Välillä tuntuu, että päivät kuluvat, eikä mitään ihmeellistä jää mieleen. Vaikka elo on täynnä pieniä ja suuria ihmeitä! Siksi päätin alkaa kirjata kuukausikuulumisia. Tässä syyskuusta mieleen jääneet:

– Nautin ehkä ihanimmasta juoksuvuodenajasta; metsäpolkujen syksyä enteilevän mehevistä tuoksuista, hiljalleen luonnon ylle laskeutuvasta ruskasta sekä kirpeistä ja samalla lämpimistä lenkkisäistä. Juoksin myös kauden ekat syyssadelenkit.

– Aloin yhdistää juoksulenkkeihin lihastreeniä kehonpainoilla tai kaupungin ulkokuntoiluvälineillä.

– Koin hillitöntä riemua sadonkorjuu-ajasta, josta sai nauttia vielä koko syyskuunkin ajan palstalla.

– Söin perheen kanssa kiloittain, koreittain ja ämpäreittäin omenoita, mutta ei ostettu ainoatakaan niistä kaupasta. Kaupungin mailla olevien omenapuiden sadon lisäksi käytiin hakemassa omppuja siirtolapuutarhan portin pieliin jätetyistä ota tästä -koreista. Kiitokset siis Herttoniemen siirtolapuutarhan väelle!

– Iloitsin mökkiremontin viimeistelystä: päätyikkunat saivat puolison käsissä ikkunapellit ja alapohja uudet suojariteliköt.

– Olin saakelin stressaantunut ja vastapainona mökin pehmeäksi silittelemä.

– Kävin perheen kanssa monen monta kertaa puolukassa ja poimimassa korikaupalla sieniä: rouskuja, kantarelleja, suppilovahveroita, lampaankääpiä ja vaaleaorakkaita.

– Kävin näöntarkastuksessa ja toteutin haaveeni toisesta silmälasiparista.

– Koin vuosien jälkeen sunnuntaiahdistusta.

– Olin ärsyyntynyt ja harmissani, kun joku pölli meidän pyörästämme satulan. Brooksin nahkaisen satulan arvo jäi juuri ja juuri alle kotivakuutuksen omavastuurajan, minkä jälkeen ärsytyksen ja harmituksen päälle tuli vielä vitutus.

– Aloin taas pienen tauon jälkeen joogata, kun kesänrientojen vähentyessä iltoihin on jäänyt aikaa. Olin surullinen sekä itseni että Oh my goodnessin – jonka nettijoogapalvelua käytän – puolesta, kun he ilmoittivat joutuvansa hakeutumaan konkurssiin. On niin epäreilua, miten tämä aika koettelee myös pieniä hyvistekijöitä ja yrittäjiä.

– Nautin ihan hurjasti pianonsoitosta ja tajusin, että vaikka olen ihan aloittelija edelleen, olen edistynyt hienosti. Aloitin joululaulujen harjoittelun.

– Pääsin pitkästä aikaa kokemaan Lönkan lukupiirin kokoontumisen nassutusten. Viiniä, pizzaa ja kirjoja, parasta!

– Luin tai kuuntelin nämä neljä kirjaa, joista viimeisimmän olen saanut arvostelukappaleena: Tove Janssonin Kesäkirja, Kjell Westön Missä kuljimme kerran, Terhi Kokkosen Rajamaa ja Oyinkan Braithwaiten Sisareni, sarjamurhaaja. Niiden arvostelut löytyvät Lähiömutsin IG:n Luettua 2020-kokokohtapallerosta.

– Tunnelmoin perheen kanssa ensimmäistä takkatulta pikkumökillä.

– Haaveilin kahden viikon retriitistä, jonka ohjelma olisi: lukemista, nukkumista, sienestystä, punaviiniä, joogaa, päiväunia ja ehkä neulomista.

– Hajoilin hajoilevan ja vasta puoli vuotta vanhan puhelimeni kanssa. Takuukorjaus olisi vienyt kaksi viikkoa, eikä mahdollisuutta varapuhelimen vuokraamiseen ollut. Ja koska puhelin on työmaani, olin pakotettu ostamaan uuden puhelimen. Vanha toki korjattiin sittemmin, joten nyt ei pitäisi tällaista tilannetta enää tulla. Oli miten oli: älytöntä.

– Huolsin kesäkengät varastoon, ja pakkasin kesäasusteet talviteloille nekin.

– Sanoin hyvästit upealle parveketomaattikesälle 2020. Keräsin tomaattien raakileet kypsymään sisälle ja siivosin parvekkeelta kesän pois.

– Tein ensimmäisen kerran mojitot omista mintuista tälle vuodelle. Ei ihan syystunntelmiin sopiva drinkki, mutta ei sitä nyt kaikkea voi teeksikään käyttää, köh.

– Kävin puolison kanssa yön yli treffeillä Punkaharjulla. Tämä oli kolmas kerta tätä täydellistä treffikokonaisuutta: sienimetsää, neljän ruokalajin illallinen, rantasauna ja yöunet pienessä metsämökissä.

– Aloin käyttää maskia julkisten liikennevälineiden myös muuten kaupungilla liikkuessani.

– Nautin syyshuolletulla laatikkopyörällä ajamisesta.

– Istutin mökille ruukkuihin syyskukkaistutukset. Ostin varmaan sata sipulikukan sipulia, mutta ne odottelevat vielä kylmempiä säitä ennen kuin uskallan laittaa ne maahan palstalla.

– Vietettiin syksyisen tunnelmallisia öitä pikkumökillä.

– Kävin lasten kanssa katsomassa Annantalon Poikkipolkuja ekologiaan -ilmaisnäyttelyn (ja tein siitä yhteistyön IG:n puolelle).

– Aloin miettiä mökin pihan laittamista. Eli toisin sanoen palauttamista sitä enemmän luonnontilaiseksi. Alkajaisiksi puoliso kaivoi osan vanhasta perennapenkistä ylös, ja alta löytyi ihana kaunis kallio.

– Aloitin hiljalleen pastan syystyöt.

– Elokuussa hakemani aika perheneuvolaan toteutui. Vaikka nyt jo henki kulkee, kevään paino tuntuu yhä jaksamisessa.

– Hurisutin kuivuria ja sain säilöön omenoita, luumuja ja sieniä.

– Käytin järjettömät määrät aivotilaa etsimällä lasten kadottamia vaatteita ja asusteita ja muistuttamalla etsimisestä lapsia. Kuukauden aikana hukassa oli ainakin monen monta pipoa ja yksi baskeri, läjäpäin hanskoja, sateenvarjo, luultavasti jokaikinen vaatekaapin huppari ja takkikin useamman kerran. Avaimien ja puhelimen etsimisiä en edes laske.

– Olin puhujana TAMK:n seminaarissa, mutta etänä mökiltä käsin.

– Kävin puolison ja kuopuksen kanssa kutsuvieraana Musiikkitalon konsertissa, jonka veti ja jonka oli suunnitellut upea viulisti ja esiintyjä Pekka Kuusisto. Turvavälien takia se ihana yhteishurmos jäi saamatta, mutta ai että, miten itkettävän ihanaa oli saada kokea musiikkia livenä.

– Siivosin mökin valmiiksi syyskaudelle juuri ennen kuin Kivinokan kesävesi katkaistiin.

– Tyhjensin pikakompostorista (saatu osana yhteistyötä Biolanilta) valmista katemultaa ja olin ymmyrkäisenä ihastuksesta ja ihmetyksestä. Että noin vain, jätteestä ravinteeksi kasveille! Tällainen pieni oman perheen kiertotalousmahdollisuus tekee ihmisen hassun onnelliseksi.

– Kuivasin pyykkejä narulla miettien, että mikä tahansa saattaa olla se vika kerta tälle kaudelle. Että jossain välissä vain huomaa, että on kuivattanut kaikki koneelliset sisällä jo useamman viikon ajan.

– Kävin lasten kanssa HopLopissa viettämässä Lapset päättää -iltaa.

Jaa: