Kotimme huonejärjestyksen muuttaminen oli siinä(kin) mielessä kuin pieni muutto, että moni huonekalu, säilytysratkaisu tai vaikka matto ei enää toiminutkaan uuden järjestyksen kanssa. Pitkälle päästiin pyörittämällä huonekaluja ympäri ja uusiin käyttötarkoituksiin, mutta uutta (vanhaa) on jouduttu hankkimaan sitäkin.
Kun meidän aikuisten makuuhuone siirtyi vanhaan lastenhuoneeseen, ei vanha yöpöytäratkaisu enää toiminut. Pikkuisessa makuuhuoneessamme meillä oli eripariset vanhat tuolit yöpöytinä, mutta nyt sängyn ympärille ei enää mahtunut laittamaan lattiapinta-alaa vaativia tuoleja. Toiselta puolelta pitää saada kaapisto auki, toisella puolella olisi tullut ruuhkaa nojatuolin kanssa.
Tovin uutta järjestystä tuijoteltuani keksin, että mitäpä jos nostetaan yöpöydät ensinnäkin seinälle ja toisekseen sängyn sivujen sijaan sängyn päälle. Mietin, että kapea pitkä hylly toimisi yöpöydän lisäksi hyvänä raamina seinälle rakentuvaa taide- ja muistokollaasia varten. Sellainen kun piti tehdä jo vanhaan makkariin, mutta ei sitä nyt kaikkea voi saada viidessä vuodessa valmiiksi, heh.
Katselin jo kirpputoreja ja nettikauppojakin sillä silmällä, kun puoliso kuvagooglailuani seuratessaan totesi, että helpostihan tuollaisen tekee myös itse. Että sano vain mitat ja toiveita kannattimien muodosta, niin hän nikkaroi. Onni on käteväkäsinen puoliso ja taloyhtiön puuverstas!
Työpöydänpalasesta syntyi pieni seinähylly
Puoliso nikkaroi hyllyn vanerilevystä, joka oli vanhassa työhuoneessani pöytätasona. Nyt kun huonejärjestystä muuttaessa luovuin omasta työhuoneesta, ei niin massiiviselle työpöydälle enää ollut tilaa. Pukkijaloilla nököttää nykyään noin puolikas vanerilevystä – toisesta puolikkaasta valmistui makuuhuoneeseemme hylly.
Vaikka meillä on käytössämme puuverstas ja sen pelit sekä rensselit, tällaisen yksinkertaisen hyllyn saa nikkaroitua puolison mukaan ihan vain käsisahaakin käyttämällä. Sahan pitää olla hienohampainen, ettei vaneri halkeile. Sahan lisäksi tarvitaan hiekkapaperia hiomiseen sekä ruuveja.
Meidän hyllymme pituus on 131 senttiä ja syvyys 19 senttiä. Syvyys määräytyi sen mukaan, minkä kokoisia kirjat yleensä ovat. Sen kokoisen palan puoliso sahasi sirkkelillä, mutta kuten sanottu, käsisahakin toimii.
Hyllykannattimet puoliso piirsi vanerille, josta sitten sahasi ne irti osittain sirkkelillä ja osittain käsisahalla. Tärkeää on saada 90 asteen kulma, mikä onnistui mittailematta käyttämällä mittaan sahattuna ostetun vanerilevyn kulmia kannattimien nikkarointiin. Kun kannattimet oli sahattu, puoliso vielä hioi ne hiekkapaperilla.
Sitten vain lyhyillä ruuveilla kannattimet kiinni hyllyn alapuolelle. Ja toisilla ruuveilla hylly seinään.
Yöpöytähylly jättää lattiapinta-alan vapaaksi
Sängyn yläpuolella oleva yöpöytähylly on niin kätevä, että tällaisen kun olisi hoksannut nikkaroida jo aikaisemmin. Kaikki mikä jättää lattia-alaa vapaaksi, tuo mukavaa ilmavuutta eloon.
Meillä hyllyn päällä majailevat paraikaa luvussa olevat kirjat – keskivertokirjan koon mukaan kun hylly tehtiin. Kirppikseltä löytynyt kannellinen kori hotkaisee sisäänsä kaikenlaisen yöpöytäroinan, kuten käsirasvan, nenäliinat ja sen sellaiset. Pienessä puurasiassa, kirpparilta löydetty sekin, säilytetään taas korvatulppiani.
Lukuvalot olen hankkinut Ikeasta joskus opiskeluaikoina, eli lähemmäs 20 vuotta sitten.
Taide- ja muistokollaasi seinällä
Yöpöydän perusromppeiden lisäksi hyllyllä on myös kokoelma taidetta ja muistoja.
Taustana niille on BoråsTapeterin Linen-malliston Jade-sävyinen tapetti, jota oli huoneessa kolmella seinällä jo silloin, kun huone toimi lastenhuoneena. Tällä sängynpäädyn seinällä oli tuolloin värikäs satuhenkinen tapetti, jonka tilalle laitettiin nyt samaa Linen-tapettia. Tuota kyseistä sävyä ei taida enää olla saatavilla, mutta onneksi oltiin kaukaa viisaita ja hankittiin sitä jo alun perin sen verran varastoon, että lasten kasvaessa koko huone voidaan tapetoida samalla tapetilla.
Ystäväni Marikan meille maalaama taulu nojailee hyllyllä, ja Marikan tekemä on myös kuivakasvikranssi, joka riippuu antiikkiliikkeestä hankitun peilin nurkassa. Ystäväni Maija taas on piirtänyt minun ja puolison hääpotretin, joka on livahtanut vähän vinoon kirpputorilta ostetun kehyksen sisällä. On ihanaa, että kodissamme näkyy myös ystävien kädenjälki.
Vanhat kehykset ovat niin kauniita, että olen ostanut niitä kirpputoreilta aina kun edukkaasti vastaan tulee. Yhdessä sellaisessa on – kun en osaa päättää, mitä omia kuvia printtaisin kehyksiin – Polka Paperin postikortti, jossa on kuvattuna puutarhamuijan onnenhetki.
Kipsinen lampaanpää on ihana taidemuisto Kivinokasta. Se on Maija Hyvönen-Hossainin tekemä, eli monelle kivinokkalaiselle tutun Maijan kahvilan pitäjän luoma teos. Vanhassa Elannon rakennuksessa toiminutta kesäkahvilaa ei tänä vuonna enää ole, mutta kymmenien vuosien ajan oli, ja useina kesinä kahvilan pihalla oli muun muassa kanoja, possu ja lampaita. Kahvilassaan Maija teki myös monenlaista tempausta ja taidetta, kuten kipsisiä veistoksia.
Lampaanpää on siitä erityinen, että siihen liittyy muisto meille erityisestä päivästä. Olimme olleet katsomassa erästä tölleröä ja kävelimme perheenä Maijan kahvilalle miettimään, onko hölmöä vai hölmön onnellista ostaa 12 neliön lautakasa. Kun olimme syöneet munkit, Maija pyysi esikoistamme auttamaan häntä kipsiveistoksen maalaamisessa. Yhdessä he sutivat maalia tämän lampaanpään ylle, ja kun valmiina oli sekä yksi elämämme parhaista päätöksistä että lampaanpää, Maija pakkasi kipsiveistoksen meille mukaan.
Nakutimme seinälle myös Arabian vuosilautaset, joista minun syntymävuoteni lautanen on vanhempieni aikoinaan ostama. Puolison vuosiluvulla lautanen löytyi sitten vuosia myöhemmin kirppputorilta.
Armi Tevan keramiikkatyön ostin Taideteollisen korkeakoulun joulumyyjäisistä muutamia vuosia sitten. Teva on sittemmin tullut tunnetuksi etenkin Naamoistaan, ja sama aihe näkyy myös tuossa viherkasviaiheisessa keramiikkatyössä, jonka kukkaruukulla on naama. Yksi teoksen kukkasista hävisi mystisesti pari vuotta sitten. Joko lapsille tai siivoojalle on käynyt touhutessa vahinko, mutta syyllinen ei ole omatoimisesti ilmoittautunut.
Keraamisten kasvien lisäksi seinällä on tietenkin myös eläviä kasveja. Bonsaipuun olen saanut lahjaksi puolisolta. Anopinhammas ja muorinkukka on saatu pistokkaina ystävältäni Senniltä. Ne nousivat seinälle rottinkisissa seinäamppeleissa, joista toinen on mummini vanha ja toinen löytynyt kirpputorilta.
Sängyssä koivua, pellavaa, hamppua ja villaa
Makuuhuoneesta kun on puhe, tekstiä ei saada päätökseensä ilman puhetta sängystä ja petivaatteista.
Sängystämme kysytään melkein yhtä usein kuin sängylle taustan antavasta tapetista. Sänky on Kiteen Huonekalutehtaan kotimaassa koivusta tekemä Notte, ja kirjoitin parisängystämme enemmän täällä.
Nyt sänkyymme on pedattuna Finlaysonin Jesus-pussilakanat ja aluslakana. Ne olivat aika tyyriit, mutta jesus, miten hyvät! Aluslakanoita en ihan heti muunlaisina enää ostaisikaan. Pellavakangas on niin paksua, että se ei varmasti kulu muutamassa vuodessa haituvaisen ohueksi. Tykkään myös ihan valtavasti siitä rapean karheasta tunteesta, joka tuollaisessa paksussa pellavassa on.
Ison tyynyn hamppuinen tyynyliina on Saanan ja Ollin suunnittelemaa Maailman synty -kuosia. Äiti-tyyny taas on ihana ja niin suloinen lahja lapselta muutaman vuoden takaa. Nettikirpputorilta ostamallani nojatuolilla nojaileva pyöreä tyyny on isomummani virkkaama.
Päiväpeittona meillä on Heini Riitahuhdan Lapuan kankureille suunnittelema Ruut-peitto. Alpakkavillaisen torkkupeiton olen saanut joululahjana Villa ja Peitteeltä, jonka kanssa olen saanut tehdä yhteistyötä.
Lattialla oleva villamatto on yksi parhaista kirpputorilöydöistäni, sillä kaunokaisella ei ollut hintaa kuin muutama euro.
Tykkään ihan hurjasti lopputuloksesta. Muistoja, taidetta ja luonnonmateriaaleja suloisesti toistensa lomassa. Sinne keskelle on onni sujahtaa lepäämään.
