Kaupallinen yhteistyö: Viking Line ja Asennemedia. Postaus sisältää alekoodin.

Lapset ovat siitä vekkuleita, että he ovat opettaneet minulle läsnäolotaitoja ja hetkestä nauttimista. Se pätee myös laivamatkoihin. Ennen lapsia laiva oli monesti keino päästä jonnekin, mutta lasten kanssa olen oppinut nauttimaan matkanteosta. Nyt loma alkaa jo kotisatamasta.

Lapset hullaantuvat laivan tunnelmasta, enkä ihmettele. Muistan itsekin, miten taianomaista oli päästä mummin ja paapan kanssa laivalle ollessani lapsi. En oikeastaan muista, mitä siellä teimme, mutta muistan sen tunnelman. Laiva oli ihan oma maailmansa, jonne mantereen tylsyydet eivät löytäneet. Aikuisillakin oli aikaa heittäytyä olemaan ja nauttimaan ajasta yhdessä lasten kanssa. Sama taika pätee yhä tänäkin päivänä, vaikka nykyään lapsen sijasta minä olenkin se aikuinen.

Me koimme tällä viikolla lasten kanssa kuuden tunnin laivailottelun, kun lähdimme Muksupiknik-päiväristeilylle Viking Linen Gabriella-laivalla. Toisin sanoen poljimme fillareilla satamaan aamupäivästä, kävimme Viron puolella poistumatta laivasta ja poljimme takaisin kotiin vielä samana iltapäivänä; pää pehmeän pökerryksissä kauniista merimaisemista ja kaikesta laivahurvittelusta perheen kesken.

Meillä oli aikoinaan tapana tehdä kavereiden kanssa kesäisin piknikristeilyitä, kun asuimme vielä Turussa ja lapset olivat vain toive jossain kaukana tulevaisuudessa. Toisin sanoen köllöttelimme päivän lähinnä aurinkokannella sateenkaaridrinkit käsissämme ja suoraan kotisatamasta pinkaisimme Turun yöelämään. Kotisataman lisäksi piknikristeilyjen ohjelma on muuttunut osaltani kuluneen 10 vuoden aikana, sillä nyt seurasimme baarin drinkkilistan sijaan lasten risteilyohjelmaa. Eikä se Hanne vuosikymmen sitten olisi ehkä uskonut, miten hyvin osaan heittäytyä ja nauttia myös pallomeripainotteisesta risteilystä.

Viikkarin laivoilta on kesän ajoiksi raivattu kokoustiloista kaikki vähäinenkin bisnespönöttävyys pois ja rakennettu tilalle Ville Viikingin Seikkailusaari, eli erinäisiin huoneisiin levittäytyvä lasten leikkipaikka. Se kaikkina vuodenaikoinakin palveleva leikkipaikka on toki käytössä, mutta tästä kesälaajennusosasta löytyi Gabriellalla esimerkiksi pomppulinna ja hohtominigolf.

Me nappasimme risteilyohjelmasta tekemislistallemme kaikki asiat, joihin liittyi Viking Linen maskotti, laivakissa Ville Viikinki. Lapsemme nimittäin rakastavat tuota kattia; toinen etäältä ihaillen, toinen läheltä halaten. Esikoinen oli alkukesästä Altaan liikuntaleirillä, jossa yhtenä päivänä Ville oli opettamassa heille leirin loppujuhlaa varten tanssin. Se oli ollut niin hauskaa, että nyt jälleennäkemistä odotettiin malttamattomana.

Nyt sain itsekin todeta, että Ville tosiaankin on ehkä hauskin ja notkein isopäinen kissaeläin, jonka olen saanut tavata. Tyypillä on sanaton huumori hallussa, ja aloin ymmärtää miksi hän on laivan arvojärjestyksessä kapteenista seuraava. Limbotessa tuo katti pääsi niin matalan kepin alta häntineen kaikkineen, että en itse olisi viisi kertaa pienemmän pääni kanssa pystynyt samaan. Tanssilattialla Ville veti jopa spagaatin!

Lapset saivat yllätyksenä myös idolinsa Ville Viikingin -reput, joissa oli karamellia koko loppuvuoden herkkupäiville. Lisäksi he saivat mukit ja rannekkeet, joiden kanssa sai hakea kaikista laivan ravintoloista niin paljon mehua ja limsaa kuin napa veti. Laivalla toden totta pätevät eri säännöt kuin arjessa mantereella!

Kuuden tunnin aikana ehdimme myös käydä syömässä kolmesti, mikä tosin vaati vähän navan venyttelyä sekin. Heti kärkeen kävimme nauttimassa lounaan klassisesti buffetissa. Vaikka itse syönkin kananmunia ja maitotuotteita, kiinnitin ilokseni huomiota, miten hyvin vegaaninen ruoka oli nyt esillä. Jälkkäripöydästä löytyi esimerkiksi marjaisaa piirakkaa vegaanisena, ja alkupaloista bongasin muun muassa hämmentävän hyvän vegaanisen ”sillin”. Vegaaniset ruuat oli myös merkitty selkeästi.

Kun kuopus ja mies vetelivät päiväunia hytissä, me kävimme esikoisen kanssa kahvittelemassa kahdestaan Coffee & Joy -kahvilassa. Cappuccinoa, croisantia, mangosmoothieta ja tiikerikakkupalasta myöhemmin olimme taas valmiita leikkeihin – siirtyäksemme ihan pian taas vähän syömään. Juuri ennen kotisatamaa kävimme vielä nauttimassa Bistrotek-ravintolan meksikolaisesta street foodista vaikutteensa saaneita annoksia. Nachot, kunnon salsa ja meksikolainen olut toimii aina!

Satamassa olo oli pölmistyneen onnellinen. Olimme juuri saaneet kokea merihurvittelun kaikilla herkuilla, hulvattomilla leikeillä ja upeilla merimaisemilla, mutta kesäpäivää oli silti vielä jäljellä.

Mulla olisi teille vielä käytettäväksi tarjouskoodi! Saatte piknikpäiväristeily-hurvittelun Helsingistä hintaan 5 euroa / henkilö tarjouskoodilla FPKRY3. Koodi on voimissa 12. elokuuta asti. Hauskoja meriseikkailuita!

Ps. Jos kotisatamanne on Turussa, lue täältä Marin ja hänen äitinsä sekä lastensa päiväristeilystä, joka startattiin Turun satamasta.

Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Vanhempieni jääkaapin ovessa on ollut iät ja ajat kiinni magneetti, johon on kirjailtu mietelauseena näin: ”Siivoaminen lasten ollessa pieniä on kuin lumenluonti lumisateessa”.

Lapsuudessa minun ja siskon yhteinen huone olikin välillä niin sotkuinen, että lattialla ei mahtunut kulkemaan. Muistan itseänikin ahdistaneen, kun mitään tavaroita ja leluja ei löytynyt. Minä siivosin kasaamalla kaikki lelut kerrossängyn ja seinän väliin jäävään koloon. Sisko taas siivosi raivaamalla lelut huoneen reunoille, jolloin keskeltä sai esiin maton. Taidot eivät kai riittäneet toisenlaisiin järjestysstrategioihin.

Näitä kumpaakaan lapsuushuoneeni siivoustapaa ei omien lasteni yhteisessä huoneessa ole tarvittu, ei ainakaan vielä, vaikka välillä katselenkin puskutraktorien myynti-ilmoituksia sillä silmällä. Johtuisikohan siitä, että en erityisemmin syty mietelausemagneeteille, sillä rohkenen väittää siivoamisen lasten ollessa pieniä olevan kuin kunnon lumenluontivälineiden hankkimista jo hyvissä ajoin ennen talven pyryjä. Ennakointia ja satsaus, joka toivottavasti palkitsee myöhemmin.

Vähemmän metaforisesti puhuttuna tarkoitan siis sitä, että mieluummin pidän järjestystä yllä vähän päivittäin kuin alan taistella kaaosta vastaan harvakseltaan talikolla ja painepesurilla. En vain voi hyvin epäjärjestyksen keskellä, en nyt, kuten en silloin lapsenakaan. Toivon myös, että kun lapsille oman huoneen siivouksesta tulee rutiini, jossain vaiheessa se tapahtuu ilman minun komentoakin.

Aika näyttää, toimiiko teoriani. Minusta ja siskostani tuli järjestystä rakastavia, vaikka lapsuudessa välillä unohdimme, minkä värinen matto huoneessamme kaiken roinan alla oli. Voihan siis olla, että lapsistani taas kasvaa aikuisia, jotka kiinnittävät omien kotiensa seiniin mietelauseita, joissa lukee jotain tyyliin ”siivottu koti on merkki elämättömästä elämästä”.

Oli miten oli, meillä lastenhuoneen järjestely kuuluu osaksi iltatoimia. Joskus harvoin se tapahtuu ilman sanomista, ja silloin tällöin muksut jo hoitavat huoneensa siistiksi kahdestaan. Yleensä se kuitenkin vaatii aikuisen osallistumista, tsemppaamista ja neuvomista. Kun huone on järjestyksessä ja niin levollinen kuin nyt avohyllyllä varustettu lastenhuone voi olla, himmennetään valoja ja aletaan valmistautua yöpuulle.

Ehkä lapsetkin jo sen hokaavat, että aamulla on kiva aloittaa leikit, kun kaikki lelut ovat omilla paikoillaan ja helposti löydettävissä.