Miksi emme tehneet lattiaremonttia siihen samaan syssyyn. Se on ainut asia, joka viisi vuotta sitten tehdyssä remontissa jälkikäteen alkoi harmittaa. (Okei, sen lisäksi pistorasioita olisi saanut tehdä vielä enemmän kuin tehtiin.) Kotimme vanha parkettilattia oli kuitenkin vielä hiottavissa kerran, ja petsauksella sekä lakkauksella siitä saatiin vallan kelpo lattia.
Viisi vuotta lapsiperhe-elämää on kuitenkin ollut koettelemus valmiiksi kuluneelle parketille. Eniten kulutuksella olleet kohdat lattiassa alkoivat näyttää siltä kuin niihin syöpyisi pian reikä alakertaan asti. Lattia näytti törkyiseltä ja lian täplittämältä puhtaanakin. Hiomapintaa vanhassa parketissa ei enää ollut. Ja perheessä, jossa matot juostaan myttyrälle, ei myöskään ollut haluja peitellä joka paikkaa matoin. Sitä paitsi: arvokkaita nekin ovat, kunnon matot.
Siinä sitä sitten monet kerrat ähkittiin, että miksi emme remontoineet lattiaa silloin, kun koko muukin asunto laitettiin kuntoon ennen meidän muuttoamme sisään. Samaan remonttikassa- ja remonttipölykaaokseen se olisi mennyt, puhisimme. Ja homma olisi ollut hitusen helpompi tehdä asunnon ollessa tyhjänä ja asumattomana.
Hiljalleen olemme kuitenkin vetäneet mielipiteemme takaisin. Ehkä olikin hyvä näin, loppujen lopuksi. Vanha parketti kesti vielä viisi vuotta siedättävästi. Se vastaanotti toivoakseni ne kaikista pahimmat lapsiperhekolhut ja -sotkut. Koululaiset eivät enää ihan niin usein hakkaa palikoilla lattiaa, hinkkaa pikkuautojen renkaita liekkeihin parkettia vasten tai aja puista potkumopoa sivuliukuun niin että lattiat ja päät kolisevat. Valtaosa pöytään katetusta ruuastakin päätyy suuhun, eikä lattioille.
Ja kas näin, viisi vuotta kun maltettiin vartoa, on meille valmistumassa uusi ehta koululaisperheen parketti!
Lattiaremontti tuli oikeastaan lisänä lastenhuoneremonttiin. Pikkulapsiperheestä koululaisperheeksi kasvamiseen liittyy sekin. Lapsemme ovat tähän mennessä jakaneet kotimme isoimman makuuhuoneen, mutta nyt oli aika toteuttaa kiihtyvällä syötöllä esitetty toive omista huoneista.
Mietimme, että jospa nyt sitten toteuttaisi samaan syssyyn sen lattiankin, kun kerran kalusteita pitää muutenkin purkaa ja huoneita rysmeerataan uusiksi.
Samalla kun vanhaa parkettia on purettu, liimaa hiottu ja kodin irtaimistoa liikuteltu huoneesta toiseen, lasten tärkeimmät tavarat on kannettu aikuisten entiseen makuuhuoneeseen ja minun entiseen työhuoneeseeni (nyyh!). Vaikka huoneista puuttuvat muun muassa pöydät, hyllyt ja junnusängyt korvaavat aikuistenkokoiset sängyt, tilat on otettu haltuun.
Purkutyöt pitäisi olla tällä viikolla valmiina, ensi viikolla alkaa rakentua uusi parketti. Lattioiden ollessa valmiina, aletaan rymsteerata lasten omia huoneita kuntoon. Vanhasta lastenhuoneesta taas rakentuu aikuisille makuu-kirjastohuone. Kun näiden jälkeen aivoista vapautuu kaistaa, aletaan suunnitella kunnolla minun työpisteeni paikkaa. Viisikymmentäluvun kodin sokkeloissa on se mukava puoli, että kaikenlaisia mahdollisuuksia on. Mutta niistäkin kaikista kerron myöhemmin.
Näin sitä ollaan taas sukanpohjat ikuisen remonttipölyn peitossa, ja blogin kotiremontti-kategoriaan alkaa vuosien tauon jälkeen tipahdella uusia kirjoituksia.
Tsempit remppakaaokseen! Me tehtiin edellisessä kodissa se virhe, että aateltiin (silloin dinkkupariskuntana) että tehdään remppaa sit muuton jälkeen. Ei muuten tehty (kuin pakon edestä eteen tulleet jutut)…ennen kuin 12 vuotta myöhemmin muutettiin pois (mut hei, ekologista kun käytettiin ns. loppuun 90-luvun alun keittiö ja ei turhaan hiottu vanhoja lautalattioita, niin uudet asukkaat sai rauhassa tehdä omanlaista :)). Uuteen kotiin muuttaessa tästä viisastuneena sit päätettiin tehdä remppa ennen muuttoa. Kaikenlaista pientä haastetta oli (mm. hyvin kireä aikataulu, josta tuli vielä kireämpi pienen asbestilöydön(*) takia, sitä myöten vielä tuplaten paisunut remppa). Viikonloppuna muutettiin ja sähköt puoleen kämppään saatiin edeltävänä perjantaina, oli yksi toimiva vesipiste (kylppärissä), keittiössä valmiina ainoastaan lattia). Mutta tärkeintä oli, että oli se unelmien lattia oli valmis (tässä kohtaa päätettiin, että satsataan ja laitettiin koko asuntoon öljyttyä tammista kalanruotoa ja se on aivan älyttömän upea ja ihana, joka sentin arvoinen). Muuten jälkeiset viikot oli varsin ärsyttäviä (nimimerkillä nolla vaatekaappia, ruokasali täynnä Ikea-keittiön osia ja semmoista pientä ja suurta, tavarat muuttolaatikoissa), mutta tulipahan tehtyä ja selvittyä. Nyt ei sit rempata…ikinä ;D
(*) Niin se piti vielä asbestista sanoa, että ei pidä sitä ottaa liian isona peikkona. Me tiedettiin että asunto on sen ikäinen, että asbestia voi löytyä ja kun sitä löytyi 20m^2 alueen lattialiimasta, niin noin päivässä saatiin buukattua asbestipoisto (meillä on erittäin hyvä asbestitarkastaja ja hänen kauttaan saatiin vinkkejä yrityksistä, ei välttämättä halvin tapa, mutta tässä kohtaa nopeus ja laatu oli valttia). Asbestin poistaminen sujui täsmälleen luvatussa aikataulussa ja kustannus oli hyvin kohtuullinen, ei ollenkaan niin paha kuin pelättiin (kuitenkin samalla hoitui vanhan lattian purku, joka olisi pitänyt muutenkin tehdä).
Juu, on se vähän eri rempata aikuisporukan kotia ja / tai tyhjää kotia 😀 Meilläkin tämän kodin remontti aiheutti kaikenlaista jännitystä silloin viitisen vuotta sitten. Mm. sähköt piti uusia, ja lopulta elettiin kaksi kuukautta ilman keittiötä, mikrolla ja vedenkeittimellä ruokaa lattaen ja suihkussa tiskaten. Miten kaunis ääni sen jälkeen tiskikoneen hurina oli!
Asbestia meiltä ei onneksi löytynyt, mutta huojentavaa kuulla siitä myös ei-kauhuntarinoita!
Ihana kuulla, että olette olleet tyytyväisiä öljyttyyn tammipuiseen kalanruotoparkettiin – sellaista kun on tulossa meillekin.
Meidän ratkaisu samalla huonemäärällä ja lapsiluvulla oli tehdä isoimmasta makuuhuoneesta yhdistetty vanhempien makkari ja työhuone. Sinne mahtui hyvin parisänky ja työpöytä. Minulle on tärkeää saada ovi kiinni kun teen töitä, koska kun koululaiset tulee kotiin, ei tule muuten mitään työrauhasta.
Tämä on tosiaan varmastikin yleisin ratkaisu löytää työtila kotoa 🙂 Itsekin olen niin elellyt ja töitä tehnyt useamman vuoden ajan. Siksi se on nyt myös se viimeisin vaihtoehto, jos suinkin muunlaisia vaihtoehtoja on. Oven suoma oma rauha on kyllä supertärkeä!
Ihana kuulla taas teidän remonttiuutisia , olen aiemmista yhteistyöprojekteista saanut ideoita itselleni (hello 4seppää, fiftarikeittiö). Ja upea, että valitsitte sen tummemman parketin – sopii niin ihanasti talon aikakauteen ja tyyliin. Työhuone: uskon että olet niin luova ja idearikas että sekin ratkeaa vielä hyvin. Samaa mieltä siitä että makuuhuone on pyhitetty ihan muulle kuin työlle.
Kiva kuulla, että meidän remonttihommat ovat inspiroineet! Keittiömme taitaa edelleen olla yksi googlatuimmista asioita , viisi vuotta keittiörempan jälkeen 🙂
Ja juu, se tummempi parketti sopii talon aikakauteen paremmin. Ja ai että, siitä tulee niin upea!
Makkarin pyrin tosiaan pitämään työvapaana alueena. Siksi tuntuu vähän hölmöltä ottaa siihen kodin isoin makkari, mutta kun keksimme, että huoneeseen voi yhdistää niin sanotun kirjaston, aloin innostua. Sellaiset lempeät ja lataavat puuhat otan mielelläni makkarin kylkeen 🙂
Pistorasioita ei voi olla koskaan liikaa! 🙂 Sama virhe tuli tehtyä rempassa..
Meillä poistettiin rempassa lähes 10 pistorasiaa 😀 Ei olla kaivattu (olivat hölmöissä paikoissa rumasti asennettuna, edellisellä omistajalla oli vissiin vähän lähtenyt mopo käsistä pistorasioiden kanssa), tilalle laitettiin kolme strategisesti valittua uutta. Vieläkin löytyy kodista pistorasioita, joita ei ole vuoden aikana käytetty kertaakaan (ei ole ollut tarvetta)…eli ehkä niitä on oli alunperin liikaa 😉
Voi kun voisi siirtää ne ylimääräiset pistorasiat meille 😀 Kymmenelle olisi helposti tarve, ei aina tarvitsisi irrotella tepseleitä.