©Lahiomutsi Haa Valmistelut Haahuntu Vintage-

©Lahiomutsi Haa Valmistelut Haahuntu Vintage-Kiitos hurjasti onnitteluista, joita olemme teiltä saaneet kerrottuani menevämme naimisiin. Nyt alan tottua siihen, vaikka alkuun tuntui vähän hassulta kiitellä asiasta. Ihan kuin olisimme vastatavannut nuori morsiuspari, emmekä tällainen 20 vuotta elämää yhdessä kokenut ja matkan varrella kaksi lasta yhdessä saanut pariskunta.

Mikään ei vihkimisen jälkeen olennaisesti muutu, vaikka siviilisääty vaihtuu ja juridiset kuviot tulevat selkeämmiksi. Olen kutsunut häntä kumppanikseni vuosia, ja kaksi yhteistä lasta on isompi ja upeampi päätös kuin häät. Vanhemmuus sitoo yhteen loppuelämäksi, toisin kuin valat, viralliset paperit ja sormukset.

Mutta ehkä ne häät eivät olekaan se onnittelujen arvoisin juttu. Sillä ”onhan tätä nyt odoteltu ainakin se 10 vuotta”, kuten ystävämme ovat todenneet. Onnittelujen arvoinen asia on se, että 20 vuoden jälkeenkin me haluamme toisemme, tahdomme naimisiin.

Ja juuri nyt tuntuu, että ei olisi oikeampaa aikaa mennä naimisiin. Pikkulapsivuosien jälkeen alkaa helpottaa, ja se mikä myös koetteli suhdettamme, on lopulta rakentanut perustuksia yhä vahvemmaksi.

Hän ei ole vain ihana herkkupeppuinen poikaystäväni, vaan elämänkumppanini, lapsieni isä ja vanhemmuuden kanssani jakava puoliso. Nyt kun meillä on taas toisinaan aikaa ihan vain meille, on parisuhde kohonnut jollekin ihan uudelle ja ihmeelliselle tasolle. Edessä on erilainen, vielä tuntematon ja kutkuttavan ihana elämänvaihe yhdessä.

Siksi juuri nyt on oikea aika juhlistaa rakkautta yhdessä ystävien ja lähiperheen kanssa.

Huomasin silti jännittäväni ja miettiväni, haluanko kertoa tästä blogissa mitään. Häihin liittyy kummallisia olettamuksia ja kaikenlaiset telkkarin ”arvostele mun häät” -ohjelmat saavat ihan ajatuksenakin vatsan kiertymään kiristävälle solmulle. Häälehdet ja -palstat saavat minussa aikaan ahdistusta, eikä se tarkoita, että minulla olisi mitään vastaan, jos joku muu tahtoo hurahtaa häihin. Mutta jostain syystä se kaikki ”näin järjestät täydelliset häät” -setti on kaikua jostain, minkä lähteestä en saa kiinni. Kuka muu voisi määritellä täydelliset häät kuin morsiuspari itse?

Voin kertoa hyvin herkkiä asioita äitiydestäni ja laittaa sen osuuden itsestäni arvosteltavaksi yleisen hyvän ja vertaistuen nimissä, eivätkä arvostelut silloin kuin vähän nirhaise. Voin fiilistellä ihanaa kotiamme, ja jos joku sanoo, että jo on ruma tapetti ja muutenkin ihan hirveä koti, se saa aikaan ahdistuksen hetkeksi, mutta saan nopeasti koottua taas itseni. Jos tukkani on kamala, imetykseni sairasta ja kirjoitukseni tyhjänpäiväistä huttua, sellaisten kommenttien lukeminen tuntuu toki pahalta, mutta lopulta moiset möläytykset ovat ihan yksi paskan hailee. Asiattomuuksia kommentoivalla on itsellään huono olla, eikä minun tarvitse ottaa hänen huonoa oloaan itseeni. Mutta:

Jostain syystä rakkaus tuntuu herkemmältä ja haavoittuvammalta asialta. Pelottaa ajatus, että jostain silmiini tai läheisteni silmiin kantautuisi ruodintaa häistämme. Tiedän, että suurin osa teistä on fiksuja, empaattisia ja ajattelevaisia ihmisiä, mutta isossa joukossa on aina valitettavasti myös huonovointisia ja mätäneviä omenoita.

Mutta juuri siksi, että häät herättävät mielipiteitä, niistä on kirjoitettava. Juuri häihin liittyvien fakkiutuneiden odotusten ja mielikuvien takia pakkaa on hyvä vähän sekoittaa. On ihan yhtä monia erilaisia ja ihania tapoja viettää häitä kuin on morsiusparejakin. Toiset pitävät kaverien kanssa pirskeet ABC:lla ja toiset juhlivat monen sadan hengen juhlaväen kanssa viikon ranskalaisessa linnassa. Vaikka ne ovat ajatuksena aika kaukana toisistaan, eivät ne ole mikään vastapari. Keskiössä niissäkin on juhlien syy: rakkaus.

Ja sitä paitsi; häät ovat niin jännittävä sekä ikiaikainen ilmiö ja rakkaus taas niin vahva ja hallitsematonkin asia, jotta näistä kahdesta voisin kirjoittaa satoja tekstejä. Niin en silti tee (ainakaan tässä häähumun aikaan, loppuelästä en mene vannomaan), mutta palasen onnestamme, juhlistamme ja ajatuksistani tämän kaiken ympärillä haluan kanssanne jakaa. Share the love, hittolainen.

Jaa: