Kaupallinen yhteistyö: Kauniisti kotimainen

Joka vuosi marraskuun viimeisinä viikkoina olen huokaillut, miten tarpeeseen joulun ja sen odotuksen armollisuus sekä lämpö tulevat. Mutta tänä vuonna se kaikki merkitsee entistä enemmän.

Elättelen yhä arasti toivetta, josko sittenkin pääsisimme jouluksi Pohjanmaalle, mutta samalla olen alkanut pehmitellä ajatusta kaupunkijoulusta antautumalla joulutunnelmointiin jo hyvissä ajoin ennen ensimmäisen joulukalenteriluukun avausta. Joulu tulee onneksi poikkeusaikoinakin, maalle ja kaupunkiin.

Vaikka pidän kotimme hallittavissa olevasta runsaudesta, joulukoristeissa olen aika maltillinen. Koristelemme kotimme jouluun pääasiassa kynttilöin ja valoin (ne tosin ovat ilonamme läpi pimeän vuodenajan), jouluisin sävelin (joululaulujen harjoittelu pianolla on aloitettu jo lokakuussa) ja havuin sekä joulukukin.

Ensimmäiset kotimaiset joulukukat hankin viikko sitten, samalla kun ruukkujoulukuusi kannettiin sisään. Se oli ihmeellistä: kaikki marraskuun nimeämätön tahmeus lähti samalla ovenavauksella, kun kotiin saapui havujen sekä hyasinttien turvallinen ja kotoisa tuoksu.

Ostan joulukukkani aina kotimaisena. Se on tietoinen valinta, ja kotimaiset joulukukat on helppo tunnistaa sirkkalehtimerkistä. Lähikukka työllistää Suomessa, minkä lisäksi sen kuljetusmatkat ovat lyhyitä. Turha rahtaaminen jää pois, ja kukka saapuu kauppaan tuoreena, eikä kärsi pitkistä kuljetusmatkoista.

Minulla on tapana tehdä joulukukista erilaisia asetelmia. Niitä varten ei tarvitse hankkia mitään uusia kippoja ja kappoja, sillä hauskimmat asetelmat syntyvät käyttämällä kodin purnukoita, astioita ja koreja luovasti. Muut tilpehöörit käyn keräämässä metsästä. Puista saa irrottaa oksia vain, jos metsä on oma, mutta tuulen irrottamia oksia ja havuja saa käyttää.

Jouluisiin kukka-asetelmiin tarvitsee:

  • Kotimaisia joulukukkia, kuten hyasintteja, ritarinkukkia ja joulutähtiä.
  • Erilaisia astioita, kuten lasipurkkeja, juomalaseja, kukkaruukkuja, lautasia, tuikkukuppeja, koreja, maljakoita ja kulhoja. Jos kotoa ei tunnu löytyvän mitään sopivaa, kirpparit ovat pullollaan astioita joulukukka-asetelmiin.
  • Asioina voi myös käyttää vanhoja säilyketölkkejä ja -lasipurkkeja, joista irrottaa etiketit.
  • Metsän tarjoamia koristeita, kuten tuulen irrottamia havuja, kauniita keppejä ja risuja, käpyjä ja kaarnanpaloja. Myös kauniit kivet ja kesän jäljiltä kuivuneet talventörröttäjät ovat kivoja.

Sitten vain annan fiiliksen viedä!

Hyasintit ja ritarinkukka saavat kaiken voimansa sipulista, eivätkä ne tarvitse multaa tai edes kastelua, joten niistä voi asetelmia tehdessä varovasti irrottaa mullan kokonaan. Halutessaan molempia sipulikasveja voi myös niukasti kastella. Runsas vedenlotraus saa sipulikukat kuitenkin kasvattamaan pitkät varret. Joulutähti taas viihtyy mullassa ja voi parhaiten, jos sitä kastelee niukasti mutta usein.

Joulutähdistä on saatavilla vaikka mitä värejä, mutta yleensä suosin perinteistä punaista tai sitten raikasta valkoista. Joskus mietin, liittyykö joulukukan värivalintani siihen, mitä juuri sillä hetkellä elämääni kaipaan. Punainen olisi ehkä turvallisuutta sekä kotoisuutta ja valkoinen seesteisyyttä sekä selkeyttä. Nyt hankin valkoisen, mutta tuntuu, että tänä jouluna tarvitaan molemmat. Sama juttu ritarinkukan kanssa.

Hyasinteista taas ostan villisti kaikkia värejä ja ripottelen niitä asetelmiksi joka puolelle kotia. Kun kukkavana lakastuu, ostan tilalle uuden, jotta voin nauttia hyasinttien tuoksusta koko jouluajan.

Tänä vuonna aioin koittaa hyasinttien tuoman ilon pidentämistä tuleviin kesiin asti, sillä sain kukka-alan ammattilaiselta vahvistuksen siihen, että joulukukkasipuleita voi käsitellä samalla tavalla kuin esimerkiksi narsisseja ja muita pääsiäiskukkia:

Hyasintin voi istuttaa kukinnan jälkeen maahan, jos maa on sula. Tällöin hyasintin sipuli kannattaa istuttaa lehtineen kymmenen senttimetrin syvyyteen. Jos käy hyvin ja sääolosuhteet ovat kohdillaan, tämän joulun hyasintit ilahduttavat kukkimalla vuoden tai parin päästä keväällä. Ihan kuten palstallamme ja kerrostalopihamme yhteiskukkapenkissä kukkivat keväisin menneiden vuosien pääsiäiskukat!

Toinen vaihtoehto pitkittää hyasintin elämää on hoitaa sipuli viherkasvina ja istuttaa se syksyllä muiden sipulikukkien kanssa ulos. Silloin sipuli kannattaa sijoittaa valoisaan paikkaan ja kastella sekä lannoittaa niukasti. Ritarinkukassa on hyasinttia enemmän voimaa kukkia uudelleen, mutta se kannattaa mieluiten hoitaa tällä jälkimmäisellä viherkasvikäsittelyllä.

Kun joulukukka-asetelmat olivat valmiina ja kuusenkynttilät sytytetty, leivoimme lasten kanssa monta pellillistä pipareita ja rakensimme piparkakkutalot. Nyt koti tuoksu joululta; kuusenhavuilta, hyasinteilta ja piparkakuilta. Lapset kaivoivat joulutarvikelaatikosta tonttulakit, jotka päässä on siitä lähtien nukuttukin.

Voi jouluaika, onneksi tulit ja otit meidät halaukseesi.

Kauniistikotimainen.fi-sivulta löytyy lisää vinkkejä ja hoito-ohjeita joulukukille.

Kivinokan kesämajallamme on pöytä! Tai on se ollut meillä jemmassa jo keväästä asti, mutta vasta nyt ilmojen kylmettyä sille on ollut tarve. Noin muuten pikkumökillä on syöty, kahviteltu, oleiltu ja vähän tehty töitäkin terassilla, 1950-lukukaisen puutarhapöydän ääressä.

Koska 12 neliön töllerössä ei hukkaneliöillä koreilla, se kannettiin sisään vasta kun tarve oli. Ja kas, sehän on aivan kertakaikkisen täydellinen! Pelkäsin mökin menevän ihan tukkoon pöydän kanssa, mutta sehän on kuin mittojen mukaan tehty, vaikka sillä on tiettävästi ikää parisenkymmentä vuotta enemmän kuin viisikymmentäluvulla rakennetulla mökillämme.

Miettiessämme mökin sisätiloihin pöytää, ajattelimme ensin sellaisen teetättämistä samalla puusepänverstaalla kuin missä mökkimme kiintokalusteet on tehty. Pöydän kanssa ei kuitenkaan tarvitse mennä niin millilleen mittojen mukaan, joten päätimme hankkia sellaisen kuten kaikki huonekalumme aina kun mahdollista; käytettynä.

Ennekuin ehdin sen kummemmin pöytää etsiskellä, eräs teistä seuraajista otti yhteyttä kertoen, että hänellä olisi pöytä, jolle heillä ei ole paikkaa, mutta joka ansaitsi päästä autotallista taas jonkun töllin kunniapaikalle, niihin tehtäviin, joihin se on tehty. Muutamia sähköposteja ja pöytäkuvia myöhemmin pöytä matkasi meille Pohjanmaalta.

Ja onhan se nyt aivan kertakaikkisen täydellinen 12 neliön tölleröömme. Se on täyspuinen ja sen molemmin puolin on klaffit, eli isot kasaan taittuvat siivekkeet. Niiden avulla pöytää voi muokata eri kokoiseksi.

Kasassa ollessaan pöydän ääressä mahtuu polttamaan kynttilää ja juomaan teetä. Yhden siivekkeen avaamalla pöytään voi kattaa aterian koko perheelle ja varmasti isommallekin sakille. Molemmat siivekkeet aukinaisina se on isompi kuin meidän kotimme pöytä.

Pöydän on nikkaroinut sen entisen omistajan vaarin veli luultavammin ennen sotavuosia. Silloin kodit olivat monesti pieniä, joten huonekalujen oli suotavaa olla monikäyttöisiä. Siksi klaffien lisäksi pöydän molemmista päädyistä löytyvät kaapit, joihin mahtuu vaikka mitä. Vielä ne ovat tyhjinä, mutta suunnitelmana on jemmata sinne tekemistä etenkin lapsille; lautapelejä, palapelejä, sarjakuvia ja muuta kivaa puuhaa.

Pöytä oli pitkän säilytyksen jäljiltä vähän rispaantuneessa kunnossa ja tunkkaisen hajuinen. Ylimääräiset tuoksut lähtivät hiomalla pöytä, ja elämänjäljet, kolhut ja kerrostumat saavat mielestäni näkyäkin.. Sen takia pöytä hiomisen jälkeen vain kevyesti kuultomaalattiin.

Tuoleina pöydän ympärillä ovat entisessä elämässään Herttoniemen yhteiskoulussa virkaa toimittaneet klassiset ja pinottavat Tuoli 50 -tuolit. Ja toki istuimena toimii myös neljän hengen perhepediksi levitettävissä oleva sohva.

Tekisi sitten joskus mieleni kokeilla, kuinka monta ihmistä pöydän ympärille mahtuu, eli kuinka monen ihmisen illanistujaisiin 12 neliön mökki taipuu. Hykerryttävän ihanaa jo ihan vain ajatuksenakin!