Rakastan luonnonvesissä uimista. Vaikka olen parin vuoden aikana alkanut sietää tai jopa tykätä uimahalleista, ei mikään voi koskaan olla niin kokonaisvaltaisen ihanaa kuin luonnonvesissä uiminen.

Siitä huolimatta, että olen vilukissa, tykkään oikeastaan uida kaikista eniten muulloin kun kesällä. Silloin kun rannat ovat hiljentyneet ja vesi muuttunut tummaksi sametiksi, jonka reunoille pakkanen alkaa virkata riitteistä pitsiä. Tai keväällä, kun luonnon ja elämän herääminen alkaa vedestä. Ja jos talvisin jossain lähettyvillä on avanto, minä olen siellä myös.

Ehkä tämä on verenperintöä, sillä isini on harrastanut avantouintia iät ja ajat. Äitini kuvaama video isini talvi-ilottelusta pelkät uikkarit jalassa kuvaa hyvin meininkiä, johon olen kasvanut. Uimahallireissuilla isi aina dippasi meidät lapset ­ – luvan kanssa tietysti ­– kainaloista kiinni pitäen kylmävesialtaaseen. Myöhemmin olen isin vieraana päässyt Vaasan kylmävesiuimareiden kanssa samoille avannoille.

Olen siis ollut vuosien ajan kylmävesiuimari, mutta enemmänkin tilaisuuden tekevä sellainen. Olen pulahtanut uimaan vuodenajasta riippumatta, kun mahdollisuus on tullut eteen; yleisien saunojen laitureilta ja vuokramökkien rannoilta. Appiukkoni sahaa aina jouluksi avannon, joka nautitaan yhdessä savusaunan kanssa. Monena vuotena olen voinut sanoa uineeni vuoden jokaisena kuukautena luonnonvesissä.

Tänä vuonna luonnonvesissä uimiseni on kuitenkin jatkunut niin säännöllisesti, että uskallan alkaa kutsua sitä harrastukseksi. Syynä siihen on vähän yllättäenkin korona, mutta ennen kaikkea pyörämatkan päässä kotoa oleva pikkuruinen kaupunkimökkimme.

Keväällä kun kävin niin, että yleiset saunat menivät kiinni ja lopulta Uudenmaan rajatkin, mutta halu päästä uimaan oli kova. Niinpä päätin koittaa, onko mahdollista uida keväisen hyisessä meressä ilman saunaa. Kävelin siis kesämajan remonttityömaalta rantaan, heitin villapaidan hiekalle ja kävelin uimaan.

Ja ihmeekseni en tarvinnutkaan uintinautintoon aloitus- ja palautuslöylyjä, vaan saatoin uida rantaviivaa edestakaisin monen minuutin ajan, nousta ylös, kuivata itseni pyyhkeeseen ulkosalla ja riisua uikkarini pois ison villapaidan suojissa. Ja olo oli uimisen jälkeen freesi ja energinen, eikä raukea, kuten silloin, kun kylmävesiuimisen yhdistää saunaan. Ihania olotiloja molemmat, mutta välillä on ihan kiva olla skarppina vielä uimisen jälkeenkin.

Kun olin keväällä todennut, että sauna ei ole pakollinen osa kylmävesiuintia, aloin ilmojen nyt syksyllä viiletessä miettiä, miten voisin jatkaa meressä uimista mukavasti osana arkea. Herttoniemi on meren ympäröimä, joten sinällään matka rantaan ei mihinkään suuntaan lähtiessä ole pitkä, mutta silti kotimatkalla saattaisi ehtiä tulla kylmä. Ja vaikka kylmässä vedessä uidaankin, jälkikylmyys on asia, jota en tahdo luihini jäytämään.

Sitten keksin Kivinokan kesämajamme! Se on 10 minuutin pyörämatkan päässä kotoa, ihan rannan tuntumassa ja siellä on takka, jonka ääreen voi tulla lämmittelemään ja tunnelmoimaan uinnin jälkeen, ennen kuin pyöräilee kotiin. Ja nyt kun takana on pari kuukautta kylmävesiuintia pikkumökin tukikohdasta käsin, voin sanoa suunnitelman toimivan yhtä täydellisesti kuin olin ajatellutkin:

Ennen uintia käydään lämmittämässä pikkumökki pesällisellä puita, minkä jälkeen vaihdan mökissä uikkarit päälle. Sitten tallustelen villahotdoggina rantaan ja riisun uikkareita sekä pipoa lukuunottamatta kaiken. Hyisen ja ihanan pulahduksen jälkeen kipitän takaisin mökille, jossa laitan takkaan lisää puita ja kaadan itselleni kuuman juoman. Sitten istahdan nauttimaan uinnin jälkeisestä olosta ja pikkumökin tunnelmasta. Sitä vähäglamourista luksusta onnellisimmillaan!

Nyt tietenkin toivon, että harrastukseni ei tällaisenaan voi jatkua koko talvea, vaan meri saa kantavan jääpeitteen.

Onneksi Itäväylän toiselta puolelta löytyy avanto, jota hallinnoi Herttoniemen hylkeet. Tuorinnemen talviuintipaikalla ei ole saunaa, minkä takia olen aikaisemmin ajatuksen siitä hylännyt, mutta nyt on onneksi tullut todettua, että euforiseen uintikokemukseen riittää lämmin pukukoppikin – ja jäätyneeseen mereen tehty avanto.

Kirjoitan myöhemmin oman postauksensa vinkeistäni talviuintiin.

Jaa: