Palstamme nurmikkoa kasvanut nurkkaus otettiin tänä keväänä hyötykäyttöön rakentamalla sinne lavakauluspuutarha. Se on meidän viides lavakauluspuutarhamme, ja tämä on nyt kymmenes vuotemme kaupunkiviljelijöinä.

Aloitimme vuonna 2011 Dodon kaupunkipuutarhassa, joka perustettiin Kalasataman rakennustyömaan kainaloon asfaltille. Silloin käytössä olivat viljelysäkit – alun perin rakennustyömaakäyttöön tarkoitetut – mutta idea oli periaatteessa sama kuin lavakauluksissa. Myöhemmin viljelykset siirtyivät etenevän rakennustyömaan tieltä Sompasaaren kärkeen hiekkamaalle, ja viljelysäkit muuttuivat lavakauluksiksi. Viljelimme pari vuotta myös Nihtisaaren energialaitoksen parkkipaikalle perustetussa lavakauluspuutarhassa.

Dodon toiminnasta jäimme pois, kun kolmisen vuotta sitten perustimme naapureiden kanssa kotipihan nurmikolle lavakauluspuutarhat. Ja nyt sitten perustimme viime vuonna saamamme palstapaikan savimaalle lavakauluspuutarhan.

Kokemusta monenlaisesta kaupunkiviljelypaikasta on siis kertynyt, ja parhaat opit ovat tulleet yleensä kantapään kautta. On helpompi paikallistaa, mikä meni pieleen kuin sen, miksi joinakin kesinä olemme saaneet ihan tolkuttomat sadot ihan vain tunkemalla siemenet maahan ja käymällä kastelemassa.

Jotain näillä kymmenessä vuodessa kertyneillä opeilla kuitenkin uskallan sanoa lavakaulusviljelypuutarhan perustamisesta. Tässä siis meidän kokemuksemme ja muilta oppimamme lavakauluspuutarhan perustamisesta.

Mistä lavakaulukset?

Nykyisin kaupunkiviljelystä on tullut ilahduttavan yleistä, eikä siihen tarvita samanlaista vihersisseilyasennetta kuin ennen. Lavakauluksia valmistetaan ihan vain lavakauluspuutarhan perustamista varten, ja niitä saa ostettua yksittäisinäkin melkein mistä vain puutarhakaupasta. Mutta tietenkin voi käyttää muitakin hommaan soveltuvia lootia. Me esimerkiksi käytimme palstalla yhtenä lootana ovenkarmeja, jotka irrotettiin pikkumökin seinänpurun yhteydessä.

(Tsekkaa täältä postaukseni, jossa kerron, miten varmistaa, ettei tuo käytettyjen lavakaulusten mukana puutarhaan kasvintuhoojia.)

Lavakauluksiin saatavat lisäosatkin ovat huikenteleviaisa nykyään. Kun me olemme rakentaneet tuulensuojia muun muassa poikkinaisista lätkämailoista ja kolhiintuneista pleksilaseista, nyt lavakaulusten päälle saa ostettua muotoonommeltuja harsoja tai vaikka lavakauluksen päälle asennettavia söpöjä minikasvihuoneita.

Lavakauluspuutarhan etuna on se, että sen voi perustaa oikeastaan mihin vain, kuten mekin olemme tehneet: asfaltille, hiekalle ja nurmikolle. Sen voi myös kohtuullisen vaivattomasti siirtää, jos niikseen tulee. Me esimerkiksi joudumme palstalla vielä rymsteerata järjestystä kompostorihommien mahduttamiseksi.

Lavakauluksessa voi viljellä melkeinpä mitä vain

Se, kuinka monta lavakaulusta tarvitsee päällekäin, riippuu ihan siitä, missä viljelee ja mitä on viljelemässä. Juurekset, kuten porkkanat, vaativat kasvaakseen noin 40 senttiä multaa, kun salaatit ja yrtit tekevät satoa 20 sentissä. Esimerkiksi asfaltilla kaikki viljelymaa on laatikon sisällä, kun taas nyt palstalla toiveena on, että kasvit hyödyntäisivät kasvaessaan myös alla olevaa maata. Siksi ainakin nyt alkuun kokeilemme mennä yhdellä ja maksimissaan kahdella lavakauluksella.

Lavakauluksissa voi viljellä oikeastaan mitä vain. Olen nähnyt niissä raparperia, valtavan korkeiksi kasvavia maisseja, papuja, punajuuria, mansikkaa, tomaattia ja niin edelleen. Palstalle me tahdoimme perustaa lavakauluspuutarhan, jotta voisimme nopeammin, helpommin ja nätimmin saada käyttöön savisen maan myös sellaisten vihannesten kasvatukseen, jotka kaipaavat savista avomaata enemmän möyheyttä ympärilleen: yrttejä, salaatteja, tomaattia, avomaakurkkua ja amppelitomaattia.

Lavakauluspuutarhan pohjatyöt

Me aloitimme palstan lavakauluspuutarhan perustamisen kääntämällä nurmimaan ja perkaamalla siitä mahdollisimman hyvin pois kaikki rikkakasvit ja muut epämääräiset juuristot. Toiveena kun tosiaan on, että toivottavasti jo tänä kesänä kasvit tulevat hyödyntämään laatikoiden puutarhamullan lisäksi avomaata. Asfaltilla laatikoiden alle kannattaa sijoittaa eurolava, jotta ylimääräiset vedet pääsevät valumaan pois. Nurmikolla ja hiekalla tätä ei tarvita.

Pohjalle laitoimme salaojitukseksi ohuen kerroksen rautakaupasta saatavaa kevytsoraa salaojitukseksi. Se on ihan samaa kamaa kuin kukkakauppojen ruukkusora, mutta paljon halvempaa vain. En tiedä, oliko tämä vähän turhaa, nyt kun alla on kuitenkin savimaa, joka kuopsuteltiin niin kuohkeaksi kuin saatiin. Tuskinpa kevytsorasta maanparannuksen suhteen haittaakaan on.

Pohjalle (maatuva) kate

Tämän jälkeen levitimme pohjalle sanomalehtiä. Vasta hiljan silmiini osui video, jossa sanomalehdet kasteltiin vielä ennen paikoilleen asettelua, minkä olettaisin nopeuttavan maatumista. Sanomalehtikerros kun on ajan myötä maatuva kate, joka alkukaudesta estää maahan vielä jääneiden rikkaruohojen alkujen itämisen, mutta mahdollistaa myöhemmin kasvien kasvamisen maatuneen katteen läpi.

Lavakauluslaatikoihin myydään myös muovisia ja ihan jopa muotoon ommeltuja katekankaita, mutta koska tahdomme laatikoiden alla olevan maan viljelykäyttöön, tämä ei ollut meille tarpeen. Mutta esimerkiksi asfaltilla, kun lavakauluksen alla on ylimääräisen kasteluveden valumisen mahdollistamiseksi eurolava, kate on hyödyllinen. Muovittoman sellaisen voi tehdä myös esimerkiksi vanhasta lakanasta. Jos lakanaa taittelee vielä laatikon reunoille, se suojaa puista laatikkoa ja pidentää sen ikää.

Noin muuten viljelylaatikot kannattaa suojata käsittelemällä ne esimerkiksi myrkyttömällä öljyllä. Meillä on ollut palstalla Ikeasta puisten leikkuulautojen öljyämiseen tarkoitettu purnukka ja pensselit valmiina monet viikot, mutta kaikessa täpinässä unohdettiin sitten kuitenkin tehdä suojaus. No, ulkopuolet sentään voi vielä sutia, jos se jotain auttaa.

Kasvien herkuiksi kompostia tai vaikka hevosenlantaa

Seuraavaksi levitimme pohjalle vuoden verran kompostoitua hevosenlantaa, josta bongasimme myynti-ilmoituksen palstan ilmoitustaululta. Se toimitettiin säkeissä ihan palstan viereen. Kompostoitua hevosenlantaa tuli noin 10 sentin kerros jokaisen laatikkoon. Pohjalle voi levittää myös vuoden verran muhisteltua kompostimultaa. Meillä ei sitä vielä ollut (levitimme kompostin sisällön syksyllä syystöiden ohessa maanparannusmielessä palstalle), mutta sitä voi myös ostaa monista paikoista – Google auttaa tässä.

Valitse lavakauluspuutarhaan sopiva multa

Seuraavaksi levitetiin multa. Me olimme kuulleet hyvää supinaa Kiteen Mato ja Multa Oy:n matomullasta, joten kun palstalla järjestettiin siitä kimppatilaus, olimme mukana. Se oli toimituksineen vähän sekavaa ja tuli moninkertaisesti kalliimmaksi kuin ns. tavallinen multa, mutta toivon satsauksen maksavan tulevina vuosina itsensä takaisin. Multa oli tosiaan aivan erilaista koostumukseltaan; kompostimaisen muhevaa ja siellä täällä kiemurteli matoja. Lisäsimme mukaan myös muutamia pusseja Biolanilta testiin saamaamme luomulaatuista Biolan istutusmultaa, jossa on mukana mykorritsaa ja biohiiltä.

Lavakauluspuutarhan multaan kannattaakin kiinnittää huomiota etenkin silloin, kun se ei ole kosketuksessa maahan. Silloin kun maan hyvikset – kuten juurikin esimerkiksi kastemadot sekä mykorritsa-sienirihmastot – eivät pääse muuttamaan laatikkoon. Maata parantavien kastematojen lisäksi mykorritsa on tärkeä kaveri, sillä se elää kasvien juurten kanssa symbioosissa ja auttaa niitä esimerkiksi kestämään paremmin kuivuutta ja hyödyntämään paremmin maan ravinteita. Jos ei muuta, kannattaa ainakin viedä lavakauluspuutarhaansa muutamat kastemadot tekemään ihmeitään.

Kiitos erään seuraajalta viime vuoden helteillä saamani vinkin, palstalla on paraikaa latautumassa biohiilikeitos, joka muun muassa parantaa maan vedenpidätyskykyä. Sitä ollaan myös sekoittelemassa lavakauluspuutarhaan, mutta palailen tähän aiheeseen ihan omassa postauksessaan.

Noin, nyt lavakauluspuutarhan perusteet ovat valmiina, ja loodat odottavat ilmojen lämpiämistä ja mahdollisuutta siirtää kodin ikkunalaudoilla kasvavat taimet maahan.

Lavakauluspuutarhan hoito

Vielä lavakauluspuutarhan hoitamisesta muutama sananen. Oman kokemukseni mukaan se vaatii avomaata enemmän kastelua. Etenkin tuulisella paikalla Sompasaaressa mikään kastelumäärä ei tuntunut olevan tarpeeksi. Kastella kannattaa aamulla tai illalla, jolloin vettä haihtuu vähiten.

Vastapainona kastelutarpeelle on taas se, että lavakauluspuutarhassa on vähemmän rikkaruohoja kuin avomaalla. Sekä kastelutarpeeseen että rikkaruohoihin auttaa kateviljely, mutta sekin ansaitsee ihan oman postauksensa.

Lannoitus ja maanparannus

Lavakauluspuutarha vaatii myös lannoitusta ja ajan myötä maanparannusta. Tähän auttaa komposti tai esimerkiksi ajetun nurmikkosilpun levittäminen lootien pinnalle. Jos näitä ei ole saatavilla, voi lannoitetta tehdä itse esimerkiksi liottamalla nokkosia vedessä tai ihan rennosti pissaamalla kastelukannuun ja täyttämällä loput kastelukannusta vedellä.

Ja tietenkin myös puutarhakaupoista saa valmiita lannoitteita, apulannasta (jos ei tahdo eläinperäistä) luomulannoitteisiin ja ehtaan kanankakkaan. Jälkimmäistä ei kuitenkaan kannata käyttää ainakaan lasitetulla parvekkeella. Tuli nimittäin yksi kokonainen helteinen kesä vietettyä kodissa, jonka tuuletus tapahtui osittain parvekkeen kautta, jossa taasen leijaili koko kesän mehevä kanankakan haju.

Tekstissä käytetty taustalähteenä: Kuuluvainen, Särkkä; Kaupunkiviljelijän opas – löydä syötävä kaupunki, WSOY

Jaa: