Kaupallinen yhteistyö: Fazer Yosa

Kerrottuani juoksuharrastuksestani, minulta on kyselty, olenko mahtanut tehdä myös sapuskointiini jotain muutoksia. Ja itse asiassa olen, sillä olen alkanut syödä lenkkien jälkeen välipaloja tai – koska tykkään juosta eritoten iltaisin – iltapaloja.

Minulla on aina ollut petrattavaa tasaisen ruokarytmin kanssa. Aamupaloitta en lähde minnekään, mutta sen jälkeen loppupäivän syöminen saattaa unohtua ja valua huutavaan nälkään asti, kun on työhomma kesken, kirjassa jännä kappale ja metsässä sienet odottamassa.

Lapsiperheellistyminen on tuonut omaankin ruokailuuni kaivattua rytmiä. Lasten myötä aktiivisiin liikunta- ja retkeilypäiviin ovat tulleet myös satunnaiset välipalat. Mutta kaikkien ohjeistusten vastaisesti syön yleensä kuitenkin vain kolme ateriaa päivässä: aamupalan, lounaan (sekä mahdollisen päiväkahvin) ja päivällisen / illallisen. Iltapalan katan vain lapsille, tai rauhallisina iltoina saatan juoda teekupposen heidän kanssaan saman pöydän ääressä.

En ole yksinkertaisesti kokenut tarvitsevani iltapalaa. Mutta juoksun aloittamisen myötä keho on alkanut iltaisin antaa viestejä, että nyt muija jääkaapin kautta ja vasta sitten yöunille. Koska kehoni on monesti pääkoppaani fiksumpi, olen tehnyt sen toiveiden mukaisesti, syönyt jotain pientä lenkin jälkeisen hien vielä noruessa kasvoilla ja painellut vasta sitten suihkun kautta nukkumaan.

Silloin tällöin jääkaapista löytyy aamupalalta jääneen smoothien jämät, jolloin hörpin lasillisen smoothieta iltapalaksi tiskipöytään nojaillen. Mutta jos jääkaapissa ei ole smoothiekannua, syön monesti kauravälipalan, jonka päälle ripottelen kuivakaapin valikoimista riippuen siemeniä, pähkinöitä ja kuivattuja marjoja tai hedelmiä.

Viime aikoina meillä on ollut jääkaapissa varuilta purkki tai pari Fazer Yosan uusia lusikoitavia Xylitol-kauravälipaloja, jotka ovat ensimmäiset Suomen markkinoille tuodut ksylitolilla makeutetut kauravälipalat. Niille, joille Yosa ei ole ennestään tuttu, kerrottakoon, että kaikki Fazer Yosa -tuotteet ovat kasvipohjaisia ja niiden pohjana on suomalainen kaura.

En itse mitenkään välttele sokeria tai pidä kiinni mistään ehdottomista herkkupäivistä. Valitsen myös ihan aina mieluiten sokerin kuin keinotekoisen makeutusaineen.

Silti en tahdo turhaan lisäillä sokeria sinne, missä sitä ei mielestäni tarvita. Esimerkiksi marjat tahdon aina syödä sellaisenaan, en hilloina (paitsi jos kyseessä on vaikka herkuttelujuustotarjotin hillojen kera, sillä kuten sanottu, herkutteluhommatkin kuuluvat mielestäni elämään).

Siksi olen ihan täpinässä ja iloinen näistä Yosan uutukaisista. Niissä ei ole lainkaan lisättyä sokeria, vaan ne saavat makeutensa aidoista marjoista ja hedelmistä sekä ksylitolista, eli esimerkiksi purkasta ja ksylitolpastilleista tutusta koivusokerista. Täydellistä – myös sellaisen mutsin näkökulmasta, jonka lapset tykkäävät maustetuista kauravälipaloista!

Uutukaisissa on kaksi makua, raikas Fazer Yosa Kauravälipala Xylitol Marjapommi ja mehevä Fazer Yosa Kauravälipala Xylitol Uuniomena. Tykkään etenkin Marjapommista, jossa punaherukka maistuu juuri kuten sen kuuluukin, kirpeyttä myöten. Kauravälipalat valmistetaan Suomessa ja niiden kotimaisuus onkin saanut Avainlippumerkinnän. Sydänmerkki taas kertoo siitä, että ne ovat hyvisvalinta keholle. Nyt kun näitä saisi vielä litran töniköissä!

Pari kauravälipalapurnukkaa jääkaapissa pitää huolen siitä, että tulen tankanneeksi tyhjään vatsaan kevyen annoksen polttoainetta ennen kuin pingon päivälenkeille. Ja etenkin että jaksan iltaisin lenkin ihanasti näännyttämänäkin vastata kehoni toiveisiin ja syödä pienen iltapalan.  

Tämä on nyt aivan omaa mututuntumaani, mutta iltapala juoksulenkin jälkeen tuntuu ikään kuin voitelevan kroppaani. Iltapalan jälkeen uni on pehmeämpää ja aamulla kroppa tuntuu vetreydellään sekä energiallaan kiittävän, että sai sekä lenkin että iltapalan.

Saunapuhtaanakin, saippuoinnista nahkeana ja sormenpäät kurttuisina, sinä tuoksut metsälle.

Korvan takana havuneulasten humina sekoittuu auringossa paahtuneeseen hiekkaan. Pörrötän päätä, joka on kuin sateen jäljiltä kosteaa jäkälää.

Niskakuoppa on lempparini, vielä saan painaa nenäni sinne, vaikka se kuitittaa niin että kikatuttaa, ja hengitän syvään savea, kaarnaa ja mustikanvarpuja.

Kerron taas, että sinä olet kuin metsästä tehty: maasta, rakkaudesta ja ikiaikaisesta viisaudesta muotoiltu. Se kaikki oli sinussa heti, se kaikki on sinussa yhä.

Yhä edelleen näen silloin tällöin katseessasi välkähdyksen siitä avaruuden laitamien äärettömyydestä, jonka kanssa vauvat maailmaan saapuvat, kunnes silmät tottuvat, unohtavat ja aloittavat alusta.

Sinä näet metsän sienet, joiden päälle meinaan itse kävellä. Sinä kuulet horisontissa liitävät linnut, kannat taskussasi kiviä ja näet muurahaisten kaupungit.

Kiipeät puuhun luottaen, tietäen, että oksat kantavat. Sinä olet aistit avoinna silloinkin, kun itse olen tukossa.

Sylissä hengitykset ottavat saman tahdin. Ihan kuin olisit yhä kohdussani, pieni kengurunpoikanen.

Mutta sinä olet minulla vain lainassa, sinussa on metsä, meren syvyys, tuuli ja tähtipöly, sinussa on tulevaisuus.