Toinen vuosi palstaviljelijänä on vienyt syvemmälle viljelymaailmaan – tai enemmänkin syvemmälle viljelymaan elämään. Viime vuonna aika meni innostuneessa häseeräämisessä, mutta nyt on ehtinyt vähän miettiä, millä tavalla maataan tahtoo pitää ja viljellä.
Siksi olen alkanut hiljalleen opetella kateviljelyn alkeita. Se on toki tuttu jo ihan lapsuudessa, jossa mansikkapenkit peitettiin mustalla katekankaalla. Meidänkin pikkuisen palstamansikkamaamme penkit on tehty lapsuuteni opeilla. Nyt minua on kuitenkin alkanut kiinnostaa luonnonmukainen kateviljely, jossa penkkien katteena käytetään luonnon omia katemateriaaleja, jotka ajan kuluessa maatuvat ja maatuessaan tuottavat maaperälle ja sen eliöille ravinteita.
Kateviljely ottaa mallia luonnosta
Luonnonmukaisessa kateviljelyssä otetaan mallia luonnosta, jossa kukaan ei käy haravoimassa lehtiä tai repimässä viime kesän heinikkoja irti, vaan kaikki kasvanut aines jää niille sijoilleen. Viime vuotiset kasvustot, neulaset ja tippuneet lehdet peittävät maanpintaa ja lopulta hajoavat osaksi maaperää. Kateviljelyssä paljas kasvualusta siis peitetään samalla ajatuksella.
Sen edut ymmärtää ihan urbaanin marttailijan kaupunkilaisjärjellä. Kate suojaa maata rankkasateelta, tuulelta ja auringonpaahteelta. Näin maasta ei myöskään haihdu niin nopeasti kosteus, mikä tarkoittaa viljelijälle vähemmän kastelua. Samalla kate estää myös rikkaruohojen kasvua, mikä vähentää kitkemisen tarvetta.
Kateviljelyn edut
Pääasialliset syyni kateviljelykiinnostuksen takana ovat vähentynyt tarve kastella sekä kitkeä rikkaruohoja. Mutta niiden lisäksi kateviljely myös säilyttää kasvualustan lämmön, mikä auttaa koleissa kesäöissä ja saattaa myös pidentää kasvukautta. Maanpinnassa kasvavat kasvikset, kuten kurpitsat ja mansikat, eivät myöskään multaannu tai maan kosteudessa homehdu yhtä helposti.
Mahtava etu on myös se, että kateviljelyssä maaperän pikkuöttiäiset saavat hyvin ravinteita, joiden avulla ne jaksavat tehdä tuoretta humusta viljelijän ja kasvien iloksi. Näin myös lannoitetarve vähenee.
Luonnonmukaista katetta ilmaiseksi
Maatuva katteena voi käyttää monenlaista luonnosta löytyvää materiaalia: esimerkiksi ruohosilppua, lehtisilppua, merilevää, järviruokoa ja heinää. Kun viljelmät alkavat tuottaa satoa, kasvupenkkien katteena voi käyttää omien kasvien naatteja tai esimerkiksi raparperin lehtiä. Tätä jälkimmäistä tapaa kutsutaan myös pintakompostoinniksi.
Tehokkain kate on tuore ruohosilppu. Sen lisäksi, että sitä on monissa paikoissa runsaasti saatavilla, se on myös erityisen nannaa kasveille. Ruohosilpun kanssa kannattaa kuitenkin olla tarkkana, ettei se ole peräisin nurmikolta, jota on ruiskutettu rikkaruohomyrkyillä.
Meillä palstalla kasvaa jonkin verran villiintynyttä nurmikon tapaista, jota pidämme lyhyenä oksasaksilla. Viime kesänä haravoimme silpun kompostoriin, mutta tänä kesänä silppu kipataan kasveille katteeksi. Ruohosilppu sisältää paljon typpeä, joten sitä ei kannata laittaa kasveille enää elokuun alun jälkeen. Runsas typpi kun antaa potkua kasvukauteen, mutta haittaa kasvien sadon valmistumista ja tuleentumista, eli talveen valmistautumista.
Luonto tarjoaa muitakin katemateriaaleja kaupunkiviljelijän iloksi. Meidän palstapaikkamme on merenrannassa, ja ranta kasvaa valtoimenaan järviruokoa. Olenkin hakenut sieltä sylillisiä pitkiä ruokoja, jotka olen sitten oksasilppurilla silpunnut pienemmäksi. Siitä tuli nättiä katetta, mutta yhtä paljon ravinteita ruoko ei anna maalle kuin vaikkapa ruoho.
Hain myös palstan vieressä villinä kasvaneelta heinikkoalueelta monen monta sangollista viime vuotisia ja auringossa kuivuneita heiniä. Se tuoksui ihan lapsuuskesiltä mummilassa, kun teimme navettaa varten heinätöitä! Heiniä olisi voinut laittaa myös penkkeihin katteeksi, mutta levitin niitä sen sijaan penkkien väleihin kävelyreiteille. Näin penkkienvälit eivät mutaannu niin helposti kastellessa. Ja tietenkään rikkaruohojakaan eivät pääse kasvamaan niin paljoa – ja ovathan polut myös nätimmät heinällä peitettyinä.
Viime vuonna naapurimme keräsi Kaunissaaren-telttaretkeltämme pari kassillista kuivunutta merilevää palstansa katteeksi. Se on tummana silppuna kaunista katetta ja varmasti lannoitteena myös tehokasta, sillä luomulannoitteissa yksi aineosa on monesti merilevä.
Katetta laitetaan paksu kerros
Kateviljelyssä katetta levitetään lähteistä riippuen 5–20 senttiä. Omat kokeiluni ovat siis vielä kaukana tästä, mutta jostain aloittelijankin on lähdettävä. Mutta pääsääntö on se, että mitä paksumpi peitto, sitä paremmin kosteus, lämpö ja muhevuus pysyy maassa.
Pro-kateviljelijät levittävät katteen ennen kylvöjä tehden katteeseen reiän kylvökohtaan päästäkseen käsiksi multaan, mutta itse odotin kunnes esimerkiksi sipulit nousivat maasta ja levitin katetta kasvien ympärille vasta sitten.
Katetta lisätään kesän aikana sitä mukaa, kun se on ehtinyt muuttua osaksi maata tai kun rikkaruohoja alkaa puskea läpi.
Kateviljelijän syksy
Syksyllä on sitten edessä syystyöt, joissa kateviljelynkin suhteen on useampia tapoja. Me teimme viime vuonna niin, että käänsimme maan noin 10 sentin syvyydeltä ja levitimme sitten päälle kotikerrostalopihasta haravoidut lehdet sekä puutarhakompostin annin.
Ajatuksenamme on kuitenkin mennä yhä enemmän no-dig -koulukunnan suuntaan, jahka savimaa siihen hiljalleen alkaa taipua. No-dig -viljelymenetelmässä maata ei nimensä mukaisesti käännetä lainkaan, jolloin maaperän eliöstä ei häiriinny muokkaamisesta ja esimerkiksi kasveille tärkeä mykorritsa, eli sienijuuri, ei kärsi ja hajoa. Mutta se onkin sitten ihan oman postauksensa arvoinen juttu se.
Kirjoituksessa taustalähteinä käytetyt kirjat:
- Satoisa Palstapuutarha, Taina Koivunen, Marttaliitto
- Kaupunkiviljely, ProAgria Keskusten liitto
Vau!
Meidän palsta näyttää niin surulliselta tuohon verrattuna!
Olen tutustunut kateviljelyyn kukkapenkkien kanssa. Katettu perennapenkki on vapaa rikkaruohoista ja niiden kitkemisestä, mikä on sopinut laiskalle puutarhurille hyvin. Ruohosilppua olen siinä lähinnä käyttänyt.
Vasta tänään tuskailin, mitä ihmettä laittaisin palstalle katteeksi. Se pentele kun kuivuu ja rasvaa vain rikkaruohoa. Tuota ruokoa taidan kantaa paikalle minäkin.
Mä olenkin miettinyt, josko tätä hommaa voisi laajentaa myös perennapenkkeihin. Hyvä kuulla, että se on toiminut myös kukkien ja muiden perennojen kanssa.
Ruoko on kyllä nätti kate. Aika kovatöinen työstettävä vain, etenkin jos on koko palsta katettavana 😀 Eilen löysin taas lisää edelliskesän kuivunutta ja vähän jo muhistunutta heinää. Sillä peittelin laatikoihin siirtämäni taimet, eikä tarvinnut yhtään leikellä. Mutta jos jaksaisi silputa ruokoa, laittaisin sitä. Merenrannat ovat palstan vieressä järviruokoa täynnä, ja se tosiaan on niin nättiäkin.
En oo yhtään puutarhaihminen, mutta karseen kevään jälkeen laitoin palstahakemuksen. Nää sun jutut olleet tosi kiinnostavia! Ja vaikka itse en oo vielä ihan varma ideasta, niin lapset ovat rakastuneet ajatukseen. Ängettiin naapurin palstalle perustamaan pieni mansikkapenkki. Luin sun viime vuoden jutun palstalta, jossa toivoit sen porttiteorian mukaan auttavan mökin suhteen. Ja miten kävi?! Toiv meilläkin onni potkaisee ja A) saadaan palsta nopeammin kuin 3 vuodessa ja B) voitan lotossa ja mekin saataisiin pikkumökki pyöräilymatkan päästä kotoa. Satoisaa kesää!
Tää kevät on tainnut kaivaa aika monesta esiin puutarhaihmisen 🙂 Ja lapset tuntuvat olevan puutarhatyyppejä luonnostaan hihi! Onpa hauska kuulla, että näistä mun palstajutuista on ollut iloa!
Kirjoitinko tosiaan viime vuonna noin! Haha, no se ennustus toteutui, vaikka en olisi ikinä uskonut <3 Onnenpotkuja teidänkin haaveille!
Tämä kateviljely on itselleni ihan uusi juttu – tottapuhuen niin myös oikeastaan kaikki muukin viljely. Mitä kaikkea kannattaa katteella ”peitellä”? Sipulikasvit ja mansikat mainitsitkin, mutta toimisiko myös porkkana ja vaikka retiisipenkissä, vain onko tuossa kasvikohtaisia toimivuuseroja? Ihania nämä sinun palsta- ja parvekeviljelypostauksesi!
Nämä viljelyhommat ovat kyllä sellaisia, että halutessaan niihin voi ihan hurahtaa 😀 Niin kiva kuulla, että tykkäät näistä postauksista!
Kyllä mä olen ymmärtänyt, että kateviljelyä voi kokeilla ihan kaikessa. Mutta tosiaan, ihan alkeita tässä itse vasta opettelen. Mutta itse olen sittemmin laittanut katteen myös raparperille, lipstikalle, avomaakurkuille, lehtikaalille, kesäkurpitsalle ja parsakaalille. Kun vain ehdin perata hernepenkin, laitan katteen myös sinne. Porkkanan kanssa vähän vaiheilen; ne kun ovat niin haituvaisia vielä, että en oikein tiedä, miten nätisti naatteja vahingoittamatta saisin laitettua katteen ympärille. Salaatit sain toivottavasti kylvettyä niin nätteihin riveihin, että niiden noustua voin ympärille laittaa katetta, jotta kastelutarve vähenee. Salaatit kun ottavat nopeasti itseensä, jos ne pääsevät kuivumaan.
Kiitos näistä infopläjäyksistä. Olen tänä kesänä innostunut puutarhanlaitosta mutta taidot ovat vielä aika vähäiset. Tämä ja laatikkoviljelmän perustamispostaus olivat molemmat hyvin informatiivisia.
Kiitos ihanasta palautteesta! Tosi kiva tietää, että näistä on iloa ja hyötyä. Mukavia ja satoisia päiviä puutarhassa sinnekin! <3