@Lahiomutsi Tyohuone Koti Konttori Boråstapetter Jordgubbar Kirppis Vintage 50 luku kotityohuone Home Office -5406

@Lahiomutsi Tyohuone Koti Konttori Boråstapetter Jordgubbar Kirppis Vintage 50 luku kotityohuone Home Office -5406Tapetit saatu osana toista työprojektia

Kaksi vuotta sitten syyskuussa aloimme remontoida kotiamme. Lokakuussa muutimme sisään keittiöttömään betonipölyn, muuttolaatikoiden ja maalipurkkien täyttämään kotiimme. Ja nyt, kaksi vuotta myöhemmin, kodin yhteydessä oleva työhuoneeni on vihdoin melkein valmis. Remontointia taattuun lapsiperherytmiin!

Vajaa pari vuotta sitten työhuone näytti vielä tältä. Samanlaiselta remonttiröynäkasojen varastolta se näytti vielä pitkään sen jälkeenkin. En edes tajua, miten pystyin työskennellä sen kaiken sotkun keskellä. Vaikka teen duunia luovalla alalla, ei boheemi sekamelska kuulu työhuoneeseeni. Mitä paremmassa järjestyksessä työpöytä on, sitä paremmin ajatus kulkee.

Vihdoin viime pääsiäisen aikaan mies urakoi työhuoneeni seinille tapetit, sillä aikaa kun minä olin lasten kanssa Pohjanmaalla. Hän lähetti kuvia keskeneräisestä ja kalusteista riisutusta työhuoneesta, ja olin hetken aikaa epävarma, tuliko tehtyä jopa minun värikkääseen makuuni liian äksy tapettivalinta. Sain Boråstapeterin Jubileum-sarjan Jordgubbe-tapetin K-raudalta osana taannoista työprojektikokonaisuutta, ja se oli muista kodin tapettivalinnoista poiketen yksinomaan minun päättämäni tapetti. Ja Pohjanmaalla saamissani kuvissa se näytti tunkkaiselta mummolalta. Jaiks!

Kotona huoli osoittautui turhaksi. Mansikoin, viinimarjoin, perhosin karviaismarjoin ja kukkasin koristeltu tapetti on just hyvän 50-lukuinen ja mummola, ja petsillä vaalennettuun parkettilattiaan ja huoneen muuhun sisustukseen yhdistettynä freesi. Ihan minunlaiseni, ja samalla muun kotimme näköinen. Räiskyvä tapetti tuo kuplivaa iloa ja energiaa työpäiviin.

Kun tapetit olivat seinillä, saatiin vihdoin seinille porattua myös hyllyt ja naulakot. Sitä myötä lattioilla seilaavat laatikot ja nyssykätkin saatiin tyhjennettyä paikoilleen. Ihan kuin olisi heti pystynyt hengittää vähän paremmin.

Olen iloinen, että työhuoneeni rakentui pääasiassa kierrätetyistä ja käytettyinä hankituista elementeistä. Vain kattolamppu, pöytälevy ja pari koria on ostettu uutena. Ihanan jättimäisen työpöytäni Hay-pukkijalat löytyivät heti käytettyinä erään lukijan ullakolta, kun niiden perään jollain Lähiömutsin somekanavalla kyselin. Pöytälevy sahautettiin mittaan rautakaupassa. Voisinkin palata pöytäprojektiin tarkemmin myöhemmin, sillä tuli siinä opittua kaikenlaista asiaa, joista on ehkä hyötyä muillekin remontoijille ja nikkaroitsijoille.

Pöydän päälle nosteltiin hyllyiksi vanerikehikot, jotka aikaisemmin olivat lasten leluhyllyinä. Nyt niihin kerääntyvät minun keskeneräiset projektini. Tornin päällä nököttää vielä vanha tiikkinen ompelupakki, joka löytyi muinoin hampurilaiselta rompetorilta ja jonka roudasin kotiin käsimatkatavaroissa. Työvalona toimiva arkkitehtivalaisin löytyi pölyisenä taloyhtiömme puuverstaalta, ja saimme luvan napata sen meille käyttöön.

Korkea arkkitehtijakkara on sekin löytynyt lukijan vinkistä; tilasin sen samasta laihialaisesta vintageputiikista kuin lastenhuoneen työtuolitkin. Matalampi pöydän ääressä oleva tuoli on Lahden huonekalutehtaan kaunokainen, jonka löysin kahden muun samanlaisen kaverin kanssa vaasalaiselta kirpparilta. Tuoli odottaa jos ties kuinka monetta vuotta verhoilua, mutta hyvin se toimii jo nyt istuimena, kun hurrutan sen ääressä ompelukonetta. Tietokoneen säätää oikealle työskentelykorkeudelle vanha hatturasia, jonka sisällä säilytän latureita, kovalevyjä ja muuta jokapäiväisessä käytössä olevaa elektroniikkaa.

Yhdelle seinälle porattiin kiinni kirpputorilta löytynyt eteisnaulakko, jonka minttuiset rautaosat, kulunut puu ja söpöt naulakkokoukut tekevät kokonaisuudesta syötävän suloisen. Siinä roikkuvat laukkuni ja kamerani. Naulakon ylähyllylle ovat kertyneet neuletyöpussukkani, Toven pieni juliste, tekemäni narupallo ja vanha pieni pärekori.

Vanha toimistokaappi päätyi hiomisen, maalaamisen ja jalkojen uudistamisen jälkeen huoneen yhdelle sivustalle. Sen päälle on kerääntynyt nukkumaija-kasvi, siskoni roskalavalta löytämä maapallovalaisin, mummilan seinältä perimäni 50-luvun peili ja vanha kannellinen pajukori, jossa säilytän ompelutarvikkeita.

Toimistokaapin yläpuolelle porattiin kiinni kaksi Artekin 112B -hyllyä, jotka löysin kyttäämällä suomalaisen designin Facebook-kirpputoria ihan liian monta iltaa. Hyllyille ja hyllyillä oleviin Mayn-koreihin (saatu) asettelin kaikki kankaani, ja vasta silloin tajusin, miten nolostuttava määrä minulla on kankaita. Nyt ymmärrän paremmin äitiäni, joka ostaa neulelehtiä, vaikka ei juuri koskaan ehdi mitään neuloakaan. Pelkkä lehtien selailu (tai kankaiden hively) tuo jo nautintoa ja ihanan tunteen siitä, että vielä joskus on aikaa kässäillä niin paljon kuin sielu halajaa. Ja kun kankaat ovat nätimmin esillä, niitä on oikeasti tullut otettua ompelukoneen paininjalan alle useammin.

Toisen Artekin hyllyn alapuolelle pujotin Ikeasta ostamani messinkiset korit. Hankin ne alun perin lastenhuoneen Lundia-hyllykköä varten, mutta siihen ne olivat liian syvät. Artekin mittoihin ne mätsäävät kuitenkin melkein täysin. Koreissa lymyilevät keskeneräiset kässäprojektit, kirjastosta lainatut käsityölehdet, piirtämiäni kaavoja ja muuta sälää, jonka kanssa tahtoisin harrastaa enemmän kuin se nyt on mahdollista.

Hyllykön vieressä roikkuu amppeli, joka on niinikään kirpparilta. Siinä viheriöi muratti, jonka sain keväällä pienenä vedessä killuvana pistokkaana naapurilta. Naapuri on taasen kasvattanut oman murattinsa pistokkaasta, jonka sai Ruotsista ystävältään. Tämän meidän muratin isoäiti on siis ruotsalainen, mutta hyvinpä tuntuu kommunikoivan myös Suomeksi. Näyttää siltä, että siihen on joka kastelukerran välissä ehtinyt puhjeta uusia lehtiä.

Lattian harmaa puuvillamatto löytyi vanhempieni ullakolta. Matto saisi ehkä olla hivenen isompi, mutta ajaa hyvin asiansa näinkin. Maton kulmilla seisoskelee vaaleanpunainen elefantti. Ostettiin saksalaisen ystäväni kanssa skumppapäissämme samanlaiset joskus vuosikymmen sitten, kun olin hänen luonaan Saksassa käymässä. Ihan järjetön ostos, mutta kerrankos sitä Saksassa vähän vaaleanpunaisia glitterielefantteja ostelee! Elefantti matkasi kotiin kainalossani ja aiheutti säpinää lentokentän turvatarkastuksessa.

Yhdellä seinustalla nojailee vanha korituoli, joka on lainassa taloyhtiömme kerhohuoneesta. Sen päällä oleva paksu ja lämpöinen villatäkki löytyi kirpparilta kesän Lappeenrannan-reissulla. Lainatuolin tilalle olisi tarkoitus löytää upottava 50-luvun nojatuoli lukuhetkiä varten. Sitten voisi asemoida sitä mukaa seinälle lukulamput ja sen sellaiset. Mutta se tuoli löytyy sitten, kun sen aika on.

Minä nautin tästä omasta huoneestani ihan tolkuttoman paljon. Sellaista minulla ei olekaan ollut sitten sen, kun 17-vuotiaana muutin vanhempieni luota omilleni, ja jos opiskelijavaihdon asuntolaluukkua ei lasketa. Tavarat pysyvät yleensä siinä, mihin ne jätän. Voin jättää esimerkiksi ompeluprojektin levälleen, kun ennen ompelin keittiönpöydän ääressä. Minulla on ikiomat kynät, sakset ja teippi, joihin lapset eivät saa koskea ilman lupaa. Minä puhun työhuoneesta, lapset äidin huoneesta. Toki teemme siellä asioita myös yhdessä, mutta kyllä se pääosin on minun valtakuntaani.

Jaettujen työhuoneiden, mutkikkaiden työmatkojen ja avokonttorien jälkeen olen niin onnellinen tästä omasta rauhallisesta tilasta. Mietin alkuun, alkaisinko kuukausien kuluessa kaivata ympärilleni taas enemmän elämää ja työyhteisöä, mutta näin kahden vuoden jälkeenkään mikään aistimus ei ohjaa siihen suuntaan. Juuri tässä vaiheessa elämää on ihan täydellinen näin. Työhöni kuuluu kuitenkin paljon tapaamisia, kuvauksia, esiintymisiä, palavereja, äänityksiä ja tapahtumia ympäri kaupunkia ja Suomea, että ihmiskontaktitarve tulee kyllä täytetyksi. Nyt kotitoimistopäiväni ovat rauhallisia, mutta tehokkaita.

Minä olen aina haaveillut voivani kirjoittaa verannalla, jonka edustalla syreenit kukkivat ja viinimarjapensaat kasvavat. Nyt sain viinimarjat tapetteihin, ja kotimme edustalla kasvaa syreenipensaita, joiden tuoksu leijailee kesäisin avoimesta ikkunasta työhuoneeseenikin.

Jaa: