Välillä tuntuu, että päivät kuluvat, eikä mitään ihmeellistä jää mieleen. Vaikka elo on täynnä pieniä ja suuria ihmeitä! Siksi päätin alkaa kirjata kuukausikuulumisia. Tässä heinäkuusta mieleen jääneet:

– Olin kyllästynyt tähän postaussarjaan, kuten ehkä tästä julkaisuhetkestä voi päätellä. Samalla olin ominaiseen tapaani liian järjestelmällinen ja jääräpäinen jättääkseni kesken jotain aloittamaani. Kyllä sitä nyt yhden vuoden ajan kerran kuussa kirjailee ylös asioita, jotka eivät kiinnosta edes minua itsenäni, vielä vähemmän muita.

– Katsoin puolison kanssa yhden jakson Sorjosta. Ja tajusin, että olimme katsoneet Sorjosta tai ylipäätään mitään ns. aikuisten sarjaa viimeksi jouluna. Että ehkä sitten ensi kerran jouluna taas!

– Vietettiin ystäväperheen kanssa yli viikko Etelä-Karjalassa, maaseudulla ystävän suvun vanhassa talossa. Ja se oli parasta, ihanaa, niin kipeän parasta ja ihanaa näin elokuun puolivälistä käsin muistellen.

– Pilkoin puita, sytytin tulia uuniin ja kannoin kaivosta vettä. Pesin tiskejä ulkona niin maalla kuin kaupungissa.

– Poimin mustikkaa, lakkaa, vadelmaa, mustaherukkaa, saskatonea, marjasinikuusamaa, punaherukkaa ja karviaisia. Kävin myös itsepoimimassa mansikoita, mikä oli itselleni ensimmäinen kerta, jos ei omien vanhempien tilaa lasketa. Söimme kahden perheen porukalla mansikoita 5 kilon päivävauhtia.

– Luin tai kuuntelin nämä neljä kirjaa, joista ensimmäinen on saatu arvostelukappaleena: Delia Owensin Suon villi laulu, Sally Rooneyn Normaaleja ihmisiä, Trevor Noahin Laiton lapsi ja Tove Janssonin Bulevardi ja muita kirjoituksia. Niiden arvostelut löytyvät Lähiömutsin IG:n Luettua 2020-kokokohtapallerosta.

– Saunoin rantasaunassa, savusaunassa, puusaunassa, sähkösaunassa ja taloyhtiön saunavuorolla. Saunoin kiireellä ja etenkin saunoin ihan rauhassa ilman aikatauluja.

– Olin ihan karmeassa krapulassa.

– Uin järvissä, lammessa ja meressä. Rakastin etenkin aamu-uinteja niin että aloin tosissani haaveilla aamurutiinista, johon todellisuudessa arjessani ei ole aikaa.

– Olin tulla hulluksi hyttysten kanssa.

– Juoksin lenkkejä lomamaisemissa; rajavyöhykkeen tuntumassa ja laakeiden peltomaisemien keskellä.

– Söin monta kattilallista kesäkeittoa.

– Kävin turistina Imatralla käyden läpi paljolti samat hyväksi todetut paikat kuin viimeksi Imatralla turistina pyöriessä.

– Nukuin lempeitä ja utuisen kauniita unia pikkumökillä erinäisillä kokoonpanoilla. Myös kahdestaan puolison kanssa, mikä meinasi unohtua, mikä taas kertonee mukavaa tarinaansa siitä, että kahdenkeskinen silloin tällöin alkaa jo olla kaikessa ihanuudessaankin normaali osa elämää.

– Yövyin siskonpedissä Tampereella.

– Söin niin paljon ruokaa Hoaxissa, että kaksi päivää myöhemminkin teki mieli vielä vyöryä ja ryömiä eteenpäin.

– Kävin siskojen kanssa Ellen Thesleff-retkellä Muroleessa.

– Vietin perheen ja ystäväperheen kanssa perinteistä mansikkalomaa (täällä kirjoitus viime vuodelta) Pohjanmaalla.

– Nautin puolison kanssa yön yli treffeistä Merenkurkun saaristossa.

– Kävin sienessä niin maalla kuin kaupungissa, ihan yhtä matoisin korillisin.

– Kävin Vaasan keskussairaalan päivystyksessä lapsen astuttua sienimetsässä maa-ampiaispesään.

– Tein Pohjanmaalta hyviä kirppislöytöjä mökille. Sovittelin paljon vaatteita kirppiksellä ja ystävän sukutalon ullakolla. Osa niistä päätyi iloa tuomaan omaan vaatekaappiin.

– Söin fiilistellen itse kasvatettuja ja poimittuja ruokia. Metsän antien lisäksi palsta, viheriöivä parvekkeemme ja kotipihan kasvulaatikot alkoivat tuottaa niin paljon satoa, että monesti ateriat koostettiin pääasiassa itse kasvatetun ja / tai poimitun ympärille.

– Järjestin ja inventoin yhdessä lasten kanssa heidän vaatekaappiinsa sekä hyllyn. Se oli hullua ja vei kesälomasta kaksi sadepäivää. Mutta ah, nyt arjen koitettua nuo piinapäivät palkitaan, kun kodissa ei ole niin järkyttävä kaaos.

– Tein lehtimehua anopin ohjeella.

– Sain kodin itselleni yhdeksi yöksi ja aamuksi ja löysin itsestäni teinin, joka tuosta noin vain nukkuu lounasaikaan. Se taito on siis minussa yhä!

– Ihastelin, kun pikkumökki sai puolison käsissä ensimmäisen pellavaöljymaalikerroksen. Nakuttelimme yhteistuumin myös taulun sekä lukuvalon seinään sekä lyhdyn kattoon. Myös mökin roskiksesta löytynyt puutarhapöytä pääsi vihdoin kunnostettavaksi. Yksi ruuvi, naula ja maalisutaisu kerrallaan kohti valmiimpaa!