Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Minun lapsuudessani ei mökkeilty. Monialayrittäjävanhempieni kiireisimmät työajat osuvat kesään, joten kesämökkeilylle ei olisi ollut aikaa. Minun lapsuuteni kesiin kuuluu muistoja hellepäivistä, jolloin hyppelimme mansikkamaalla sadettimien vesisuihkuja väistellen ja öistä, jolloin nukuimme siskon kanssa makuupussissa jäätelövaunussa milloin missäkin markkinapaikassa pitkin Pohjanmaata. Lapsuuskesät tuoksuvat torille pakattavilta tillinipuilta, ilmassa leijuvilta hattarahaituleilta, mansikoiden makeudelta ja juuri maasta kuokituilta multaperunoita.

Vain satunnaiseen talvikäyttöön hankittu mökki olisi tuntunut hölmöltä. Sitä paitsi asuimme Järvenkylässä; ei tarvittu pakopaikkaa luonnonhiljaisuuteen, kun laakeat pellot, humisevat metsät ja hiljalleen virtaava Kyrönjoki levittäytyivät oman tuvan ympärillä. Jonkin aikaa meillä oli käyttömahdollisuus kotikylän mökkiin Vaasan saaristossa. Se kaikki oli maaseudun likallekin eksoottista. Kaasuhellalla tehdyt pussiruuat, iholla tuntuva raikas merituuli ja makuupussiyöpymiset 70-lukuisten kukkatarrojen värittämissä mökissä.

Edelleen vanhempieni luona vallitsee kaksi eri todellisuutta kesäisin ja talvisin. Sesonkiaikaan kotimyynti ja mansikoiden itsepoiminta täyttää lapsuuskotini pihamaan ja pellot iloisella kesähulinalla ja ihmisillä. Lapsien mielestä on ihanaa, kun pihassa riittää leikkikavereita aamusta iltaan, kenkiä ei tarvita ja voi syödä mielin määrin mansikoita, herneitä ja porkkanoita. Itsekin viihdyn lapsuusmaisemissa parhaiten juuri silloin, kesän kuumimpaan ja hektisimpään aikaan.

Talviaikaan kotipihan meno vaimentuu ja mykistyy. On niin hiljaista, että sen hiljaisuuden voi kuulla. Nautin talvilapsuuskodin olomuodosta pari päivää, talletan sen nurkkien naksuntaa ja takkapuiden loimua itseeni. Mutta sen jälkeen kaupunkilaistunut sieluni jälkikasvuineen alkaa hiljalleen ahdistua ja huomaa kaipaavansa enemmän elämää ympärilleen.

Siksi onkin loogista, että me haaveilemme kaupunkimökistä; pienestä metsätöllistä Kivinokassa tai puutarhamökistä Herttoniemen siirtolapuutarhassa. Se olisi meidän minikokoinen huvikumpu kivenheiton päässä kotoa ja pääkaupungin keskustasta. Nautimme myös siitä, että vuokraamme kerran tai pari vuodessa mökin jostain pääkaupunkiseudun läheltä. Poimimme syksyisin sienet ja mustikat, annamme keväisin puusaunan löylyjen pestä kehosta pois talven harmauden. Mökkeilyn ihanuutta ilman mökin omistamisen vastuuta.

Elämäämme kuuluu kuitenkin yksi vakituinen mökkikin. Minä sain sen elämääni jo yli 19 vuotta sitten, silloin kun viisitoistakesäisenä tapasin puolisoni. Saattaa kulua yli vuosikin, kun emme käy mökillä, mutta on ihanaa tietää, että siellä se on; miehen vanhempien mökki. Se paikka järven rannalla on tuonut elämääni ensimmäistä kertaa avannossa pulahtamiset, savusaunan hämärän levollisuuden, paljussa lillumisen ja nuotiolla keitetyt nokipannukahvit.

Pääsiäisenä käväisin lasten ja siskoni kanssa mökillä. Se on lapsille melkein enemmän mummula kuin se varsinainen mummula Seinäjoella. Tulimme aamupäivästä valmiiseen pöytään, johon anoppini oli taas loihtinut sellaiset kattaukset, että syötyämme en voinut kuin onnellisena ähisten rössähtää ruokalevolle sohvalle. Illalla saunoimme, minkä jälkeen kannoin siskon kanssa putipuhtaat ja uniset lapset sisävaatteissaan autoon. Siihen he nukahtivat yöunilleen, kun ajelimme siskon kanssa takaisin omien vanhempieni luo pitkin latojen täplittämiä ja hiljalleen hämärtyviä maisemia.

On ihanaa, että omien lapsieni lapsuusmuistoihin piirtyvät mummin ja paapan mansikkakesien ja hiljaisten talvipäivien lisäksi myös hetket mummun ja papan mökillä. Moottorikelkalla päryyttämiset jäällä, pirtin pöydän ääreen vieriviereen ahtautuneet sukulaiset, aitassa nukutut yöt ja hellepäivät, kun kylpypunkat voi kantaa nurmikolle siksi aikaa kun savusauna vielä lämpiää.

Kaupallinen yhteistyö: Polarn O. Pyret

Ihana ihana aurinko! Luulin kevään myötä pidentyneen päivän paikanneen syksyn ja talven pimeyden tekemiä vaurioita kehossa ja mielessä, mutta silti huomasin imeväni Italian-reissullamme aurinkoa kuin olisin ollut nääntymäisilläni sen puutteeseen. Lapsetkin tuntuivat ojentelevan käsiään ja jalkojaan auringolle kuin juuri routaisesta maasta nousseet kevään ensimmäiset pohjolan kukkaset.

Säät hellivät reissusakkiamme, ja ollessamme Procida-saarella, kohdalle osui hellepäivä. Vaikka alun perin sääkartta lupaisi tuolle(kin) päivälle sadetta ja kalseaa ilmaa! Pakkasimme heti rantakassit ja sujautimme sähköpyörillä pitkin sokkeloisia kujia saaren rantaan. Mukaan ottamamme Polarn O. Pyretin UV-vaatteet pääsivät kuin pääsivätkin käyttöön tositoimissa.

Meidän lapsilla on ollut käytössä PO.P:n auringolta suojaavat UV-vaatteet ihan pikkunaperoista lähtien. Vaikka tietenkin varjo se tärkein suoja on, etenkin vauvoille. Mutta sanopa se 3- ja 6-vuotiaille, jotka ovat kuukausikaupalla odottaneet, että pääsisivät taas rakentamaan hiekkalinnoja ja juoksemaan hippasilla rantaan lainehtivan meren kanssa.

UV-vaatteiden teho perustuu ohuen ohuesta langasta tehtyyn tiiviiseen kudontaan, joka toimii kuin kevyt ja liikkeisiin mukautuva panssari aurinkoa vastaan. Polarn O. Pyretin UV-asujen materiaalina on 22 % prosenttia elastaania ja 78 % kierrätettyä polyamidia, jota saadaan vanhoista kalaverkoista ja tekstiiliteollisuuden ylijäämämateriaalista.

Auringolta suojaavien vaatteiden suojakerroinlukemat ovat verrattavissa aurinkovoidepurnukoiden kyljestä löytyviin lukemiin. Polarn O. Pyretin UV-aatteiden suojakerroin on UPF 50, eli sen antaa suojan 98 prosentille UV-säteistä.

Ihan tavan vaatteetkin toki suojaavat auringolta, mutta teho on ihan eri luokkaa. Esimerkiksi peruspuuvillapaidan suojakerroin on noin 7. Perusvaatteista parhaan suojan antaa tiiviisti kudottu silkki tai paksu ja tumma farkkukangas, mutta ensimmäinen ei ole lapsiperheessä kovin kätevä ja jälkimmäisessä taas läkähtyisi. Muksut pukevatkin UV-vaatteet mielellään päälle, sillä ne yllä voi heittää vaikka kuperkeikan. Uimaleikkien jälkeen vaate ei myöskään tunnu ikävän märältä ja se kuivuu nopeasti.

UV-vaatteet eivät tietenkään ole mitään kokovartalopanssareita, vaan auringolle alttiiksi jäävät kropan osat – kasvot, korvat, kädet ja jalat – on rasvattava aurinkosuojalla. Meillä oli matkalla mukana uutta aurinkorasvaa, joka osoittautui tahmaiseksi ja huonosti levittyväksi, ja oltiin ikionnellisia, että rimpuilevia lapsia ei tarvinnut UV-vaatteiden ansiosta dipata kokonaan aurinkorasvaan. UV-kledjut myös pysyvät varmasti päivän menoissa päällä, toisin kuin aurinkorasva, jota pitää aina lisätä.

Meidän muksut valitsivat UV-vaatteikseen kuviota ja väriä. Esikoisen valinnat olivat pinkki strutsipaita ja pinkit shortsit. Kuopus taas valitsi tummansinisen kalapaidan ja nilkkapituiset kirkkaan siniset housut. Kuopus sai myös UV-kankaasta tehdyn uimahaalarin pieneksi jääneen tilalle. Hän käyttää tuon mallista uikkaria ihan uimahalliretkilläkin isänsä kanssa (minä en edelleenkään ui Suomessa kuin kesäisin, jos ei avantoa lasketa). Uimista opettelevasta lapsesta on helpompi pitää kiinni, kun päällä on uikkaripöksyjen sijaan uikkarihaalari. Molemmilla lapsilla on lisäksi siniset UV-hatut, joita nytkin reissussa pidettiin päässä myös muualla kuin rantaleikeissä. Hattu suojaa niskaa ja lippa antaa silmille varjoa.

Kuten muissakin vaatteissa, UV-vaatteissakin niiden huollolla ja pesulla on merkitystä vaatteen kestävyyteen. UV-vaatteiden suoja-arvot on saatu testaamalla vaate kuivana ja uutena. Käytössä ja pesussa kangas kuluu ja samassa myös suoja hiljalleen saattaa heiketä. Siksi muutama vinkki UV-vaatteiden huoltoon ja pesuun:

Uima-altaan kloori, meriveden suola, hiekka ja aurinkovoide voivat vahingoittaa UV-vaatteita. Siksi ne kannattaisi heti käytön jälkeen huuhtaista hanan alla ja sen jälkeen mahdollisimman pian pestä nestemäisellä hienopesuaineella. Muista olla käyttämättä huuhteluainetta, joka tuhoaa UV-vaatteen elastaanisuutta. Rannan hiekanjyvät saa irti, kun kangasta venyttää varoen ja huuhtoo sitä juoksevan veden alla. UV-vaatteet olisi hyvä kuivata mahdollisimman pian ilmavassa paikassa, mutta ei kuitenkaan lämpöpatterilla, kuivausrummussa tai suorassa auringonvalossa.

Nyt odotetaan, että Italian-viikon aikana kotimaisemaan ilmestynyt hento häivähdys vihreää muuntuu kesän rehevän vihreäksi ja että kevätauringon kirkas keltainen syventyy paahteisen oranssiksi. Lapsilla on luvassa 10 viikon kesäloma päiväkodista, joten oletamme itsevarmuudella Italiassa peliin puuttuneiden sääjumalien pistävän parastaan myös täällä Suomessa. Aikomuksena kun on notkua merenrannassa, Kumpulan maauimalassa ja Altaalla koko kesän edestä.