Kesälomakausi on täällä, ja me olemme viikon reissun jälkeen taas tovin Helsingissä. Emme varmasti ole ainoita, joilla lomasuunnitelmat ovat muuttuneet tai niitä ei epävarmassa tilanteessa ole edes tehty. Vaikka rakastan suunnitelmia, huomaan myös pitäväni kalenterini tyhjistä kesäviikoista. Sehän tarkoittaa mahdollisuutta koluta kotikaupungin helmiä ja kokemattomia seikkailuita!

Tässä muillekin helsinkiläisille kotikaupunkimatkaajille sekä muille Helsinkiin matkaaville koottuna kivoja paikkoja päiväretkeilyyn Helsingissä. Linkeistä pääset lukemaan pidemmät artikkelini retkikohteista.

Luontoretkiä Helsingissä:

Luontopolkuja ja eväät nuotiolla Vuosaareen Uutelassa. Tajusinpa postauksia selatessa, että olemme tehneet Uutelaan retkiä näemmä lähinnä vain talvisin! Mutta se on niin kiva retkikohde, että sen innoittaman kirjoitin muinoin myös postauksen Hyvä se on paskakin retki. Kaksi luontopolkua merellisissä maisemissa sekä kaksi keittokatosta retkieväiden valmistusta varten; siinä pohja hyvällä päiväretkelle!

Haagan alppiruusupuisto on kiva kukinnankin jälkeen. Alppiruusupuisto on hengästyttävän kaunis. Sinne on istutettu vuonna 1975 yli 3000 alppiruusua tutkimustarkoituksiin. Alppiruusujen lisäksi alueella on ainakin atsaleoja sekä suopursuja, jotka kaikki ovat käsittääkseni lajisukua keskenään. Puiston tarkoituksena on risteyttää lajikkeisto, joka pärjää täällä pohjolan karuissakin olosuhteissa. Ulkopuolisen silmin kukkatutkijat osaavat hommansa. Alppiruusut ovat jo kukkineet, mutta puisto on kiva retkikohde vielä kukkien lakastuttuakin.

Kivinokka on yhteisöllinen luontokeidas keskellä Helsinkiä. Linkin takaa löydät ensimmäisen koskaan kirjoittamani postauksen Kivinokasta. Sen jälkeen noita polkuja ja rantoja on kuljettu useampaankin kertaan, ja nykyään meillä on Kivinokassa niin kesämaja, palsta kuin venekin. Muidenkin kannattaa tehdä sinne päiväretki; kulkea luontopolku, pulahtaa uimaan ja käydä munkeilla Maijan kahvilassa, joka on tänä kesänä auki viimeistä kertaa. Alueella on vähän parkkitilaa, joten paikalle kannattaa saapua pyörällä tai julkisilla. Ja muistathan, että ulkoilualueella ei saa ajaa autolla.

Vietä päivää muina helsinkiläisinä:

Mennyt aika ja nykyisyys kohtaavat Hakaniemen torilla. Kerran kesässä on tehtävä ihan vasiten retki työläistunnelmaa kuplivalle Hakaniemen torille. Mukaan otetaan kori, johon ostetaan perunoita sekä tuoreita vihanneksia, leipää ja ehkä muutama kesäkukkanen. Sitten käydään kahvilla, ehdottomasti Kahvisiskojen kojussa. Siellä porisee myös rivissä puurokattiloita, ja erilaisia puuroja syövät aamupalaksi ja luonaaksi kaikenlaiset ja kaikenikäiset ihmiset. Hyvällä tuurilla viereen ilmestyy pari pelimannia soittamaan.

Talvipuutarha – pala tropiikkia Helsingissä. Töölönlahden kupeesta, upeasta 120 vuotta vanhasta kasvihuonerakennuksesta, löytyy koleina kesäpäivinäkin aina pala tropiikkia. Siellä on myös pöytiä, joihin voi istahtaa juomaan eväsmehut. Myös ulkona on penkkejä ja näin kesäisin upea ruusutarha. Sisäänpääsy talvipuutarhaan on aina ilmainen.

Leikkisää menoa Helsingin puistoissa:

Ilakoivaa menoa kaupungin skeittipuistoissa. Skeittipuistoja on Helsingissä useita, mutta vedän kotiinpäin ja vinkkaan Herttoniemestä löytyvästä. Hilleri-skeittipuisto on pienempi kuin kylän toisella laidalla sijaitseva Tuorinniemen skeittipuisto, mutta juuri siksi söpö. Ympärillä on nurmikenttää, johon aurinko paistaa mukavasti ja johon voi levittää piknikvilttinsä. Ihan lähellä on myös Hilleri-leikkipuisto, jonka allas täytetään kesällä pulikointia varten. Leikkipuistosta voi sen aukioloaikoina lainata vessaa, jääkaappitilaa ja jopa grilliä, joten letkeän perhekesäpäivän resepti alkaa olla siinä. Skeittiä, vesileikkejä, grillausta ja piknik-viltillä köllöttelyä!

Bryga – puisto Helsingin kattojen yllä. Kauppakeskus Redin 5. kerroksen päälle levittäytyvä puisto yllättää kaikin puolin iloisesti. Puisto laineilee viheriöivänä Helsingin kattojen ylle, ja vieressä kerros kerrokselta kohoavat tornitalot tekivät näkymästä vieläkin eksoottisemman. Pöytäryhmien ja aurinkotuolien ympärillä kasvaa meriheinää, pieniä puita ja pensaita, ruohikkoa ja söpöä kivikkokasvillisuutta. Brygassa on myös kiva ja Lappset-leikkipuistoista virkistävästi poikkeava leikkipuisto. 

Helsingin kivoimmat ulkouimalat:

Vesi-ilottelua ja rentoa pötköttelyä Kumpulan maauimalassa. Uimastadionin maauimala, eli Stadikka, lienee Helsingin maauimaloista tunnetumpi, mutta me fillaroimme aina evät messissä Kumpulaan. Sen maanläheinen ja rento tunnelma on omiaan letkeään kesäpäivään. Sieltä löytyy pienten lasten allas ja vähän isompien lasten allas, hyppytorni sekä perusallas uiskenteluun ja vesijuoksuun. Nurmikolla on tilaa levittää vilttiä ja alueella on myös pieni leikkipuisto. Tavallisissa oloissa tietenkin myös saunat ovat käytössä.

Uimala Presidentinlinnan kupeessa, Allas Sea Pool. Koko Allas Sea Pool on jotenkin niin hätkähdyttävän ja kreisin hieno. Että tuolla tavalla Kauppatorin kulmilla ja Pressanlinnan naapurissa voi pulikoida aina lämpimissä uima-altaissa tai vaihtoehtoisesti laittaa uiden merivesialtaassa! Ohi lipuivat Suomenlinnaan kulkevat lautat, ja aurinko saa Altaan puiset rakennukset ja kannen hehkumaan lämpöä.

Retkiä eläimiä katsomaan Helsingissä:

Maatilaretki helsinkiläisittäin Haltialassa. Haltiala on Helsingin kaupungin omistama maatila, joka on tarkoitettu virkistys- ja opetuskäyttöön ja samalla pitämään yllä viljelyä vuosisatoja vanhoilla pelloilla. Näin kesäisin elukat köllivät pihalla, mutta niiden luona voi käydä kylässä myös talvisin tilan sisätilojen aukioloaikojen puitteissa. Maatilaretki Haltialaan sopii halpabudjettikohteeksi, sillä vierailu tilalla ei maksa mitään ja sinne pääsee näppärästi julkisilla tai vaikka joenvartta fillaroiden. Alueella on vapaassa käytössä grilli ja pöytäryhmiä omien eväiden pupeltamista varten. Myös kahvila-ravintola Wanha Pehtoori tarjoaa antimiaan.

Viikin kaupunkilehmät. Kun polkee Herttoniemestä merenrantaan ja kaartaa siitä hiekkatietä kohti Viikkiä, saapuu pian pelloille, joissa lehmät laiduntavat. Viikin opetus- ja tutkimustilan lehmät ovat eittämättä Suomen urbaaneimmat lehmät, ja niitä katselemaan on lasten mielestä aina kiva tehdä päiväretki.

Korkeasaaressa helposti retkitunnelmiin. Suhtautumiseni eläintarhoihin on kaksipiippuinen. Mutta Korkeasaareen teemme retken silti ainakin kerran vuodessa. Se on myös helppo kohde aloittaa retkeily, sillä saarelta löytyy eläinten lisäksi useita asiakkaiden käytössä olevia grillejä, kota sekä oma suosikkini: laavu.

Sea Life – perheretki kalojen valtakuntaan. Sea Life on siitä jännä paikka, että se sopii sekä lapsiperheellisten ilahduttamiseen että romanttiseksi treffipaikaksi, jossa kelpaa käsi kädessä kuherrella. Itse koen kalojen katselun myös niin rauhoittavana, että hyvinkin voisin lähteä sinne ihan vain itsekseni hengittelemään ja kokoamaan voimia arjen keskellä.

Poimi valmiit reissusuunnitelmat tai lähde saariretkelle Helsingissä:

Laiskotuttaako, eikä tekisi mieli käyttää aikaa reissusuunnitelmien tekemiseen. Ei hätiä, me olemme tehneet ja hyväksi kokeneet puolestanne kolme valmista reissusuunnitelmaa manner-Helsinkiin.

Helsinki on saariston ympäröimä kaupunki, joten Helsinki-tunnelmiin päästäkseen on mielestäni ehdottomasti käytävä tuoksuttelemassa meren pärskeitä. Lue täältä meidän perheen  10 vinkkiä erilaisiin saariretkiin Helsingissä.

Päässä suhisee ja keho tuntuu ravaavan vähän ylikierroksilla. Kummallisen kevään jälkeen tuli vielä kummallinen kesäkuu. Kalenterista pyyhittyjen lomasuunnitelmien tyhjyys täyttyi työprojekteilla.

Kun yleensä viimeistään juhannuksena sähköposti hiljenee, nyt se villiintyi. Kiireellinen, sanoivat otsikot, ja automaattinen lomavastaajani oli lähinnä syyni vastata vähän myöhässä. Se mikä yleensä laitetaan rullaamaan neljässä kuukaudessa, tapahtui parissa viikossa.

Onneksi lastenkaitsemisvastuuta on voinut jakaa naapureiden kanssa. Onneksi on ystävä, joka nappasi lapset pariksi yöksi kylään. Ja välillä lapset ovat painelleet pihalla keskenään sukanpohjat nurmikon tahrimina ja polvet naarmuilla, kun minä olen sisällä nakuttanut konetta toivoen, että eivät ihan pöljyyksiä saa päähänsä.

Ruokaa on katettu isommalle sakille sinne ja tuonne, mitä sitä turhaan kaikkien keittiössä häärätä, kun tässä päällekkäin toistensa kanssa asutaan.

Mutta kaiken yhtäkkiä kalentrin sivuille tuleen lisäksi ollaan nukuttu öitä pikkumökillä ja unohduttu Kivinokan tunnelmaan, jossa on aina sunnuntai.

Yritän pitää kiinni saavutetusta ja kantapään kautta opitusta: että ansaitsen lomani ilman että viimeisenä virallisena työpäivänä olen ihan henkihieverissä. Että itse asiassa lomsta nauttii enemmän, kun siihen on saanut ajan kanssa lasketua. Nyt ei mennyt ihan niin, mutta eipä oikein mikään muukaan ole helmikuun jälkeen mennyt suunnitelmien mukaan.

Tämän päivän olen viettänyt raivaten työpöytää. Kasasin kirjanpidon, tein matkalaskut, tsekkasin kuitit ja hyväksyin ostolaskut. Koostin raportit ja lähetin laskuja. Niin epälempparipuuhaani kaikki, ja siksi se aina pakkaantuu padoksi minun ja loman väliin.

Sitten vielä hoidin sähköpostin lukemattomat-kansion tyhjäksi, ja nyt en oikeasti aio koskea siihen muutamaan viikkoon.

Valmista ei tullut. Kuviakin on editoimatta helmikuulta lähtien, silloin kun järjestelmällisyyden tielle tuli se. Ehkä palaan niihin kuviin, tarinoihin ja ajatuksiin myöhemmin, kun on aikaa ja ajankohta taas oikea, vaikkakin vuosi eri.

Mutta syksylle tuli viime tingassa varmistuneita töitä, josta kukaan ei vielä kuukausi sitten oikein tiennyt mitään. Saan olla onnellinen, että paluu normaaliin laskutettavien projektien kannalta näyttäisi tulevan nopeammin kuin mihin olin varautunut. On melkoisen paljon leppoisampaa jäädä lomalle, kun tietää, että syksy ei ole yksi hähmäinen kysymysmerkki.

Mutta se on sitten myöhemmin se. Nyt on se, että puolisolla oli viimeinen yövuoro, ja että hänellä on edessä useamman viikon loma. Koko perheen loma, vuorotellen perhearkea ja omia työhommia pyöritetyn kevään jälkeen. Jos koko perheen yhteiset vapaapäivät ovat harvinaisia muutenkin, kevät sai melkein unohtamaan moisen onnen olevaksikaan.

Huomenna lähdemme näiden kuvien tunnelmiin, kun Kivinokan pikkutölli vaihtuu viikoksi ystäväperheen sukutaloon Itä-Suomessa. Saimme viettää siellä kesää yhdeksän hengen sakkina viime kesänäkin, ja joka päivä joku meistä aikuisista sanoi pölmistyneen onnellisena, että tämä hetki tässä, ajatelkaa, tämä saattaa olla koko kesän paras hetki.

Sitä samaa kesän parhauden reseptiä aioimme noudattaa myös nyt. Mitään suunnitelmia ei ole, tällä kertaa ei edes ruokasuunnitelmia, sillä kukaan ei ole ehtinyt moisia miettiä. Lähdetään siitä, että ostetaan paljon uusia perunoita ja mansikoita, niillä pärjää jo pitkälle.

Sitten valutaan siihen autuaaseen elämänrytmiin, jossa päivät täyttyvät ruuanlaitosta, kaivoveden hausta, ulkotiskeistä, saunan lämmittämisestä, tuvan lakaisusta, pulahduksista järveen ja vanhasta iskelmästä. Ehkä vähän kirjoista ja päiväunista siihen päälle.

Kameraa ja ajatuksiani en tahdo tauolle, mutta jatkuvan tavoitettavuuteni tahdon. Kuvaan ja kirjoitan, jos ja ihan varmasti kun siltä tuntuu. Mutta aion pitää päiviä, ehkä viikkoja, kun en ole kuin läheisteni tavoitettavissa. Vaikka ei tunnu siltä, että sitä tarvitsen, tiedän jo kokemuksesta, että voi kyllä, tarvitsen minä.

Rentoa, lempeää ja hyvänä pitävän ihanaa kesää, kuullaan taas!