”Teillä vissiin alkaa remontti olla valmiina.” Tämän toteamuksen olen kuullut viime aikoina monen tuttavan suusta, ja joka kerta sen kuullessani purskahdan spontaanisti nauruun. Ei, ei todellakaan ole valmiina! Tämä totuudesta kaukana oleva olettamus on kuulemma syntynyt Instagram-kuvistani, joten olen tainnut tarkoituksella ja ihan huomaamattani somestailata remonttiamme rajailemalla maalipurkkeja ja muuta nurkissa ajelehtivaa remonttiröynää kuvien ulkopuolelle.

Saimme uuden kotimme avaimet viime elokuussa. Katselimme silloin tyhjiä huoneita, mittailimme seiniä ja suunnittelimme remonttia. Siinä kesävaatteet yllämme vitsailimme, että jouluksi sitten valmiiseen kotiin. Vitsin piti piillä siinä, että vaikka remonteissa ja talojen rakentamisessa tavataankin puhua joulusta takarajana projektille, meillä remontin piti olla valmiina aikaisemmin. Tietenkin, ei kai tähän nyt yli neljää kuukautta menisi, yhden neliön täysremonttiin töiden ja normaalin lapsiperhearjen ohessa! Niin että tuota.

Vitsi on muuttunut matkan varrella. Nyt vitsailemme siitä, että vitsailimme jouluna olevan valmista. Koska ei todellakaan ole. Mutta ei se mitään, näinkin voi elää ja asua. Kaikkeen tottuu. Parempi tehdä hitaasti ja huolella kuin hätäpäissä hosuen.

Keittiön saaminen käyttökuntoon on niin iso muutos entiseen retkikeittiöelämään mikron ja vessan bideesuihkun varassa, että nyt tekee mieli vain hetki hengitellä puuroa liedellä keittäen ja astianpesukoneen hurmaavaa hurinaa kuunnellen. Olemme suosiolla päättäneet siirtää kodin viimeistelyn kevääseen, kun olemme palanneet Balilta. Mikä kiire tässä nyt on.

Ennen talvea toisella puolella maapalloa mies koittaa saada keittiön viimeistelyt – laatoitukset, maalaukset, listat ja sen sellaiset – tehtyä, mutta keittiön lamppujen valinta jätetään kevääksi. Ihan kuten koko muunkin kodin valaistuksen, sillä joka huoneesta puuttuu valoja. Kohtahan se päivä alkaa jo pidentyä, emmekä ole muuttuneet liskoiksi hämärässä kodissamme tähänkään mennessä.

Minä itse olen luvannut saada työhuoneeni järjestykseen edes osittain. En voi ymmärtää, miten olen voinut työskennellä jo monta kuukautta säilytyslaatikoiden keskellä. Pariin ensimmäiseen kuukauteen ei ollut edes kunnon pöytää! Työhuoneeseen kunnostamamme arkistointikaappi on vihdoin valmis, joten nyt vain pitäisi joku päivä ottaa aikaa järjestääkseni tavarat paikoilleen. Olisi vähän helpompaa käyttää esimerkiksi nitojaa, kun sen saisi napata siististä kaapista. Tähän mennessä jokaisen tavaran etsiminen on päätynyt siihen, että kippaan lopulta kokonaisen laatikon erinäistä tavaraa keskelle huonetta ja pengon haluamani sieltä seasta.

Olemme myös (pakon edessä) järkeilleet, että kevätauringossa tapettien ja seinämaalien valitseminen on mielekkäämpää. Siihen mennessä ollaan nähty jokainen vuodenaika tässä kodissa ja sen vaikutukset ikkunoista avautuvien maisemien väreihin. Tällä hetkellä jokaisessa huoneessa on vain kylmän valkoiset seinät, joita täplittävät harmaalla paikkauslaastilla sieltä täältä silotellut kohdat.

Kun tapetit ja maalit sitten joskus ovat seinissä, saadaan ne kuuluisat listatkin paikoilleen. Olen jo niin tottunut ruokailutilan nurkassa lojuvaan listaläjään, että en oikein osaa hahmottaa, miltä kotimme näyttää ilman. Ja sitten joskus tapetoimisen jälkeen saadaan myös taulut seinille, mutta sellaisesta en nyt vielä uskalla edes haaveilla.

Kesällä auringon porottaessa verhoasiat tulevat enemmän ajankohtaisiksi, joten ehkäpä sitten saamme aikaiseksi etsiä kotimme erikoismittaisiin ikkunoihin sopivat verhotangot ja pimennysverhot. Toivoakseni vanhat verhomme sentään ovat oikeanmittaisia. Matot kun ovat järjestään joko liian pieniä, kapeita, pitkiä tai leveitä.

Sitten jos vaikka juhannuksena voisi hiljalleen alkaa miettiä puuttuvia huonekaluja, peilejä ja seinähyllyjä. Vaatehuoneen remontoiminen haitariovelliseksi on kesken sekin. Jos oikein rohkeaksi heittäytyy, voisi vähän jo suunnitella kylpyhuoneen ja vessan remontointia.

Köh. Ehkä ensi vuoden jouluksi sitten?

Jaa: