Vasta viime vuodet ovat saaneet havahtumaan siihen, miten haurasta kaikki loppujen lopuksi on. Ihmiset, rakkaus, elämä.
Ei totta vie ole mikään itsestäänselvyys, että vuonna 1998 tapasin eräissä kotibileissä pojan, jonka muistin jo vuosien takaa koulupihalta mustine Kontion kumisaappaineen. Bileissä hänellä oli verkkarit; oli tulossa suoraan salibandyharkoista. En muista lainkaan, mitä minulla oli päälläni, mutta muistan miettineeni, miten kukaan voi näyttää niin syötävän herkulliselta verkkareissa.
Myöhemmin samana iltana istuimme kaverin Fiat Unon ahtaalla etupenkillä sylikkäin. Minulla oli takkini taskussa eväänä banaani, mikä nauratti häntä. Suudelmat maistuivat banaanilta, hunajalta ja avaruuden laitamien tutkimattomilta seikkailuilta.
Vielä vähemmän itsestäänselvyys on se, että tässä me olemme yhä, minä ja tuo poika. Vahvoina ja pökerryksissä siitä, miten rakkaus voi kasvaa vuosi vuodelta; niidenkin aikojen jälkeen, kun elämässä on jäänyt aika vähän tilaa meille.
Takana on myös kausia, joiden aikana rakkaus on rasahdellut. Vuosia, jotka ovat hioneet kulmat sopimaan paremmin yhteen ja saaneet löytämään tavat olla me, mutta silti myös minä ja hän. Vuosia, kun me olemme olleet hemmetin hyvä vanhemmuustiimi, mutta unohtaneet siinä samalla sen meidän kahdenvälisen kipinän talviunille.
Välillämme on vahva side, jonka voima on teoissa, mutta myös jossain nimeämättömässä, johon en voi vaikuttaa teoilla, järjellä tai edes sydämellä. Magneetti, joka saa sydämen lyömään nopeammin ja välillä järjenkin astumaan sivuun. Niin paljon rakkautta, että ymmärrän saaneeni sitä enemmän kuin moni koko elämänsä aikana.
Edelleen suudellessa tuntuu kuin maailmankaikkeus menisi vähän onnesta sijoiltaan.
Hänet minä olen tahtonut koko elämäni. Mikä ihmeellisintä, hänkin tahtoo minut, näiden yhteisien vuosien jälkeenkin.
Siksi me olemme päättäneet sanoa virallisesti tahdon. Olen marraskuussa saanut jakaa elämäni hänen kanssaan 20 vuoden ajan. Ja siksi me olemme vihdoin päättäneet järjestää ne rakkausjuhlat. Silloin me menemme naimisiin.
!!! <3
<3
Ei oo hirveesti sanoja, tää oli niin uskomattoman kaunis kirjoitus.
Onnea teille! On superhienoa tahtoa se toinen vielä 20 yhteisen vuoden jälkeen. Se on ehkä parasta ikinä.
Voi kiitos <3 Ja kyllä, haluta elää toinen rinnallaan kaikkien näiden vuosien jälkeen, se todella on hienoa. Ja juhlien arvoista <3
<3
<3
Todella kauniisti ja koskettavati kirjoitettu. Paljon onnea ja rakkautta teille!
Ihana kuulla, että tunne välittyi tekstin kautta. Ja kiitos <3
Voi miten ihana, liikuttava teksti!! ❤
Kiva kuulla, että tunne välittyi ruudun toisellekin puolelle <3
Ihana teksti.Vähän saatoin liikuttuakin… ❤
Jotenkin hurjan ihana kuulla, että teksti ja meidän rakkaus liikuttaa muitakin <3
Kauniisti kirjoitettu teksti. ❤Meillä tuli avomiehen kanssa syyskuussa täyteen 18 vuotta. Välillä ollaan puhuttu naimisiin menemisestä, mutta vielä se on jäänyt toteuttamatta. Ehkä jonain päivänä
Enpä usko, että oltaisiin saatu aikaiseksi lähteä järjestämään juhlia, jos ei joskus oltaisi päätetty takarajaksi tätä 20 vuotta. Mutta nyt kun päivämäärä on päätetty, on kupliva ilo juhlista ja niiden järjestelystä alkanut tarttua. On ihanaa tahtoa ja mennä naimisiin just nyt, 20 vuoden ja menneiden pikkulapsivuosien jälkeen.
Aivan ihanasti puut tunteesi sanoiksi, koskettavan kaunis teksti<3
Kiitos, niin kiva kuulla <3
Ihana tarina teillä! <3 Ja hieno päätös mennä naimisiin kaikkien vuosien jälkeen!
Mekin ollaan nyt alettu hahmottaa, että onpa mahtavaa mennä naimisiin just nyt, kaikkien vuosien jälkeen <3
Ihanaa, paljon onnea teille ja rutkasti vuosia lisää❤ aina kauhistellaan sitä, ettei nuorena löytynyt rakkaus ole ikuista mutta teidänkin esimerkistä haluan näin uskoa. Se vaik vaatii sitä että tahtoo ihan joka päivä❤
Oi kiitos, sitä minäkin toivon: rutkasti vuosia lisää yhdessä <3 Kyllähän se hassua ja aika poikkeuksellista on, että se toivottavasti elämän kestävä rakkaus löytyi nuorena. Sitä enemmän tätä kaikkea ymmärtää vaalia <3
!!!!!!!! <3 Onnea te!
Voi kiitos <3
Liikuttavan kauniisti kirjoitettu. Ja rupesinkin miettimään rakkausjuhlaa; miten hyvältä tuntuukin järjestää häät juhlistamaan sitä pitkää jo elettyä matkaa ja vahvaa rakkautta, joka jatkuu edelleen. Onnea <3
Joo, nyt kun hääjärjestelyt ovat vauhdissa, ollaan kans alettu ymmärtää, että jos joskus mennään naimisiin, nyt on sille mitä upein hetki. 20 vuotta takana ja antoisien ja samalla kuluttavien pikkulapsivuosien jälkeen ihan uusi kukoistus edessä <3
Niin ihana kirjoitus! <3 Tällainen valaa uskoa rakkauteen! Meille tulee ensi vuonna 10 vuotta täyteen ja just nyt mennään siinä teräksinen vanhemmuustiimi -vaiheessa, mutta onneksi . Kuitenkin lähipiirissä on niin monta esimerkkiä, kuinka rakkaus kaatuu ruuhkavuosien myllerrykseen, tehdään liian isoja päätöksiä liian nopeasti tai sitten jäädään suhteeseen vain siksi, että muuta ei uskalleta tehdä. Siksi tarinat onnellisista pitkistä suhteista on parhaita! <3
Se teräksinen vanhemmuustiimi-vaihe on ihan valtavan tärkeä <3 Sen olen ympärilläni viime vuosina huomannut, että siinä vaiheessa se rakkaus on hyvin herkästi rasahtelevaa. Vaikka meillä pikkulapsivuodet pakottivat laittamaan parisuhteen sivummalle, samalla se kaikki yhdessä koettu vahvisti rakkautta ja meitä. Nyt perhe-elon leppoistuessa rakkaudella on sitten taas enemmän tilaa ja aikaa kukoistaa.
Kuulostaapa imelältä, mutta hitto vie, rakkaus on ihanan imelän parasta <3
Onnea
Kiitos <3
Ihanaa!!! Taas kerran liikuttavan ihana kirjoitus. Onnea ja ihania rakkausjuhlia teille ❤️
Kiitos paljon, niin ihana voida juhlia rakkautta <3
Ihanaa! Onnea! ” Hei, hei tämä on totta, otetaan juttu vakavasti. Hei hei tämä on totta, tanssitaan iltaan asti!” (M.A. Numminen: Helin ja Markun matka onnelaan; häävalssimme 16.11.1991) Ja kiitos tästä blogista!
Voi kiitos! Ja hitsit, yritin etsiä tuota biisiä jostain, kuulostaa mahtavalta! Mutta en onnistunut ainakaan Spotifystä löytämään.
Kaksois- cd:llä Taisteluni ja In Memoriam. Ehkä se löytyy jostakin tallenteiden taivaasta, mutta voidaan kyllä lainata se. Asutaan melkein naapurilähiössä. Laita sähköpostia, jos kiinnostaa :).
Mä katsoinkin, että taitaa olla vain cd:llä tai lp:llä saatavissa. Meillä ei valitettavasti ole laitetta kummankaan soittamiseen. Mutta ootpa ihana, kun tarjouduit lainaamaan cd:tä <3
Onnea jo nyt! Ihan mahtavaa että joku voi mennä naimisiin noin pitkän yhdessäolon jälkeen, tuollainen tunne on varmasti hieno aarre elämässä. Ihanaa syksyä 🙂
Ihanasti sanottu; tämä tunne todellakin on aarre elämässä <3
Onnea <3 Blogiasi on ihana lukea muun muassa siksi, että te pysytte yhdessä ja rakkautenne tuntuu tänne lukijoille asti ja kuinka ihanasti vaalitte toisianne ja perhettänne. Lasten onni on vanhempien välisessä suhteessa, siinä kuplivassa ilossa. <3
Voi miten kauniisti sanottu. Onpas mahtavaa, jos palasen rakkautta voi välittää lukijoille asti <3
Ihanaa rakkautta<3