon lääkärille, joka kertoi naisten ferritiiniarvon optimin olevan noin 70 μg, kun 100 μg on jo oikein hyvä. Viitearvojen sisällä on vielä ferritiiniarvo 150 μg.

Tipahditko kärryiltä? Niin minäkin olisin tipahtanut ennen kevättä, kunnes aloin kaivaa esiin tietoa ferritiinistä. Vaikka olin pikkulapsivuosien rikkonaisten öiden jälkeen opetellut taas nukkumaan, väsymys kerääntyi päivän aikana kehoon lamaannuttavan raskaana. Sitten kuulin puhetta siitä, että väsymyksen takana saattaa olla vajaus kehon varastoraudassa. Aloin googlata.

Ferritiinistä löytyi silloin netistä harmillisen vähän tietoa, ja niissäkin teksteissä lähteet olivat hataria. Facebookin Raudanpuute-ryhmä tarjosi vertaistukea, neuvoja ja enemmän varmuutta siihen, että nuhjuisen ja väsyneen oloni takana voisi olla alhainen ferritiiniarvo.

Saattaa nimittäin olla, että rautavarastot ovat aivan lopussa, vaikka hemoglobiini olisi hyvä. Sormenpäästä verikokeella otettava hemoglobiini kun alkaa hälyttää vasta sitten, kun varastoraudat ovat jo ihan tyhjiä. Siinä vaiheessa raudanpuutteen oireet ovat jo alkaneet hiipiä elimistöön niin hiljalleen, että niistä on tullut osa normaalia oloa.

Kuluneen puolen vuoden aikana varastoraudasta on alettu puhua enemmän; jopa niin paljon, että sitä on alettu parjata muodikkaaksi. Ja tämä kuulkaa korpeaa. Rautavarastojen hupeneminen on etenkin naisten ongelma, ja se tuntuu olevan se ongelma. Taas jotain naisten vaivoja, ämmien hysteriaa, jota ei tarvitse ottaa vakavissaan.

Kannattaisi ottaa, koska asia koskee jollain tavoin jokaista, joka valuu jossain vaiheessa elämäänsä kerran kuukaudessa kuukautisverta. Ja etenkin kaltaisiani, joiden menkat vastaavat verimäärältään teurastusta. Myös raskaudet, synnytykset ja imetykset kuluttavat rautavarastoja. Kunnes ne ovat loppuun kulutetut, kuten itselläni.

Minä aloin viime maaliskuun lopussa käyttää nestemäistä Floravital-rautalisää. Tein tuolloin yhteistyötä kyseisen rautavalmistajan kanssa, ja minulla oli jo entuudestaan hyviä kokemuksia valmisteesta. Molempien raskauksieni aikana hemoglobiinini tipahti, joten sain neuvolasta kehotuksen syödä rautalisää. Floravital oli silloin ainut tuote, josta vatsani ei mennyt jumiin. Käytin nyt kevään ja kesän aikana kolme isoa pullollista rautalisää. Keväällä säännöllisesti, mutta kesän elelin niin huithaipelina, että saattoi mennä viikko tai kaksi, kun en muistanut ottaa lisää.

Kuukausien aikana huomasin muutoksia asioissa, joiden sanotaan johtuvan raudanpuutteesta. Ensinnäkin aineenvaihduntani heräsi. Ihan kohdillaan se ei ole vieläkään, mutta jotain alkoi tapahtua – jos tiedätte, mitä tarkoitan. Kesällä uin kylmissä luonnonvesissä, ja kun muut poistuivat hampaat kalisten rannalle, minä jäin vielä veteen. Siis minä, joka en tykkää käydä edes tavallisissa uimahalleissa, koska alan palella jo ennen kuin kastan isovarpaani hallin jäiseen veteen.

Ja sitten vielä sekin, että villasukaton kausi kesti tänä kesänä pitkään; tosin niin kesti kesäkin, ja tälläkin hetkellä minulla on kahdet villasukat jalassa ja silti paleltaa. Päänsäryt vähenivät selvästi. Jouduin nyt viikonloppuna pitkäksi venyneen työviikon jäljiltä napata orastavaan migreeniin lääkkeen, enkä muista, koska viimeksi olisi tarvinnut esikoisen raskausaikana puhjennutta migreeniä lääkitä.

Nämä kaikki muutokset voivat johtua tietenkin monesta muustakin seikasta kuin rautakuurista. Tähdenlennoista, kivikasoista ja etenkin siitä, että kulunut kevät ja kesä kohtelivat mieltäni ja kehoani hellästi.

Elokuussa olin käyttänyt viimeisen rautalisäpullon loppuun. Pidin tarvittavan parin viikon rautalisätauon ennen kuin kävin ottamassa Synlabissa uudet kyynärtaipeesta otettavat verokokeet. Tällä kertaa tahdoin selvitettäväksi vain pelkän ferritiiniarvon (hinta muistaakseni hieman alle 40 euroa), kun viimeksi verikokeessa selviteltiin myös muita arvoja. Tulos oli niin laimea, että en voinut kuin päätäni pyöritellen naurahtaa.

Neljän kuukauden rautakuurin aikana ferritiiniarvoni oli noussut 11,3 μg:sta 22,3 μg:hen. Eli nousua oli siis säälittävät 10 μg:ta. Siitä on aika pitkä matka siihen, että arvo olisi 70 μg, saati toivottava 100 μg. Jos arvo nousisi samaan tahtiin, satasen saavuttamiseen menisi kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta. Tiesin kyllä, että varastoraudan kartuttaminen on hidasta puuhaa, mutta haluaisin olla täysissä elämäni voimissa ennen kuin nuorimmaisenikin menee kouluun.

Tällä kertaa en konsultoinut lääkäriä, vaikka se tietenkin suotavaa olisi. Raudanpuutteen takana voi piillä muita ongelmia ja sairauksia, minkä takia itsehoidon sijaan pitäisi ensin kysyä ammattilaisen mielipide. Kävin kuitenkin sen sijaan tutkimassa apteekin rautalisävalmisteita ja otin riskin. Nappasin ostoskoriin farmaseutin suosituksesta Maltofer-rautavalmistetta, vaikka raskausaikana putkistoni meni siitä täysin tukkoon. Siinä on nestemäiseen raiutaan verrattuna reilusti enemmän rautaa yhdessä annoksessa (100 mg) ja sen voi ottaa ruokailun aikana.

Yllätyksekseni tablettimuotoinen rautalisä ei tällä kertaa aiheuttanut mitään ongelmia suoliston kanssa. Ehkä raskausaikana vatsan solmuun menemisen syynä oli se, että vatsan seuduilla oli aika paljon muuttujia ja aika vähän tilaa noin muutenkin. Nyt olen pian syönyt yhden paketillisen rautalisää.

Olo on oikeastaan mennyt huonompaan suuntaan. Mutta taas; siihen voi olla vaikuttamassa niin moni asia. Nyt etenkin se, että syksy ja vähenevä valo vievät aina voimiani, vaikka tämä kulunut syksy onkin ollut kaunis ja melko lempeä. Oli miten oli, jälleen paleltaa kaikkien villakerrostenkin alla, ja joudun taas silloin tällöin kaivaa esiin särkylääkkeitä päänsärkyihini. Alakuloisuus, hermostuneisuus ja ärtymys kulkevat taustalla koko ajan, aaltoillen. Mutta sekin on osaltaan kiinteä palanen minua, eikä sitä hyvät varastorauta-arvotkaan poista.

Isoin asia on kuitenkin se sama. Hemmetti, että väsyttää. Olen ranttaliksi mennen kesän jäljiltä ottanut taas säntillisen unirytmini kiinni. Nukun tarpeeksi, ja aamuisin olen monesti osittain jo hereillä ennen herätyskelloa. Mutta silti olen iltaan mennessä niin väsynyt, että keho tuntuu painavalta ja pinna lyhyeltä.

Illan juoksulenkit ovat harventuneet, kun en vain jaksa, vaikka tiedän, miten hyvää minulle tekisi lähteä ihan yksikseni metsään kiskomaan hiki pintaan. Tuntuu, että tarvitsisin kahdet lyhyet päiväunet päivässä jaksaakseni. Yhdet noin kello 13, kun aamun tehotuntien jälkeen energiataso alkaa lamaantua ja työteho laskea viivasuoraan alas. Ja toiset noin kello 18, kun olen saanut lapset kotiin ja päivällisen pöytään, eikä kehossa tunnu sen jäljiltä olevan enää yhtään paukkuja jäljellä.

Luultavasti tulen hakemaan apteekista vielä yhden paketillisen rautaa. Joka tapauksessa lääkäri kun keväällä suositteli, että voisin ottaa ihan vain runsaiden kuukautisten takia rautakuurin joka syksy ja kevät. Lisäksi koitan pitää tämän syksyn elämänrytmin maltillisena, sillä niin ihana kuin syksy onkin, hiipuva valo runtelee kehoani. Josko sitten vuoden lopussa mittauttaisin uudelleen ferritiiniarvoni ja etsisin jonkun varastorautaan perehtyneen lääkärin sanomaan mielipiteensä siitä, mikä määrä väsymystä on normaalia.

Jaa: