Kaupallinen yhteistyö: VR
Olen aina rakastanut junamatkustamista. Saatuani lapsia, arvostukseni ja rakkauteni junamatkustamista kohtaan nousi entisestään. Mikään tapa matkustaa ei ole niin vaivaton ja koko perheelle mukava kuin juna. Meillä ei toki ole edes autoa, mutta vaikka olisi, ottaisimme silti aina mahdollisuuksien mukaan alle junan. Junalla kulkiessa on puoliksi perillä jo matkalla, takapenkkiläiset eivät marise ja kun kenenkään ei tarvitse ajaa, perheen yhteinen aika alkaa jo asemalaiturilta.
Olen myös aina matkustanut paljon junalla. Siksi kai minulta kysytään paljon vinkkejä ja neuvoja junamatkaamiseen lasten kanssa. Välillä se hymyilyttää. Mikäs siinä nyt niin vaikeaa on; siitä vain junaan ja matkaan! Kunnes muistan, että itse soitin kaksi kertaa VR:n asiakaspalveluun ennen ensimmäistä junareissuani vauvan kanssa.
Silloin olisin kaivannut tällaista tietopakettia, jonka sain nyt ilokseni koostaa yhdessä VR:n kanssa. Kirjasin ylös vinkit ja neuvot, jotka olen itse kymmenien ja kymmenien lasten kanssa taitettujen junamatkojen jälkeen oppinut ja oivaltanut. Lisäksi sain VR:n henkilökunnalta kourallisen pro-tipsejä. Kas näin, olkaatte niin hyvät:
Lapsiperheiden junaliput
VR:n kaukojunissa alle neljävuotiaat matkustavat ilmaiseksi, eikä heille tarvitse ostaa lippua. Paikkaakaan ei tällöin ole, mutta meidän menevät mukelot eivät ole sellaista kaivanneetkaan, sillä junassa piisaa muuta tekemistä ja aikuisten syliin mahtuu tarvittaessa. 4-16-vuotiaat tarvitsevat lastenlipun, joka on 40 prosenttia halvempi kuin peruslippu. Esimerkiksi meidän nelihenkinen perhe ostaa tällä hetkellä siis kaksi aikuisten lippua ja yhden lastenlipun.
VR:n lähiliikenteen junissa alle 7-vuotiaat matkustavat ilmaiseksi. Esimerkiksi Helsingistä lähijunilla pääsee Lahteen, Tampereelle ja Turun suunnalla Siuntioon asti. Lähijunissa rattaiden tai vaunujen kanssa myös yksi aikuinen pääsee matkaamaan ilmaiseksi. Sama käytäntö on myös HSL:n lähiliikenteen junissa. Lähiliikenteen junissa 7-16-vuotiaat lapset saavat peruslipun hinnasta 50 prosentin alennuksen. Meidän perhe pääsisi siis periaatteessa vaikka Tampereelle lähijunalla vain yhden aikuisen lipulla, kun rattaat kulkevat toisinaan mukana päikkäreiden (ja terveiden jalkojen äkkinäisen toimimattomuuden) takia.
Mitä aikaisemmin junalipun ostaa, sitä edullisemmin sen saa. Esimerkiksi Pohjanmaan mummilareissuille me ostetaan liput yleensä hyvissä ajoin ja saadaan tiketit edulliseen säästölippuhintaan. Aika usein ollaan päästy koko neljän hengen poppoo lakeuksille ja takaisin alta 100 euron. Nyt kesällä säästölippuja on saatavilla useammissa junissa ja lyhyilläkin aikaväleillä. Katselin, että esimerkiksi Joensuuhun pääsisi Helsingistä reilulla 20 eurolla per aikuisnaama.
Lapset saavat myös junissa omat piirroshahmojen kuvittamat lastenlippunsa konduktööreiltä, mikä on ainakin meidän perheessä tärkeä ja odotettu juttu.
Lastenvaunujen ja -rattaiden kuljetus junassa
Sekä Pendolinoissa että IC-junissa rattaita ja lastenvaunuja kuljetetaan palveluvaunussa, jonka tunnistaa junakartasta esimerkiksi lastenvaunujen kuvasta (ks. kuva yllä). Pendolinoissa palveluvaunu on aina vaunu numero kaksi, IC-junissa aika usein nelonen. Pendolinoissa on lisäksi jokaisen vaunun päädyssä tilat, joissa rattaita voi säilyttää taitettuna. Rattaat ja vaunut pitää kuljettaa niille merkityissä tiloissa, vaikka itse ottaisinkin istumapaikat jostain muualta. Mutta ainakin ne operoidaan pitkälti palveluvaunussa lasten kanssa matkatessa. Kerron pian, miksi.
Lastenvaunujen kanssa samassa tilassa on myös merkityt pyörätuolipaikat. Kun pyörätuolipaikka on tyhjä, siinä voi pitää vaunuja. Ensisijaisesti paikat ovat tietenkin varattu pyörätuolilla liikkuville. Välillä rattaiden ja vaunujen kanssa onkin melkoista palapeliä, että ne kaikki saa mahtumaan niille varattuihin tiloihin. Jos nyt oikein muistan, joku joululomareissu laskettiin kanssamatkustajien kanssa, että saatiin pujoteltua tilaan 12 rattaat ja vaunut. Siinä sai jo heitellä yläfemmoja yhteistyöstä! Halutessaan rattaat voi lukita kiinni junavaunun eteisessä olevaan tankoon omalla ketjulukolla.
Jos haluaa ja on mahdollisuuksia välttää ruuhkaisimmat piikit, ei kannata ryykätä kello 10 ja kello 15 aikoihin lähteviin juniin, jotka yleensä ovat ne kaikista piukimmassa olevat. Ja jos vain mahdollista, mukaan kannattaa ottaa matkarattaat tai muut kasaan taittuvat pelit. Mutta tiedän kyllä, että mitään vaunukopallista vankkuria ei noin vain taiteta kasaan, etenkin kun se alaosa pakattu täyteen tavaraa.
Tulevaisuudessa IC-junien palveluvaunujen eteistiloja ollaan muokkaamassa, ja esimerkiksi lukollisia kaappeja puretaan, jotta saadaan lisätilaa rattaille ja vaunuille.
Mistä lapsen ja vauvan kanssa kannattaa varata paikat junassa + junan leikkivaunu ja perhehytti
Me olemme aina pörränneet muksujen kanssa palveluvaunussa, eli siinä samassa vaunussa, jossa rattaatkin säilytetään. Lasten kasvaessa ollaan vain vähän vaihdeltu paikkaa. Olemme myös aina valkanneet mahdollisuuksien mukaan alle IC-junan sieltä löytyvän leikkitilan takia (siitä lisää edempänä).
Vauvan kanssa varasimme paikat IC-junan palveluvaunun alakerrasta. Parhaat paikat olivat ne ihan etummaiset, jossa väljemmillä junavuoroilla oli tilaa levittää lapselle vaikka viltti lattialle. Etummaisilta penkeiltä voi myös kätevästi heilutella uneen vaunuissa nukkuvaa vauvaa. Meillä molemmat muksut ovat kuitenkin nukkuneet myös sykkyrällä penkillä ja kaikista parhaiten kantoliinan tai -repun kyydissä.
Lasten kasvaessa siirryimme ostamaan paikat palveluvaunun yläkerrasta, jossa on leikkitila. Sen tunnistaa junakartasta nallen kuvasta (ihan vain tiedoksi myös niille poloisille yksin matkaaville aikuisille, joiden kauhistuneita ilmeitä välillä myötätuntoa kokien katselen heidän tajutessaan, että ovat päätyneet ostamaan paikkansa leikkivaunusta). Kuten Lähiömutsin vakkarilukijat tietävätkin, minä sekä rakastan että vihaan leikkivaunuja. Niissä on ruuhkaisimmilla vuoroilla korvia särkevä meteli, lattiat ovat tahmeita en-halua-tietää-mistä ja reissun jälkeen on totaalisen voipunut olo. Mutta silti leikkivaunu on sen kaiken sen kakofonian arvoinen asia.
Lapseni nimittäin rakastavat leikkivaunua. He saavat kuluttaa energiaansa leikkien, eikä kukaan ei kysy kymmentä kertaa ”koska ollaan perillä”. Lapset laskevat leikkivaunun pienestä liukumäestä parin tunnin matkallakin varmasti lähemmäs sata kertaa. Leikkipaikan leikkijunan kyydissä on solmittu vuosien saatossa lukemattomia ystävyyssuhteita; vaikka vain jumatkan pituisia, silti sitäkin tiiviimpiä. Leikkitilassa on myös hyvä valikoima Tammen lastenkirjoja, joita saa lainata. Omat lapseni ovat nykyään jo niin isoja, että minä voin pitää heitä silmällä omalla paikallani istuen ja samalla vaikka lehteä lukien tai neuletyötä tehden. Parasta!
Jos olemme matkassa koko perhe, varaamme aina – jos paikkoja vain on vapaana – IC-junan palveluvaunun välitasolla olevan nelipaikkaisen perhehytin (ensimmäisen junakartastokuvan neljän istumapaikan pyöreä tila). Se on junamatkustamista täydellisimmillään! Ihan oma pieni matkustusyksiö, jossa on iso pöytä, tilaa niin matkatavaroille kuin vaikka lastenvaunuillekin sekä pieni leikkitaso lapsille. Eikä se maksa ylimääräistä. Perhehytistä pääsee poikkeamaan junan leikkitilaan kerrosta ylempänä, mutta silti on mahdollisuus myös hiljaisuuteen.
Myös kahden ja neljän hengen työskentelyhyttejä (yllä olevassa kuvassa paikkanumerot 1-7) voivat varata myös perheelliset. Esimerkiksi vähän vanhempien lasten kanssa ne ovat varmasti mahtava vaihtoehto, kun hillumisen ja täpinöinnin sijaan kaikki saattavat arvostaa esimerkiksi lukemista tai vaikka leffan katselua omassa rauhassa pikkuruisessa hytissä.
Missä vaihtaa vaippa ja asioida taaperon kanssa vessa-asioilla junassa
Taas taikasana on palveluvaunu. Sekä Pendolinoista että IC:istä löytyy palveluvaunun yhteydestä iso wc-tila, johon mahtuu kaartamaan sisään vaikka lastenvaunujen kanssa. WC:issä on potat ja vaipanvaihtotason saa taitettua esiin seinältä.
Miten hoitaa ruokailut matkustaessa junalla
Arvaattekin varmasti, että me otamme mielellämme reissuun mukaan eväät ihan vain tunnelman takia. Miten onnelliseksi termarista kaadettu kahvi voikaan tehdä junan kiitäessä läpi Suomen! Lapsille meillä on monesti mukana vähintäänkin jotain naposteltavaa: esimerkiksi marjoja, pilkottuja hedelmiä, eväspatukoita, smoothieta ja suolakeksejä.
Vettä kannattaa ehdottomasti olla mukana pulloissa, sillä junissa vesi on säiliövettä, eikä se siksi sovellu juotavaksi.
Tuttipullon saa lämmitettyä palveluvaunujen vessassa olevalla lämmittimellä. Ravintolavaunuista tiskin takaa löytyy mikro, jossa voi lämmittää esimerkiksi purkkiruuat.
Pitkän matkan junissa on tietenkin myös ravintolavaunu. Se on aina sopivasti se palveluvaunun viereinen vaunu. Sieltä saa niin pikkunaposteltavaa kuin ihan kunnon ateriatkin. Lapsille on omat lastenlistansa, jossa ei tosin ole vegevaihtoehtoja. Parasta on, että kaupanpäällliksi saa sen hersyvän ravintolavaunutunnelman, jossa yhteen sekoittuvat iloisesti erilaiset murteet, arki ja juhla.
Uudistetuista ravintolavaunuista saa nykyään kuulemma myös erikoiskahveja, mutta vielä en ole osunut sellaiseen junaan, että olisin voinut kokeilla. Mutta lapsiperheellisille nostaisin esiin sen, että junavaunuista saa jätskiä ja kunnon puuroa marjoilla. Jos reissussa menee myöhään, iltapuurot voi siis kiskoa jo junassa.
Mitä pakata mukaan junamatkalle lasten kanssa
Peruslapsiperhevälineistön lisäksi mukaan kannattaa pakata vähän eväitä, vesipullot ja kosteusliinoja. Etenkin talvisaikaan lapsille on hyvä ottaa mukaan tossut, jotka voi kiskoa leikkipaikalla jalkaan. Vauvan ja taaperon kanssa kantoliina tai kantoreppu on korvaamaton apuväline ja unipaikka.
Lapsesta ja matka-ajasta riippuen myös jotain pientä puuhasteltavaa on hyvä napata reppuun. Meillä muksut ottavat aina yhden lelun mukaan kumpainenkin, vaikkakin se yleensä unohtuu repun pohjalle, kun leikkivaunussa riittää tekemistä ja temmellettävää. Silloin tällöin muksut kuuntelevat reissussa lastenkirjoja äänikirjasovelluksesta, jos vain olen muistanut ottaa kuulokkeet ja kuulokejakajan mukaan. Myös pädit näyttäisivät olevan suosittuja lapsiperheiden ajanvietteitä ainakin vähän isompien lasten keskuudessa.
Antaudu seikkailuille
Noin! Siinä tuhansien junassa matkattujen kilometrien aikana kertyneet vinkkini. Ja vielä se tärkein: rohkeasti matkaan vain! Seikkailuita löytyy ihan lyhyen matkan päästäkin. Me piipahdettiin kesälomaa viettävien lasten kanssa eilen ihan muuten vain Lahdessa. Vajaan viiden tunnin aikana ehti matkata Helsingistä Lahteen ja takaisin, kiertää pari kirpparia hartaudella läpi, tallustella pienen kaupungin auringosta hehkuvia katuja ja perustaa kahvilasta noudettu piknik puistonpenkille. Tsekkaa ihmeessä täältä VR:n kesän säästöliput ja anna kesä-Suomen viedä seikkailuihin!
Mitenkäs te muut junakonkarit siellä? Mitä vinkkejä ja kokemuksia vähemmän matkanneiden olisi hyvä teidän mielestä tietää? Entä junamatkaajanoviisit, jäikö vielä mietityttämään joku asia?
Junalla matkustaminen on tosi mukavaa ja ollaan menty kahdesti yöjunalla Helsingistä Kolariin asti. Yksi harmi junassa voi tulla vastaan lapsen kanssa, nimittäin matkapahoinvointi. Meillä oli aika surkea matka talvella, kun 7-vuotias oksenteli n. kuuden tunnin ajan välillä Helsinki-Kajaani. Siksi vinkkaan, että 1) lapsen kanssa olisi hyvä istua vaunun alakerrassa 2) välttää Pendolinoja ja IC2-junia 3) välttää ipadin käyttöä 4) välttää aikaisia aamulähtöjä ja 5) istua nenä menosuuntaan päin. Ja kyse oli todellakin matkapahoinvoinnista eikä vatsataudista. Matka tuntui varsin pitkältä, mutta siististi siitä selvittiin, kun oli muovipusseja tarjolla ja tuon ikäinen tähtää jo hyvin. Paluumatka tehtii täysin ilman ipad-viihdettä ja se oli iltapäivälähtö, silloin ei ollut mitään ongelmia.
Meidän koko perhe haaveilee yöjunareissusta, toivottavasti saadaan se kokea ehkä jo syksyllä!
Mutta voi höh tuota matkapahoinvointia. Ei tullut mieleenkään. Mulla itselläni kun on siitä jännä, että tulen todella helposti matkapahoinvoivaksi autossa ja bussissa, joissa en voi edes etsiä puhelimen yhteystiedoista oikeaa numeroa, jos tarvitsee jonnekin soittaa. Heti tulee huono olo. Ja ihan hiljan tajusin lasten kanssa keinuessani, että ei jukoliste, mulla tulee siitäkin huono olo.
Mutta junassa en ole koskaan kokenut matkapahoinvointia, kuten ei lapsetkaan. Pädiä ei tosin olla koskaan oikein katseltu, mutta mä olen kyllä miehen mukana ollessa tehnyt tunti tolkulla töitä tietokoneen ruutua tuijottaen. Tämäkin on yksi syy, miksi rakastan junia. Voin tehdä siellä myös töitä, jos niikseen tulee!
Naama menosuuntaan istun silti mieluiten minäkin, myös junassa. Ja tosiaan alakerrassa meno on vakaampaa kuin yläkerrassa, hyvä huomio.
Kiitos tästä! <3 kolme vuotta sitten googlasin sun vanhaa junapostausta ja kaikkea muuta mitä vaan löytyi, kun lähdin vauvan kanssa ekan kerran matkaan. Nyt ipanoita on kaksi ja matkat sujuu rutiinilla leikkivaunun leikkiosiossa nojaillen ja istuen. Istumapaikan sijainnilla ei tällä hetkellä oo niin kovin väliä, ku eipä siellä juuri ehdi istua. Seuraava tavoite onkin päästä taas itse istumaan omalle pailalle 🙂 Juuri pari päivää sitten mietin jonkun kysyttyä fb:ssä junavinkkejä, kunpa esimerkiksi sä tekisit täntyyppisen postauksen. Täydellinen!
Eikä, niin ihana kuulla, että olet täältä hakenut junatietoutta ennen ekaa reissua vauvan kanssa <3 Nyt on sitten tuleville ekakertalaisille vähän kattavampi paketti! 🙂
Mä muistan niin tuon ajan, kun sillä omalla paikalla lähinnä säilytettiin reppua. Nykyään on jo niin lungia, kun oikeasti voi välillä vaikka neuloa rivin ja toisenkin ilman mitään kriisiä, johon mua tarvittaisiin.
Juuri pari päivää sitten reissattiin 4-vuotiaan kanssa kaksin yöjunalla Oulusta Helsinkiin. Oli todella miellyttävä kokemus. Hytissä oli oma wc, ja olisi siinä suihkukin ollut jos olisi tarvinnut. Rinkalle ja repuille oli hyvin tilaa seinän syvennyksissä. Lapsi olisi halunnut nukkua yläsängyssä, mutta siihen en suostunut, olisi voinut pudota. Hytti oli siisti ja puhdas ja petivaatteet myös. Ollaan muutenkin matkattu paljon junalla ja tuo perhehytti on kyllä ihan loistava! Leikkivaunu on meidänkin suosikki.
Yöjuna kuulostaa niin kivalta seikkailulta, että toivottavasti päästään se pian kokemaan! Ja jotenkin voisin kuvitella, että uni siellä on jotenkin parempaa, vaikkakin ehkä katkonaista – tavallaan samanlaista kuin teltassa metsässä. En tiennyt, että niissä hyteissä on jopa suihku!
Mun prioriteetti junassa on vaunu joka on leikkivaunun vieressä (=ripeä pääsy isompaan vessaan, mutta saa olla rauhassa) tai sitten Pendolino. Mä en kertonut lapselle koko leikkivaunun olemassaolosta pitkiin aikoihin (todellakin inhoan sitä konseptia, sen kerran kun oon ollut täydessä junassa ja ei ollut muuta paikkoja kuin leikkivaunussa ja kun katsoi sitä hässäkkää niin totesin ettei ikinä vapaaehtoisesti, tää on yksi harvoja päätöksiä ennen lapsia joka on pitänyt, toinen on ettei mennä leikkipaikkaravintoloihin) ja nykyään eskarilaista ei kiinnostakaan (omalla paikalla on parempi viihde ja lapsi on tottunut että matkoilla istutaan rauhassa paikoillaan, oli se sit juna, lentokone tai auto). Hyttikin on periaatteessa ihan kiva, mutta kolmihenkisen perheen matkalla on silloin varauduttava, että yleensä hyttiin tulee joku vieras), kaksin lapsen kanssa matkatessa pienempi hytti on ihan jees (mutta yläkerrassa on paremmat maisemat, joten monesti valinta on peruspaikka yläkerrasta). Niin joo ja vauva-aikaan matkatessa 2h-hytti oli tosi jees, kun meidän matkarattaat mahtui sinne just ja just kasaamatta, niin sai vauva olla omissa matkiksissaan päikkäreillä.
Meillä lapsi on tottunut matkaaja ja tosiaan varsin rauhallista sorttia. Onneksi. Tärkeää junamatkoilla on eväät (ne aukaistaan jo Pasilassa viimeistään :D) ja matkatekemisenä on kirjoja, lehtiä, piirustustarvikkeet, musiikkia ja kun nämä tylsistyttävät on tarjolla myös kännykän pelit. Ravintolavaunuun ei meidän matkoilla olla turvauduttu, mutta pidemmillä matkoilla olisi ihan kiva vaihtoehto (tosin omissa muistikuvissa ravintolavaunut ovat pohjoisen junissa aika oluenhuuruisia paikkoja, mutta ehkä tilanne on eri nykyään).
Mä tavallaan ymmärrän päätöksen olla menemättä leikkivaunuun, sen verran vahva viha-rakkaus -suhteeni leikkivaunuihin on. Ruuhkaisilla vuoroilla (joulut ja pääsiäiset, apua!) se on ihan horroria, vaikka sitten samalla se on meille yksi iso juttu, miksi junamatkustaminen on niin mukavaa. Lapset viihtyvät, saavat purkaa loputonta energiaansa ja samalla täyttää loputonta kaverivajettaan 🙂
Mutta sitten kun joskus matkustaa yksin, otan paikan jostain kaukaa leikkivaunusta, mieluiten ekasta tai vikasta vaunusta, jotta ohikulkuakaan ei ole kuin ihan minimit. Ja voi jestas, että nautin!
Kiitos tiedosta, että lähijunissa saa matkustaa ilmaiseksi rattaiden kanssa. Uudistus oli mennyt multa ihan ohi. Ehkä voitaisiin joskus tehdä taaperon kanssa retki naapurikaupunkiin.
Ole hyvä 🙂 Tosiaan, VR ja HSL yhdistivät käytäntöjään lähijunissa tuossa taannoin, joten nyt pääsee tosiaan vaikka Lahteen lähijunissa ilmaiseksi, kun mukana on rattaissa kulkeva lapsi. Kivoja retkiä teille!
Näin tosiaan on, että meidän lähiliikenteen junissa voi matkustaa rattaiden kanssa ilmaiseksi. Muutos tuli voimaan tämän vuoden alussa. 🙂 Täältä voi käydä lukaisemassa lisää: https://bit.ly/2kt19k7
Eikun vain rohkeasti retkeilemään junalla naapurikaupunkiin!
Nelipaikkainen hytti on super, mutta toisaalta on vähän kurja, kun jotkut käyttävät sitä tavaroidensa ja vaunujensa säilyttämiseen viettäessään matkansa leikkivaunussa/-tilassa. Me emme pienten ja hitaastilämpeävien lasten kanssa ole leikkitilaan lähteneet, ja tuollainen hyttiratkaisu on ollut parempi. Mieluisin olisi se kahden istuimen hytti, ah. Palveluvaunu on useimmin käytössä, se on näppärä, mutta siinä taasen pulmallista on ollut se, kun ei lapsilla liputtomina ole muutaman kerran ollut istumapaikkaa kuin sylissä tai omissa rattaissa. Vaunujen nostoavun (junaan tai junasta) metsästyskin on ollut joskus niin ja näin, on täytynyt pyydellä apua tuloksetta tai odottaa sitä henkilökunnalta. Sisäänkäynnit IC-junissa ovat turkasen surkeita rattaita ajatellen. Hyvä, jos säilytyspaikkoihin tulossa muutoksia. Pari vuotta sitten vietimme kanssanne erään junamatkan samassa perhehytissä, tajusin sen vasta jälkeenpäin 🙂 Autottomana junamatkailu on aina ykkönen!
Juuri tämä että kun ihmiset varaavat sitä perhehyttiä ihan millaisiin tarkoituksiin tahansa kun itse oikeasti tarvitsisi sitä sekä omien hermojen että hitaastilämpiävien lasten takia. Imetyskin on mukavampaa perhehytissä.
Imetystä varten perhehytti on muuten tosi ihana – olin jo unohtanut tämän! Kuopus oli sellainen syöjä, että kaikki muu kiinnosti enemmän, ja imettäminen leikkivaunussa ei ottanut onnistuakseen.
Me kyllä kuljetaan junassa ees ja taas, vaikka onkin se perhehytti käytössä. Ei siis vain jumiteta siellä, ainakaan koko sakki koko ajan. Mutta silti perhehytti mukavoittaa ihan tosi paljon matkaa, kun kuopus voi käydä välissä nukkumassa päikkärit (mikä vaikuttaa koko loppupäivän sujuvuuteen), minä voin tehdä rauhassa töitä vaikka koko matkan ajan ja kaikkien energiatasot ovat vähän paremmat, kun hermoja pystyy elvyttää leikkivaunun kaaoksesta välillä ihan omassa rauhassa.
Tietty jos hyttiä käytetään vain tavaroiden säilytykseen, hommassa ei ole järkeä kenenkään kannalta.
Ovien kanssa meillä ei ole ollut koskaan mitään ongelmaa (jos ei oteta huomioon sitä, että tässä taannoin kuopus humpsahti Helsingin päässä laiturin ja junan väliin, eh). Suurimmilla asemilla sen kun rullaa rattaat sisään, kun asemalaituri on samalla tasolla. Muuten ollaan aina saatu apua,usein jo ennen kuin olen ehtinyt itse kysellä jeesiä rattaiden nostamiseen. Tervajoella (mummilan pysäkki) konduktööri tulee aina jeesimään raittaiden kanssa, kun vanhalla asemalla laituri on matalalla ja konnareiden työtila on (sekin) sopivasti palveluvaunussa.
Vaikka isekin olen konkari lasten kanssa junassa matkustamisessa, mua silti joka kerta stressaa ihan hillittömästi, että entä jos rattaat ei kertakaikkiaan mahdu kyytiin? Voiko niin käydä vai löytyykö ratkaisu aina? Tosin meidän rattaat menee kasaan ja aina ne kohteliaisuussyistä nippuun laitetaankin jotta ei viedä tilaa vaunukopallisilta vaunuilta, mutta joskus on matkalaukkuhyllytkin tosi täysiä. Vanhat matkarattaamme mahtui ihan hattuhyllyllekin, mutta uudet ei (vanhat meni rikki).
Mä olen aika hyvä stressaamaan asioita, mutta tähän en ole onneksi tajunnut energiaani tuhlata 😀 Säädetään vasta sitten junassa, jos tarvetta säätämiselle tulee. Koskaan ei ole itselleni tullut eteen tilannetta, että rattaat eivät mahtuisi kyytiin, vaikka tosiaan melkoista palapeliä se toisinaan on ollut. Jos joku VR:n jengistä on linjoilla, olisi kiva kuulla kokemuksia siitä, kun rattaita on niin paljon, että tila kertakaikkisesti loppuu kesken.
Joskus tulee tosiaan eteen tilanteita, joissa lastenrattaita on useita samassa junassa ja tila meinaa loppua kesken. Konduktöörit auttavat parhaansa mukaan niin, että kaikki vaunut saadaan mahtumaan mukaan. Tämä vaatii perheiltä ja junahenkilökunnalta yhteispeliä ja kannattaakin laittaa rattaat kasaan jos se vain on mahdollista. Meille on tärkeää, että kaikkien matkustajien matkat ovat sujuvia ja että vauvat saavat kuitenkin nukkua vaunuissa rauhassa. Tulevaisuudessa palveluvaunujen eteistiloja tullaan muokkaamaan niin, että vaunuille ja rattaille saadaan lisää tilaa. 🙂
Lisäisin vielä tuohon lähijuna-vinkkiin tiedon, ettei lapsen tarvitse olla matkan aikana vaunuissa tai rattaissa (kuten ainakin Tampereella pitää bussissa matkustaessa), vaan siis saa mennä istumaan junanpenkille tai aikuisen syliin. Ei siis tarvitse kykkiä junan eteisessä koko matkaa 🙂
Ja olisipa kiva, että tarkat paikkavalinnat onnistuisi VR:n mobiilissakin – nyt siellä voi vain valita esim. paikan leikkitilan vieressä.
Tosi hyvä lisäys muuten! Nää on näitä, kun jotkut asiat ovat niin peruskauraa itselle, että sokaistuu sille, että kaikille asian laita ei tietenkään ole niin.
Mä varaan lippuja aina läppärillä (olen niin dinosaurus, että pelkään kämmääväni jotain, jos en hoida asiaa ison näytön kanssa), joten en tiennytkään, että mobiilissa ei onnistu valita tarkkoja paikkoja junasta. Se olisi kyllä parannut, joka tarvitsisi tehdä!
Harmillisesti tällä hetkellä paikkavalintaa ei pysty tekemään mobiilissa, mutta kehitämme koko ajan palveluita parempaa suuntaan ja tämä paikkavalintatoive on sellainen, joka on meillä tarkassa muistissa. 🙂
Yöjunavinkkejä:
Uusissa yöjunissa invahytti tilavin, jos otat rattaat mukaan ja muutenkin leikkitilaa on enemmän. Vessa myös silloin heti vastapäätä.
Uusissa yöjunissa myös yhdistettävät hytit alakerrassa sopivat hyvin perheille, kun tarvitaan 4 sänkyä. Niin uusissa kuin vanhoissa yöjunissa mahdollisuus tilata puhelinpalvelusta lisäkaide/verkko lasten sänkyihin kun olet ostanut liput.
Myös yöjunassa yli 4-vuotias lapsi tarvitsee oman lipun vaikka nukkuu samassa hytissä vanhempien kanssa ja tätä lippua ei pysty verkkokaupasta ostamaan samaan ostokertaan. Ärsyttää joka kerta valtavasti tekninen ongelma ja ihmetyttää miksi lippu pitää ostaa, kun lapsi matkustaa makuuhytissä vanhemman jalkopäässä tai lattialla retkipatjalla. Vanhoissa hyteissä sen ymmärrän kun makuuhytissä on 3 makuupaikkaa ja lapsi saa oman sängyn, mutta uusissa makuupaikkoja on 2 per hytti.
Itseasiassa VR:n mukaan alle 10v kulkee ilman lippua! Olin tästä asiasta yhteydessä ennen joulua ja sain tällaisen vastauksen:
Hei Saana, kiitos viestistäsi. 10-vuotias tai sitä nuorempi lapsi matkustaa maksutta yöjunassa vanhempansa kanssa samalla makuupaikalla, kun hänelle ei osteta omaa makuupaikkaa. Voitte siis valita vain 2 aikuista, jos yksi 2:n vuoteen hytti riittää teille. / Tapani
Ai, no kiva tietää. Lippu-uudistuksesta lähtien on lapselle se oma lippu hankittu yöjunaan, eikä konduktööri ole koskaan lippuja tarkistaessa viitsinyt asiasta mainita. Yöjunamatkoja on ollut useampi, enkä enää muista mistä tieto alun perin saatiin. Luultavasti vr:n nettisivuilla vain lukee vain lukee, että yli 4-vuotias tarvitsee lipun ja piste, eikä sitä sitten ole meillä kyseenalaistettu, ihmetelty kyllä.
Ainakin joskus piti liputtomat yöjunalapset kuitenkin ilmoittaa vahvuudeksi asiakaspalvelun kautta. Tästä on kyllä jo jokunen vuosi aikaa.
Kiitos näistä vinkeistä – palaan täältä lukemaan sitten kun meidän yöjunahaave etenee ja päästään matkaan! Jos VR:ltä on joku linjoilla, näihin epäselvyyksiin olisi tosi hyvä saada faktatietoa 🙂
Näin tosiaan on, 10-vuotias tai sitä nuorempi lapsi matkustaa maksutta yöjunassa vanhempansa tai toisen matkustajan kanssa samassa makuuhytissä, kun hänelle ei osteta omaa makuupaikkaa. Lisäinfoa täällä: https://www.vr.fi/cs/vr/fi/junamatkustamisen-abc-yojunat
Eli matkustaa maksutta kyllä ilman omaa petiä, mutta jos 4-10v, niin tarvitsee maksuttoman lipun (luetaan matkustajaksi), kuten tuolla linkin takana kyllä teillä kerrotaankin. Tämä oli käsittääkseni se epäselvyys, mihin yllä viitattiin.
Me matkustetaan tosi paljon junalla myös, 3v lapsi ja 2 aikuista. Joka paikkaan on neljän tunnin junamatka ja se menee niin paljon mukavammin kuin vuokra-autolla! Ainoa, mikä mua tosi paljon harmittaa on se, ettei lapsi saa enää omaa paikkaa junassa. Oli tosi iso helpotus vaikka vauvan kanssa kahden matkustaessa että lapsellakin oli oma paikka, oli paikka johon hänet laskea ja tilaa enemmän. Nyt 3 viihtyisi paremmin omalla paikalla kun sylissä ei malta olla, mutta meidän budjetti ei veny ostamaan hänelle omaa paikkaa. Se ainoana (isona) miinuksena, toisena olis ravintolavaunun ruuat mutta onneksi eväillä pärjää 🙂
Esikoisen aikaan tosiaan mekin saatiin vauvalle myös oma paikka. En muistanutkaan koko asiaa. Mutta nyt kun sanoit, niin muistan kyllä, että se helpotti tosi paljon matkaamista! Itselleni julki-imetys ei ole aiheuttanut ongelmia, mutta jollekin voi olla vauvan kanssa matkatessa kynnyskysymyksenä se, että viereiselle paikalle voi tulla joku tuikituntematon. Eikä se sille vieruskaverillekaan varmaankaan mikään leppoisin matka ole. Enkä tarkoita tässä nyt imetystä, vaan sitä kaikkea muuta säätöä ja heilumista, mitä auttamatta tulee vauvan kanssa matkatessa. Olisipa siis ihana, jos ainakin vauvan kanssa sen vieruspaikan saisi varattua vanhaan tapaan.
Meillä on lapsilla mukana muutama samantapainen lelu, yleensä autoja, joita voi sitten lainata junakavereille. Se on ollut lapsista ihan parasta, etenkin niillä matkoilla kun leikkipaikka on täynnä ja leikit pitää siksi siirtää esim leikkivaunun toiseen päähän.
Hei joo, toi on muuten totta! Vaikka aika usein meidän lasten lelut jäävät sinne reppuun, on välillä matkoja, että ne ponit / pikkuautot / petshopit ovat olleet kovassa käytössä myös junakavereilla, ja leikit on saatu pystyyn vaikka penkkirivin jalkatilaan 🙂
Pessimisti heti huutelee. Meidän yleisimmän junamatkan varrella tulee kaksi vaihtoa (Hämeenlinnasta Kouvolaan) ja kahdesti olen sen matkan rattaiden kanssa kahdella vaihdolla taittanut enkä olisi millään selvinnyt vaihdoista ilman apua. Ensimmäisellä kerralla henkilökunnan jäsen tuli auttamaan tavaroiden kantamisessa ja vaunujen saattamisessa ramppia pitkin alas ja kun päästiin alas rekrytoi viattoman ohikulkijan auttamaan minua vaunujen kanssa että saatiin ne ylös laiturille ja itse juoksi viivyttämään junaa että ehdin kyytiin. Siinä oli itku lähellä niin kiitollisuudesta kuin stressistäkin kun lopulta pääsin junaan. Hissi oli tuolloin epäkunnossa. Tästä syystä en nykyään enää suostu tuota väliä junalla yksin vaunujen/rattaiden kanssa kulkemaan. Toinen reissukerta otinkin sitten kevyet matkarattaat ja lapsi kulki kantorepussa edessä, rinkka oli selässä ja rattaat sai raijattua portaita jotenkinpäin kaatumatta pääedellä alas. Meidän on nykyään aina ajettava vähintään Riihimäelle (reilu 30min) ja siellä vasta junaan. Minä en suostu tekemään vaihtoa Riihimäen asemalla. Tämän takia myös useimmiten tulee valittua se auto alle kun mies ei suostu heittämään sinne asti enkä halua jättää omaa autoa Riihimäelle moneksi päiväksi seisomaan.
Toinen juttu on tuo että pienelle lapselle ei tarvitse ostaa lippua, mutta sitten ei myöskään ole istumapaikkaa. Meillä esikoinen sai oman istumapaikan jo alle vuoden ikäisenä, sillä hän venkoili sylissä, mutta penkillä istuminen oli rauhallisempaa (tietysti valvottiin koko ajan ettei kellahda junan keikkuessa). Ihan turha alennus minun mielestäni ellei sitten saa vaunupaikan edessä olevaa istuinta itselleen ja lapsi vaunuissa/rattaissa. Mutta sekin on aina vähän kyseenalaista. Ja jos se ostaakin itselleen niin usein joutuu jonkun muun siitä ajamaan pois.
Sitä olen joskus ihmetellyt kun perhehytistä on varattu vain yksi istuin. Kerran joku vanhempi naishenkilö oli varannut yhden paikan hytistä josta meillä oli kolme. Mutta mitä jos varaisimme perhehytistä vain aikuisten paikat ja sitten siellä olisi yksi vanhempi kolmen ilmaisen lapsen kanssa. Miten siellä sitten oltaisiin viiden muksun kanssa ahtaassa kopissa?
Minäkään en muuten ole kertonut lapsille että sellaista asiaa kuin leikkivaunu on olemassakaan.
Ihan suoraan sanottuna vaikka junamatkustus on sillointällöin ihan kivaa niin se on sen verran stressaavaa että jos edes kerran vuoteen selviää siitä hengissä yhden lapsen kanssa (apua jos joutuisin vauvan ja isomman kanssa yhtäaikaa yksin junamatkalle!!!) niin voi rauhassa ajella autolla lopun vuotta (ja ympäristö kiittää). Suurin stressinaihe ovat juuri nuo vaihdot. Joku Lahden oikorata tms. taisi olla syypää siihen että tuolla välillä on noita vaihtoja niin paljon. Vai? Lisäksi junavuorojen vähentämisestä johtuen välillä on mahdotonta löytää järkevää junavuoroa missä vaihdot olisivat kohtuullisia. Sitten vielä se hauskuus kun ilmeisesti kaikkia lähijunalippuja ei voi ostaa netistä. Tämän takia mies on joskus ajanut edellisenä iltana Riihimäelle ja takaisin vain ostamaan minulle junalipun seuraavalle päivälle. onko siinäkään sitten mitään järkeä? Puhelimella ostettavat liput ovat yhtä tyhjän kanssa jos ei omista älypuhelinta, joten niitä ei kannata tarjota tähän ratkaisuksi. Asemalta ostaminen taas on yksi stressiaihe kun koskaan ei tiedä toimiiko automaatti varmasti ja osaako sitä käyttää. Minulle tuo rauhan se että on netistä tulostettu lippu kourassa ja se on sellainen jolla tiedän jo kotoa lähtiessä pääseväni matkustamaan koko matkan alusta loppuun. Ilman tätä varmuutta olen suunnilleen kyynel silmässä aamulla etten halua lähteä kun kuitenkin ollaan jumissa jossain asemalla ja myöhästytään junasta ja…
Kai minulla on huonot hermot ja väärä asuinpaikka tai matkustussuunta ja liian vähän kokemusta, mutta minusta tuntuu että VR nimenomaan haluaa tehdä minun junamatkoistani mahdollisimman mahdottomia.
Nimim. Huomenna autolla Hämeestä Kymenlaaksoon.
Lipun ostamisesta pakko kommentoida:)
Mä panostin raivaamalla tilaa tukossa olevaan (Samsungin) puhelimeen ja latasin isoin odotuksin VR-lipunostoäppsin. Mutta mutta: siinä ei saa valkata itse istumapaikkaa eikä siis sijoitettua itseään + naperoaan palveluvaunuun.
Onko joku noheva paikalla, joka osais kertoa, miten mä ratkaisen seuraavan ongelman: istumapaikkojen valkkaamiseen puhelimen selainta käyttäen tarvitaan Adoben Flash Player, jotta vaunukartat saa esiin. Kuten arvannettekin, Android-käyttöjärjestelmällä homma ei suju kiitos Googlen ja Adoben vastahankaisuuden.
Onko ainoa vaihtoehto siis ostaa ne läppärillä tai pc:llä?
Samaa olen miettinyt, miksei puhelimella voi tehdä paikkavalintaisia lippuostoja. Sovellus on muutenkin susi, sitä tulee käytettyä ainoastaan lippujen näyttämiseen konduktöörille. Usein se ei löydä yhteyttä palvelimeen aikatailuhaussakaan.
No voi ei ja äh, Anna! Sulle on kyllä käynyt paska mäihä junien kanssa. Kaikenlaista säätämistä toki meidänkin junakokemuksiin on mahtunut, mutta niinhän sitä aina matkatessa. Pääsääntöisesti kaikki on kuitenkin mennyt tosi hyvin. Sen olen kuitenkin itse todennut, että kahta maassa kulkevaa välinettä ei kannatta ruodata mukaan. Eli siis sekä rattaita / lastenvaunuja että matkalaukkua. Vaan joko kantoreppu + matkalaukku tai rattaat (mieluiten kasaan taittuvat matkikset) ja rinkka. Tämän hokasin sen jälkeen, kun just joku kerta Seinäjoella raahasin rattaat, kaksi lasta ja matkalaukun rappusissa rikkinäisen hissin takia.
Mutta joo, vaihdot lasten kanssa kolmistaan matkatessa aiheuttavat mullekin aina stressipiikin. Etenkin talvella, kun sitten pitää välissä saada lapset pukeisiinkin. Mutta ei liian aikaisin, ettei tule kuuma. Taannoin Seinäjoki-Vaasa -rata sähköistettiin, joten nykyään me päästään Helsingistä suoraan lasten mummilaan ilman vaihtoja, se on niiiiiiiin luksus!
Mä en ole tiennytkään, että kaikkia lähijunayhteyksiä ei saa ostettua netistä. Onko tosiaan näin? Mä ostan liput aina läppärillä (ja lataan liput sitten sähköpostista / tekstarista puhelimen muistiin) tai sitten tiettyjä lähijunavuoroja menen HSL:n seutulipulla, joka on sitten taas ladattuna arvona matkakorttiin. Mä en osta junalippuja mobiilissa tai käytä VR:n sovellusta (olen jotenkin niin epäileväinen, että hoidan kaikki ns. tärkeät ostot ja varaukset aina läppärillä), joten siitä en oikein osaa sanoa mitään. Olisiko joku VR:n henkilö linjoilla, joka osaisi kertoa tästä lisää?
Mekin ollaan joskus matkattu perhehytissä nelistään, kun samassa vaunussa on ollut yksi ns. ulkopuolinen henkilö. Minua se ei siis haittaa, mutta olen miettinyt, mitäköhän se yhden paikan varannut on miettinyt niin tehdessään ja siinä sitten keskellä meidän perhe-elämää matkustaessaan 😀 Olen miettinyt, että voiko junalippuautomaatit vaikka välillä heittää vahingossa sinne. Mä kun olen kerran päätynyt automaatin kautta leikkivaunuun yksinäni :DDD
Jos nyt joku aikuinen varaisi sen yhden paikan kahden alle nelivuotiaan lapsen kanssa, sittenhän heillä on yksinkertaisesti se yksi penkki käytettävissään. Meillä muksut leikkivät siinä lattialla ja leikkipöydän ääressä, joten sinänsä ei olisi mikään ongelma. Sellainen tuli tästä vielä mieleen vinkkinä, että niissä ikkunapuoleissa penkeissä ei ole välissä käsinojaa. Kuten tuosta ekasta kuvasta voi ehkä hahmottaa, siihen mahtuu siis tosi hyvin mahtumaan yksi aikuinen ja kaksi lasta, vaikka kuvaushetkellä kuopus tahtoikin olla sylissäni.
Toistaiseksi paikkaa ei tosiaan voi itse valita mobiilissa. Jos haluaa varmistaa paikan leikkivaunussa tai palvelvaunussa kannattaa lippu ostaa vr.fi:ssä. jossa avautuu junakartta paikan valitsemiseksi.
VR lähijuna-liput voi ostaa mobiilissa esimerkiksi VR-lähijunat sovelluksessa. 🙂
Mobiili ei auta jos ei ole puhelimessa nettiä. Miksi pöytäkoneella ei voi ostaa lähijunaan lippua? Miehellä olisi puhelin jolla voisi ostaa mobiilisti meille liput, mutta me ei saada miehen puhelinta matkaan mukaan, joten voiko mobiililla ostetun lipun jotenkin lähettää vaikka spostiin ja tulostaa sieltä vai miten tässä kohtaa olisi tarkoitus toimia?
Ei se yksi aikuinen siellä perhehytissä niin kovasti häiritsekään. Itsepä on (ehkä) paikkansa valinnut, mutta lähinnä pohdin sitä jos useampi aikuinen ostaa vain itselleen sen paikan ja sitten siellä lattialla pitäisi mahtua pyörimään kahden tai jopa kolmen perheen lapset. Mutta nämä nyt on näitä pieniä juttuja eikä koskaan ole näin käynyt. Enemmän tosiaan hankaloittaa nuo vuorot, vaihdot ja se että pöytäkoneella kotoa ei saa ostettua noita lippuja.
Täydellisesti ajoitettu postaus! Meillä on viikonloppuna edessä 6h junamatka yhdellä 5min vaihdolla, ja etukäteen jo vähän stressaan miten homma sujuu 4v:n ja vauvan kanssa. Ennen lapsia matkustin paljonkin junalla ja esikoisen kanssa kerran, mutta tällä kokoonpanolla ensimmäinen kerta. Hyvä kun mainitsit kuulokkeet, pitääkin esikoiselle ottaa mukaan niin voi vaikka satuja kuunnella.
Sit sopii toivoa, että VR ei petä ja kaikki junat toimii. Mitenkä lie toimitaan, jos juna korvataan 3h bussilla ja vauvalla ei ole turvakaukaloa omasta takaa mukana? Vauva kantoreppuun ja itse vyöt kiinni? Voi sitä riemun määrä mikä siitä sopasta tulisi.
Moikka,
Tähän väliin pakko kommentoida ongelmallisia vaihtoja ja siihen kertyneitä pro tipsejä.
Kokemuksena on talvipakkasissa seuraavaa: lähettävä juna on myöhässä ja vaihto edessä. Vaihdoin yhdessä toisen äidin kanssa (+ molemilla yksivuotiaat rattaissa ja rinkat selässä) junaa ihan isolla asemalla hisseineen ja päivineen ripeästi hiki otsalla kuumottaen. Toinen äiti konkarina oli erikseen pyytänyt lähettävän junan konduktööriä viestimään toiseen junaan, että tällainen lasti on tulossa ja tarvitaan apua nostamiseen. (Huom, Pendolinossa raput ja yksin työläs. Pendolinon invahissi ei rattaille taida aueta?)
Kaikki kunnossa? Ehei, juna lähti (kyllä, tiukat on aikataulut ja ymmärretään sekin), mutta asiakaspalvelussa ei ollut tippaakaan ymmärrystä eikä toimintamallia asian hoitoon. Saimme kahvilippuja ja ohjeen jatkaa reissua useamman tunnin päästä lähtevällä jatkoyhteydellä sekä kommentin, että vaihdon olisi pitänyt onnistua 5 minuutissa hissien odotteluineen päivineen. (En käsitä, miten tämä on asiakaspalvelua.)
Emme suostuneet, ja vaatimishärdelllin, esimiehille soittelun ja voivottelun jälkeen saimme pitkin hampain taksikortin loppuosuudelle. (Taksikorttia vaatisin sinuna tuossa tilanteessa ennemmin kuin kantoreppu + turvavyöt -yhdistelmää. Taksikeskuksilla on siis pieni määrä kaukaloita ja istuimia asiakkaita varten.) Turvakaukalollisen taksin saaminen oli pitkän odottelun takana, jolloin saimme kuulla, että asiakaspalvelijoille tulee paha mieli, kun ”teillä ei enää olekaan niin kiire kun äsken väititte”.
Summa summarum: ennakointi, yhteys henkilökuntaan, jämäkkyys ja itselle hyvä evästystilanne, että jaksaa matkanteon kriisikohdissa säilyttää järkensä 😉
Haluan erikseen korostaa, että olen reissannut junalla noin 90% kaikista pitkistä kotimaanmatkoistani sekä ennen että lapsen syntymän jälkeen ja en edes omista autoa, koska pidän tätä ratkaisua kaikin tavoin parempana. Kun reissu sujuu, matkanteko on yleensä leppoisaa ja toiset matkustajat ja junahenkilökunta ovat olleet ystävällisiä ja avuliaita. Silloin tällöin yllättävissä kuumissa junavaunuissa napero vaippasilteen ja pää märäksi vedellä on helpottanut unille nukahtamista tai yleistä olotilaa:)
Viiden minuutin vaihto vauvan ja nelivuotiaan kanssa saisi kyllä mullakin stressihikeä pintaan. Mutta on niistäkin selvitty sujuvasti, eli se on ihan mahdollista 🙂 Onneksi nyt on kesä, niin ei tarvitse miettiä pukemista ja matkatavaroitakin on yleensä vähemmän.
Ja äh, mälsä kuulla Jenni teidän kokemuksesta. Tosi kurjasti asiakaspalvelu hoiti tuon keissin. Me ollaan muutamaan kerran juostu hiki selkää pitkin noruen vaihtoyhteyteen (välillä eka juna myöhässä, kerran Seinäjoella olivat molemmat hissit rikki ja meillä oli vielä kissatkin mukana, ei hyvää päivää) ja aina on odotettu, kun edellisen junan konnari on ilmoittanut eteenpäin odotettavissa olevasta seurueesta. Juna on sitten lähtenyt sillä sekunnilla, kun ollaan saatu itsemme ja tavaramme junaan.
Kiitos tästä postauksesta! Matkustan harvoin junalla yksinkään (koska esim. sukulaisten luo ei junalla pääse järkevästi ja meillä on 2v lapsen lisäksi kaksi koiraa, joten matkustaminen ilman omaa autoa olisi turhan haastavaa), mutta lapsen kanssa matkustaessa eteen tulee ihan uusia pulmia. Mäkin hain viime kesänä täältä vinkkejä, kun matkustin ekaa kertaa yksin silloisen 1v kanssa junassa.
Leikkivaunuista vain jäi mieleen, että vaikka lapseni siellä hyvin viihtyikin, tuntui, että hän meinasi jäädä koko ajan muiden jalkoihin. Varsinkin isompien lasten vanhemmat kokevat ilmeisesti lastensa touhujen seuraamisen turhaksi, koska aika hurjaa pienempien tieltä tönimistä yms. näkyi, ilman että siihen olisi puututtu. Tämä ei koske vain leikkivaunuja vaan kaikkia yleisiä leikkipaikkoja. On tietenkin ymmärrettävää, että lapset innostuessaan vähän riehaantuvat, mutta silloin juuri sitä vanhemman ohjausta tarvittaisiin… Ja tämä kommentti ei todellakaan ollut suunnattu Hanne sinulle! Onpahan vain yleistä turhautumista pienen ja vähän aran lapsen vanhemmalta. Toivon, että itse muistan tämän vielä, kun lapsi vähän kasvaa ja minulla olisi mahdollisuus vaikka lueskella lehteä lapsen leikkiessä. =)
Tuon jalkoihin jäämisen olen huomannut itsekin. Tai oikeastaan hän ei jää jalkoihin kun hän on kieltäytynyt menemästä jos joku juokseeja kiljuu kovaan ääneen. Varsinkin vähän pienempänä oli mahdotonta saada häntä leikkipaikkaan ja vielä leikkimään siellä jos siellä joku piti kovaa elämää. Nyt kun on jo 4V niin ei enää arastele ihan yhtä paljon, mutta väistää kyllä aina jos joku tulee. Eli kovassa menossa hän ei pääse liukumäkiin tms. kun aina väistää kiireisempiä. Ja usein eri leikkipaikoilla vanhemmat tosiaan vaan jättävät lapsensa sinne eivätkä valvo ollenkaan. Tai jos valvovat niin eivät kuitenkaan puutu jos huomaavat että toinen on kauhusta jäykkänä aina kun joku juoksee kohti, etuilee mäessä tai vie tavaroita toiselta.
Joo, tämä on hyvä huomio, että isompienkin lasten perään on syytä siellä junan leikkivaunussa katsoa. Vaikka käytöstavat ja junasäännöt olisivat hyvin hallussa, ne saattavat siinä innostuksessa unohtua. Kokemusta on, ihan omakohtaista, eh. Perimmäisistä penkeistä leikkitilaa on ihan mahdoton vahtia, mutta onneksi me ollaan aina saatu paikat viimeistään kolmannesta rivistä leikkipaikasta katsoen. Silti en minä vielä voisi lukea romaania tai tehdä vaikka keskittymistä vaativia töitä samalla kun olen vahtivastuussa lapsista, sillä niin paljon puututtavaa leikeissä edelleen on. Mutta siitä olen niin onnellinen, että lehteä voi jo selailla ja neuletyötä tehdä samalla, kun lapset leikkivät 🙂
Heippa, minäkin etsin sinun blogistasi tietoa silloin kun ekoja retkiä nyytin kanssa tehtiin. Nyt jo kokeneita reissaajia 🙂 Sellainen tuli mieleeni, että ainakaan meidät Britax go next:it eivät mahtuneet perhehyttiin, voi toki olla että jotkut muut mahtuvat 🙂
Ihana kuulla, että hait just Lähiömutsista tietoa ekaan junamatkaan nyytin kanssa – ja että nyt olette jo konkareita 🙂 Ja hei hyvä huomio, että kaikki vaunut eivät tosiaan perhehyttiin mahdu. Meillä on ollut siellä päiväunipaikkansa matkarattaat, muiden vaunujen / raittaiden kanssa en ole kokeillutkaan.
Jaan junarakkauden! Me viedään homma seuraavalle tasolle ja lähdetään tänä kesänä juna-laivakombolla 1,5-vuotiaan kanssa Keski-Eurooppaan yhdistetylle työ- ja lomamatkalle (mulla kohteessa työasioita, isi hoitaa taaperoa). Ollaan itse tottuneita junamatkailijoita (en ole 30-vuotisessa elämässäni koskaan lentänyt ja silti kolunnut Euroopan esim. Skotlantia ja Pohjois-Espanjaa myöten), mutta saapa nähdä, miten pärjätään taaperon, matkarattaiden ja kahden rinkan kanssa. Haluan kuitenkin uskoa, että hyvällä suunnittelulla ja jouston varaa jättävällä etenemistahdilla siitä selvitään. 🙂
Nyt kun lentänisen vähentämisestä vihdoin puhutaan paljon, haluaisin osaltani kannustaa harkitsemaan junailua vaihtoehtona. Maata pitkin eteneminen on toki hidasta, mutta on niin hienoa kokea se koko matka eikä vain tupsahtaa kohteeseen. Erityisesti on jäänyt mieleen yksi kevätretki Berliiniin: Suomessa oli maaliskuinen paukkupakkanen, Etelä-Ruotsiin mennessä ei näkynyt enää lunta, Saksassa jo kukki. Oli ihan mahtavaa nähdä ikään kuin kevään tulo pikakelauksena. 🙂
Aivan mahtavan kuuloinen reissusuunnitelma teillä! Ja vau, oot mun reissuidoli junakokemuksesi kanssa! Mäkin tosiaan hiljan kirjoitin lentomatkaamisen ja reissupoltteen ristiriitaisuudesta, ja sielläkin sain jo tosi mahtavia ja inspiroivia kommentteja junamatkaamisesta kotimaata pidemmälle. Ylipäätään hitaasti matkaaminen on alkanut kiinnostaa (vaikka kirjoitankin tätä kommenttia Tanskassa, jonne lensin…) yhä enemmän ja enemmän. Just tuo, että kokee sen matkankin, eikä vain pölmistyneenä pulpahda kohteeseen
Aivan mahtavan kuuloinen reissusuunnitelma teillä! Ja vau, oot mun reissuidoli junakokemuksesi kanssa! Mäkin tosiaan hiljan kirjoitin lentomatkaamisen ja reissupoltteen ristiriitaisuudesta, ja sielläkin sain jo tosi mahtavia ja inspiroivia kommentteja junamatkaamisesta kotimaata pidemmälle. Ylipäätään hitaasti matkaaminen on alkanut kiinnostaa (vaikka kirjoitankin tätä kommenttia Tanskassa, jonne lensin…) yhä enemmän ja enemmän. Just tuo, että kokee sen matkankin, eikä vain pölmistyneenä pulpahda kohteeseen.
Kävin lukemassa vielä tuon edellisenkin tekstin kommentteja, ja Tukholma-Oslo-vinkki inspiroi jatkamaan vielä vinkkailua. Suomestahan nimittäin pääsee toki meritse toistakin, vain jokusen tunnin kestävää reittiä: Vaasa-Uumaja! Ja Uumajastapa voi sitten jatkaa Ruotsin poikki Norjaan ihania maisemareittejä. Maisemat on jo Ruotsin puolella upeita (pysäkkinähän on mm. Åre), mutta heti Norjan puolella niistä tulee ihan mielettömiä. Oon mennyt kahdesti Uumajasta junalla Trondheimiin, joka on ihan mahtava, omaleimaisella tavallaan kaunis ja rennon letkeä kaupunki.
Toisella kerralla jatkettiin kokonainen kierros: Trondheimista tehtiin junan ja bussin yhdistelmällä kiepaus länsirannikolle Ålesundiin (suosittelen googlaamaan kuvia!). Tuolle välille osuu myös Raumabanen-rata, joka on Euroopan upeimpia junareittejä (joidenkin lähteiden mukaan se upein). Ålesundista me edettiin sitten mm. Oslon ja lopulta Tukholman kautta kotiin, ja voi, tuon matkan tekisin koska tahansa uudestaan! Yksi parhausjuttu junailussa on muuten se, että tulee helposti käyneeksi vähän yllättävämmissä kohteissa, kun matkaa on tarve tauottaa, eikä kolunneeksi pelkkiä pääkaupunkeja.
Ollaan lähdössä juhannukseksi pidennetylle viikonlopulle Tampereelle ja menomatka Oulu-Tampere sujuu yhdellä vaihdolla,takaisin tullaan ilman vaihtoja.Kaikki matkustusmuodot ollaan koettu pian 5v muksun kanssa paitsi lentokone.Junaan päädyimme siksi että hotelli on perillä ihan vieressä,siirtymisen ei mene turhaan aikaa ja oma auto saa jäädä kotiin.Tampereella ollaan oltu useamman kerran ilman lapsen syntymää,pidän hirveästi kaupungista ja jos jossain muualla asuttaisiin,se olisi Tampere.
Tampere-juhannus kuulostaa ihanalta! Tampereelle on niin näppärää matkustaa junalla, kun asema on ihan keskustassa ja kaupunki itsessään niin pieni, että joka paikkaan tuntuu ainakin näin Helsingissä asumisen jälkeen olevan kävelymatka. Ei siis tosiaan tarvitse autoa 🙂
Mun lapsi (hei, vain yksi) täyttää kohta 10v ja ollaan matkustettu useasti hänen elinaikanaan junalla 4-5h matkoja. Matkustan hänen kanssaan kaksin, sillä koko perheen reissut tehdään monestakin syystä autolla. Todella mukavaa ja helppoa. Vauvan kanssa tosiaan valittiin se palveluvaunun alakerta johon sain vaunut/rattaat lähelle. Sitten kun vähän kasvoi, siirryttiin leikkivaunuun. Olen aina ostanut jo 1-vuotiaasta lähtien oman paikan lapselleni. On niin paljon mukavampaa molemmille. Hän on aina viihtynyt myös omalla paikallaan kirjoja lukien ja katsellen maisemia ikkunasta. Minulla olisi mennyt hermo sylikkäin kiehnätessä tuntikausia. Leikkivaunuun varattiin paikka vielä viime kesänä 9-vuotiaan kanssa, mutta joululoman matkalle otettiin tavallisesta vaunusta taas. Iso lapsi jo itsekin kokee leikkivaunun hälinän rasittavaksi. Viime kesänä vielä halusi sinne ja käytti leikkivaunun kirjoja viihdykkeenä. No, nyt sitten huomasin taas uuden vinkin ison lapsen kanssa paikkaa varatessa: Jos ottaa paikat, mitä verkkokauppa ehdottaa, joutuu tupaten täyteen vaunuun (muissa vaunuissa voi olla hyvin väljää samalla). Eli kannattaa valita paikat itse jostain väljemmästä vaunusta. Juhannuksen jälkeen 10-vuotiaan kanssa matkustamme taas siinä palveluvaunussa, koska lippuja varatessa vaikutti väljältä ja iso hyvä vessa ja ravintola ovat lähellä. Valitsin paikat sieltä toisesta päästä vaunua, ettemme ole niiden vauvojen ja taaperoiden lähellä lastenvaunupäädyssä ;). Ja halutessaan kirjoja on helppo hakea siitä yläkerran leikkivaunusta.
Junassa on kivaa ja me aina ruokaillaan ravintolavaunussa, Yritän minimoida pakkaamisen ja kantamisen vaivan, joten kasseihin pakataan vain vähän jotain herkkuja. Ruoka tulee helposti ravintolasta ja meille se on kivaa arjesta poikkeamista ja loman tunnelmaa.
Mä odotan mielenkiinolla, milloin omat lapset ovat sitä mieltä, että leikkivaunu on niin nähty. Eipä siellä ihan hirveästi eka-tokaluokkalaista vanhempia näy, mutta tuntuu, ettei omilla mukuloilla ole mitään intressejä lopettaa leikkimistä (leikkivaunussa). Ja se on tietysti ihana niin <3 Vaikka samalla vähän venailen jo matkoja, kun ollaan pelkästään perhehytissä tai työskentelyhytissä 😀
Mä olen muuten huomannut ihan saman itselleni junalippuja varatessa. Verkkokauppa ehdottaa ensimmäisenä vaunua, joka on aika täyteen buukattu. Mä itse tykkään ottaa yksin matkatessa paikan ekasta tai vikasta vaunusta, että minimoin siinä samalla ohikulkemiset. Ne ovatkin ihan utopistisia reissuja ne: lyhimmilläänkin reilu tunti aikaa vain olla tai sitten tehdä keskeytyksettä mitä ikinä sitten pitääkään tai tahtookaan!
Hear, hear! Rakastin junalla matkustamista ennen lapsiakin, mutta minityyppien kanssa juna on ehdoton lempparini. Matka taittuu (joojoo, ei aina, vaikka omalle kohdalleni ei juuri myöhästymisiä ole tullut), vaikka on pissahätä, tulee raivarit, tarvitsee syödä, jne. Usein juna on nopeampikin vaihtoehto kuin auto, koska ei tarvitse erikseen pysähtyä tauoille (joihin aina menee tunti, vaikka miten vaan äkkiä käytäisiin vessassa). Yksin lasten kanssa en ole rohjennut lähteä autoilemaan kuin parin tunnin matkan päähän, koska sen pätkän kuopus hyvällä tuurilla nukkuu. 🙂
Junan ainoa huono puoli on se, että ihan joka paikkaan sillä ei pääse. Ja nyt kuopuksen kasvettua kaukalosta yli, tarvitsisi roudata turvaistuinta, kun meidän kohteissa tarvitsee asemalta siirtyä autolla perille.
Mä en edes halua ajatella, montako tuntia meidän mummila-matkat kestäisivät, jos ne pitäisi kulkea autolla. Kaikki ne pysähdykset, janot, tuskastumiset, pissähädät, hermoilut, nälät, toisen tahalliset härnäämiset ja ”koska ollaan perillä” -kysymykset, apua! 😀 Nyt juna tosiaan kulkee eteenpäin silloinkin, vaikka olisin ihan hermoheikkona kaikesta säätämisestä ja metelistä.
On tosiaan harmi, että junalla ei joka paikkaan pääse. Muutama vuosi sitten vietettiin perheenä Kuusamossa aivan täydellinen kaamosviikko. Olin ihan menossa sinne junalla, kunnes tajusin, että ensin olisi pitänyt mennä Rovaniemelle ja sieltä körötellä monen tunnin ajan Kuusomaan bussilla. Ja monen tunnin bussimatkat (junamatkan päälle) eivät vain tule kyseeseen meidän perheessä, eivät ainakaan vielä. Mentiin sitten lentäen, mikä kaihertaa mieltä ja omatuntoa vieläkin. Jos vain sinne pääsisi junalla, lähdettäisiin joka marraskuun loppu hetkeksi hakemaan voimia Kuusamon pimeydestä ja rauhasta!
Me on aina edetty nollan pysähdyksen taktiikalla nelituntisetkin automatkat. Lapset kuuntelevat äänikirjoja ja jaksavat matkustaa niiden voimalla vaikka kuinka pitkään. Akuutti pissahätä on ainoa hyväksyttävä pysähtymisen syy. Nämä ovat tottumiskysymyksiäkin toki: me on aina jouduttu ajamaan pitkiä automatkoja isovanhemmille ja lapset ovat näihin tottuneita. Esim. kolmen tunnin automatka olisi junareissuna yli viisi tuntia. Aikanaan tunnin automatka oli julkisilla sen kolme tuntia. Tämä on se suurin ongelma miksi emme käytä junaa. Lisäksi on niin, että kun auto on olemassa niin sillä ajaminen tulee halvemmaksi kuin junaliput meidän perheelle. Sad But true. Muuten olen suuri junamatkailun kannattaja. Varmaan tulisi optimoitua kamojenkin roudaus jos matkustaisi junalla. Nyt ei aina meinaa perhefarmarissa tila riittää kun nelihenkinen perheemme lähtee viikonlopun viettoon toiselle paikkakunnalle.
Meillä menisi mummilaan suoraa autolla posotellenkin 5–6 tuntia (riippuen Helsingin ruuhkista siihen aikaan, kun kaupungista yrittää pois). Aivan oksettaa ajatuskin, että se pitäisi mennä autolla 😀 Ollaankin ihan tosi onnekkaita, että meidän arkeen ja juhlaan junayhteydet toimivat melko hyvin. Nyttemmin mummilareissun välistä tipahti yksi vaihtokin pois, mikä se helpotti että nopeutti matkantekoa. Metro + 3,5 tuntia junassa + puolisen tuntia autossa. Luksus!
Mä olen huomannut tuon kamojen lisääntymisen, jos joskus alla on auto. Toisaalta sitten on aina mukana säänmukaista vaatetta, kun voi ottaa varmuudeksi vaikka kumpparit ja kurikset. Ja mökille roudataan kylpyvannat ja mitä lie, kun kerran autolla mennään ja tilaa on 😀
Nyt muuten kun aloin funtsia niin eniten junankäyttööni vaikutti vähentävästi aikanaan se kun hankin koiran. Silloisessa kotikaupungissa koiraa ei saanut tuoda bussiin eli ainoaksi vaihtoehdoksi jäi auto kun sinne rautatieasemalle ei olisi päässyt hurtan kanssa mitenkään.
Mitä pidempi matka, sen vähemmän autolla ajamiseen tulee eroa mutta lyhyillä matkoilla (alle 200 km) se auto tuppaa olemaan huomattavasti nopeampi kun siirtymät ja varoajat pitkittävät menoaikaa julkisilla. Enkä muuten ole koskaan asunut missään korvessa vaan ihan hyvien julkisten liikenneyhteyksien äärellä. Mutta tosiaan, meidän lapset ovat hyviä automatkustajia joten en koe sitä stressaavaksi. Itse teen yleensä pitkillä matkoilla töitä läppärillä jos mies ajaa.
Toki VR kärsii myös vähän huonosta maineesta myöhästelyjen suhteen. Osin syyttä koska suurin ongelma käsittääkseni on pääradan tukkoisuus. Toivottavasti saadaan yksi raide sille reitille lisää niin yhteydetkin sujuvoituisivat.
Lisäisin vielä postauksen vinkkeihin, että jos haluaa lasten kanssa matkustaa Pendolinolla tai lähijunalla, kannattaa huomioida että niissä tuota leikkivaunua ei ole lainkaan. Itse olen matkustanut junalla lasten kanssa sen verran paljon, että meillä ei riitä viihdykkeeksi pelkkä juna ja maisemien ihmettely (tai joku tekeminen penkissä istuen), joten pidemmällä matkalla matkustan vain IC:llä, jossa on leikkivaunu.
Ylhäällä joku kommentoi, kuinka ärsyttävää on varata paikka perhehytistä eikä istua siellä sitten. Kuulun tuohon ryhmään ja tässä näkökulma siihen, miksi teen niin. Olen matkustanut menneisyydessäni junalla lähes päivittäin pidempää matkaa ja sen myötä itsestäni on tullut ”allerginen” tavallisille istumapaikoille. En vain nykyään kestä kuunnella muiden matkustajien keskusteluja ja sen vuoksi matkustan vain perhehytissä/työskentelyhytissä, missä meteliä on vähemmän ja ilma yleensä muutenkin parempi. Leikkivaunussa pystyn siis olemaan lasten kanssa, mutta välillä tarvitsee päästä omaan rauhaan ja siksi varaan paikan em. paikoista. Myös lapset pystyvät rauhoittumaan tällä tavoin vrt. tavallinen istumapaikka. Ajattelen, että kanssamatkustajilla on todellakin oikeus keskustella keskenään ja sen vuoksi koska asia minua häiritsee, voin itse tehdä sen eteen jotain ettei otsasuoni pullistu päästä matkan aikana. 🙂
Joo mä toivon sen tulleen selväksi tuolla postauksessa, mutta hyvä vielä alleviivata. Koska meillä ihan sama juttu: valitsen aina IC:n. Toisinaan ollaan IC-junien peruuntumisien vuoksi matkattu pidempää matkaa Pendolinolla ja joskus lähijunallakin, eivätkä ne ole olleet mitään herkkua. Etenkään, kun on varautunut siihen leikkivaunuun, eikä siksi ole tarpeeksi vihkoa, peliä, tarroja ja muuta ajanvietettä mukana.
Ja hyvä pointti tuo perhehyttiä koskeva. Ymmärrän täysin, mitä tarkoitat.
Heippa,
Olisi eri hyvä juttu, jos vaunuihin saisi noita erillisbokseja enemmänkin! VR, do you read me? 😀
Ymmärrän täydellisesti sen rauhan tarpeen ja toisaalta, kun oman nakeron ensimmäisiä uhmiksia kattelee, haluaisi erillisyydellä välillä vähän säästää muitakin ;D
Eikös Keski-Euroopassa ole tällaisia loosseja enemmänkin junissa?
Propsit Hanne sinulle siitä, että uskallat junareissaamisesta + VR:stä kirjoittaa yhteistyöpostauksen, sillä kyllähän kymmeniin junamatkoihin voi osua niitä painajaisia ja ihan joka kerta ei asiakaspalvelu ole yhtä timanttia – eikä se oo sun vika vaikka tuolla kitkerää muisteloa siis kerroinkin! 🙂
Olisipa tosiaan mahtavaa, jos niitä erillisbokseja olisi enemmänkin, totta!
Joo, mä olen kyllä ihan VR-lover, vaikka kaikenlaista kommellusta reissuihin on mahtunut. Mutta niinhän matkaamiseen aina 🙂
Junamatkoilla sattuu ja tapahtuu! Harmi, että aina ei ole mennyt putkeen meidän päässä. Täältä kommenteista olemme saaneet jo monta asiakaspalautetta ja kehitysehdotusta. Kiitos, kun olette ahkerasti kommentoineet. 🙂
Junamatkustaminen on kyllä lähtökohtaisesti kiva matkustusmuoto, jota on tullut elämäni aikana kiitettävästi harjoitettua. Nyt vajaan 1,5 v-ikäinen lapsen myötä alkanut vähän stressaamaan, kun koiran kanssa paketti ei meinaa enää pysyä kasassa. Kommentoin tähän siinä toivossa, että yhteystyöpostauksen myötä VR olisi kuulolla. IC:ssä rattaat jätetään 4 vaunuun ja sitten pitäisi lemmikin kanssa (ainakin meidän yhetydellä) matkustaa vaunussa 1. Tämä sinänsä vielä onnistuu jos lähtö ja poishyppääminen tapahtuvat päätepysäkeillä, mutta jos pitäisi ehtiä koko konkkaronkan ja rinkan, vauvan ja koiran kanssa jossain väliasemalla pois, niin aikas stressaavaksi menee (mahdottomaksi, jos ei saa apua esim. kondyktööriltä). Eli toiveissa olisi, että lemmikkivaunu ja lastenvaunu voisivat olla vaikkapa vierekkäin. Ylipäätään lemmikkipaikkoja pitäisi saada lisää etenkin juhlapyhien ympärillä. Joululomilla pitäisi olla paikka varattu mielellään kuukausia ennen, jotta paikan ylipäätään saisi. Moni jää ilman, ja matka mummilaan tms. tekemättä.
Ah, mä niin ymmärrän tuon tilanteen kinkkisyyden! Kun meidän Alma-kissa oli vielä elossa ja nyttemmin vanhemmillani asuva löytökissa Pekko yritti vielä opetella kaupunkikissaksi, mekin operoitiin myös eläinvaunussa. Niistä matkoista onkin muutamia kertomuksia kirjattu ylös vanhaan ja nykyään salasanojen takana olevaan blogiini 🙂 Kun mukaan kuvioihin sitten tuli ensin lapsi ja sitten vielä toinen, paketti alkoi mennä tosi hankalaksi. En tainnutkaan kertaakaan matkustaa lasten + kissojen kanssa ainoana aikuisena. En oikein näe, miten se olisi edes ollut mahdollista. Kahden aikuisen kanssa se vielä meni, kun toinen otti paikan eläinvaunusta kissojen kanssa ja toinen palveluvaunusta lasten kanssa. Mutta ei se tietenkään ollut niin kivaa matkantekoa kuin olisi yhdessä ollut.
Toivottavasti joku VR:ltä ehtii tänne kommenttiboksiin myös vastailemaan, mä olen sitä pyytänyt 🙂
Kiitos ehdotuksista! Jos tuntuu, että omat kädet eivät riitä, niin konduktööriltä kannattaa tosiaan kysyä apua jo hyvissä ajoin ennen kuin juna saapuu asemalle.
Junassa on kiva matkustaa. Itse asiassa mulla on haaveena, että lähtisin reilaamaan kahden lapseni kanssa ennen kuin täyttävät 12 vuotta. Tai siis ainakin tällä hetkellä reililiput ovat ilmaiset alle 12-vuotiaille. Itse voisin pyöriä junalla Euroopassa vaikka joka kesä (ekan kerran olin 18 vuotta sitten) ja olisihan se lapsillekin seikkailu. 4-vuotias poika on ollut ihan pienestä pitäen Eiffel-torni fani, joten kai poitsu pitäisi viedä ainakin Pariisiin 🙂
Juna on ihana! Ja tiedätkö, mulle on viime aikoina tullut ihan sama haave perhe-interrailista. Kirjoitin hiljan siitä, miten lentomatkaamista pitäisi jotenkin vähentää ja muutama lukija tiesi kertoa, että alle 12-vuotiaat lapset tosiaan matkaavat ilmaiseksi junalla Euroopassa vanhemman kanssa. Mä niin tahtoisin näyttää lapsille ainakin Berliinin!
Enpä oo tajunnut että lahti-helsinki välin pääsee ilmaseksi vaunujen kaa. Kaikissa z-junissako näin?
Juu, kyllä! Ja sama juttu just vaikka Tampereelta Helsinkiin ja Turun suunnassa Siuntiosta Helsinkiin. Jos siis alla vain on lähijuna. VR ja HSL tosiaan yhtenäistivät käytäntöjään vuosi (vai kaksi?) sitten, ja nykyään kaikissa lähijunissa on tuo käytäntö.
Kyllä vain! VR:n omia lähijunia ovat D-, G-, R-, T- ja Z-junat Helsingistä Lahden ja Tampereen suuntaan ja näissä voi matkustaa rattaiden kanssa ilmaiseksi.
Kiitos vinkeistä! Sellaista jäin vielä miettimään, että pääseekö (minkään kokoisilla) vaunuilla sisään junaan tai perhehyttiin vaunuja purkamatta? Meillä on 76 cm leveät tuplavaunut ja haaveillaan junamatkasta kaksosvauvojen kanssa.
Ihana kuulla, että näistä oli iloa ja hyötyä! Ja joo, pääsee juniin sisälle purkamatta vaunuja tai rattaita. Ei ole tullut vastaan ainakaan mulla lastenkiesiä, joka ei mahtuisi sisään IC-junista puhuttaessa. Siellä palveluvaunun ulko-ovien leveys on 92 cm ja sisäoven leveys taasen 89 cm, joten teidän tuplavaunukin hujahtavat sisään helposti! Perhehytin kanssa voi tehdä tiukkaa, kun se on välitasolla ja käytävän leveyskin on jo oman tuntumani (ei siis faktan) mukaan kapeampi. Mutta jos vaikka jättää ratasosan lastenvaunupaikalle ja nostaa kopat perhehyttiin. Se voisi olla vaihtoehto. Sanoisin joka tapauksessa, että rohkeasti matkaan vain ja kohti uusia seikkailuita!
Tämän kokoiset vaunut sujahtavat helposti junan ovista sisään. Vaunut jätetään palveluvaunuun (IC, vaunu 4), josta on lyhyt matka kävellä esimerkiksi perhehyttiin. Rohkeasti vain junailemaan kaksosten kanssa 🙂
Opiskeluaikana matkustin junalla kyllästymiseen asti, mutta nyt taas kahden pienen kanssa meen mielelläni. Mun penninvenyttäjän vinkkiviitonen on ottaa paikkaa (jos vaan mahdollista) leikkitilasta heti ekalta penkiltä. Siinä on vähä enemmän jalkatilaa (joskus esim. vauva nukkui jaloissa kantokopassa) ja sit kolmevee esikoinen voi olla leikkipaikalla itsekseen, mutta kuitenkin mun välittömässä läheisyydessä.
Mutta jos VR lukee näitä, niin ai että kun sais sen ravintolavaunun pikkasen kauemmat. Tai no, ymmärrän että se on ehkä näppärä jos lapsiperhe myös syö siellä (me ei koskaan käytetä sitä), mutta ai että risoo kun ne kuppia kallistavat äijät horjahtelee sieltä ravintolavaunusta lähimpään vessaan, eli siihen invavessaan. Sitten ne lorottelee minne sattuu ja mee nyt sinne sitten perässä pienen lapsen kanssa. No, ei tokikaan aina näin ole ollut, mutta riittävän usein kuitenkin, että en oo voinut olla huomaamatta, että ravintolavaunun läheisyys selvästi lisää huonoa osumatarkkuutta. Mulle noi vessassa käynnit onkin ainut stressi kun matkustan yksin kolmeveen ja vauvan kanssa. Kädet loppuu, kun haluisin auttaa kolmeveen vessassa niin ettei kukaan koske minnekkään 😀
Joo, ne ekat penkit leikkitilan jälkeen on munkin lempparit (jonkun toisen pahin painajainen varmasti). On jalkatilaa pitkillekin koiville, kukaan ei laske penkkiä edessä naamalle ja sit just se, että on hyvä näköyhteys koko leikkitilaan.
Mä tykkään, että se ravintolavaunu on siinä vieressä. Tosin, eipä se nyt pitkä matka olisi piipahtaa vaikka parin vaunun päähän, mutta se tosiaan ehkä pitäisi ravintolavaunusta tulevan vessatrafiikin poissa. Mua itseäni ruuhkaisissa junissa toisinaan ärsyttää, että siihen ainoaan isoon, potalliseen ja vaipanvaihtomahdolliseen vessaan jonottavat ihan kaikki. Toisinaan olen ystävällisesti koittanut sanoakin, että tässä kun jonotellaan, niin tiedättehän, että junassa on monia vessoja, joihin ei ehkä edes ole jonoa ja että itse jonotan just tähän, koska olen lasten kanssa. Nykyään onneksi voidaan käyttää mitä vain junien vessoja.
Kiitos kehitysehdotuksesta! 🙂
Olen matkustanut elämäni aikana hyvinkin paljon junalla, mutta viime aikoina se on vähentynyt. Yksi selvä syy on siinä, että niitä paljon mainostettuja säästölippuja ei ole kaikkiin kohteisiin (esimerkiksi ihan pohjoiseen, kuten Rovaniemelle), mikä on todella ärsyttävää. VR mainostaa, että säästölipulla pääsee halvalla kaikkialle, mutta näin ei yleensä olekaan, kun tarjolla on vain lyhyempien yhteyksien lippuja. Sehän on suorastaan epätasa-arvoista!
Eikö Rovaniemelle tosiaan ole? Mä olen välillä esimerkiksi mummilamatkoille yhdistellyt lippuja. Jos säästölippuja on ollut tarjolla vain Seinäjoelle asti, olen ottanut sen ja loppumatkan Tervajoelle sitten erikseen. Vähän kikkailuahan se on, enkä nykyään ole siihen enää jaksanut lähteä. Nyt otan Vaasan säästöliput, jos sellaisia on, ja jäädään sitten vain aikaisemmin kyydistä pois.
Mitä aiemmin on ostamassa lippuja, sitä varmimmin säästölippujakin on saatavilla eri reiteille. Nyt kesälle säästölippuja on myös enemmän saatavilla. Yöjuniin on myös säästölippuja saatavilla. Täältä voi käydä lukaisemassa lisää: https://bit.ly/2JXr4iE
Hyvin usein on ollut niin, että ei ole; Ouluun on ollut pohjoisimmat. Sen takia en ole ainakaan puoleen vuoteen viitsinyt tilannetta tarkistaa. Tuosta VR:n edustajan ympäripyöreästä vastauksestakin ymmärtää, että havaintoni pitää useimmiten paikkansa…
Oli ihan pakko tarkistaa, koska itse oon ostanut noita Rovaniemelle. Esim. 15.3. Helsinki-Rovaniemi löytyy säästölippua. Mutta pitää olla ajoissa liikkeellä kun moni varmaan ostaa lipun aikaisin pitkälle matkalle.
Alle 1-vuotiaalle sopivaa iltapuuroa (tai muutakaan syömistä) ei tosin ravintolavaunusta saa. Puurossa on lisättyä suolaa. Olisi ollut tarpeen kun 35min pituinen junamatka kestikin siltapalon vuoksi yli 4 tuntia, eikä matkustajia päästetty välillä käymään kuin laiturilla 30s varoitusajalla. Muuten junalla matkustaminen on ihanaa.
Alle 1-vuotias voi kyllä ilman vaaraa syödä yhden (ja jopa kahdenkin) annoksen puuroa vaikka siinä suolaa olisikin. ☺
Se on tietysti jokaisen oma asia kuinka pilkulleen suosituksia noudattaa. Evira kuitenkin ohjeistaa, että alle 1-vuotiaan ruuassa ei tule olla lainkaan lisättyä suolaa. Luontainen natrium on asia erikseen, mutta kyseinen puuro sisälsi nimenomaan lisättyä suolaa.
Olet oikeassa Elviran suosituksista. Itse en kuitenkaan pitäisi vauvaa nälkäisenä monta tuntia pienen suolamäärän vuoksi, yhden puuroannoksen suolamäärä kun ei mitenkään voi vahingoittaa vauvan munuaisia.
En tietenkään pitänyt vauvaa nälkäisenä! Mutta en tarjonnut hänelle ravintolavaunun antimia, sitä suolattua puuroa. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut kommentillani kysellä mielipiteitä suolan sopivuudesta vauvan ruokavalioon. Pointtini oli, että olisi hienoa, jos VR huomioisi ravintolavaunun valikoimassaan myös pienimmät matkalaiset.
Hei tosi kiva postaus! Meilläkään ei ole autoa (5 henkilöä perheessä), mikä monessa herättää ihmettelyä, mutta hauska kuulla, että muutkin perheet voivat elää autotta. 🙂 Elämämme pyörii Helsingin ja Lahden keskustoissa, joten juna toimii meillä. Hauskaa oli kuulla myös, että Tampereellekin pääsee lähijunalla maksutta rattaiden kanssa.
Jään seuraamaan blogiasi! 🙂
Tämäpä sattui sopivasti, oon huomenna lähdössä mummulaan kuopuksen kanssa, ekaa kertaa junalla kahdestaan! Meiän mummulaan ei pääse perille asti, vaan siskoni tulee noutaan meitä lainatun turvaistuimen kanssa ja vie tunnin matkan mummulaan. Joten tapaa tästä ei varmasti tule, mutta saapa kolmevuotias uuden kokemuksen (aiempaa kokemusta on vain lähijunasta).
Mua ärsyttää junassa eniten se ettei matkustussuuntaa pystytä takaamaan ostit lipun mistä tahansa. Ihmiselle, jolla selkämenosuuntaan matkustus ei sovi, ois tosi tärkeää varmistaa nenä menosuuntaan-paikka. Tämän kun saisivat järjestettyä!
Laskin juuri, että lapsen kanssa on reissattu tunnin junamatkaa Etelä-Suomessa noin 200 kertaa tän viiden vuoden aikana. Intercityllä lähinnä, nyt viimeisin vuosi lähijunalla hintaedun vuoksi.
Oivallus vuosien varrella on ollut, että aina saa apua kun pyytää.
Lastenvaunujen järjestely (ennätys myös se 12 vaunut/rattaat) väliasemilla sujui positiivisella asenteella ja isomman lapsen kanssa pystyi myöhemmin vuorostaan joustamaan, kun ei tarvinnut paikkoja heti vaunujen läheltä.
Vaunupaikkojen lisäys kuulostaa hyvältä, sillä niissä kulkee superkätevästi matkatavarat kotiovelta asti ilman, että niitä tarvitsee matkan aikana nostella minnekään.
Vaipanvaihtopöydässä se reunallinen versio oli huomattavasti rennompi vaihtoehto.
Meille sarjalippu oli ihan paras, junan pystyi valitsemaan esim. päiväunien mukaan lennosta. Lisää sarjalipputarjouksia siis pliis.
Saisiko teknisesti toteutettua, että lastenvaunussa niistä vanhoista (sittemmin käytöstä poistetuista) käsinojan radioista tulisi satuja, lastenmusiikkia, podcasteja ja vaikka klassista musaa?
Vr palvelee pääasiassa hyvin ja mukavia junailuja on ollut sekä ennen lapsia että kahden lapsen tulon jälkeen. Viimeksi matkasimme kesätunnelmaisessa pikkujunassa Tampereelta Haapamäelle – oli kesäistä ja ihanaa, mutta juna aivan ylipaikoille asti täynnä! Kiitos mukaville kanssamatkaajille ja avuliaalle konnarille, VR:lle kehitysehdotuksena yhden vaunun lisäys tuohon junaan (kuulemma aina ihan täysi)!
Yksi ongelma tuli kerran Vr:n kanssa eteen: olimme menossa lasten kanssa taas tuolla pikkujunalla samaa matkaa kuin edellä mainitsin. Juna olikin mennyt viime hetkellä rikki ja korvattu busseilla, ja vain pari minuuttia ennen lähtöaikaa tämä ilmoitettiin asemalaiturilla. Siitä sitten lähdin kyytimään lasta, rattaita, rinkkaa, hoiyolaukkua jne hissiin-tunneliin-aseman eteen. Onneksi nopsajalkainen mieheni oli meitä saattamassa, sillä busseista toinen oli jo ehtinyt lähteä, ja jos mies ei olisi toista pysäyttänyt, olisimme olleet lipun maksaneina, hiki hatussa, ilman kyytiä ja pulasss. Toivoisin siis, että vr jotenkin järjestäisi, ettei korvauskyyti lähde ilman, että kaikki junaa odottaneet pääsevät kyytiin. Meille tosiaan annettiin n 3 minuuttia siirtymäaikaa laiturilta aseman eteen, joka varmasti tekee tiukkaa vaunukansan lisäksi rollamummolle, lemmikkiä kuljettavalle, isoa matkalaukkua tuovalle – pyörätuolissa kulkevista puhumattakaan!
Onneksi lapset olivat tuossa kohtaa sen ikäiset, etteivät tarvinneet turvakaukaloa vaan (sydän syrjällään) sain heidät bussin penkkiin vyötettyä. Miten olisi toimittu, jos toinen lapsista olisikin ollut kaukalovauva? Eihän vauvaa saa kuljettaa pitkänmatkanbussissa ilman kaukaloa?
Sekä InterCity- että Pendolino-junissa on kaksi pyörätuolipaikkaa. Tämä tarkoittaa tyhjää lattiatilaa, joka myydään vain pyörätuolin käyttäjille. InterCityssä paikat sijaitsevat niin sanotussa palveluvaunussa, jonka yläkerrassa on lasten leikkipaikka. Tämä vaunu on ainoa, johon pyörätuolilla siis pääsee. Vammaiset maksavat invapaikoista kun eivät muuallekaan pääse. Invapaikat eivät ole lastenvaunuparkkeja.
Yleensä rattaat jätetään invapaikalle toisten huoleksi ja häivytään itse yläkertaan lasten kanssa. Ei näin!
olen harkinnut junamatkaa mutta onko junassa missään paikkaa jossa saisi vaunut joko penkin eteen tai viereen niin vauva voisi olla matkan ajan vaunuissa?? lähinnä Pori-Tampere Ja jatkoyhteys ouluun väli kiinnostaa
Moikka! Joo on, kaikissa IC-junissa. Perhehytteihin saa mahtumaan vaunut, mutta siinä tarvii vähän kikkailla, kun ne pitää saada pari askelmaa ylöspäin. Ja sitten palveluvaunun eka kerros ja etummaiset penkit (eli tuossa penkkikarttakuvassa paikat 26 ja 25) mahdollistavat kans vaunujen pitämisen siinä penkkien edessä. Välillä tosin vaunuja on niin paljon ja pyörätuolipaikatkin myyty, että vaunujen kanssa pitää vähän pelata tetristä.
Yllytät siis pöllimään vammaisilta paikat? Junassa on tasan kaksi invapaikkaa joista me pyörätuolinkäyttäjät maksamme. Usein niihin on jätetty vaunut ja lähdetty muualle huitelemaan kersojen kanssa.
En tietenkään yllytä ketään viemään yhtään kenenkään maksettuja paikkoja, todella kurjaa että olet jostain saanut sellaisen kuvan.
On se mukava matkustaa ja kuunnella rääkyvää lasta, alakerran vaunussa koiratkin ovat kiltimmin ja hiljempaa. Taidan matkustaa tästälähtien siellä.
En kyllä tiedä ketään, joka ilman lasta tahtomalla tahtoisi lastenvaunussa matkustaa. Ihan hyvä myös jättää ne paikat matkaajille, joilla on pieniä lapsia.