Välillä tuntuu, että päivät kuluvat, eikä mitään ihmeellistä jää mieleen. Vaikka elo on täynnä pieniä ja suuria ihmeitä! Siksi päätin alkaa kirjata kuukausikuulumisia. Tässä lokakuusta mieleen jääneet:

– Kaivoin pitkästä aikaa esiin saumurin ja ompelukoneen ja tein kuopukselle housut.

– Tein yhdessä esikoisen ja siskoni Susannan kanssa kirppiskierroksen Itä-Helsingissä. Reissun tarkoitus täyttyi, ja esikoiselle löytyi mahtava kattaus vaatteita. Ei pitäisi hetkeen kuulua mutinaa siitä, että ei ole mitään (sopivaa) vaatetta.

Kävin Kansallismuseossa katsomassa Rohkeus, rakkaus, vapaus! -muuminäyttelyn, yhdessä lasten ja Susanna-siskoni kanssa.

– Kävin leffassa puolison kanssa katsomassa kutsuvieraana Nimby-elokuvan. En edes muista, koska olisin viimeksi katsonut jonkun aikuisille kohdennetun elokuvan. Eikä siinä vielä kaikki, katsottiin puolison kanssa myös yksi jakso Sorjosta. Koska viime jakso katsottiin kesällä ja sitä edellinen jouluna, meni jakso lähinnä muistellessa, että mitä, kuka ja miksi. Mutta josko ensi jouluna loput!

– Kävin esikoisen kanssa kutsuvieraana katsomassa Risto Räppääjä ja väärä Vincent -elokuvan.

– Koin ensimmäisen takapuoli ja reidet -jäässä lenkin sitten viime talven. Meinasin jo kaivaa merinovillaiset pyöräilyshortsit esiin, kun säät taas lämpenivät ja takkikin oli välillä liikaa.

– Olin onnellinen Spotifyn minulle luomista soittolistoista, joista kuuntelukavalkadiini löytyi Arppa. Rakastan! Ihana fiilis, kun pitkästä aikaa löytää bändin, josta innostuu ihan hulluna.

– Pidin IG stooreissa suunnittelemattoman ja sekavan monologin palkkahäpeästä, kokemistani someuupumuksista sekä tykkäyksien merkityksestä algoritmille ja sitä kautta näkyvyydelle. Se sai aikaan valtavan vyöryn kommentteja, viestejä, tykkäyksiä ja jakoja, joista lähes kaikki ympäröivät minut ymmärryksellä ja kiitoksilla. Vau.

– Iloitsin kurpitsakauden aloituksesta keittiössä. Oi ja satsumakausi, aina yhtä iloinen jälleennäkeminen!

– Joogasin yksin ja joogamarakattieni kanssa. Huomasin kehittyneeni, kun sain kehoni taivutuksiin, joihin se ei ole koskaan yltänyt. Niin vain rautakankikin taipuu, kun sitä tarpeeksi kauan lämmittää ja hiljalleen kuukausien aikana vääntää.

– Jatkoin luonnonvesissä uimista. Tätä kun voisi suoda keholleen vaikka kerran viikkoon vuoden läpi.  

– Olin iloinen suloisista ja kivoista ulkosynttärijuhlista, jotka kuopus sai viettää ystäviensä kanssa Kivinokan kesämajallamme.  

– Mietin miten alas edes varas voi mennä. Meiltä pöllittiin pyörästä satulan lisäksi kaksi kertaa takavalo. Siis takavalo, turvallisuusväline. Vähän kuin veisi lapselta tikkarin lisäksi heijastimen. Lisäksi minulta varastettiin iso palanen turvallisuudentunnetta, kun Vastaamo-keissin yhteydessä sain tietää myös minun tietojeni vuotaneen.

– Nautin parvekkeesta, jonka puoliso laittoi syksyyn.

– Käytin kotipihan kasvulaatikon viimeisen salaatit.

– Kuivasin parvekkeen ja kotipihan kasvuloodan viimeiset mintut käytettäväksi haudukkeena. Hurisutin muutenkin hyötykasvikuivuria harva se päivä kuivaten sillä muun muassa sieniä, kunnes kuivuri lähes puolen vuoden käytön jälkeen vietiin taas lepäämään varastoon.

– Viikkasin vaatekomeron keveät helmat ja liehuvat helmat varastoon ja nostin tilalle pehmeät, muhevat ja lämpimät talvivaatteet.

– Olin pökrätä onnesta koko perheen syyslomalla vuokramökillä. Sain kiinni luksuksen vähäglamourisesta olomuodosta, johon kuuluvat esimerkiksi sienestys, aamusaunat, pulahdukset höyryävään järveen ja unet mökin luomassa pesäkolossa.

Vietin syysloman päätteeksi perunannostolomaa ja nostin pottujen lisäksi ylös myös loput muusta palstan sadosta. Istutin yhdessä kuopuksen kanssa talvivalkosipulia ja yli 200 kukkasipulia.

– Kärsin pitkästä aikaa niin pahoista menkkakivuista, että olin vuorokauden ajan lähes toimintakyvytön.

– Luin tai kuuntelin nämä neljä kirjaa, joista niteet olen saanut arvostelukappaleena: Satu Vasantolan Kaikki kadonneet, Antti Holman Kaikki elämästä(ni), Kate Elizabeth Russelin Vanessa ja Tiina Katarina Tikkasen Toinen silmä kiinni. Niiden arvostelut löytyvät Lähiömutsin IG:n Luettua 2020-kokokohtapallerosta.

– Fiilistelin kirpparilta löytynyttä sieniveistä, joka on paras koskaan käyttämäni; eikä siinä edes ole varsinaista veistä. Lähiömutsin IG-seuraajien avulla sain selville, että veitsi on sokeaintyötä, ja Annansilmät-Aitta valmistaa pajupuista sieniveistä yhä.

– Aloin yhdistää juoksulenkkeihin lihaskuntotreenin ulkokuntoiluvälineillä.

– Vietin pikkumökillä ihania viikonloppupäiviä, etätyöpäiviä ja arki-iltoja.

– Juhlin perheen ja yökylään tulleen ystäväperheen kanssa sadonkorjuujuhlaa, kekriä.

– Ehdin soittaa pianoa aivan liian vähän. Mutta aloitin joululaulutreenit!

– Juhlin perheen ja ystävien kanssa Halloweenia.

Jaa: