©Lahiomutsi Arkikuva 18 2018 Harrastusrumba-8629

Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Minulla on kummallinen viha-rakkaussuhde lasten harrastuksiin. On ihanaa, että kotikaupungissa on valtavan monipuolinen määrä harrastuksia, joista valita. Ja on ihanaa, että lapset ovat löytäneet sieltä itselleen mieleistä tekemistä. Jos lapset saisivat itse päättää, heillä olisi moninkertainen määrä harrastuksia nykyiseen verrattuna. Mutta omat resurssini riittävät yhteen ohjattuun ja kelloon sidottuun harrastuskertaan viikossa per mukula. Siitäkin huolimatta, että välillä on ollut kuukausia, kun lapsen tanssikaverin isovanhemmat ovat vieneen lasta useammin treeneihin kuin minä.

Jaetut kuskausvuorot ovatkin olleet pelastukseni, sillä muuten pakkani ei pysyisi kasassa. En edes ymmärrä, miten se on minulle jotenkin niin vaikeaa, mutta koitan avata syitä:

Harrastuspäivät vievät aina koko päivän työpäivän ja päiväkotipäivän päälle, enkä pidä siitä kiireentunnusta. Äkkiä kotiin ja syömään ja sitten hitonmoisella kiireellä harrastuksiin, jotta voi taas kiireellä tulla kotiin iltatoimille, että ehtii ajoissa nukkumaan. Leppoisaa. Minun vuorollani mukana tulee aina myös toinen lapsistamme, ja tunti esimerkiksi tyhjillä koulukäytävillä aikaa tappaen on tavattoman puuduttavaa sekä minulle että lapselle.

Kesä tosin on muuttanut (tätäkin) asiaa leppoisammaksi. Lähteminen ja meneminen on helpompaa, kun pukemista ja riisumista on 500 prosenttia vähemmän kuin noin muuten. Lisäksi loskakelien jäädessä taakse, voidaan taas kulkea laatikkopyörällä. Sen kyytiin mahtuu tarvittaessa neljäkin mukulaa, eikä olla julkisten aikataulujen varassa. Vaikka julkiset kulkevatkin hyvin, silti pyörän kyydissä tunnen olevani vapaampi. Sitten vielä se lisäkivuus, että toisen lapsen kanssa on mukavampi odottaa toisen lapsen harrastuksen ajan, kun pihalla on lämmin ja illallakin valoisaa.

Kesäharrastamiseenkin kuuluu kuitenkin vielä lisäksi joku hämmentävä huono karma, joka minua seuraa harrastuskuskauksiin. Kun ensimmäisen kerran vein lapsia kesäfutikseen (molempien treenit samana päivänä ja peräkanaa; niin täydellistä, että lipsuin yhden harrastuksen säännöstäni) lähdimme hyvillä mielin ja ajoissa matkaan. Laatikkopyörä oli huollossa, joten esikoinen polki omalla pyörällä ja kuopus istui lastenistuimessa pyöräni tarakalla.

Noin puolivälissä matkaa puhelimestani ja näin ollen myös kartastani loppui akku keskellä melko vierasta kaupunginosaa. Lähdimme polkemaan summanmutkissa muistikuvani mukaan. Yhtäkkiä ei enää ollutkaan niin paljon aikaa, ja jouduin hoputtamaan esikoista pyöräilyn kanssa. Kesken hoputukseni esikoiselta irtosivat ketjut pyörästä. Räpelsin kuopuksen pois istuimesta, että pääsin räpeltämään pyörän ketjuja takaisin paikoilleen. Minulla ei ollut mitään paperia mukana, että saisin pyyhittyä öljystä mustuneet käteni. Pian öljyssä olivat myös sääreni ja kuopuksen paita, kun yritin saada karavaaniamme takaisin matkaan.

Kun olimme polkeneet pari kilometriä väärään suuntaan, oli myönnettävä, että olimme eksyksissä. En voinut kysyä neuvoa perille, sillä en muistanut kadunnimeä ulkoa. Miten onnistun munimaan tämänkin! Tulikuumat harmituskyyneleet alkoivat tunkea silmäkulmista.

Lopulta ei auttanut muu kuin lähteä polkemaan kotiinpäin – minä ja pettyneet lapset nappikset repuissaan – kun yhtäkkiä ohitimme kadun, jonka nimi kuulosti tutulta. Olisiko tämä se etsimämme tie? Muistin kartalta, että etsimämme tie on pitkä, ehkä tämä on sen toinen pää! Lähdimme polkemaan summanmutikassa tietä eteenpäin, lapsi kävelytiellä ja minä ajokaistalla toinen lapsi tarakalla. Perässäni ajava bussi tööttäili yhden pitkä ylämäen ajan, vaikka olisi mahtunut ohitsekin. Mitä se oikein meinaa, eikö se näe, että yritän tässä parhaani? Hiki valui pitkin selkää ja jalat vetivät maitohapoille.

Ja sitten onni ja pelastus: mutkan takaa esiin tuli vihdoin pöllyävä hiekkakenttä ja siellä pallon perässä juoksevia lapsia. En ole hetkeen ollut mistään näystä niin helpottunut. Ja treenitkään eivät olleet (ihan vielä) ehtineet alkaa.

Jotain tuon futistreenireissun kaltaista sekoilua tuntuu mahtuvan ainakin joka toiseen harrastuskuskauskertaani. Siksi olen ihan tavattoman onnellinen, että tulevaisuudessa lapset voivat kulkea itse harrastuksiinsa pyörällä tai julkisilla. Siihen ei tarvita meitä vanhempia ja autoa, kuten omassa lapsuudessani ja nuoruudessani maalla. Siksi ihan tuossa muutaman vuoden kuluttua lapset saavat valita ihan juuri niin monta harrastusta kuin haluavat. Voidaan olla vapaammin, sekä mukulat että me vanhemmat.

Nelikymppisenä minäkin aion aloittaa taas kelloon sidotut omat harrastukset, ensimmäistä kertaa sitten äidiksi tulemiseni. (Jos ei oteta huomioon sitä yhtä Kansanopiston ompelukurssia ja koko syyskaudelta niitä kolmea iltaa, kun kurssi ei osunut samaan aikaan miehen työvuorojen kanssa.)

©Lahiomutsi Allas Sea Pool Helsinki Suomi Finland Lasten uintileirit Kesaleirit-9204

©Lahiomutsi Allas Sea Pool Helsinki Suomi Finland Lasten uintileirit Kesaleirit-9204Kaupallinen yhteistyö: Allas Sea Pool. Postaus sisältää alekoodin ja arvonnan.

Voi hyvänen aika tätä kesää! Suoraan talvesta kesään hypännyt Helsinki on saanut mieleni ja kehoni ihan sekaisin onnesta. Jos yleensä kotikaupunkirakkauteni herää täyteen kukoistukseensa samassa tahdissa kesään kääntyvien säätilojen kanssa, nyt rakkauteni on puhjennut luonnon tapaan kukkaan ennätysajassa. Rakkaus suorastaan rehottaa, ja sisässäni leimuaa pakahduttava tarve imeä itseeni kaikki tämä ihana aurinko, lämmön lempeys ja kesäisen Helsingin hurmaava syke.

Onneksi pitkät valoisat illat mahdollistavat sen, että työpäivän ja päiväkodin jälkeenkin on vielä aikaa ja ylipäätään jaksamista lähteä ulos. Tuntuu, että päivissä on aikaa jotenkin enemmän kuin talvisin. Arkipäivisinkin ehtii ihan hyvin tehdä työt ja elää siihen päälle vielä illan mittaisen vapaapäiväkuplan.

Eräänä päivänä tällä viikolla sujahdettiin arkimenojen ja päivällispuuhien jälkeen ystäväperheen kanssa iltauinneille Allas Sea Poolille. Olen käynyt siellä aikaisemmin musakeikoilla ja notkumassa ravintolapuolella kesäonnen pöyristyttämänä, mutta jostain kumman syystä en ole käynyt siellä aikaisemmin uimassa. En, vaikka muuten ollaan ansioituneita maauimalakävijöitä ja koko viime talven mietin, että on koettava edes kerran uiminen lumisen Helsingin keskellä ja pakkassäässä höyryävässä altaassa.

No nyt asiaan tulee sitten muutos kerrasta, sillä laittaa päräytettiin takataskuun kausikortit koko meidän poppoolle. Lisäksi Altaalla hengailua tulee lisäämään se, että siellä järjestetään tänä kesänä lasten kesäleirejä, joiden uskon kiinnostavan myös teitä muita, joiden perheessä on tulevana kesänä 6–12-vuotiaita aktiivisia vesipetoja, työprojekteja ja sumplimista lastenhoitokuvioiden kanssa.

Minä kun olen tajunnut tässä lasten varttuessa, että saatetaan olla lirissä hoitokuvioiden kanssa niinä tulevina kesinä, kun lapsilla on koulusta pitkät kesälomat. Miehellä on kuukauden verran lomaa ja minä pystyn ainakin tätä nykyistä työrepertueeriani sumplimaan kesän hiljaisina toimistokuukausina, mutta silti kesien järjestäminen tulee vaatimaan aikamoista palapeliä. Etenkin jos tahdomme viettää edes vähän koko perheen yhteistä lomaa – jota me kaikki tahtoisimme tietenkin viettää mahdollisimman paljon.

Tänä kesänä sitä tullaan testaamaan, sillä lapset ovat erinäisten syiden takia poissa päiväkodista 10 viikkoa. Sama lomaviikkomäärä on ollut aina aikaisempinakin kesinä, mutta silloin kesiin on aina yhdistetty joko minun tai miehen pitämiä perhevapaita. Ne valttikortit on meidän perheen osalta kuitenkin nyt käytetty. Tulevana lomakautena käytössämme tulee olemaan ystäväpiirin vastavuoroinen hoitoapu ja kesäleirit. En ennen omia lapsia ollut edes tajunnut, että lasten kesäleirejä on olemassa, ja että ne ovat lasten lisäksi ihana asia myös lomapalapeliä kasaaville aikuisille.

Allas Sea Pool järjestää kesän aikana kolme yhden arkiviikon mittaista liikuntaleiriä, joissa toiminta-aika on 9-16. Sinä aikana kun lapsi on ohjatulla leirillä pitämässä hauskaa ja oppimassa, ehtivät vanhemmat tahkoamaan tiiviin työpäivän. Paitsi, että minäkin tahtoisin tuollaisille liikuntaleireille, niin mahtavilta ne kuulostavat!

Liikuntatuokioiden lisäksi Altaan kesäleirien päiväohjelmaan kuuluu muun muassa hengenpelastustaitojen opiskelua, leikkejä, erilaisia liikuntalajeja niin sisällä kuin ulkona ja tietenkin sapuskointia. Joka päivä on myös Itämeritunti, jolloin tutustumaan Itämeren suojeluun ja merikasvillisuuteen. Iltapäivisin harjoitellaan erilaisia uintitekniikoita leirin uimaopettajien, Jani Sievisen ja Matti Rajakylän, johdolla Altaan 27 asteiseksi lämmitetyssä uima-altaassa. Niin kertakaikkisen upeaa, että en ihmettele lasta, joka ei meinaa pysyä uikkareissaan odotellessaan leirin alkamista!

Kausikortit uimakassissa meidän aikomuksenamme on tietenkin leirien lisäksi notkua Altaalla mahdollisimman paljon. Ei olisi yhtään pöllömpi idea ulkoistaa iltapesut noihin maisemiin niin usein kuin vain mahdollista. Koko Allas Sea Pool on jotenkin niin hätkähdyttävän ja kreisin hieno. Että tuolla tavalla Kauppatorin kulmilla ja Pressanlinnan naapurissa voi pulikoida aina lämpimissä uima-altaissa tai vaihtoehtoisesti laittaa uiden merivesialtaassa!

Nytkin saatiin kokea ihan sydäntä puristavan ihana vapaapäiväkupla muutamassa tunnissa. Ohi lipuivat Suomenlinnaan kulkevat lautat, ja hiljalleen laskeutuva ilta-aurinko sai Altaan puiset rakennukset ja kannen hehkumaan lämpöä. Kun aurinko alkoi hipoa vastarannalla siintävää kaupunkisiluettia, lähdimme saunomaan ja tekemään iltapesut Altaan pesutiloihin. Kotona kesä-Helsingistä raukeat lapset sai kipata suoraan nukkumaan.

Sitten vielä alekoodi ja arvonta, jotka ovat mahtavat, vaikka itse niitä teille kinunneena sanonkin! Lähiömutsin lukijoilla on mahdollisuus saada lastenleirien hinnoista 10 prosentin alennus. Leiriä ei tällöin voi valitettavasti varata netistä, vaan paikan saa lunastettua lapselleen edullisemmin piipahtamalla Altaan lippumyymälässä ja lausumalla siellä alennukseen oikeuttavan taikasanan ”Lähiömutsi”.

Lisäksi sain mahdollisuuden arpoa teidän kesken yhden uimakoulupaikan jollekin Jani Sievisen ohjaamista lasten uimakouluista. Arvontaan osallistut jättämällä tähän postaukseen kommentin, jossa kerrot, miten sinä olet aikoinaan oppinut uimaan. Rustaathan kommentointilomakkeeseen sellaisen sähköpostiosoitteen, jota seuraat, sillä olen voittajaan yhteydessä henkilökohtaisesti. Arvontaan on aikaa osallistua tiistaihin 29. tuokokuuta asti.