©Lahiomutsi Lasten Sukat Leggingsit Sukkahousut Pikkuhousut Bokserit Polarn O Pyret PoP-3114

Kaupallinen yhteistyö: Polarn O. Pyret

Ulkona ovat tällä viikolla paukkuneet talven kovimmat pakkaset, mutta silti ilmassa on ollut vahva aavistus lähestyvästä keväästä. Olen asetellut maljakoihin tulppaaneita hempeissä kevätsävyissä, hurautellut pehmeitä vihersmoothieita tuoreyrteistä ja antanut ajatusten harhailla kevään viljelylaatikkosuunnitelmiin. Viime kesän kymmenien kilojen marjasadot alkavat olla syötynä pakastimista, ja villasukkahousut on kulutettu puhki.

Olen imenyt kirkasta ja kaiken valaisevaa kevätaurinkoa hengästyneenä. Miten paljon olenkaan kaivannut – suorastaan nääntyneenä tarvinnut – elon jäseniin palauttavaa aurinkoa, pakkasen kuivattamia katuja ja pidentyneitä päiviä, jotka elvyttävät värit taas loistoonsa. Haluaisin tuulettaa sekä rymsteerata kodin joka nurkan ja tanssia auringon parkettilattialle heijastamassa valovälkkeessä.

Tekisi jo niin mieli kaivaa paljas iho esiin villakerrosten alta ja sipsutella paljain säärin ja varpain, edes sisällä. Mutta eihän tällainen vilukissa voi moista edes miettiä ennen juhannusta – kuvausten jälkeen vedin salamana villasukat takaisin jalkaan. Ja kun malttaa pysähtyä miettimään, eihän tässä mikään hoppu ole. Juuri nyt on hyvä. Lempivuodenaikani on tässä ja vielä edessä. Vielä ei tarvitse kauhulla miettiä pimeyttä ja että miten siitä taas selviää.

Lasten sukka- ja alusvaatelaatikolle kevät on jo hiippaillut; siihen merinovillasukkien ja -pitkisten viereen. Kävin hakemassa Polarn O. Pyretiltä lapsille sukkia, sukkahousuja, alushousuja ja muutamat leggingsit, joiden pastelliset sävyt näyttävät niin herkullisilta, että ne tekisi mieli asetella esille hyllyihin kuin irtokarkit karkkikauppaan.

Lapsillamme on käytössään lähes poikkeuksetta vain Polarn O. Pyretin sukkia, sukkiksia ja alkkareita. Vain muutamat ohuet juhlasukkahousut ovat muualta ostettuja. Näin on ollut jo vuosien ajan, eikä kuopus ole tainnut kertaakaan käyttää muun merkin sukkia tai boksereita. Toisen lapsen syntyessä olin jo kokemuksen kautta oppinut, mitkä alusvermeet ovat laadultaan parhaita. Pidän myös siitä, että etenkin lapsilla alusvaatteet on valmistettu luomupuuvillasta, ja PO.P:lla alkkareiden lisäksi myös kaikki puuvillaiset sukat ja sukkikset ovat luomupuuvillaa.

Alusvaatteita ja sukkia käytetään ja näin ollen myös pestään kaikista vaatteista eniten, joten niissä vaate päätyy todelliseen laatutestimyllyyn. Meidän poppoon kokemuksen mukaan PO.P:n sukat ja alkkarit pysyvät parhaiten muodossaan, eikä niiden puuvilla lörpsähdä. Jopa boksereiden paksut kuminauhat pysyvät kunnossa parin vuoden tehokäytön aikana, vaikka me vastoin pesuohjeita kuivaamme alusvaatepyykin aina kuivausrummussa.

Minä vihasin lapsena sukkahousuja, sillä ne olivat niin kamalat päällä. Kinnaavat, rahisevat ja koppuraiset. Siksi ymmärrän hyvin esikoistani, jolle on tärkeää, että etenkin ne sukkiset tuntuvat hyviltä, istuvilta ja pehmeiltä. Olen itse ihan samanalainen yhä nykyäänkin. PO.P:n sukkahousut ovat parhaimmuudessa ihan omaa luokkaansa. Voi kun niitä tehtäisiin aikuisille myös! Kuopuksen raivo sukkien pukemista kohtaan lakkasi, kun tajusin koittaa hänellä perinteisten puuvillasukkien lisäksi PO.P:n jarrusukkia. Niiden juju on sukkien pohjassa olevien kumijarrujen lisäksi joustavat ja pitkät varret, jotka pienen lapsen on helppo pukea itsekin ilman turhautumiskiukkua.

Tiedän, että on hivenen outoa olla näin pähkinöinä sukista ja alusvaatteista, mutta hitsi vie! Tykkään niin siitä, jos arjessa joku asia toimii kuten pitäisi ja vielä paremmin. Ja meidän rymysakkimme menoa kestävät vaatteet ovat sellainen ilonaihe. Tietenkin parhaatkin vaatteet kuluvat käytössä, ja aika monet esikoisen lempisukkahousut on lopulta usean paikkaamisen jälkeen ollut pakko heittää pois. Mutta yllättävän monet sukkahousut ja etenkin sukat olen antanut tai jopa myynyt eteenpäin niiden jäätyä pieniksi lapsillemme.

Polarn O. Pyretillä on nykyään aina voimassa oleva tarjous sukkatuotteista, alusvaatteista ja leggingseistä, joista kaikista voi valita kahden hinnalla kolmet. Tarjous pätee myös nettikaupassa. Ota kolme, maksa kaksi -tarjoukseen voi sekoittaa tuotteita, eli voin napata vaikka yhdet vyötäröltä kiristettävät leggarit esikoiselle tanssimekon alle puettavaksi, yhdet jarrusukat kuopukselle ja yhdet sukat minulle. Tajusin nimittäin vasta nyt, että merinovillasukkien lisäksi myös PO.P:n legendaarisia puuvillasukkia saa aikuisten koossa!

Ihan paljain varpain en siis vielä voi auringon lämmittämällä parkettilattialla piruetteja tehdä, mutta kevättä enteilevin pastellisukkavarpain kyllä.

Mikä luontoäidin lempeä kädenojennus onkaan, että erilaisten sitrushedelmien kaudet osuvat juuri keskitalveen. Sitrushedelmistä värejä, voimaa ja energiaa imien minä olen sinnitellyt helmikuuhun ja tähän autuaaseen auringonvaloon, joille alhaalla roikkuvat pilvet ja nurkissa pahantuulisena kulkenut sumu on vihdoin antanut tilaa.

Tällä hetkellä vielä juuri ja juuri ehtii nauttia kauden viimeiset veriappelsiinit. Niitä saa räikeän punaisina tai kaksivärisinä, kuten nuo kuvassa näkyvät. Hedelmälihan väriin vaikuttaa ilmasto ja lajike, ja Satokausikalenteri-sovellus tietää kertoa, että marokkolaisia veriappelsiineja saa vielä maaliskuussakin. Hämmästyttävän makea ja raikas hedelmä kaikissa väreissään!

Veriappelsiineista tehtyjä risottoja on nyt näkynyt niin paljon lehdissä ja blogeissa, että tahdoin minäkin sitä kokeilla. Huhu kertoo, että parhaan veriappelsiinirisoton omalla kotikylälläni tarjoilee BasBas-ravintola, jossa en ole vielä kertaakaan käynyt. Kävin hakemassa tähän veriappelsiirisottoon inspiraatiota Sivumakuja– ja Liemessä-blogeista – jotka taas ovat hakeneet inspistä BasBasista –  ja varioin ohjetta oman makumieltymyksen sekä jääkaapin sisällön mukaan.

Ja voi että, tulipa siitä kerrasta niin hyvää, että laitan heti teillekin reseptin jakoon! Veriappelsiinirisotto on pehmeää, sitruksista, makeaa ja suolaista samaan aikaan – sellaista, että tekee mieli mumista ja ulista nautinnosta sitä syödessään.

Kivaa oli myös se, että lapsetkin söivät risottoa, vaikka se ei heidän lempiruokien joukkoon päässytkään. En tiedä, onko se verinen nimi vai ulkonäkö, mikä saa sitrushedelmistä pitävät lapset epäilemään veriappelsiinin makua. Oli miten oli, veriappelsiinit jäävät kuitenkin yleensä syömättä sellaisenaan esimerkiksi aamupalalautaselta, mutta lämpimän risoton mukana ne maistuivat paremmin.

Ja minä söin sitten loput.

Veriappelsiinirisotto

  • 1 l kasvislientä
  • 4 dl risottoriisiä
  • 1 keltasipuli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 4 veriappelsiinia
  • 4 rkl voita
  • 1 tl kuivattua timjamia
  • 2 rkl turkkilaista jukurttia
  • 2 dl raastettua parmesaania
  • mustapippuria
  • suolaa

Kuumenna vedenkeittimellä tai kattilassa litra vettä ja sekoita se yhden kasvisliemikuution kanssa kimppaan.

Kuori ja silppua sipulit pienen pieniksi kuutioiksi.

Pese yksi appelsiineista ja raasta sen kuori pieniteräisellä raastimella (vältä ottamasta valkoista osaa mukaan). Fileoi samaisen appelsiinin liha, eli irrota se veitsellä kuorestaan ja viipaloi ohueksi.

Purista lopuista kolmesta appelsiinista mehut. Hedelmälihaa saa tulla mukaan niin paljon kuin vain irtoaa.

Kuulosta kasarissa sipulit voin kanssa. Lisää risottoriisi ja sekoittele koko ajan, ettei riisi vain pala. Kuulosta riisiä kunnes se on läpikuultavaa, eli noin viisi minuuttia. Kaada mukaan puolet veriappelsiinimehusta. Kun mehu on lähes haihtunut, lisää timjami ja raastettu veriappelsiinin kuori.

Sen jälkeen ala lisätä kasvislientä 1-2 desiä kerrallaan ja sekoittele risottoa aina välillä. Raasta sillä aikaa parmesaani. Kun noin 20 minuutin kuluttua olet lisännyt kaiken kasvisliemen ja se on lähes imeytynyt risottoon, lisää loput puristetusta mehusta. Anna lopunkin mehun haihtua hieman, mutta jätä risotto reilusti löysäksi ja mehuiseksi.

Lisää fileoidut veriappelsiinisiivut, turkkilainen jukurtti, parmesaani, mustapippuri ja suola. Ole tarkkana suolan kanssa, sillä kasvisliemi ja juusto itsessään on jo suolaista, joten välttämättä suolaa ei tarvitse lisätä lainkaan.

Sitten vain nautinnollisesti lusikoimaan risottoa suuhun!