Kaupallinen yhteistyö: Fiskars

Puutarhanhoito on loppuelämän oppimatka. Olen viljellyt erinäisissä laatikkopuutarhoissa ja lavakaulusviljelmissä yli 10 vuoden ajan, mutta silti joka vuosi oppii uutta. Vasta nyt tuntuu, että olen löytänyt jonkinlaisen vankan perustan, miten viljelylaatikot kannattaa perustaa omien arvojeni mukaisesti: mahdollisimman paljon jo olemassa olevaa hyödyntäen sekä luonnonmukaisesti.

Ahaa-elämys syntyi, kun viime vuonna rakensin palstalle vanhojen kiinalaisten oppien mukaan kohopenkin, jota myös lämpöpenkiksi kutsutaan. Kitkutteleva savimaa heräsi henkiin ja penkki antoi valtavan saaliin etenkin lehtikaalia. Ymmärsin, että kuten kohopenkin, myös laatikkoon perustettavan puutarhan voi rakentaa kuin täytekakun, johon voi hyödyntää kaikenlaista ihan ilmaista ja suoraan omasta puutarhasta tai palstalta löytyvää muhevaa ja ravinteikasta herkkua.

Ei vanhassa laatikkoviljelmien perustamistavassani sinällään mitään huonoa ollut. Mutta kun laatikot rakentaa kohopenkkityyliin, säästyy rahaa (tsekkaa lopusta meidän projektin budjetti!) ja luontoa, kun esimerkiksi multaa ei tarvitse ostaa ja kärrätä puutarhaan ulkopuolelta läheskään niin paljon. Samalla tulee toteuttaneeksi omassa puutarhassaan kiertotaloutta, kun hyödyntää puutarhassa jo olevaa orgaanista ainetta maanparannukseen.

Tällä tavalla rakensimmekin palstalle viime vuonna yhden jättimäisen kasvulaatikon, enkä koskaan ole nähnyt moista tomaattisatoa, jonka yksi laatikossa hallinnut tomaattipensas antoi.

Kitkuttelevan mansikkamaan tilalle laatikkoviljelmät

Me päädyimme rakentamaan tänä keväänä palstalle uusia viljelylaatikoita, sillä päätimme luovuttaa kolme kesää kitkutelleen mansikkamaan kanssa. Mansikkamaa oli ensimmäinen asia, jonka perustin – silloisten parhaiden tietojeni mukaan – villiintyneelle palstalle neljä vuotta sitten, kun palstalotossa voitimme.

Ensimmäisenä kesänä saimme, kai aloittelijan tuurilla, ihan kivan sadon. Mutta kaksi viimeisintä vuotta ovat olleet pelkkää huolta ja murhetta helteessä kituvan, myyrien mylläämän ja lintujen himoitseman mansikkamaan kanssa. Tänä vuonna mansikanviljelijöiden tytär päätti luovuttaa. Nuo muutamat litrat mansikoita eivät ole kaiken sen huolen väärtti. Etenkin kun mansikkamaa vei ihan valtavan ison alaa aarin palstaltamme.

Kasvulaatikoiden lautojen ei tarvitse ole priimaa – jätelaudoista syntyy laatikkopuutarha

Laatikkopuutarhojen yleistyttyä, nykyään myydään valmiina viljelylaatikoita ja -lavakauluksia. Mutta jos intoa on – ja meidän palstajengillämmehän sitä piisaa – kasvulaatikot voi nikkaroida helposti myös itse. Parhaimmillaan ostaa ei tarvitse kuin naulat, kun laatikot rakentaa jämälaudoista.

Kasvulaatikoissa käytettävän puun ei tarvitse olla priimaa, vaan vähän lahokin kelpaa. Etenkin suoraan maahan perustettuna laatikot pitää joka tapauksessa uusia – ainakin maata koskettavilta osiltaan – noin 5 vuoden välein, joten jämälautojen käyttö on kaikin puolin fiksua.

Meillä palstalla yksi ”lavakaulus” on kesämajamme vanha ovenkarmi. Viime kesänä rakennettu iso kasvulaatikko on tehty kesämajan puretun terassin parhaista laudoista. Nyt odottelimme taloyhtiömme saunaremontin alkua, jotta olisimme voineet käyttää vanhat lauteet laatikoiden rakentamiseen – se olisi ollut ekologista mutta myös hauskaa, kun olisi voinut miettiä niitä kaikkia pyllyhikiä ja saunamuistoja, joita lauteissa olisi.

Lauderemontti odottaa vielä alkamistaan, mutta sen sijaan Kivinokan kesämaja-alueella – jossa myös palstamme on – mökkejä remontoidaan näin keväisin ahkerasti. Saimme siis käydä hakemassa erään puretun mökin ulkolaudoitusta meille laatikonrakennusaineeksi, ihan ilmaiseksi. Toisen roska on toisen puutarhaparatiisin palanen! Olen aika varma, että jos olisin kysellyt samaa vaikka oman asuinalueen Facebook-ryhmässä, joku purkupuutavarajemmaaja olisi varmasti ollut vain onnellinen, jos olisimme hakeneet varastontukkeet pois kuljeksimasta.

Näin rakennat kasvulaatikon puutarhaan

Sahaa laudat sen mittaisiksi kuin tahdot valmiin laatikon olevan. Meidän uudet kasvulaatikkomme ovat isoja – kumpainenkin noin kolmen valmiina ostettavan lavakauluksen kokoinen – sillä palstalle sellaiset mahtuvat juuri sopivasti. Purkulaudat tietenkin myös määrittivät laatikon pidemmän reunan maksimipituuden, päätylaudat sitten sahattiin sellaiseen mittaan, että laatikkoa on mukava hoitaa molemmilta puolilta.

Kasvulaatikon syvyys riippuu siitä, minkälaiselle paikalle laatikon on perustassa ja mitä siinä aikoo viljellä. Esimerkiksi asfaltille tai terassille perustetussa kasvulaatikossa kaikki viljelymaa on laatikon sisällä, kun taas nyt palstalla toiveena on, että kasvit hyödyntäisivät kasvaessaan myös alla olevaa maata. Halusimme syvyyttä kuitenkin sen verran, että saimme ympättyä laatikkoon mukaan paljon mehevää orgaanista jätettä parantamaan palstan omaa savista maata. Kolmen laudan syvyys oli siis meille juuri soppeli.

Meidän käyttämämme purkujätelaudat olivat pontillisia, mikä helpotti niiden kasaamista. Mutta ihan peruslautakin kyllä muodostuu laatikoksi, kun sille vähän näyttää vasaraa ja nauloja.

Yksinkertaisin tapa rakentaa kasvulaatikko on ottaa ensin käsittelyyn pituussuunnan laudat. Aluksi sahataan kolme laatikon syvyyttä vastaavan pituista lautaa, jotka naulataan kiinni pitkän sivun lautoihin molemmista päistä sekä keskeltä. Kun molemmat pitkät sivut ovat valmiina, naulataan lyhyen sivun laudat kiinni päätyihin yksi kerrallaan. Jos jämälaudoissa on maalia, se puoli jätetään ulkopuolelle, jotta laatikossa asusteleviin kasveihin ei imeydy maaleista mitään ylimääräistä.

Ja noin, laatikko on valmiina!

Laatikon rakentamisessa meillä oli käytössämme yhteistyökumppanini Fiskarsin välineistä:

• Saha: Fiskars PowerTooth käsisaha 50 cm
• Vasara: Fiskars IsoCore vasara sileä lyöntipää

Viljelylaatikkopuutarhan pohjatyöt kannattaa tehdä huolella

Kun loota on valmiina, valmistellaan sille hyvä pohja. Palstalla se tarkoitti mansikkamaan purkamisen lisäksi sitä, että pyrimme nostamaan maasta mahdollisimman hyvin myös kaikki rikkakasvit ja muut epämääräiset juuristot.

Maasta kasvavia rikkakasveja hillitsee myös laatikon pohjalle levitettävä pahvi- ja sanomalehtikerros. Kunhan vain muistaa irrotella niitit ja mahdolliset teipit, pahvi- ja sanomalehtikerros ajan kuluessa maatuu kokonaan, ja mahdollistaa laatikossa kasvavien juurien työntymisen laatikon alla olevaan maahan. Samalla maasta pääsee nousemaan laatikkoon lieroja ja muita puutarhurin tärkeitä apureita.

Jos laatikkopuutarha perustetaan asfaltille tai terassille, laatikon alle sujautetut eurolavat ovat hyödyllisiä. Silloin ylimääräinen vesi pääsee valumaan laatikoista pois. Jotta multa taasen ei pääse valumaan laatikoista pois, pohjalle kannattaa pahvin lisäksi laittaa jokin kestävämpi katekangas. Lavakauluslaatikoihin myydään muotoon ommeltuja katekankaita, mutta ne ovat kangasnimityksestään huolimatta muovisia, ja siksi ongelmallisia etenkin maahan laitettaessa.

Muovittoman pohjakatteen voi tehdä myös esimerkiksi vanhasta lakanasta tai räsymatosta. Jos kangasta taittelee vielä laatikon reunoille, se suojaa puista laatikkoa ja pidentää sen ikää.

Laatikko on täytetty mullan lisäksi risuilla, hevosenlannalla, puutarhajätteellä…

Sitten aletaan täyttää laatikoita kuin täytekakkuvuokaa erilaisilla kerroksilla!

Siihen otan mallia kohopenkistä, jonka tarkoituksena on jäljitellä kompostia. Laatikon sisustaan luodaan siis toimiva yhdistelmä orgaanisia aineita, jotka toimivat kompostin tavoin ja muuttuvat hiljalleen mullaksi ja luovuttavat kasveille vuosien ajan ravinteita. Samalla laatikkoon saa upotettua läjäpäin erinäistä puutarhajätettä.

Tässä viljelylaatikon kerrokset alhaalta ylöspäin:

• Pahvia (teipit irrotettu)
• Sanomalehtiä (niitit irrotettu)
• Risuja ja oksia
• Puutarhajätettä: lehtiä, kasvienvarsia ja puutarhakompostorista päällimmäiset ja vielä kompostoitumattomat puutarhajätteet
• Kuivunutta viimevuotista järviruokoa ja heinää
• Puutarhakompostorin mullaksi muuttuneet herkut
• Kompostoitua tai rumpukuivattua hevosenlantaa
• Pussimultaa, johon sekoitettiin ladattua biohiiltä
• Biojätekompostorin katekompostia
• Kuivunutta viimevuotista järviruokoa ja heinää

Ensimmäiseksi kerrokseksi pahvin ja sanomalehtien jälkeen tulee risuja. Risut pitävät kasvulaatikon perustan ilmavana, mikä myös houkuttavat paikalle matoja ja muita puutarhurin tärkeitä kumppaneita. Risut maatuvat laatikkoon aikoinaan, mutta sen verran hitaasti, että ne pitävät penkin pohjan ilmavana usean vuoden ajan. Me haimme tähän hommaan mökkinaapurin pihasta viime vuoden risusavottarisuja kahden täyteen lastatun maitokärryllisen ja yhden ison puutarhasäkillisen verran. Win-win kaikille!

Kolmanteen kerrokseen tyhjensin puutarhakompostorista kaikki vielä osittain kompostoitumattomat puutarhajätteet. Ne kompostoituvat loppuun sitten penkin sisällä. Sinne voi heitellä myös kaikki talventörröttäjät, varret ja lehdet palstalta. Jos mitään tällaista ei ole saatavilla, myös kaikenlaiset luonnosta löytyvät herkut, kuten järviruoko, toimivat hyvin. Itsekin kävin hakemassa palstan viereiseltä rannalta järviruokoa ja heinää vielä ekstrakerrokseksi tähän väliin.

Neljänteen kerrokseen tyhjennettiin loput puutarhakompostorista, eli kaikki jo maatunut aines. Aivan ihmeellistä, mitä herkkumultaa siellä oli taas muodostunut vuoden aikana! Nyt kompostori on taas ihan tyhjä ja valmiina muhistelemaan tämän kauden puutarhajätteistä uutta multaa.

Tässä vaiheessa viljelylaatikkoon sujahtaa ensimmäistä kertaa jotain ostettua, kun viidenneksi kerrokseksi laitoimme hevosenlantaa. Meillä on hyviä kokemuksia hevosenlannan toimivuudesta lannoitteena, ja eettisistä syistä käytän mieluummin hevostilojen jätöksiä kuin vaikka kanan (eli broilerin) kakkaa, vaikka ongelmatonta ei ole hevosenlantakaan.

Ostimme tällä kertaa Hyötykasviyhdistyksen kautta Pollen Parasta, joka on rumpukuivattua lantaa ja käyttövalmista sellaisenaan. Sitä laitoimme säkillisen per laatikko. Se oli kunnon jöötiä, kun vertaa kompostoituun lantaan, jota ollaan ennen ostettu!

Jos ei halua käyttää mitään eläinperäistä, tämän kerroksen voi jättää välistä – jos ei sitten kompostoi omia huussijätteitään – ja keskittyä lannoitukseen kasteluvaiheessa. Vegaanisia lannoitevaihtoehtoja ovat esimerkiksi ihmispissa, puunpoltosta syntynyt tuhka, bokashineste ja nokkoskäyte.

Tässä vaiheessa laatikot olivat yli puolillaan. Ja siitä huolimatta isoihin lootiin hujahti vielä aika määrä pussimultaa, jonka vuoro on seuraavaksi. Levitimme molempiin lootiin 7 x 40 litran säkkiä multaa, eli yhteensä 280 litraa multaa laatikkoa kohden. Summan olisi saanut kolminkertaistaa, jos olisimme täyttäneet loodat pelkästään ostomullalla.

Pussimullan joukkoon sekoitimme pissalla ladattua biohiiltä. Kerron biohiilestä myöhemmin lisää, mikäli se ei ole tuttu juttu, mutta jos kiinnostaa, esimerkiksi täällä kerrotaan aiheesta lisää.

Multakerroksen päälle levitimme vielä biojätekompostorista katekompostia. Olimme tyhjentäneet yhden kottikärryllisen ravinteikasta katekompostia odottelemaan jo aikaisemmin, ja nyt tyhjäsimme kompostorista vielä toisen kottikärryllisen. Molemmat laatikot saivat siis hyvän kerroksen kompostia päälleen.

Lopuksi oli aika vielä kuorruttaa tai paremminkin peitellä kakku orgaanisella katteella. Kateviljelyn verrattomista eduista olen kirjoittanut enemmän täällä. Katteena käyttämäni järviruo’on ja heinän kävin hakemassa palstan vierestä merenrannasta. Järviruokoa kasvaa siellä rehevöitymiseen asti, joten tämäkin kiertokulku on win-win.

Laatikon täyttämisessä meillä oli käytössämme yhteistyökumppanini Fiskarsin välineistä vanhat tutut:

• Xact kompostitalikko
• Xact puutarhalapio M
• Xact puutarhan pistolapio L
• Xact rautaharava
• Puukko, Yleispuukko on vastaava nykyään myynnissä oleva
• Ergo pop-up puutarhasäkit

Puutarha laatikossa

Noin, siinä meillä on kaksi jättimäistä laatikkoa, jossa kasvattaa herkkuja vuosien ajan. Kun laatikon pinnalle lisää tasaisesti uutta maatuvaa katetta sekä kompostoreiden tuottamia herkkuja ja lannoittaa tarvittaessa muuten, samoihin laatikoihin voi istuttaa vuosi vuoden perään uudet kasvit.

Laatikoissa voi viljellä oikeastaan mitä vain. Ainut ohje kasvien valinnassa on se, että ensimmäisenä vuonna kohopenkkityylillä rakennettuun kasvulaatikkoon ei kannata istuttaa pinaattia ja salaattia. Maa siinä kun on niin ravinteikas ja etenkin typpipitoinen, että salaatit ja pinaatti voivat kerryttää itseensä ihmisen terveydelle haitallisia määriä nitraatteja.

Me ajattelimme laittaa laatikoihin nyt ensimmäisenä tujua lannoitusta vaativia kasveja, kuten tomaattia, kurkkua ja kurpitsoja. Myös pavut viihtyvät muhevassa maassa, ja näin mielessäni rehevät papulehvästöt, jotka kiemurtavat palstaa ympäröivässä verkkoaidassa.

Mitä laatikkopuutarhan perustaminen maksoi

Vaikka puutarhahommiin saa uppomaan tuhottomat määrät rahaa niin halutessaan, kuten mihin tahansa intohimoon, kaksi isoa kasvulaatikkoa (yhteensä noin kuuden lavakauluslaatikon tilavuutta vastaavat) eivät tulleet aivan tuhottoman kalliiksi.

Laudat saimme purkutavarana ja orgaanista jätettä on tarjolla palstalla ja sen ympäristössä. Kompostorit tarjoilevat herkkuja lootiin laitettavaksi, ja katetta saa sitäkin luonnosta.

Ostettavaksi jäi siis:

• Rasiallinen nauloja 5,95 euroa
• 2 säkkiä Pollen parasta-hevosenlantaa 30 euroa
• 14 x 40 litraa puutarhamultaa 55,30 euroa
• 2 x 10 litraa lataamatonta biohiiltä 27,80 euroa

Yhteensä: 119,05 euroa

Lisäksi autottomana perheenä vuokrasimme multa- ja kakkakuskaukseen auton, jota piti tankata, sen kulut yhteensä 75,73 euroa