Kaupallinen yhteistyö: Hippalot (festariliput, majoitus ja matkat saatu näkyvyyttä vastaan)

Elokuu on yhtä lastenfestivaalia! Ainakin Helsingissä on Flow’n perhesunnuntain lisäksi piisannut joka viikonlopulle isompaa ja pienempää festaria. Jokaiseen ei olla millään edes ehditty, vaikka ollaankin aina heti pakkaamassa festarirymyreppua, kun kemukokonaisuuksia on tiedossa lähiseuduilla.

Meidän elokuun festarikattaus alkoi heti kuun alussa, kun saimme kutsun tulla festaroimaan Hämeenlinnaan, lasten taidefestivaali Hippaloille. Olen aikaisemminkin katsellut nyt 42. kertaa järjestetyn festarin laadukasta ja kivaa lastenkulttuuria tarjoavaa ohjelmaa, mutta jotenkin Hämeenlinna on tuntunut mukamas olevan kaukana Helsingistä.

Onneksi meidät nyt houkuteltiin messiin, sillä hyvänen aika, Helsingistä junailee Hämeenlinaan noin tunnissa. Ja jos ottaa alle lähijunan, pääsevät alle 7-vuotiaat matkaan ilmaiseksi – tai jos olisi ollut vaunu- tai ratasikäistä sakkia mukana, myös aikuinen olisi päässyt rattailla kulkevan lapsen följyssä matkaamaan festareille ihan ilmaiseksi. Super!

Hippalot järjestetään Hämeenlinnassa lyhyen kävelymatkan päässä juna-asemalta, vanhoissa tehdasrakennuksissa Verkatehtaan ympäristössä. Vanhat rakennukset antavat komean näyttämön festareille, joissa tänä vuonna ammennettiin inspiraatiota kirjoista ja lukemisesta. Se teema näkyi myös muissa festareilla nähdyissä ja koetuissa kulttuuri- ja taidemuodoissa.

Neljän päivän taidehurvitteluissa on tosi paljon myös ihan ilmaista ohjelmaa, työpajaa ja näkemistä. Sen lisäksi tarjolla on myös maksullisia työpajoja ja esimerkiksi teatteria. Me ruksimme paksusta festariohjelmastalehtisestä (sovellus olisi ollut eri kätevä, mutta ymmärrettävästi kallis investointi) mieleistä tekemistä, ja vaikka hilluimme alueella kahtena päivänä, emme silti millään ehtineet kokea kaikkea mielessä ollutta.

Eikä se mitään, tälläkin kokemuskattauksella todellakin sai valeltua itsensä kulttuurielämyksillä. Me kävimme esimerkiksi katsomassa sirkusta ja kaksi eri nukketeatteriesitystä. Jälkimmäisten kanssa oli mahtava huomata, että tässä(kin) asiassa minun ylleni sopii paljon paremmin hieman vanhempien lasten äitiys.

Perheen pienimmille tarkoitettu nukketeatteri meni koko sakilla vähän ohi (taaperoiden käkättäessä ihan innoissaan), mutta sen sijaan toinen vei koko perheemme nukketeatterielämyksen ihan uusille leveleille – voiko se olla tällaistakin! Unikuskit-nukketeatteriesitys oli upea! Nuket olivat yllättäviä sekä monipuolisia, ja meno kreisin sekopäistä kuin vain unissa voi olla. Ja mukana oli ehtaa ja häpeilemätöntä pieru- ja kakkahuumuria. Menkää ja nauttikaa vatsalihaksenne kipeiksi! Esimerkiksi Helsingissä sama esitys on tulossa syyskuussa Kapsäkkiin.

Katsomisen lisäksi pääsimme myös tekemään. Henkimaailman juttuja -pajassa teimme kansanperinteestä innoituksensa saaneet taruolentokäsinuket. Kirjurin pajassa taas kuultiin keski-aikaisen kirjurin työtehtävistä Hämeen linnassa, ja tehtyämme ihan oikeat sulkakynät, päästiin testaamaan niillä vanhojen kirjainten kirjoittamista. Vähän eri fiilis (ja nopeus) kuin koneella kirjoittaessa!

Pajoista lempparini oli ehkäpä kirjanmerkit-työpaja, jossa saatiin koristella oma nahkainen kirjanmerkki piirtopuikkoja ja leimasimia käyttäen. Tai vain lapset olisivat oikeastaan saaneet, mutta sain kinuttua ylimääräisen jämänahkapalasen myös itselleni. Olisikin ollut kiva, että kaikissa pajoissa myös aikuiset olisivat halutessaan saaneet osallistua, kuten oletin.

Kaikista eniten jengiä taisi vetää Pikku Kakkosesta tutun Seikkailukone-jengin esiintyminen. Meille tuo porukka ei ollut entuudestaan tuttu, mutta lapset sattuivat aamulla katsomaan hotellin telkkarista televisio-Pikku Kakkosta (sen sijaan, että pädiltä valitsisivat katseluun vain lempisarjansa ohjelman sisältä). Telkkarista sattui tulemaan Seikkailukone, joten lapset täpinöiden tahtoivat katsomaan televisiosta tuttuja myös Hippaloilla.

Kaiken kaikkiaan Hippalot olivat yllättävän monipuolinen ja laadukas lastentaidekulttuuritapahtuma, ja se kaikki sai minut vähän tunteelliseksi. On ihanaa, että ammattilaiset tekevät kulttuuria sekä taidetta lapsille ja yhdessä lasten kanssa. Maailma ja sen pienet ihmiset ansaitsevat sen.  

Monesti tuntuu, että vanhemmat ovat rahatilanteen salliessa valmiita maksamaan lastenleffoista (joissa mekin käydään), sisäleikkipuistoista (joissa mekin käydään) ja huvipuistoista (joissa mekin käydään), mutta sitten lastenkirja tai vaikka lastenteatteri koetaan kalliina. Vaikka todellisuudessa hinnat pyörivät melkeinpä samoissa summissa tai ovat jopa edullisempia. Ja esimerkiksi siitä lastenkirjasta sitä paitsi riittää riemua vuosiksi – ja sitten vielä vuosiksi seuraavalle lapselle.

Tulinkin jotenkin hurjan onnelliseksi siitä, että me emme päässeet kaikkiin Hippaloiden esityksiin ja pajoihin, joihin olisimme tahtoneet. Ne kun oli loppuunmyyty.

Terveiset työhuoneelta, jossa olen istua nököttänyt puisella työtuolillani tiukasti viime ajat. Olenkin maininnut työntäyteisestä elokuusta – ja saanut sen kanssa keväällä paskahalvauksenkin – mutta nyt viimein ennätän mehustella (kyllä, loma teki tehtävänsä fiiliksieni suhteen), minkä duunin äärellä täällä laitetaan kirjaimia toisen eteen.

Unelmahommissa-kirja saa jatkoa!

Satun ja minun Unelmahommissa – tee itsellesi työ siitä mistä pidät -kirja ilmestyi keväällä 2017. Me ollaan saatu Satun kanssa siitä ihan valtavan paljon hyvää palautetta, ja mikä on kreiseintä, yhä edelleen, yli kaksi vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen, saan kirjasta kiitosta lähes päivittäin sähköpostilla, somekanavissa ja kasvokkain. Flow’ssakin kaksi ihmistä kertoi lukeneensa kirjan. Toinen päätyi vaihtamaan alaa ja toinen sai tarvitsemaansa varmuutta oman yrityksen perustamiseen. Vau!

Eräs kirjan lukenut kerran sanoikin, että kirjan kanteen pitäisi painaa varoitus ”saattaa aiheuttaa irtisanoutumisvaaran”.

Sekä me Satun kanssa että meidän kustantajamme WSOY oltiin sitä mieltä, että Unelmahommissa-kaipaa jatko-osaa. Joten vuoden 2020 alussa sellainen ilmestyy! (Ja vaikka täältä voit ostaa sen ekan osan jatko-osaa odotellessa.)

Kun ensimmäinen Unelmahommissa-kirja kertoi siitä, miten löytää oma paikkansa työelämässä ja miten hahmottaa ne omat unelmahommansa, toisensa osassa laitetaan se unelmahomma menestymään ja kehittymään. Eli aletaan nauttia tilipäivistä! Ja samalla muistetaan Unelmahommissa ykkösen kiteyttävä ajatus: onnellisuus on menestymisen korkein muoto. Unelmahommissa – kahdeksan askelta menestykseen (työnimi) onkin menestymisopas hauskaan ja onnelliseen työelämään.

Kuten kirjan työnimestä saattaa päätellä, Unelmahommissa 2 -kirjassa edetään kohti menestystä kahdeksan kohdan kautta. Matkalla käsitellään esimerkiksi oman ainutlaatuisuuden löytämistä, myymistä, omaa brändiä, lisäkoulutusta, verkostoitumista, hinnoittelua, palkkaa ja sitä, mitä muuta arvoa työn tahtoo tuovan kuin rahan. Uh, kuulostaako puuduttavan tylsältä?

Tiedättekö, niin minustakin. Mutta vielä mitä! Koska kyseessä on meidän kirjamme, opus ei tietenkään ole mikään kapulakielinen talousjargonläpyskä, vaan viihdyttävä, raikas, helposti ymmärrettävä ja konkreettisia neuvoja sekä vinkkejä tarjoava. Sellainen opaskirja, josta on hyötyä duunissa kuin duunissa. Sellainen, jonka minä olisin tahtonut aloittelevana toimittajana saada käteeni.

Ja koskaan ei ole niin konkari, etteikö jotain uutta oppisi. Niin myös nyt. Kirjaa varten ollaan saatu haastatella liutaa omien alojensa unelmaduunareita sekä asiantuntijoita. Olen myös kysellyt seuraajieni kokemuksia ja ajatuksia kirjan aiheisiin liittyen Lähiömutsin Instagram Storyissa, ja noita seuraajien sitaatteja tulee ripoteltuna mukaan kirjaan.

Kirjan ensimmäisen käsikirjoituksen deadline on nyt elokuun lopussa, ja koska tiedän kustantamon väen lukevan blogiani, sanotaanko kaunistellen että eh, loman jälkeen elokuun alussa edessä oli aikamoinen urakka. Kesän kepeys on kuitenkin ruuvannut kirjoituspään teräväksi, ja olen pysynyt itselleni asettamassa päiväaikataulussa.

Joten kyllä se sieltä valmiiksi tulee liuska kerrallaan. En tiedä, mitä lääkkeitä Hertsikan talousveteen on liennut, kun ei edes ahdista yhtään (otan oikeuden muuttaa tunnelmaani ja hepuloida ja panikoida sitten parin viikon päästä). Mutta hitsi vie, nämä intensiiviset kirjoitusviikot ovat taas muistuttaneet, että tämä on sitä mun unelmahommaani: saan kirjoittaa ihan sikana!