Kaupallinen yhteistyö: Melli Ecodesign

Minä olen kertonut teille monta kertaa kotimaisesta Melli Ecodesign -vaatemerkistä, mutta yksi olennainen pointti on jäänyt liian vähälle huomiolle. Heiltä saa lastenvaatteiden lisäksi myös naistenvaatteita! Nyt korjataan se vääryys kokonaisen postauksen verran. Valitsin Mellin syksyn ja talven uutuuksista kaksi vaatetta itselleni – jaden värisen tencel-neuletakin ja viikunaisen laatikkotunikan  – ja loin niiden ympärille kuusi asukokonaisuutta.

Ensin kuitenkin lyhyt kertaus Mellistä, sillä merkin tarinaa kelpaa kertoa kerta toisensa jälkeen. Mellin vaatteet tehdään kankaan kudonnasta ja kuosien painamisesta lähtien Suomessa, mikä on melkoinen saavutus nykymaailmassa. Ompelu tehdään merkin ikiomalla tehtaalla Jyväskylässä. Trikoovaatteiden puuvilla on luomua. Mellin mutsi Marica pyrkii hankkimaan kaikki vaatteissa tarvittavat tykötarpeet neppareista vetoketjuihin kotimaisena. Kirjoitin Mellin tuotannosta ja tarinasta enemmän täällä. Alennuskoodin Mellin nettikauppaan löydät postauksen lopusta.

Sitten niihin vaatekokonaisuuksiin!

Grunge girl -83

Rakastan monenlaisia tyylejä, mutta jos pitäisi valita loppuelämäksi vain yksi tyylisuunta, pohdinnan ja pähkinnän päätteeksi päätyisin luultavasti grungeen. Niin kotoinen, mukava ja turvallinen tuo nuoruuteni tyyli on. Kajalia en sentään enää nykyään tunge silmiin kiloa, mutta huulipunassa viininpunainen tuntuu yhtä hyvältä joka syksy.

Yhdistin laatikkotunikaan ohuet sukkahousut, joiden päälle kiskoin polvisukat. Jalassa ovat vintagekengät, ja useita vuosia on takana myös Tampereen vintagehurmiossa löydetyllä laukulla. Farkkupaita on lainattu poikkiksen vaatekaapista, tietenkin.

Trikoomekon bilesoluttautuminen

Mellin trikootunika muuntautuu juhlakuntoon riisumalla ylimääräiset härpäkkeet pois ja vetämällä jalkoihin huikentelevan korkeat korot. Tämä on perusmekoissa se ihanuus – ne muuntautuvat niin moneksi, että en itsekään meinaa uskoa, että kyseessä on sama mekko!

Vedin jalkaan esikoisen nimiäisiin ostamani Vagabondin korkokengät, jotka ovat pidemmän päälle ihan karseat kävellä. Mutta kyllä niillä kelpaa viinilasin kanssa patsastella yhden illan verran, jos kotiin voi suhata pirssillä. Kainaloon sujautin Lumin clutchin, ja korviin pujotin koivusta valmistetut Poola Katarynan lintukorvikset.

Peppi Pitkätossu lähtee merille

Sukkahousut ovat siitä mieletön asuste, että sukkapöksyjä vaihtamalla koko asu muuttuu ihan erilaiseksi. Vai mitä olette mieltä tästä asusta, jossa Peppi Pitkätossu näyttäisi olevan lähdössä merille? Muutoksen tuovat Marimekon kreisit sukkahousut, jotka mies laittaa aina pesusta esikoisen vaatekaappiin, kun ei voi vuosienkaan jälkeen ymmärtää, että ne ovat minun.

Sukkisten lisäksi yhdistin Mellin trikootunikaan vuosikausia suutarin hellällä avustuksella palvelleet Beau Coopsin nilkkurit. Lämpöä tuomassa on villatakki, jonka äitini ostanut Tallinnasta torilta joskus 90-luvulla ja jonka minä omin pian sen jälkeen. Repuksi lainasin siskoni Matt&Natt-reppua. Päässä minulla on Länsilakin merimieshattu. Ostin hatun krapulapäissäni joskus 10 vuotta sitten, kun ihan yhtä krapulaisen ystäväni kanssa päätimme, että nyt muuten lähdetään Stockalle ostamaan hatut. Ystäväni osti jättimäisen huopaisen lierihatun ja minä miesten osastolta merimieslätsän. Välillä kannattaa käydä ostoksilla sopivasti darrassa, näemmä.

Vanhempainillan aikuisnaamio

Tuleekohan koskaan vanhempainiltaa, jossa en harhaudu miettimään, mitä ihmettä minä täällä teen? Joka kerta hämmentää, mitä minä pikkukakara teen tapaamisessa, jossa on lasten vanhempia. Miten minä voin olla jonkun äiti ja jossain näin aikuisessa tilanteessa?

Huijarifiiliksestä tuskin pääsen koskaan eroon, mutta tämä asu päällä kelpaisi vaikka hakea vanhempaintoimikunnan puheenjohtajaksi. Musta kotelomekko on kirppislöytö. Pidin sellaisia joskus 90-luvulla, mutta jostain syystä sen jälkeen kokoa on pitänyt päivittää jonkin verran ylöspäin. Mekon päällä on Mellin vihreää ja sinistä sekoittava tencel-neuletakki. Kietaisin koko setin ympärille vielä vyön, kuten äitini teki omassa lapsuudessani. Kokonaisuus on omaa tyyliäni, mutta aikuisuuspisteet silti +10!

Paketoituna kahville

Tuo Mellin tencel-neuletakki on niin pehmeää ja ohutta materiaalia, että oli pakko koittaa kiepauttaa se ympärille paidaksi. Ja siihenhän se istui kuin tehty, taakse vain solmu ja menoksi! Tässä asussa on kivaa japanilaisuutta ja teatterin vakioasiakkaan henkeä samassa tiukkaan sidotussa paketissa.

Yhdistin neuletakkiin Taukon pitkät gauchot (saatu), eli housumallin, jota me ollaan vanhemman pikkusiskon kanssa kutsuttu lapsuudesta lähtien museohousuiksi. Jalkoihin lisää pituutta tulee koroista, ja kainaloon sujautin Lumin pienen laukun, johon juuri ja juuri mahtuu kaikki olennainen. Ja se mikä ei mahdu, ei ole olennaista.

Aikuisopiskelija vaihtaa vapaalle

Kyllä se vain on niin, että tämä setti toimii aina, vuosikymmenestä toiseen: farkut, toppi ja neuletakki. Liekö se lähestyvä viikonloppu, mutta asukokonaisuudesta tuli jotenkin mieleen aikuisopiskelija, joka on lähdössä suoraan luennolta kavereiden kanssa kaljalle.

Yhdistin asussa Mellin neuletakin vingate-Leviksiin, jotka piti käydä löytämässä toiselta puolelta maailmaa, Australiasta. Toppi on oikeasti aluspaita, siis sellainen, jota ei kai pitäisi tuolla kylillä kulkiessaan erityisemmin esitellä, mutta älkää kertoko kenellekään. Kaulan ympäri kiepautin Balmuirin mohair-huivin ja päähän kiskoin merimieslätsäni. Kengät ovat vintage-Pomarit 90-luvulta.

Noin! Mikä kokonaisuuksista oli eniten teidän makuun? Mä taidan lämmitä eniten ekalle ja vikalle, mutta kyllä niistä jokainen minua on, toki, kun omasta vaatekaapista kaikki on kaivettu.

Tässä teille vielä se lupailemani alekoodi Mellin nettikauppaan. Alennuskoodilla mellintalvi17 saatte -20 prosentin alennuksen normaalihintaisista Mellin tuotteista. Alekoodi on voimassa torstaihin 23. päivä saakka. Täällä on postaukseni Mellin tämän syksyn lastenvaatteista, mikäli sikäli jos mukuloidenkin vaatteet kiinnostavat.

Loppuun vielä läjä kiitoksia. Iso kiitos siskolleni Nonnikselle, että tuli pika-aikataululla kuvamaan tämän postauksen kuvat. Perheen sairastelu on pistänyt aikataulut ihan sekaisin, ja hovikuvaajan hommia yleensä hoitava mies oli kuvaushommien sijaan kotona hoitamassa päiväkodista poissa olevia lapsia.

Kiitos myös Arlalle, että sain käyttää hänen kahvila Köketin tiloja kuvauksissa ja pukutiloina. Aikataulumuutosten takia tehty hätäratkaisu tämäkin, mutta erinomainen sellainen, eikä siinä tuntunut hätäiseltä kuin aikataulu! Täällä, täällä ja täällä mun postauksia Köketista, mikäli kiinnostaa, ja Arlan tarinahan löytyy myös mun ja Satun Unelmahommissa-kirjasta.

Luin kirjan Ikigai (saatu arvostelukappaleena), joka on ollut menetys ympäri maailman. Opaskirja lupaa paljastaa pitkän ja onnellisen elämän salaisuuden, joka löytyy Japanista, Okinawan saarella sijaitsevasta Ogimin kylästä. Japanilaiskylän asukkaat elävät muuta maailmaa yleisemmin yli satavuotiaiksi ja – mikä itseäni eniten kiinnostaa – säilyttävät elinvoimansa ja elämänilonsa ihan viime päiviin saakka.

Kirja itsessään oli hivenen huonosti jäsennelty, mutta luin opuksen mielenkiinnolla loppuun saakka. Minua kiinnostaa japanilainen kulttuuri ja tietenkin myös se, mitä voisin oppia maailman toisella puolella asuvilta virkeiltä ja elämänjanoisilta vanhuksilta. Tässä kirjasta muutamia poimintoja parempaa loppuelämää varten:

Ikigai, syy olemassaoloon. Meillä jokaisella on ikigai, mutta sen löytäminen vaatii kärsivällistä itsetutkintaa. Ikigai on oman elämän tarkoitus ja suuri intohimo, joka tuo elämään onnea ja tyydytystä. Se on syy nousta aamulla vuoteesta – sitten vanhanakin. Jos luopuu rakastamistaan asioista, elämän tarkoitus katoaa.

Japanissa eläkkeelle jäämistä tarkoittava sana ei tarkoita lopullista vetäytymistä työelämästä. Moni vanhus jatkaa töitä elämänsä loppuun asti, sillä nauttii ja saa tyydytystä tekemisestään. Monilla vapaaehtoistöistä ja toisten auttamisesta tulee eläkkeelle jäämisen jälkeen uusi ikigai. Jokaisen on hyvä kehittyä, luoda, tehdä jotain arvokasta, olla hyödyksi muille ja auttaa sekä muokata maailmaamme vielä varsinaisen työuran jälkeen.

Kasvispainotteinen ruokavalio. Japanissa ja etenkin Okinawassa ruokavalion on kasvispainotteista, monipuolista ja sisältää paljon tofua ja levää. Kalaa syödään kolme kertaa viikossa. Kalan lisäksi muuta lihaa, sokeria, prosessoituja elintarvikkeita ja alkoholia ei juuri käytetä. Okinawassa myös riisinkulutus on muuta Japania vähäisempää. Kirjan ulkopuolelta on myös otettava oma havaintoni siitä, että Japanissa maitotuotteita ei juuri käytetä.

Ystävyyssuhteet. Okinawalla tiiviit paikallisyhteisöt ja toisten auttaminen ovat perinne. Yhteenkuuluvuuden tunne ja keskinäinen avunanto tuovat turvaa ja nostavat keskimääräistä elinajanodotetta. Okinawassa vanhukset pitävät yhdessä juhlia pienistäkin asioista ja järjestävät kevyissä pallopeleissä turnauksia.

Vatsa täyteen 80 prosenttisesti. Japanissa on ohjenuora nimeltä hara hachi bu. Se tarkoittaa sitä, että lopeta ruokailu, kun vatsaan mahtuisi vielä ruokaa, mutta olet melkein kylläinen. Ruokailun jälkeen kuuluu jäädä vähän nälkä.

Japanissa annokset tarjoillaan useissa pienissä kipoissa sekä kupeissa, mikä vähentää ylensyöntiä. Vaikka en tykkää puhua kaloreista, tämä on mielenkiintoista: ravinnon alhainen kalorimäärä on yhteinen nimittäjä maailman viidelle siniselle vyöhykkeelle (alueita, joissa elää eniten pitkäikäisiä).

Muista hengittää. Lievästä stressitasosta on hyötyä, sillä se auttaa selviämään jokapäiväisistä haasteista. Stressi on muinoin pitänyt ihmisen elossa, mutta nykyaikana se on monille niin jokapäiväistä, että se vahingoittaa elimistöä. Kiire heikentää elämänlaatua, ja stressin määrä on tutkimusten mukaan suoraan yhteydessä solujen vanhenemiseen.

Japanissa ihmiset rentoutuvat kylpemällä, kuuntelemalla musiikkia, venyttelemällä, meditoimalla ja hieromalla päätä sormenpäillä. Myös työpöydän, makuuhuoneen ja muun ympäristön pitäminen siistimä ja järjestyksessä auttaa rentoutumaan.

Kevyt liikunta. Pitkäikäisyyden salaisuus ei ole urheilullinen elämä, vaan aktiivinen elämä. Okinawalla vanhukset eivät harrasta mitään erityistä urheilua saati hikiliikuntaa, mutta he eivät jää sisälle istumaan tai ole koskaan ole toimettomia. He kävelevät paljon ja hoitavat puutarhaansa (lähes jokaisella paikallisella on oma puutarhansa).

Sielun, ruumiin ja mielen tasapainoa parantavia itämaisia lajeja, kuten joogaa, taijia ja qigongia, harrastavat lähes kaikki. Okinawassa asukkaita yhdisti radio taiso, aamuvoimistelu. Sitä harrastetaan yleensä ryhmissä, ja esimerkiksi kouluissa ja toimistolla päivä aloitetaan yhteisellä 5-10 minuutin voimistelulla. Sama päti tietenkin myös haastateltuihin vanhuksiin.

Vihreä tee. Japanissa ihmisten päivittäiseen ruokavalioon kuuluu paljon antioksidanttisia eli elimistön vanhenemista hidastavia ruokia, joita ovat muun muassa erilaiset levät, tofu ja miso. Okinawalaiset nauttivat keskimäärin kolme kuppia sanpincha-teetä päivässä. Se on vihreää teetä, johon on lisätty jasmiininkukkia. Vihreä tee muun muassa laskee verensokeria ja auttaa pitämään kolesterolin kurissa.