Tiedättekö sen hassun muutoksen, kun jotkut lapsena epämiellyttäviksi kokemat asiat muuttuvat aikuistuttua ihaniksi? Kuten itselläni esimerkiksi kesäkeitto, päiväunet tai mansikoiden poimiminen. Vanhempani ovat monialayrittäjiä, joiden kesän täyttää marja- ja vihannestilan isännöinti ja emännöinti. Olenkin lapsena perannut aika monta metriä tillipenkkiä, istuttanut perunamukuloita poikineen, kastellut tuntitolkulla porkkanoita ja poiminut laatikoittain herneitä sekä mansikoita. Kaikki hommia, joita kakarana yritti välttää viimeiseen asti, mutta joita nyt rakastan.

Ylpeys, ymmärrys ja arvostus vanhempieni työtä kohtaan on iskenyt takaraivoon kunnolla vasta sen jälkeen, kun olen näiden pellonpientareiden pölyt jaloistani karistanut. Vanhempieni marja-ja vihannestilalla täällä Vähässäkyrössä Pohjanmaalla kasvatetaan muun muassa mansikat ilman torjunta-aineita. Olen siitä valtavan ylpeä! Niissä ei siis käytetä niitäkään myrkkyjä, joita luomutuotannossa saa käyttää. Luomua vanhempieni mansikat eivät ole, sillä kasvit saavat voimansa kasvamiseen apulannasta ehdan köntsän sijaan.

Mansikkatilallisten tyttärenä olen ronkeli mansikansyöjä, enkä halua syödä myrkyistä karvaita mansikoita. Mansikan torjunta-ainejäämät kun ovat normiviljelyssä melkoiset. Itse asiassa monet, jotka luulevat olevansa allergisia mansikoille, ovatkin allergisia mansikoiden torjunta-ainejäämille. Lapsellekin annoin hyvillä mielin vanhempieni kasvattamia mansikoita heti hänen ensimmäisenä kesänään. Uutena tietona mulle tuli nyt paksuna ollessa se, että mansikoissa on folaattia, eli sitä vitamiinia, joka edesauttaa sikiön aivojen ja selkäytimen kehitystä.

Lapselle mansikan sesonkiaika on juhlaa, sillä silloin – sen lisäksi, että mansikoita voi syödä napansa täyteen suoraan pellosta – mummila muuttuu huvipuistoksi, joka vilisee lapsikavereita! Täällä on pihassa muun muassa polkuautoja, potkumopoja, keinut, hiekkalaatikko, leikkimökki ja jättitrampoliini. Välillä pihassa temmeltää menemään jopa 15 lasta, ja kaksivuotiaamme on runsaasti kaveriseurasta täpinöissään.

Kuten isini on haastatteluissa todennut, tiedostavat nuoret ja lapsiperheet ovat löytäneet mansikoiden itsepoiminnan ja he arvostavat torjunta-aineettomuutta. Päivä täällä maalla on monille perheille jokavuotinen ja odotettu retki, minkä etenkin nyt kaupunkilaisena ymmärrän hyvin! Täällä on uskomattoman kaunista.

Vaikka olenkin jäävi sanomaan, äitini ja isini mansikat ovat parhaita. Niitä myydään valmiiksi poimittuna Vaasan kauppatorilla, johon mollukat poimitaan myyntiin saman päivän aamuna. Lisää viedään aina sitä mukaa päivän aikana, kun poimittua saadaan. Kojuissa lukee isäni nimi, Jarmo Valtari. Ajankohtaiset saatavuus- ja hintatiedot löytyvät tilan Facebook-sivuilta tai äitini blogista.

Itse suosittelen ehdottomasti kyläilemään täällä lapsuuskodissani ja poimimaan marjat suuhun ja pakkaseen perheen tai kavereiden kanssa. Valmiiksi poimittua saa toki täältäkin. Äitini leipoo asiakkaille kakkudonitseja, jotka voi nautiskella ihan ilmaiseksi kahvin tai mansikkamehun kanssa kotitalomme terassilla. Lapselleni herkullinen mummilaetu sekin.

Jaa