Kaupallinen yhteistyö: VR. Matkakohteiden kuluista vastasimme itse.
Syyslomaviikot lähestyvät, ja minulla olisi teille idea syyslomapäivien kotimaanreissulle: lähtekää Kotkaan! Me teimme perheen kanssa tovi sitten reissun meille kaikille entuudestaan tuntemattomaan Kotkaan. Koska olin kuullut kaupungin rientojen olevan levällään, nappasimme suosiolla mukaan polkupyörät. Ne kulkivat perille junan kyydissä, kuten mekin.
Niinpä siis lykkäsimme pyörämme ja tarakalla kulkevat matkatavarat Joensuuhun vievään junaan. Pyöräpaikka maksaa 5 euroa pyörältä, ja fillarilleen voi ostaa paikan samalla, kun ostaa netissä muutkin junaliput. Pyöräpaikkoja ei ole junissa kuin muutamia, joten lippuostosten kanssa kannattaa olla ajoissa. Ja noin muutenkin se kannattaa, sillä mitä aikaisemmin lippunsa ostaa, sitä varmemmin voi napata itselleen ja matkaseurueelleen edulliset säästöliput.
Me lähdimme matkaan suoraan esikoisen eskaripäivän jälkeen, joten kävimme ihan ensimmäiseksi suosiolla kiskomassa ravintolavaunussa vähän välipalaa. Minä pehmittelin silmäkulmissa kirvelevää väsyä kupillisella lattea. Kouvolassa vaihdoimme Kotkaan vievään junaan. Mies ja lapset pelasivat Unoa, minä nakutin viimeisiä töitä koneella ja ohi vilahtelivat maisemat sekä juna-asemat, joita en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt: Myllykoski, Tavastila, Kyminlinna.
Vajaan kahden ja puolen tunnin matkaamisen jälkeen saavuimme Kotkaan. Saarelle perustettu kaupunki hengitti meri-ilmaa puhisten, ja puiden tiputtamat keltaiset ja oranssit lehdet tanssivat villisti edessämme polkiessamme halki kaupungin. Pikkukaupunkimaisuus näkyi runsaissa pienissä kivijalkaliikkeissä, ja bongailtiin esikoisen kanssa kirppareita sieltä täältä. Ensin oli kuitenkin saatava ruokaa.
Söimme päivällisen ihan keskustassa sijaitsevassa Tai Hing -ravintolassa, joka oli yksi niistä vinkeistä, joita saimme teiltä seuraajilta kysellessäni Lähiömutsin somekanavilla vinkkejä Kotkan-reissuun. Iso kiitos avusta, jälleen kerran! Tai Hing on siisti ja valoisa aasialainen ravintola, jonka listoilla on kiinalaisia ja thaimaalaisia sapuskoja. Vegelistan lisäksi jokaisen listalta löytyvän annoksen saa tilattua vegenä. Tilattiin kaikille juhlajuomat ja nostettiin maljat seikkailulle Kotkassa.
Ruuan hyristessä lämmittävästi vatsassa, mies ja kuopus jäivät koeajamaan Sibeliuksenpuiston leikkivempelitä. Minä ja esikoinen taas kolusimme läpi muutaman lähikulmilla olevan kirpputorin. Alkaa vaikuttaa siltä, että taidan olla saamasta tyttärestäni eriomaisen kaverin second hand -putiikkien ja rompetorien pölyisillä käytävillä tehtävään aarrejahtiin. Vaikka tällä kertaa ei mitään lopulta löytynytkään.
Päivä alkoi jo taittua iltaan, kun fillaroimme Merikeskus Vellamoon. Tuuli pääsi puhkumaan täydellä voimallaan aukealla niemellä, eikä meidän tarvinnut polkea yhtään, vaan surffasimme perille takinliepeisiin tarttuneen tuulen avulla. Vellamoon on iloksemme keskiviikkoisin kaikille ilmainen sisäänpääsy kello 17-20, joten pääsimme tutkailemaan kaikki kolme rakennuksen sisältä löytyvää näyttelyä ihan ilmaiseksi. Eritoten Kymenlaakson museo oli rakennettu niin mielenkiintoisesti, että jos aikaa olisi ollut enemmän, sekä me aikuiset että lapset olisimme viihtyneet pidempään tutkien ja kokeillen.
Aurinko oli jo tipahtanut horisonttiin, kun fillaroimme iltapalalle Vohvelikahvila Teelusikkaan. Otimme ensin suolaiset vohvelit ja vielä päälle palaset makoisia vohveleita. Tilasimme miehen kanssa jaettavaksi ison pannullisen teetä, mikä lämmitti syksyisen kirpeän ilman jäljiltä. Se oli niitä ensimmäisiä hetkiä, kun tajuaa selvästi, että syksy on ottanut vallan kesästä. Samettinen pimeys on äkkiseltään kuin palanen jotain eksoottista ja posket punottamaan saava viileys tuntuu tutun raikkaalta, mutta samalla siltä kuin olisi tupsahtanut yllättäen vieraaseen maahan ja ilmanalaan.
Me yövyimme kotimajoituksessa hieman kauempana keskustasta, nyt kun se kerran pyörien kanssa mahdollista oli. Jos olisimme ottaneet hotellin, valinta olisi ollut Hotelli Merikotka, joka tuntuu jämähtäneen itsepintaisesti aikaan ja tunnelmaan, joka saisi Aki Kaurismäen miettimään, josko elokuvakuvaukset pitäisi aloittaa just ja heti Kotkassa. Mukavan eriskummallinen tunnelma oli myös meidän Guest House Nina Art -majapaikassamme, jossa nukuimme puutalon kellarikerroksen asunnossa. Seinille oli ripustettu majapaikan omistavan Ninan maalauksia ja kirjahylly pullisteli erilaisia taidekirjoja.
Seuraavana aamuna, miehen lähikaupan antimista valmistaman aamupalan jälkeen, lähdimme kapsäkit tarakoilla keikkuen fillaroimaan läheisille kirpputoreille. Tsekkasimme vanhaan tehdasrakennukseen perustetun Hovisaaren kaarikirppiksen sekä sen kainalossa olevan Havin ja Suomen Kerran outlet-myymälän. Kirpparilta löytyi söpö pieni sienikori ja Havin myymälästä häihin serviettejä. Poikkesimme myös Vadelmatarha-lastenkirppikselle, josta esikoinen löysi Frozen-repun ja kuopus sadannen pikkuauton alati paisuvaan pikkuautokokoelmaansa.
Lounaalle sukkuloimme pyörillämme Vaustiin, jonka keittiössä keskitytään paikallisiin makuihin. Ehkä siksi vegevaihtoehtona olleet falafelit olivat einesmäisyydessään niin mautonta mössöä, että ne jäivät sekä lapsilta että minulta lautasen reunalle, vaikka kuinka yritin ruokahävikki mielessäni einespalluroita nakertaa. Muu osa annoksesta oli onneksi vallan erinomainen, ja miehen lautasella ollut silakka, eli kotkalaisittain haili, oli kuulemma maittavaa.
Luonaan jälkeen kävimme hakemassa torilta possot mukaan. Se virallinen possotorikahvila oli mennyt kiinni jo kello 13, mutta onneksi viereisen baarin tiskistä löytyi näitä legendaarisia herkkuja. Ne näyttävät munkkipossulta, mutta tietävämmät osaavat kertoa possojen olevan ohuita ja rapeita, kun possut taas ovat enemmänkin paksuja ja raskaita. Oli miten oli, possot pyöräkorissa hypähdellen me fillaroimme Sapokan vesipuistoon, jonne katoimme jälkkäripiknikin.
Kotka on tunnettu puistoistaan, ja syyn sille huomasi heti saapuessamme kaupunkiin. Puistot ovat jotenkin erityisen harkittuja ja suunniteltuja, istutukset komeita ja vehreys niin intensiivistä, että pulssi tasaantuu ihan hetkessä. Sapokan vesipuisto on kuulemma Suomen palkituin puisto, ja sen veden ympärille rakentuneet puistomaisemat ovat tosiaan niin nätit, että jos olisin kotkalainen, lähtisin aina Sapokkaan, jos ajatukset tarvitsisivat uusia suuntia ja hengitys lempeämpää tahtia.
Sapokasta jatkoimme matkaa pitkin merenrantoja, joissa pystyi vielä aistia menneen kesän. Se teki vähän surumieliseksi, vaikka samalla mereltä puhaltavat uudet syystuulet saivat hiukset hulmuamaan, kaislikon kahisemaan ja ilman täyttymään uuden vuodenajan ihanuudesta. Niemen kärjessä eteemme avautui jättimäinen Katariinan meripuisto, joka on rakennettu vanhan öljysataman tilalle. Vaelsimme meditatiivisessa labyrintissa, rapsuttelimme lampaita ja lapset ottivat vatsaa kutkuttavat vauhdit riippukeinussa. Puistossa on myös muun muassa skeittausmahdollisuudet sekä pöytäryhmiä grilleineen.
Vielä ennen junanlähtöä kävimme syömässä kevyen päivällisen Hygge-kahvilassa. Sen vitriini pullisteli niin monenlaisia herkkuja, että tuollaista runsautta näkee harvoin edes potentiaalisia asiakkaita kuhisevassa Helsingissä. Me nappasimme palaset suolaisia piirakoita, joiden jälkeen pitkin jo laittaa polkien, että ehdittiin junaan.
Kotimatka meni niin hujauksessa korttia lätkien ja leikkivaunussa temmeltäen, että lopulta tajuttiin ihan viime tingassa lähteä iltapalalle ravintolavaunuun. Otimme puuroa mustikoilla, ruisleipää, jukurttia myslillä, riisipiirakoita ja lisäksi reissun kunniaksi vielä kaakaotkin. Kotona saimme kipata lapset iltapesujen jälkeen suoraan unille. Kiitos Kotka, olit mahtavan monipuolinen!
Tässä reissun kulut kahdelta aikuiselta ja kahdelta lapselta:
- Junaliput Helsinki-Kotka-Helsinki peruslipuilla: 150 euroa. Jos oltaisiin oltu ajoissa matkassa, oltaisiin voitu saada säästöliput. Silloin perheemme edestakaisin junaliput olisivat olleet yhteensä 74,40 euroa.
- Pyöräpaikat kolmelle pyörälle Helsinki-Kotka-Helsinki: 30 euroa
- Yhden yön yöpyminen majatalossa: 80 euroa
- Aamiaistarvikkeet kaupasta: 20,48 euroa
- Ruuat, herkut ja juomat ravintoloissa ja kahviloissa: 162 euroa
- Ruuat ja juomat junassa: 50,50 euroa
- Aktiviteetit: 0 euroa
- Ostokset (kirppislöydöt ja läjäpäin serviettejä): 37 euroa
- Yhteensä: 529,98 euroa
Tässä Lähiömutsin seuraajien muita vinkkejä Kotkaan:
- Langinkosken keisarillinen kalamaja. Polkuja ja siltoja lasten kanssa kuljettaviksi. Kahvila Dagmar samalla reissulla.
- Marina Cafe Laiturilta pääsee kylmävesiuimaan ja saunomaan marraskuusta toukokuuhun.
- Mansikkalahden uimaranta.
- Jokipuisto. Palkittu ympäristörakenteena. Leikkipuisto erityisesti leikki-ikäisille.
- Galleria Uusikuva. Ilmainen taidegalleria.
- Taidetila Kanvaasi. Mahdollisuus itse tehdä taidetta.
- Varissaaren uimaranta ja saaren kesäravintola Vaakku.
- Näköalatasanteet Haukkavuorella, Palotorninvuorella ja Luotsi-Kuusisessa.
- Uutta ja vanhaa myyvä Tamburiini-putiikki.
- Akvaariotalo Maretarium. Suomalaisten kalojen luonnonmukainen akvaario.
Kotkasta, kuten monista muistakin kaupungeista jää usein mieleen puistot, niissä kun perhematkailijana tulee pyörittyä. Itse asiassa monissa kaupungeissa on tosi kivoja, näyttäviä ja perheystävällisiä puistoja verrattuna Helsinkiin. Turun Kupittaanpuisto on ihan mieletön monitoimialue maauimaloineen, liikennekaupunkeineen ja leikkialueineen. Niin ja onhan siellä joku pikku kotieläinaluekin. Samoin Launeen perhepuisto Lahdessa on kiva. Ja Tammisaaressa oli tosi hauska, vähän erilainen leikkipuisto. Ja Kotkan ”pääpuisto” hienoine suihkulähteineen on jäänyt mieleen. Täällä Helsingissäkin on kivoja paikkoja, mutta en ole vielä keksinyt tuollaista yhtä isoa aluetta, jossa olisi monenlaisia aktiviteetteja kaikenikäisille, ja jossa voisi oikeasti viettää koko (kesä)päivän, kuten vaikka just Kupittaanpuistossa. Lisäksi leikkipuistot ovat turhan usein sitä samaa Lappsetia joka puolella kaupunkia. Muunlaisista saa vinkata 🙂
Ja onnet vielä naimisiinmenopäätöksestä! Lapset ovat myös varmaan innoissaan tällaisista vanhempien rakkausjuhlista, voin kuvitella että ainakin oma tyttäreni olisi onnensa kukkuloilla, kun pääsisi fiilistelemään omien vanhempien häitä 🙂
Kupittaanpuisto on ihana: se ja monet muut Turun puistot tuliva tutuksi opiskelija-aikoina. Ne olivat opiskelijabudjetille mielekäs tapa viettää aikaa ystävien kanssa. Tammisaaren puistossakin olen käynyt; eikös se ole se, jossa on se jättimäinen muurahainen? Lappsetin ylivoima on muuten joskus todella puuduttavaa. Että eikö tosiaan mitään muuta kuin tätä 😀 Mä itse tykkään kyllä ihan oman kotikylän leikkipuistoistakin. Tuorinniemen leikkipuistossa kesäisin oli ihanaa laaja ja monipuolinen leikkialue ja vierestä alkavat kalliot sekä merenranta. Hillerissä on taas uima-allas ja vieressä nurmikenttää sekä skeittipuisto. Näin syksyisin meille mielekkäin ”leikkipuisto” taitaa kuitenkin olla metsä 🙂
Ja kiitokset, on ihan yllättävän ihanaa olla menossa naimisiin. Ja kyllä, lapset fiilistelevät asiaa myös kovasti, ja esikoinen on ollut mahtava makutuomari mekkokaupoilla <3
”Kaikki huusi että terveisiä Kotkasta, siellä kunnon kundia ei päähän potkasta”. Kotka ja Hamina ovat kaupunkeja joissa voisin kuvitella vaikka asuvani jos olisi pakko jossain kaupungissa asua. Hauskaa kun olet kiertänyt kotimaata tänä kesänä. Vaikka ulkomaanmatkoistakin on kiva lukea, mutta kyllä paljon enemmän sydäntä lämmittää tällainen kotimaanmatkailu <3
Hamina on meille kans ihan tuntematon; sinne olisi mahtava tehdä reissu myös. Se voisi olla aika tunnelmallinen jouluaikaan? Ja kyllä, minustakin on hurjan ihanaa, miten paljon olemme voineet ja saaneet nähdä Suomea tänä vuonna. Ennen melko vieraaksi jäänyt Itä-Suomi on alkanut hahmottua ja saada äärirajoja, kun on voinut seikkailla sen maisemissa.
Jouluisesta Haminesta en osaa sanoa kun olen vieraillut siellä vain kesäisin. Keskustori on ruma ja ikävä, mutta heti kun siltä poistuu löytyy hienoja puutaloja ja tunnelmaa. Haluaisin joskus tehdä Junnun jäljissä -retken Kotkaan, Haminaan ja saaristoon. Katselemaan paikkoja ja maisemia joista Juha Vainion lauluissa puhutaan.
Savo on muuten suunta johon suosittelen myös joskus tutustumaan. Olen itse rakastunut Savoon. Puijo, Kolikkoinmäki, Kallavesi, Suonenjoen asema mansikkamaalauksineen, kumpuilevat pellot, Suonenjoen mansikkakarnevaalit, muikkuravintola Sampo (ei tosin ihan vegeystävällinen, mutta sellaisille joille kala ja maitotuotteet ok) joka on jämähtänyt ruuassaan ja tunnelmassaan johonkin isiemme lapsuusaikoihin on omalaisensa kokemus, Kuopiossa on myös valtavan hyvin hoidettuja puistoja, Saaristotie. Tosin monet näistä paikoista vaativat jonkunlaisen oman kulkupelin alle. Mutta luulisi että Kuopion ja sen lähipaikkojen kiertely kävisi laatikkopyörällä jos sen saisi sinne roudattua.
Pitääkin katsella, olisiko Haminalla tarjota jotain myös kesäkauden ulkopuolella 🙂
Ah ja joo, Savo on melko vierasta seutua sekin itselleni, ja olisi ihana päästä seikkailemaan sinne. Kuopiossa ollaan oltu joskus muinoin miehen kanssa pari yötä Suomi-roadtripillä, ja ainakin kesähelteillä se oli ihana.
Oi, olen odottanut innolla Kotkapostaustasi! Vähän helpotti omaakin Kotkaikävää, sillä en ole pitkään aikaan käynyt, ollaan vaan heitetty lapsia sinne yökylään siskoni luokse.
Puistot ovat kyllä Kotkassa ihan omaa luokkaansa. IHANIA!
Ja toki tämä oli VR:n yhteistyöpostaus, mutta vinkkinä kaikille potentiaalisille innostujille, että bussilla pääsee puoli-ilmaiseksi (Onnibussilla koko porukka onnibussimaisen halvoilla lipuilla, mutta Pohjolan liikenne tarjoaa alle 6-vuotiaat lapset ilmaiseksi aikuisen seurassa (2 ilmaista lasta per yksi aikuinen) ja aikuisillekin lippuja saa alkaen vitosella) ja Itä-Helsingistä vieläpä aika nopsaankin Viikin pikavuoropysäkiltä.
Joo, puistot olivat tosiaan ihan omaa luokkaansa Kotkassa! Kertakaikkisen ihania!
Bussillakin tosiaan pääsee, ja matka-aika ei ehkä olisi ihan mahdoton meidänkään sakille istua paikoillaan ja olla voimatta huonosti 😀 Pyöriä ei vain saa mukaan silloin, ja just noi puistot olivat aika levällään ympäri kaupunkia. Mutta jos tahtoisi vaikka lähteä ihan vain kirppisreissulle (jäi vähän kutkuttelemaan se tarjonta), silloin voisi hyvinkin sujahtaa bussilla maisemiin!
Onnibussiin ei välttämättä pyörää saa, kun heillä on niin tiukat matkatavarasäännöt muutenkin, mutta Pohjolan liikenne ainakin ottaa muutaman euron lisämaksusta pyörän kyytiin, jos on tilaa (yleensä kyllä luulis olevan). Rattaatkin mennyt aina sellaisenaan, ei ole tarvinnyt edes taitella kasaan 😀
Aijjaa, oho! Hyvä tietää. Ehkä tää mun ”pyörät ei ikinä sovi bussiin” -ajatus on jäänyt kaupunkiliikenteestä, jonne pyöriä ei saa ottaa. Mutta laatikkopyöräkin me tosiaan saatiin pari vuotta sitten (melkoisen selvittelyn jälkeen) kulkeutumaan bussilla Helsingistä Turkuun ja siitä sitten laivan kyydissä Maarianhaminaan ja samaa reittiä takaisin 🙂
Kotimaanmatkailu on kyllä <3
Koska kyseessä on yhteistyöpostaus, niin vr seurannee tätä ja haluankin lähettää sylillisen risuja polkupyörämatkailun nitistämisestä!
Pyöräpaikkoja on nykyjunissa niin älyttömän vähän, että turha toivo lähteä mihinkään fillarit matkassa, etenkään koko perheen voimin. Hurjan aikaisin pitäisi osata varata liput ja täältä Ei-hesasta suuntavaihtoehtojakaan ei montaa ole.
No kyllä, kotimaanmatkailu on mahtavaa <3 Mitä ihanuuksia me ollaan nyt ihan viime kuukausinakin löydetty ihan vain Kaakkois-Suomesta. Mitä muuta mahtavaa tuolla onkaan!
Pyöräpaikkoja on tosiaan harmillisen vähän. Jos pyörä olisi nykyistä vaivattomampi ottaa mukaan junaan, se avaisi ihan eri tavalla kotimaanmatkailun meidän perheen kaltaisille autottomille seurueille.
Ootteko miettineet kolmatta lasta muuten? Ihan vain mielenkiinnosta mietin, kun kuopuskin alkaa olla iso poika jo.
No tuota. Sanotaan nyt vaikka niin, että omat voimavarani eivät siihen riittäisi.
Hmm, lieneekö lapsien hankkimis- tai hankkimattajättämissuunnitelmat lukijoiden asia? Mielestäni ei.
Kysymys lapsitoiveista on tosiaan vähän sellainen juttu, että sen kanssa kannattaa olla varovainen. Koskaan ei tiedä, mitä surua vastauksen taakse voi kätkeytyä.
Itse voisin päättää asiasta kirjoittaakin, mutta siksi, että itse koen teeman sellaiseksi, jota voisin omien ajatusten ja kokemuksien kautta pyöritellä julkisesti.
Kesäaikaan Kotkassa kannattaa hyödyntää myös tuurimoottoreita eli vuoroaluksia, jotka vievät mm. Lehmänsaareen, jossa voi myös jäädä teltalla yöpymään ja nuotiopaikat ovat valmiina, Rankkiin ja Kirkonmaalle. Myös Pyhtään Kaunissaareen pääsee Kotkasta Sapokasta.
Pyhtään puolella (tosin automatkan päässä) on Valkmusan kansallispuisto, ja Valkmusa on suoalue ja on aivan eri näköinen kuin tyypillinen Etelä-Suomen metsä.
Mun vanhemmilla on pieni kakkosasunto Kotkassa lähellä merimuseota. Ollaan perheen kanssa siksi oltu paljon Kotkassa. Meidän lasten ehdottomat lempipaikat ovat Katariinan meripuisto, jossa riittää tekemistä myös isommille, Mansikkalahden uimaranta, Katariina uimala (varsikin kesäaikaan, kun ulko-altaat ovat auki), Merimuseo Vellamo on tehnyt meidän lapsiin vaikutuksen, viime vuosina on ollut paljon sellaisia näyttelyjä, joissa on saanut koskea asioihin ja myös Keisarin kalamajan alue on hieno, harmillisesti alueella sijainnut ihana kahvila/ravintola lopetti, sieltä sai aivan mahtavaa brunssia ja oli todella loistava palvelu.
Mistä mahdoitte possonne ostaa? Kahvila Cocosta vai jostain kojusta? Posso kuuluu nimenomaan ostaa tori-kojusta. Siitäkin on hieman eriäviä kantoja kuka on paras. 🙂 Mun sukulaiset luottavat Leistin leipomoon, joka tosin myy Karhulan torilla ja suoraan omasta leipomostaan, leipomo tosin hieman hankalasti tavoitettavissa ilman autoa, matkaa Kotkan saarelta useampi kilometri. Mutta Leistiltä saa nimenomaan oikeat ohuet ja rapeat possot. Posso kuuluu myös syödä haalean lämpimänä ja sisällä omena hilloa.
Puisto alueet ovat Kotkassa silminpistävän kauniita ja myös veistosbulevardi on hieno. Vuosien varrella kaupunki on hommannut ympäri saarta erilaisia veistoksia, joita voi ihailla. Haukkavuoren näkötorni on myös hauska paikka. Yksi Kotkalainen (ja lähiseudun) hassu piirre on merkata korkeista paikoista suunta, josta näkee Suursaaren, joka siis Suomen yksi menetetyistä saarista. Haukkavuoren näkötornista näkee kirkkaalla säällä siis Suursaaren ja suunta on siis merkitty. Opetin vahingossa miehenkin tunnistamaan sen profiilin ja hänkin kattelee merelle ja toteaa säätilaa aina sen mukaan näkeekö Suursaaren vai ei….
Kotkasta löytyy pari tosi kivaa leikkipuistoa, jotka ovat muuta kuin sitä Lappsetia. Toinen täällä on jo mainittu, eli Katariinan meripuisto. Toinen on keskustasta vähän kauempana, Karhulan puolella Otsolassa, Otsonkallion päiväkodin kupeessa. Sen suunnittelijoina ovat toimineen Otsonkallion päiväkodin lapset. Puiston virallinen suunnittelija oli siis pyytänyt päiväkotilaisilta piirrustuksia siitä, millainen olisi unelmien leikkipuisto ja niiden pohjalta etsinyt telineitä ja vempeleitä. Leikkipuistossa on myös hienosti hyödynnetty ympäröivää metsää, minne on mm. luonnonmateriaaleista rakennettu kota-aihioita. Piristävä poikkeus perinteisiin leikkipuistoihin siis.
Kuulostaapa aivan ihanalta tuo puisto, jossa lapset on otettu mukaan suunnitteluun <3 Ja se, että ympäröivää metsää on hyödynnetty puistossakin.