Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Meidän 12 neliön kesämajaa voisi kuvailla tehoneliöiksi. Kuvassa näkyy, miten mökkerössä on samaan aikaan levällään aamiaisen jäljet ja peti, joka sohvasta jättimäiseksi sängyksi avattuna vie lähes puolet mökin pinta-alasta. Ja silti jonnekin rakosiin mahtuu hyvin pari lasta möyrimään peittoläjissä ja minä vaihtamaan uikkareita päälle ennen marraskuisen aamun pulahdusta mereen. Takassakin palaa tuli.

Noh, totuus on toki se, että etenkin ilmojen viiletessä ja kesämajaelon tiivistyessä sisälle 12 neliöön, yöpyminen mökillä vaatii huonekalutetristä. Kesäisin ruoka laitetaan ulkokeittiössä ja syödään terassilla, mutta kun ulkona oleskelu vaatii tumppuja käteen, siirrytään näissä toimissa suosiolla sisään. Päiväpiipahduksilla se ei vaadi mitään erityistä, mutta yöpyessä ja pedin ollessa auki, neliöt alkava törmäillä toisiinsa.

Ja silti jollain kummallisella tavalla se ei haittaa. Kotona en kestäisi sitä, että aina pitää purkaa jotain pois, jotta voi tehdä jotain muuta, mutta mökkieloon se ikään kuin kuuluu. Se on osa rutiinia, johon iloa läikehtivät mökkimuistot kiinnittyvät. Voisin kuvitella, että kesämajan omistajien lisäksi aika moni purjehtija voi siihen samaistua.

Tehoneliöiden sijaan meidän mökillämme on 12 neliötä vähemmän kaikkea, mikä viittaa tehokkuuteen. Sen sijaan että siellä pyrittäisiin tehokkaasti kohti jotain, siellä haahuillaan ajassa. Tiskataan käsin, sytytetään sähkövalojen sijaan kynttilät ja ollaan ihan likikkäin, vaikka ehkä omiaan puuhaillen.

Talvisin pelkästään mökin lämpiämiseen menee helposti vajaa tunti. Ensimmäisen pesällisen ajan tuijotamme tulta pipot päässä, sitten voi jo vähentää vaatetta.

Tai jos on lunta, mökin lämmetessä lämmitellään itsekin tekemällä lumityöt. Kaivetaan polku auki hiekkatielle ja lintulaudalle, harjataan terassi. Kyllähän siinä touhussa on sellaista tehokasta aikaansaamisen onnea läsnä, mutta jotenkin tunnelma on eri, kun sen tekee pienen kaupunkitöllerön pihassa. Kotona herään ilolla lumiauran kolahduksiin, mutta tölleröllä on kiva puuhastella 12 neliön verran.

Ja sitten onkin aika keittää päiväkahvit kuparipannussa kaasuliedellä ja kaivaa keksit esiin kaapista. Keksejä on harvoin kotona, mutta mökillä ihan aina.