Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Tämä kesä on ollut niin ihana, että välillä on taas käynyt mielessä, onko tässä Pohjolassa asumisessa mitään järkeä. Vaikka kuinka mielestäni rakastan neljää vuodenaikaa, on tämä kesä tässä kaikilla tavoilla vain niin parasta aikaa elämässä. Kaikki on niin paljon helpompaa, lempeämpää ja nautittavampaa.

Kuten nyt vaikka harrastuskuskaaminen. Ai että, miten sitä touhua suorastaan vihaan talvisin. Ja sitten näin kesäisin sekin hoituu tuosta noin vain, iloisesti vihellellen. Vähän jopa harmitti, kun lasten kesäfutis jäi muutaman viikon kesätauolle. Niin mukava oli kesäilloissa huristaa pyörän kyydissä hiukset hulmuten treeneihin ja odotella paahteisessa auringossa lasten treenivuorojen ajan.

Tähän kuvaan tuli tallennettua kesätaukoa edeltävän vikan treenikerran lisäksi alkukesän kuivuus ja lämpö. Kuvassakin ilma suorastaan väreilee oranssista lämmöstä ja hiekkakentästä nousseesta pölystä. Kentän viereinen nurmikko on palanut kuivuudesta korrelle.

Olimme viettäneet ennen treenejä päivän Altaalla, ja kuten aina näin kesäisin, laatikkopyörämme näyttääkin ihan karavaanarialueelta karanneelta. Se on täynnä erinäistä kamaa, evästä ja vaatetta, jota saatetaan päivän aikana tarvita. Märät uikkarit ja pyyhkeet on hyvä levittää kuivumaan laatikon reunoille. Tämän kaiken tavaran ja lasten lisäksi pyörän kyydissä oli päivän ajan kulkenut myös siskoni. Ei ihme, että vastaantulijoita naurattaa.

Arkikuvat laahaavat melkein kuukauden reaaliajasta jäljessä, ja kai se on tämä helteinen heinäkuu ja sen lähestyvä puoliväli, joka saa olon vähän hätääntyneeksikin. Siitäkin huolimatta, että tämä kesä ehti antaa jo toukokuun aikana enemmän kuin ikinä olisin voinut toivoa. En voi olla huomaamatta, miten kesä on alkanut syventyä ennen sitä taitetta, kun ilmaan alkaa hiljalleen hiipiä häivähdys syksyä. Siihen luulisin jo olevani valmis, sitten kun aika koittaa. Mutta syksyä seuraavaan monen kuukauden marraskuuhun en ole valmis, en vielä.

Voi kesä-rakas, ethän vain jätä minua vielä pitkään aikaan; anna minun roikkua sinun helteisissä helmoissasi ja lempeässä syleilyssäsi vielä monien epätodellisen raukeiden päivien ajan!

Kaupallinen yhteistyö: Legoland, Legoland Billund Resort ja Matkavekka

Takaisin Lego-seikkailuihin! Kävimme perheen kanssa kesäkuussa ilakoimassa Tanskan Legolandissa ja viettämässä leirintäalue-elämää Ninjago-tyyliin. Billundin alueella on paljon muutakin lapsiperhetekemistä kuin jättimäinen Legoland, ja tässä meidän perheemme vinkit ja kokemukset niistä.

Me pidimme kahden Legoland-päivän välissä yhden vähälegoisen päivän ja lähdimme vuokra-autolla 50 kilometrin päähän Koldingin pikkukaupunkiin. Vaikka automatkaaminen ei ole perheemme lempipuuhaa, tuollainen 40 minuutin ajomatka oli juuri sopiva tuomaan kesälomareissun tunnelmaa. Samalla nähtiin tanskalaisia maalaismaisemia: tuulimyllyjä, vihannoivia peltoja ja valkoisiksi rapattuja maalaistaloja.

Perillä Koldingissa kurvasimme paikallisen kasvitieteellisen pihaan. Geografisk Have on siitä ihana kasvitieteellinen, että siellä on suunnittelussa otettu lapset huomioon. Aluetta voi kiertää tehtävälistan kanssa, ja heti kärkeen löytyy leikkipuisto, jossa voi käydä kieppumassa tiehensä suurimmat säntäilyt ja täpinät. Ihan alussa on myös piknikpöytiä ja mahdollisuus grillaukseen, ja jos olisimme tienneet tämän, olisimme kaupunkilounaan sijaan napanneet eväät mukaan.

Geografisk Have täyttää tänä vuonna 100 vuotta, ja kasvit on asteltu puutarhassa niiden synnyinseutujen mukaan. Kuulemma jo kasvitieteellisen perustaja huomasi silloin sata vuotta sitten, että kasvit, puut ja pensaat menestyvät parhaiten, kun ne saavat olla tuttujen ympäröimänä. Tämän väitteen tieteellisyydestä en tiedä, mutta onhan se joka tapauksessa söpö ajatus! Kasvien synnyinseuturakkaus ja omien juurien kaipuu.

Meidän visiitimme aikaan kasvitieteellisessä puutarhassa oli juuri uhkeimmillaan sen palkitun ruusutarhan kukinta. Paahteisena päivänä otetut kuvat eivät mitenkään tee oikeutta, sille, miten syvissä väreissä tarha suorastaan väreili. Ja se tuoksu, morjens! Olin iloinen siitä, miten ihanasti lapsetkin osasivat nähdä sen kaiken kauneuden.

Kaikista kivointa lasten mielestä luultavasti kuitenkin oli – kasvitieteellisestä lainatulla kärryllä ajelun lisäksi – puutarhan ohessa oleva pieni kotieläintarha. Kasvitieteellisestä on suora pääsy myös Kolding Miniby -minikaupunkiin, jossa Koldingin kaupunki on pyritty rakentamaan pienoiskoossa sen 1800-luvun loppupuolen malliin. Ihailimme pikkukirkosta kuuluvaa Prinsessa Ruususen juhlamarssia ja kirkon edessä mustissaan hymyilevää morsiusparia. Pienissä yksityiskohdissa olisi riittänyt tutkittavaa pitkäksi aikaa!

Illaksi ajelimme takaisin Billundiin ja sateen huokuttelemina lähdimme trooppiselle iltauinnille ihan Legolandin ja Legoland Billund Resortin naapuriin, Lalandia-kylpylään. Olin ajatellut paikan olevan ainoastaan kylpylä ja suu oli loksahtaa polviin, kun astuimme kaatosateesta sisään jättimäiseen halliin. Sinnehän on rakennettu aivan absurdi Espanjan-lomasimulaattori. Katto kaartui yllä poutapilvisenä  ja tavernat tarjoilivat terasseillaan ruokaa. ”Katujen” varsilta löytyi myös muun muassa pikkuputiikkeja, minigolf ja keilaus.

Me suunnistimme kuitenkin suoraan uimaan, sillä kuten jo aikaisemmin tällä matkalla oli tullut huomattua, paikat sulkevat ovensa ihan pöljän aikaisin. Ehdimme kuitenkin polskia allasalueella niin kauan, että mies ja esikoinen olivat hurjapäisinä vetäneet kaikki isoimmatkin vesiliukumäet läpi ja minä sekä kuopus olimme ehtineet räpiköidä vesileikkipuistossa sormemme rusinoiksi. Omaan makuuni kylpylässä oli vähän liian kylmää vettä ja vähän liian paljon ihmisiä (etenkin pesu- ja pukutiloissa), mutta lapset tykkäsivät.

Seuraavana päivänä ennen Legolandin toisen päivän hurvitteluja lähdimme piipahtaman Lego-housessa eli tällä meidän kotimaisellamme sanottuna Lego-talossa. Olin ajatellut sitä jonkinlaisena museona, jossa ei lasten kanssa välttämättä kovin kauan viivyttäisi, mutta sehän olikin yksi reissun parhaista kohteista! Jotain ehkä kertoo se, että 12 000 neliömetrin kokoiseen rakennukseen on käytetty 25 miljoonaa Lego-palikkaa.

Lego-house on jo itsessään arkkitehtuurisesti kaunis sekä mielenkiintoinen, mutta sen lisäksi talon sisältö on upea ylitys leikille ja luovuudelle. Siellä on mielettömiä Lego-palikoista rakennettuja teoksia ja minimaailmoja, minkä lisäksi vieraat tietenkin pääsevät rakentamaan itse. Alue on jaettu neljään erilaiseen teemaan värien mukaan, ja jokaisessa on paljon erilaista kivaa tehtävää, joissa yhdistyvät Legot ja nykytekniikka. Iso plussa myös siitä, että alueen työntekijät tuntuivat olevan ihan yhtä pähkinöinä Legoista kuin me vieraatkin. Paikan taika taisikin olla siinä, että Lego-palikka yhdistää. Oli ihana seurata, kun sekä aikuiset että lapset yhdessä leikkivät, rakensivat ja loivat, jokainen ihan yhtä innoissaan.