Kaupallinen yhteistyö: Fazer Leipomot Oy

Alan valua unesta hiljalleen ympäröivään todellisuuteen. Telttakangas rahisee hiljaa tuulessa yläpuolellani ja meren verkkaiset aallot kohisevat kauempana rantakiviin. Teltan sisälle on jostain löytänyt tiensä muurahainen, joka vaeltaa teltan katon saumassa eksyneen näköisenä. Puoliso ja lapset tuhisevat vielä siinä ihan vieressä, kylki kyljessä, hiukset unipörrössä. Avaan teltan vetoketjun hiljaa ja puikahdan ulos.

Rantahiekka tuntuu yön jäljiltä vielä viileältä paljaisiin varpaisiin, mutta mäntypuiden takaa pilkahteleva aurinko lupailee lämmintä päivää. Vedän päälle villapaidan ja kävelen rantaan. Venyttelen vetäen keuhkot täyteen raitista ilmaa, ja lokit kieppuvat kesää huutaen horisontin yllä. Tämä tässä on ehkäpä paras hetki retkestä: telttayön jälkeinen aamu. Ei ole kiire minnekään, ja vielä on paljon aikaa kellua ajattomuudessa.

Pesen hampaat, vedän hiukset sotkuiselle nutturalle ja alan kaivella aamupalatarvikkeita esiin. Aamupala on mielestäni päivän tärkein ja ihanin ateria, myös ja etenkin retkellä. Kaunissaaren-retkellämme meillä on käytössä retkikeittiön kaikki mahdollisuudet: tulella lämmitettävät keittolevyt, keittokatoksesta lainattavat ylimääräiset astiat, retkikeitin ja vielä juokseva vesikin. Nyt onkin mahdollisuus laittaa pöytä koreaksi!

Jos kotona hellan saa napista painamalla päälle, retkellä pitää ottaa ensin kirves käteen. Pilkon Helsingin kaupungin retkeilijöille tarjoamia puita pienemmäksi ja kaivan sitten vielä puukon esiin. Puut ovat märkiä, joten veistän niihin suosiolla tikkuja, joihin tuli tarttuu helpommin kiinni. Kun tuli sitten monen minuutin sähellyksen ja ähellyksen jälkeen alkaa humisten ja naksuen luoda lämpöä, istun kädet noessa toviksi vain ihailemaan tulen tanssia.

Muutkin alkavat heräillä, ja hekin kerääntyvät unihiekan rippeet silmissään keittokatokselle. Puuro keittyy pulpahdellen avotulella, ja viereisessä kattilassa kananmunat pomppivat hiljalleen kiehuvassa vedessä. Lapset alkavat sekoittaa ystäväperheen avustuksella lettutaikinaa.

Oli kyseessä minkälainen retki vain, mukana on tietenkin pusseittain kunnon leipää. Se on retkieväänä mainio, sillä leipä säilyy lämpimässäkin, sen ympärille tai kylkeen taikoo monenmoista ateriaa ja se on täyttävää. Siinä on myös jotakin syvää pohjoismaalaisuutta ja yhteyttä luontoon, kun lapsi hiekkaa varpaissaan ja neulasia hiuksissaan istuu kannolla tai rantakalliolla mietteissään ja leipää järsien.

Lapset huomaavat keittokatoksen vieressä olevan kelopuun, jonka kaarna oli tipahdellut isoina lohkoina maahan. Niistähän saa hyvät tarjottimet leiville, he keksivät! Meillä on saaressa mukana ruisleipää ja kauraleipää, joista kaikki ovat yhteistyökumppanini Fazer Puikulan valmistamia. Tuo rukiinen Fazer Puikula Täysjyväruis on klassikko, samaten kuin Fazer Puikula Pehmeämpi jälkiuuni, ja nyt niiden rinnalla leipähommissamme kulkee Fazer Puikula Pehmeämpi 100Kaura-leipä.

Kelta-valkoraitaisesta pussista leipähyllyllä tunnistettava 100Kaura on nimensä mukaisesti valmistettu 100 prosenttisesti suomalaisesta kaurasta. Sen makutestejäkin voittaneen mehevän pehmeän koostumuksen salaisuutena on leivonnassa käytetty haudutettu kaurapuuro. Puuron lisäksi kauraa on leivässä hiutaleina, leseinä, jyvinä ja jauhoina. Mehevyyden takaamiseksi reseptissä on käytetty vehnägluteenia, joten leipä ei ole gluteeniton.

Kun leivät ovat valmiita ja hedelmät pilkottu, jaetaan puurokattilallinen kaikkien retkeläisten lautasille. Päälle ripotellaan viime kesän retkillä poimittuja ja sitten pakastettuja mustikoita. Alkaa muuten pakkanen olla melko tyhjillään, mutta onneksi metsä taas pian suo herkkujaan siellä samoaville. Puoliso on keittänyt retkipressopannulla kahvit, jotka hän kaataa kuksiin.

Lapset taitavat eniten odottaa jälkkäirilättyjä, mutta oma retkiaamujen lempparikaksikko on tässä: toisessa kädessä leipä, toisessa kuksallinen höyryävää kahvia.

Ps. Lähiömutsin Instagramissa on meneillään Fazer-arvonta. Siellä voitte myös seurata Storyjen puolella tämän viikonlopun saariretkeämme, jolla aloitamme lasten tänään alkaneen kesäloman.

Uusi hallitus on suunnittelemassa vanhempainvapaisiin 5+5+5-mallia. Vihdoinkin! Samalla kun mediat kertoivat asiasta eilen, alkoi sama ”ei ole hyvä, ei meillä ainakaan toimisi, pitää itse saada päättää” -nönnönnöö kuten joka ikinen kerta, kun puhutaan perhevapaiden tasa-arvoistamisesta. Aivoni olivat sulaa, kun luin eilen uutisjuttujen ja somenostojen kommentteja, jossa ihmiset huutavat mielipiteitään lukematta ja siten ymmärtämättä koko aihetta.

Se, että hallitus tavoittelee vanhempainvapaisiin vähintään 5+5+5-mallia on hyvä, ihan kaikille. Ennen kuin alat huutaa asiasta suuntaan tai toiseen, perehdy aiheeseen. Tässä oma selvitykseni asiasta, jolla pääset alkuun.

Tällä hetkellä Suomessa vanhempainvapaat menevät näin: Äideille on korvamerkitty 105 arkipäivää, eli vähän reilu 4 kuukautta äitiysvapaata. Isille tai muulle toiselle vanhemmalle on korvamerkitty 54 arkipäivää, eli reilu 2 kuukautta isyysvapaata. Tämän lisäksi perheiden käytettävissä on 158 arkipäivää, eli noin 6 kuukauden vanhempainvapaa, jonka vanhemmat voivat jakaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Eli siis 4+2+6-malli.

Tuosta isyysvapaa-ajasta isä voi olla kotona yhtä aikaa äidin kanssa perheen toiveiden mukaan 1–18 arkipäivää, eli maksimissaan kolme viikkoa. Äitiysvapaalle taas voi jäädä 30–50 arkipäivää ennen laskettua aikaa, eli noin 5–8 viikkoa ennen vauvan oletettua syntymää. Näin ollen vanhempainvapaat loppuvat yleensä siinä vaiheessa, kun lapsi on noin 9–10 kuukauden ikäinen.

Vanhempainvapaalla oleva vanhempi saa ansiosidonnaista vanhempainpäivärahaa, eli palkkaan sidottua rahaa tuon ajan. Päiväraha lasketaan vanhempainvapaata edeltäneen 12 kuukauden vuositulojen mukaan, ja jos tuloja ei ole ollut, saa vanhempainvapaalla oleva vähimmäispäivärahaa. Eli jos perheen isä vaikkapa tienaa äitiä enemmän, hän myös saa äitiä paremaa vanhempainpäivärahaa ollessaan kotona lapsen kanssa. Vanhempainpäivärahojen laskukaavat löydät täältä.

Vanhempainvapaan jälkeen perhe voi päättää, josko toinen vanhemmista tai molemmat vuorotellen jäävät vielä hoitovapaalle, josta saa kotihoidontukea. Myös esimerkiksi mummi, kummi, kaima tai palkattu hoitaja voi hoitaa lasta ja perhe on silti oikeutettu kotihoidontukeen. Kotihoidontuki koostuu pääasiassa hoitorahasta, joka on 338,34 euroa kuukaudessa yhdestä alle 3-vuotiaasta. Tämän lisäksi voi saada vajaan 200 euron hoitolisää, mikä määräytyy vanhemman tulojen mukaan. Lisäksi joissain kunnissa maksetaan kuntalisää, joka on noin 100–300 euroa lapsen iän ja kyseisen kunnan mukaan. Vanhenpainvapaakauden jälkeen perheiden tulot yleensä romahtavatkin siirryttäessä kotihoidontuelle.

Noin. Ja sitten tämä uusi vanhempainvapaasuunnitelma.

Siinä on siis tarkoituksena pidentää sekä äidille että isille korvamerkittyjä, eli kiintiöityjä vanhempainvapaita. Jaettavaksi tarkoitettu lyhenisi vajaalla kuukaudella, mutta silti kokonaisuudessaan vanhempainvapaa-aika pitenisi – myös silloin, jos äiti rohmuaisi itselleen kaikki mahdolliset vapaat.

Numeroiden vierekkäin laittaminen selventää asiaa paremmin:

• 4+2+6=12 (vajaat, sillä kuukaudet eivät ole täysiä pyöreitä)
• 5+5+5=15

Eli perheille olisi tarjolla suunnitteilla olevan mallin mukaan reilut kolme kuukautta nykyiseen verrattuna enemmän aikaa olla pienen lapsen kanssa kotona saaden siitä ansiosidonnaista, eli palkkaan sidottua rahaa. Ja koska isille korvamerkittyjä ansiosidonnaisia pidennettäisiin tuntuvasti, se varmasti houkuttaisi perheitä tasa-arvoisempaan perhevapaiden jakoon ja mahdollistaisi iseille paremmin kotona olon pääasiallisena kotivanhempana, sivuvankkurina olon sijaan.

Tämä olisi todellakin mahtava panostus perheiden hyvinvointiin sekä tasa-arvoon niin perheissä kuin työpaikoilla ja täten satsaus parempaan tulevaisuuteen.

Siitä, miten hoitovapaat mahdollisesti uuden vanhempainvapaamallin jälkeen toimisivat, en löytänyt varmaa tietoa.

Mutta sen tiedän, että hallituksessa on myös mukana jengiä, jonka tavoitteena on perhevapaiden joustavuus, eli että niitä voisi pitää (ja niistä saatua tukea nostaa) halutessaan pienemmissä erissä ja näin pidentää vapaita. Tämä mahdollistaisi paremmin työn ja perheen yhdistämisen, mikä vakkarilukijoille onkin tuttu lemppariränttäysaiheenani.

Ja kyllä, uudessa vanhempainvapaamallissa äiti voisi edelleen imettää lastaan. Uusi malli ei estäisi sitä. Meilläkin imetys jatkui esimerkiksi kuopuksen kohdalla 2 vuoden ja 7 kuukauden ikään, vaikka jaoimme puolison kanssa perhevapaat, olin työpäivät vuokratyöhuoneella ja vaikka lopulta olimme sitten molemmat töissä lapsen ollessa päiväkodissa. Ja tämä tapahtui siis nykyisten vanhempainvapaiden aikaan, kun minulle korvamerkitty vanhenpainvapaa-aika oli lyhyempi kuin nyt hallituksen työpöydällä olevassa 5+5+5-mallissa.

Eli siis vielä tarkemmin se huomautus, joka tuntuu monelta nettihuutelijalta menevän ohi: jos isä tai toinen vanhempi – tai äiti – ei nyt sitten tahdo pitää omaa osuuttaan suunnitteilla olevista vanhempainvapaista, silti kotona olevan vanhemman pidettäväksi jäisi 5 korvamerkittyä kuukautta + 5 perheen jaettavaksi tarkoitettua kuukautta = 10 kuukautta. Vaikka isä tai toinen vanhempi ei ottaisi / ei voi olla ottamassa vastaan vastuuta ja mahdollisuutta lapsensa kanssa kotona oloon, äidin mahdolliset vanhempainvapaakuukaudet eivät olisi vähenemässä, vaan aika lisääntyisi hivenen.

Mutta tietenkin soisin, että jos vanhempia on perheessä kaksi, perhevapaat jaettaisiin. Uudessa suunnitteilla olevassa 5+5+5-mallissa vapaat voisi pitää perheen tahtomassa järjestyksessä. Eli ensin vaikka äiti omat 5 kuukauttaan ja sitten – kun optimitilanteessa jaettavaksi tarkoitettua viiden kuukauden osuutta jaettaisiin – 2,5 kuukautta siihen päälle tai koko jaettavaksi tarkoitetun 5 kuukauden pätkän. Sen jälkeen isä tai muu toinen vanhempi voisi pitää omat kuukautensa ja mahdollisesti jaetut kuukauden siihen päälle. Tai miten päin ja missä järjestyksessä vain perheelle parasta on.

Perheet voisivat siis edelleen valita, eikä keneltäkään olla viemässä mitään pois, päinvastoin. Samalla kun uusi 5+5+5-malli antaisi lisää joustoa perheiden ruuhkavuosiin, se myös ohjaisi tasa-arvoisempaan vanhemmuuteen ja työelämään, mikä tietenkin on yhteiskunnan tehtävä.

Siitä, miksi isät saavat ja jumantsuikka voivat pitää ne vanhempainvapaansa siinä kuin äiditkin ovat kautta aikain voineet – olivat sitten yksinyrittäjiä, masentuneita, vuorotyöläisiä, hyvätuloisia, pätkätyöläisiä, ison firman toimitusjohtajia tai työttömiä – kirjoitan toiste. Mutta sitä ennen voitte lukea meidän perheen isin tilinpäätöksen koti-isyydestä sen jälkeen, kun perheemme perhevapaat oli nautiskeltu. Tässä ote puolisoni tekstistä:

”Uskallan myös väittää, että jos ei osallistu lapsen kasvatukseen kotivanhempana, tulee katumaan sitä vielä myöhemmin. Sellaista läheistä vanhemman ja lapsen välistä suhdetta, jonka rakentamisen perhevapaat mahdollistavat, ei enää niin vain luoda myöhemmin. ”