Marraskuisissa häissämme puolitoista vuotta sitten toivoimme häävierailta lahjaksi heidän osaamistaan ja aikaansa häiden järjestelyyn ja ohjelmaan. Se oli iso toive, mutta oli ihanaa, miten jengi lähti lahjatoiveeseen mukaan!

Ystäväni esimerkiksi ehdotti, että voisi laulaa häissä siskonsa säestämänä. Siitä saatiin upea osanen vihkiseremoniaa. Ystävämme teki hääkakkumme, käsistään taitavat ystävät auttoivat juhlakoristelun kanssa ja musiikkialalla työskentelevät ystävämme auttoivat koostamaan häiden soittolistaa sekä vinkkasivat meille sopivasta DJ:stä.

Juhlapäivänä ohjelmassa ei ollutkaan esimerkiksi perinteisiä hääleikkejä, vaan muutamia ennalta sovittuja asioita ja lisäksi vieraiden yllätysohjelmanumeroita.

Hääjuhlan ohjelmarunko näytti tältä:

• 15 Alkupalat ja seurustelua
• 16 Vihkiminen. Auran lauluesitys, säestäjänä Liina.
• 16.30 Onnittelumaljat
• 17 Illallinen ja Outin valmistamat kakkukahvit
• 17-20 Perinneleikkejä lapsille yläkerrassa
• 19 Häätanssi
• 19 Tanssilattia kuumaksi, 20 vuotta kappaleina, DJ Mikko Mattlar
• 23 Iltapala
• 00 Spotify-disko

Lisäksi:

• 19 Maija piirtää vieraista pikamuotokuvia
• 21 Jarmon järjestämä yllätysesiintyjä
• Lisäksi vieraiden järjestämiä yllätysnumeroita pitkin iltaa

Olimme järjestäneet juhlatilana toimineen Villa Furuvikin yläkertaan Perinneleikit ry:ltä kolme superkivaa ammattileikittäjää lapsia ilahduttamaan. He toivat paikalle kaiken tarvittavan puuväreistä leikkikaluihin ja vetivät yläkerrassa lapsille erilaisia perinneleikkejä kolmen tunnin ajan. Tämä kustansi 200 euroa ja oli jokaisen euron arvoinen ohjelmanumero. Lapset tykkäsivät hurjasti (osa piipahti paikalla, osa leikki hikipäässä melkein koko kolmetuntisen) ja vaikka leikittäjät eivät vastanneet lastenhoidosta, etenkin isompien lasten vanhemmat saivat istua tovin kauemmin illallispöydän ääressä.

Yläkertaan rakentui myös toviksi naapurimme ja ystävämme Maijan pikamuotokuvapiste, jossa hän maalasi vieraista suloisia muotokuvia. Maija teki samalla tekniikalla myös minusta ja puolisostani tämän upean hääpotretin.

Illan yllätysesiintyjän järjesti isini, ja vaikka annoimme puolison kanssa tähän salamyhkäiseen järjestelyyn luvan, silti vähän jännitti, että mitäköhän sieltä tulee. No sieltä tuli mentalisti Pete Poskiparta, joka otti hetkessä porisevan juhlakansan haltuunsa. Hänen shownsa yhdisteli taikuutta, huumoria ja ihmisen pään sisälle käsittämättömällä tavalla luikertelua. Just hyvä sekoitus naurua ja mitä täällä tapahtuu -hämmästelyä!

Alkuillasta Spotifyn soittolistalta soinut 50-60-lukujen iskelmämusiikki villiintyi, kun DJ Mikko Mattlar aloitti. Meidän musiikkitoiveemme oli groovea, kuplivaa ja ”aitoa” musiikkia indiekulmalla, ja sen Mikko taisi. Hän oli myös valmistellut toiveestamme 20 vuotta kappaleina -spektaakkelin, jossa soi yksi tarkkaan valittu biisi kultakin vuodelta, jonka olimme siihen mennessä puolison kanssa olleet yhdessä. Ihot onnesta ja muistoista kananlihalle saavan ihanaa! Miten voikin osata laulaa (samalla kun riemusta pomppien tanssi) mukana niin monia biisejä, joita ei ole kuullut, hyvänen aika, vuosikymmeniin!

Illan aikana saimme kuulla myös monia itkettävän ihania puheita ja laulu- sekä musiikkiesityksiä. Esimerkiksi appivanhempani kiskaisivat dueton, jossa appi räppäsi ja anoppi lauloi – hykerryttävän parasta!

Me venytimme hääviikonlopun ohjelmaa vielä sunnuntaille, jolloin juhlatilana toimineen Villa Furuvikin rantasauna lämpeni ja katoimme huvilalle brunssin. Mutta siitä lisää toisella kerralla.

Kuvat: Jaakko Sorvisto

Kaupallinen yhteistyö: Werner Söderström. Sisältää ilmaiskoodin BookBeatiin.

Muistot vauva-ajoilta alkavat haperoitua reunoiltaan, mutta yhden asian muistan: miten roskien vieminen tuntui lomamatkalta. Nyt vallitseva poikkeusarki on saanut muistamaan, miten henkireikä se kolmeminuuttinen yksin kodin ulkopuolella olikaan. Vaikka meillä on kaikki tilanteeseen nähden hyvin ja poikkeussarki sujuu paremmin kuin uskalsin toivoa, tarve omalle ajalle purkautuu turhautuneisuutena ja kiukutteluna koko sakilla.

Onneksi on äänikirjat, joiden kanssa matkata vaikka maailman ääriin, toiseen todellisuuteen, tulevaan tai vieraan ihmisen päähän, ilman että lähtee kotoaan minnekään.

Iltaisin luen kirjani niteinä, mutta päiväaikaan etenkään tässä arjessa en siihen kykene. Siksi on täydellistä voida hetkeksi sulkea muu maailma (uutiset tai lapset, välillä hela hoito) vastamelukuulokkeiden ulkopuolelle ja antaa tarinan viedä. Lapsien kohdalla äänikirja toimii taas rauhoittajana, kun seinistä meinaavat tapetit irrota ja kodin neliöt loppuvat kesken. On kiittäminen lasten äänikirjoja ja puuvärejä siitä, että saan välillä omalla kotivastuuvuorollani vastattua työsähköposteihin muutenkin kuin öisin.

Jos ja kun teillä sielläkin kaivataan karkailua muihin maisemiin, keräsin meidän perheemme suositukset kymmeneen tuoreeseen äänikirjaan. Sain lisäksi teille käyttöönne koodin ”lahiomutsi”, jolla uudet BookBeat-asiakkaat saavat kokeilla äänikirjapalvelua 1 kuukauden ajan ilmaiseksi. Pääset nappaamaan koodin käyttöösi täällä.

Lapsille:

Alex Milway: Hotelli Flamingo (WSOY). Esikoinen valitsi kirjahyllystä tämän kirjan etäkoulun lukukirjakseen. Jotta koululainen saisi lukurauhan, kuopus on kuunnellut samaista kirjaa äänikirjana kuulokkeillaan. Kirja kertoo ainakin meidän lapsiemme unelmatilanteesta: päähenkilö Anna perii merenrantahotellin, jonka kaikki työntekijät ovat eläimiä. Hotelli on kuitenkin ränsistynyt ja rahavaikeuksissa, minkä lisäksi kilpailevassa hotellissa ei katsota hyvällä, kun Anna nokkeluudella, sinnikkyydellä ja yhteistyöllä eläinhenkilökuntansa kanssa alkaa laittaa hotellia kuntoon. Hyväntuulenkirja, johon on tulossa jatkoa kesällä ja heti perään syksyllä.

Barbara Cantini: Mortina ja ällöttävä serkku (Tammi). Zombeja ja huumoria – tätä meidän lapset rakastavat! Lapset kuuntelevat mielellään minun lukemanani kaikenlaisia kirjoja, mutta äänikirjojen suhteen ovat ronkelimpia. Mortina-sarjan juuri ilmestynyt toinen osa kuunneltu meillä jo useampaan kertaan läpi. Itse olen tehnyt sillä aikaa töitä (kiitos äänikirjojen!), mutta lasten mukaan kirjassa on kummallisia katoamisia, etsintäpartioita, ihmissyöjäkasveja ja hölmösti käyttäytyvä serkku. Okei, kuulostaa just sopivan sekopäiseltä, ymmärrän, että tykkäävät!

Riina ja Sami Kaarla: Pet Agents. Varkaan jäljillä (Tammi). Scifiä, lemmikkieläimiä ja itsenäisen nörttitytön seikkailuja – Pet Agents -kirjasarjassa on kaikille jotain, mutta silti niin hienosti hiotut raamit, että homma pysyy komeasti kasassa ja mielenkiintoisena. Melkein satukirjailijaunelmissani harmittelen, että en keksinyt tätä itse! Kirja-sarjassa Kati-e ja tämän itse rakentama robotti Ti-bot asuvat lemmikkiensä kanssa vanhassa vesitornissa. Yhdessä he muodostavat lemmikkiagentit, jotka ratkovat lemmikkien ja näiden omistajien huolia. Tässä sarjan toisessa kirjassa Pet Agentsit saavat ratkaistavakseen isomman salapoliisityön. Kirjasarjassa on niin kansainvälinen tuntuma, että piti ihan pariin kertaan tarkistaa, että Pet Agents on tosiaan kotimaisen tekijäkaksikon käsialaa.

Paula Noronen & Kati Närhi: Yökoulu-sarja (Tammi): Supermarsujen kirjoittajan uusin lastenkirjasarja, joka on jostain syystä mennyt meiltä ohi. Sen kerrotaan sopivan kammottava ja hurjan hauska sarja kaikille alakoululaisille, mikä kuulostaa siltä, että tänne uppoaa. Että onni poikkeusarjessa, sillä nyt on aikaa kuunnella putkeen vaikka kaikki sarjan kirjat! Yökoulu-sarjan pian ilmestyvässä uusimmassa kirjassa vampyyrityttö Martta ja zombipoika Paavo yrittävät estää kouluun hammashoitajaksi pestautuneen häiriintyneen hammaskeijun suunnitelmat.

Aikuisille:

Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti (Tammi). Tämä saattaa olla hienoin koskaan lukemani tietokirja. Ankeriaasta kertova kirja ei oikeastaan edes tunnu tietokirjalta. Se on enemmänkin myytti, ikiaikaisen kalan tarina, josta on koittanut ottaa selvää niin Aristoteles, Freud kuin nykytiedekin. Ankerias on selvinnyt ja pitänyt salaisuutensa vuosituhansia, mutta nyt se on kuolemassa. Ankeriaan testamentti on myös tarina kirjan kirjoittajan ja tämän isän suhteesta, elämän hauraudesta ja siitä, miten luonnossa kaikki ovat yhteydessä toisiinsa – myös me ihmiset, vaikka välillä meinaamme sen unohtaa. Kaunis, mielen myllertämään saava kirja, jonka luin niteenä, mutta jonka uskallan sanoa toimivan hyvin myös äänikirjana.

Sakari Markkanen & Kimmo Laakso: Rikolliseksi kasvatettu – Volvo-Markkasen pojan tarina (Johnny Kniga). Puoliso kuuntelee tätä paraikaa. Meillä on niin erilainen kirjamaku, että mitkään sellaiset illan yhteiset äänikirjakuuntelut eivät toimisi – onneksi on kuulokkeet! Tämäkin kirja on true-crimea, jota puoliso rakastaa ahmia. Poikkeuksen genressään tästä tekee se, että kyseessä on isä-poika -tarina ja näin tarina myös vanhemman esimerkin voimasta. Sakari Markkanen tahtoi jo pienenä tulla isänsä tavoin pankkirosvoksi. Haave toteutuikin hyvin pitkälti, kun isä opetti pojalle rosvoamisen salat.

Elizabeth Strout: Olive Kitteridge (Tammi, Keltainen kirjasto). Tämän romaanin aion aloittaa seuraavaksi. Strout on Keltaisen Kirjaston rakastetuin kirjailija tällä hetkellä, ja itse olen aikaisemmin lukenut hänen kirjoittamansa Nimeni on Lucy Barton -kirjan. Se teki silloin melkein salakavalasti vaikutuksen pienillä nyansseillaan, ja odotankin kovasti hauskaksi ja häijyksi kuvatun rouva Kitteridgen tapaamista. Sellaistakin huhua olen kuullut, että tässä kirjassa on luvassa jopa Eeva Kilpimäistä viisautta! Muistatte varmaan, miten Eeva Kilpi naksautti lukijaminäni lopullisesti uuteen asentoon, joten odotukset ovat kovat!

Lara Prescott: Tätä ei koskaan tapahtunut (WSOY). Tämä on minulla vielä loppuratkaisua vailla kesken, mutta voin jo vannoa, että jos lämpenet Mad Men -sarjan maailmalle (eli tapaani kiivastut naisten alistamisesta, mutta rakastat 50-luvun estetiikkaa), tämä kirjaherkku on sinulle. Kylmän sodan aikaan sijoittuva naisvakoojatarina on miltei tosipohjainen jännityskertomus propagandasta, vainosta, rakkaudesta ja kirjallisuuden voimasta jopa sodassa. Kirja antaa äänen naisille, joiden työnä oli säilyttää salaisuuksia: CIA:n konekirjoittajille, naisvakoojille ja poliittisesti kuuman romaanin kirjoittajan muusalle sekä työparille.

Paula Noronen: Tarja Kulho – Räkkärimarketin kassa (Tammi). Muistatteko vielä Tarja Kulhon? Koska minä kyllä muistan! Kuuntelin tuota Paula Norosen luomaa ja esittämää hahmoa Radiomafiasta lapsuuteni ja nuoruuteni, ja olinkin pissiä onnesta housuun, kun kuulin Kulhon tekevän paluun. Enkä silloin vielä edes tiennyt, miten tärkeäksi suoraan Korson Räkkärimarketin kassalta tulevat viisaudet muodostuvat tässä ajassa. Täydellistä aivojen tuuletusta tähän hetkeen, mutta myös huumorin alle piilotettu tärkeä muistutus siitä, että tätä maata kannattelevat lopulta ne naiset, jotka yleensä ovat näkymättömiä kaikessa tavallisuudessaan. Ah ja kyllä, äänikirjan lukee tietenkin Noronen itse, Tarja Kulhona.

Caroline Criado Perez: Näkymättömät naiset – Näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu miehille (WSOY). Tämä ilmestyi eilen, joten en ole ehtinyt kuunnella sitä vasta kuin ihan tovin. Mutta ehdin siinäkin ajassa jo kerätä muutosta vaativaa ärsyyntymistä sisälleni (en tiedä, oliko hyvä vai huono, että kuunnellessani pötköttelin joogamatolla kipeää selkääni venyttäen, enkä esimerkiksi kuntonyrkkeillyt). Kyseessä on siis kirja, joka vilisee tiukkaa faktaa miehille suunnitellusta ja miesten muotoisesta maailmasta. Takuulla sellainen kirja, josta puhun monen Facetime-keskustelun aikana lähitulevaisuudessa.

Ja muistattehan, että BookBeatista löytyvät myös minun ja Satu Rämön kirjat: Unelmahommissa – tee itsellesi työ siitä mistä pidät sekä Unelmaduunarin tilipäivä.