Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Pari kertaa vuodessa urakka on tehtävä. Joka kerta välissä on ehtinyt onneksi olla sen verran paljon aikaa, että ei enää muista, mikä homma lastenhuoneen hyllyjen ja komeroiden inventoimisessa sekä siivoamisessa onkaan. Onneksi, sillä muuten saattaisi jäädä tekemättä.

Lapset siivoavat nykyään pääsääntöisesti itse huoneensa. Joskus omatoimisesti kaivetaan moppiakin esiin, toisiaan iltaraivaus sujuu yhtä rutiinilla kuin hampaidenpesu. Yleensä hommaan ryhdytään, kun aikuinen on siitä sanonut 1–100 kertaa.

Pari kertaa vuodessa hommaan tarvitaan kuitenkin aikuisten apua. Muuten kaaos alkaa kertyä. On jännittävää, miten paljon kaikenlaista käsittämätöntä nöftää lastenhuoneen hyllyille kertyy: kiviä, risoja kangastilkkuja, käpyjä, langanpätkiä, pumpulitolloja, heinää, paperisilppua, ruosteisia muttereita, simpukoita.

Toki röynän joukossa on ihan ehtoja aarteita, jotka säilytetään. Mutta nytkin kannoin sekajätteeseen 3 kassillista (!) epämääräistä nöftää ja korjauskelvottomaksi menneitä leluja. Yhden säkin verran kertyi paperinkierrätykseen menevää silppua, lehteä, vihkoa ja ryttyistä piirustusta.

Morjes.

Samalla kun hyllyjen läpikäynti oli ihan ehtaa siivoamista, vaihdettiin myös vaatekaapin ylähyllyltä esille kesäisempiä tamineita ja vaihdettiin paksummat villapaidat ylähyllylle. Vaikka ihan justiinsa mukamas tein inventaarion vaatteille, läjäpäin pieneksi jäänettä vaatetta myös pakattiin kirppiskassiin tai yläkaappiin odottamaan toisen muksun kasvamista.

Sama inventaario tehtiin myös leluille, jotka taas olivat harrastaneet sikiämistä keskenään. Lupaan lapsille monesti kirppisreissuilla valittavaksi yhden lelun, ja noh, vuodessahan sitä sitten vaivihkaa kertyy. Tavallaan on ihan ookoo, että lelut kiertävät ikäänkuin lainassa pienellä vuokralla, mutta joku roti tähän pitäisi saada. Pehmoleluja en ole luvannut enää yhtäkään meille asumaan, en vaikka lasten mielestä jokainen pehmolelu on elävä ja surullisine silmineen anelee kirpputorin hyllyllä pääsyä uuteen kotiin.

Että jos mietitte pehmolelun ostamista uutena, älkää. Niitä on aivan tolkuttomat määrät ihan jokaisella kirpputorilla.

Kun lasten hyllyihin tuli tilaa, päätin nostaa kaikki loputkin askartelulaatikot yläkaapeista lasten omatoimiseen käyttöön. Ensin nekin siivottiin, enkä voi syyttää hamstrauksesta vain lapsia. Askartelulaatikot kertovat puuhasteluhaaveistani, joiden toteutukselle ei koskaan ole sitten ollutkaan aikaa. Antakoot lapset luovuutensa kukkia niiden kanssa nyt, parempi ne kaikki huovutusvillat, kipsimassat, helmet, magneetit ja näteistä näteimmät paperit ovat käytössä kuin yläkaappien ikuisuusjemmassa.

Loppuun vielä kaupallinen tiedote: lasten pieneksi jääneitä vaatteita, kenkiä, asusteita ja valtava läjä kuvakirjoja, pelejä ja leluja, joista lapset ovat jo kasvaneet ohi niistäkin, kiikutettiin myyntiin Kidia lasten second hand -myymälään täällä meidän kotikylällä Hertsikassa. Kidialaiset tarjosivat palvelun minulle. Tuotteet tulevat myyntiin todennäköisesti tällä viikolla. Ilmoitan päivästä tarkemmin Lähiömutsin Instagram stooreissa.

Kun sanomalehteä lukiessaan samalla miettii, että tämä on muuten nätti sivu taimipotiksi, tietää olevansa totaalisen hurahtanut puutarhahommiin.

Olen aikaisemmin ostanut valmiita maatuvia taimipotteja ja taitellut niiden jatkoksi origamityyliin sanomalehdestä niin monta pottia kuin olen jaksanut. Vasta tänä vuonna hoksasin, että potteja saa tehtyä paljon nopeammin ja helpommin ihan vain rullailemalla. Kymmeniä potteja valmistuu suit ja sait!

Taimipottimuotiksi käy vaikka säilyketölkki

Vaikka kuinka haaveilen kauniista puisesta taimipottimuotista, en ole sellaista antanut itseni hankkia – vielä. Sanomalehtipotteja kun voi rullailla ihan minkä vain purnukan ympärille. Pääasia on, että purnukan laidat ovat suorat. Itsellä on kaapissa pari tähän toimeen täydellisesti sopivaa pientä säilytysastiaa. Isompia taimipotteja olen rullaillut metallisten säilyketölkkien ympärille.

Purnukan ympärille taimipotteja rullaillessa, pottien pohjista ei tule yhtä jämäkkiä kuin pottimuotilla. Muotti kun kupertaa taimipottien pohjat ja tekee niihin täpäkät reunat. Mutta kun rullailemalla tehtyjä taimipotteja itse vähän kupertaa pohjata, ne pysyvät tyhjinäkin pystyssä ja niitä voi rullailla varastoon. Ja viimeistään siinä vaiheessa, kun pottiin laittaa mullat, se pysyy pystyssä ihan yhtä komeasti kuin muotilla tehdyt potit.

Kun potteihin kylvää ja niitä suihkuttelee sekä kastelee, alkaa sanomalehti hiljalleen maatua – siinä samassa kun poteista alkaa puskea elämää. Sanomalehtipoteissa olevat kukat ja kasvit voikin istuttaa avomaalle tai ruukkuistutuksiin potteineen päivineen. Niissä ei ole käytetty teippiä tai niittejä, ja sanomalehti maatuu mullan sekaan sitten aikanaan. Viime vuonna istutin taimia, joista juuret jo puskivat pottien pohjan läpi, mutta silti sanomalehtipotit pysyivät tiiviisti kasassa.

Vähäeleiset kasvatusastiat kierrättämällä

Esikasvatusvaiheessa pidän sanomalehtipotteja asukkaineen ikkunalla erilaisilla keittiökkäyttöön tarkoitetuilla vadeilla ja tarjottimilla. Mutta koska meillä keittiössäkin kaivattiin piirakkavuokia ja muita taimien valtaamia astioita, kävin ostamassa kirpputoreilta kaikki Itä-Helsingin käytöstä poistuneet kinkkuvadit ja mitkä lie. Ne ovat tähän toimeen sekä kokonsa, syvyytensä, muotonsa ja ulkonäkönsä puolesta erinomaisia.

Itse yritän pitää taimihyllyn vähäeleisenä, ja vaikka erilaiset elintarvikepakkaukset – kauramaitopurkit ja muut – olisivat hyviä kasvualustoja nekin, silmä ei vain kestä katsella sellaista ikkunaa monta kuukautta. Onneksi ei tarvitse, kun kierrätettynä löytyy muitakin vaihtoehtoja.

Isompia muovisia taimiruukkuja, joihin osa taimista on koulittu, olen keräillyt talteen vuosien varrella ostaessani kesäkukkia, narisseja, helmililjoja, syyshavuja ja sen sellaisia. Tosin hyväksytän ruukuista vain mustat, harmaat ja ruskeat, sen verran ronkeli olen. Myös osa ruokakaupan yrteistä myydään tällaisissa ruukuissa.

Siksi siis valkkaan sanomalehden sivuistakin vain ne mielestäni näteimmät. Ei mainoksia tai räiskyviä kuvia, vaan mieluiten pitkiä tekstejä. Pääkirjoitussivut ja sunnuntain pitkät artikkelit ovat taimipottitehtaalle parasta materiaalia. Myös sarjakuvat näyttävät hauskoilta.

Kuvallinen ohje sanomalehtipottien tekemiseen

Ohjeita sanomalehtipottien tekemiseen löytyy netin täydeltä, mutta koska olette ohjeen perään kyselleet ja itsekin asiaa fiilistelen, täältä tulee.

Taimipottien tekemiseen tarvitaan vain kaksi asiaa:

• Sanomalehden sivuja, yksi tabloid-kokoinen sivu yhtä taimipottia kohden
• Tarvetta vastaavan kokoinen suorasivuinen purnukka muotiksi

Ensin taittele sanomalehden sivu pitkittäin kahtia. Jätä päällimmäiseksi tietenkin se puoli sivuta, joka on nätein, jos satut olemaan samalla tavalla esteettisyyden perään kuin minä.

Taita siistimpi pitkittäinen sivu, eli edellisen työkohdan taite, vielä noin kahden sentin matkalta. Näin taimipottiin tulee vahvempi ja nätimpi yläreuna.

Sitten aletaan rullata sanomalehtisuikaletta muottina olevan purnukan ympärille. Taitettu reuna rullataan kiinni purnukkaan, kun pohjaksi tuleva reuna jää purnukan yli. Taimipotin syvyyden voi itse määritellä, kunhan tsekkaat, että purnukan yli jää sen verran sanomalehteä, että sen saa taiteltua potin reunaksi.

Kun sanomalehtisuikale on rullattu purnukan ympärille, taitellaan pohja. Se tapahtuu taittamalla purnukan yli tuleva sanomalehtiosa sisään, muottina olevan purnukan pohjaan kiinni. Taita ensin saumakohta sisään, jotta taimipotti ei lähde hajoamaan valmiina. Sen jälkeen taitellaan sitten muut kulmat.

Tässä vaiheessa taimipottimuotilla taivutettaisiin pohja nätiksi, mutta se onnistuu vähän vähemmän nätisti ilmankin. Toisin sanoen painetaan ja hinkataan purnukan pohjaa – eli taimipotin pohjaa – tasoa vasten voimakkaasti. Sen jälkeen purnukan voi sujauttaa pois valmiin potin sisältä. Potin pohjaa voi vielä vähän kupertaa käsin, mutta kuten sanottua, se kyllä asettuu ja pysyy pystyssä viimeistään siinä vaiheessa, kun sinne laittaa mullat sisään.