Kaupallinen yhteistyö: Picnic

Muistan, miten jo lapsuudessani isäni toivoi aina joululahjaksi suklaata ja maailmanrauhaa. Lelukuvastoja hiirenkorville pläräävästä ja kaikesta uudesta sekä ihanasta materiasta unelmoivasta lapsesta se tuntui hassulta. Elin lapsuuttani yhteiskunnassa, jossa ensin porskutettiin 80-luvun nousuhuumassa ja lopulta puolitettiin kouluissa pyyhekumeja 90-luvun lamassa. Tavaraan ja joululahjapakettien määrään kiinnittyi merkityksiä, joita olen alkanut hahmottaa vasta paljon myöhemmin.

Myöhemmin aloin joulu joululta ymmärtää paremmin isini joululahjatoivetta. Ja nyt kun muistelen, lapsenakin olisin kuitenkin kaikista eniten halunnut (uuden upean Barbien lisäksi), että vanhempani eivät olisi olleet jouluna töissä. Rakkaimpia olivat ne joulut, kun saimme lökötellä kiireettä kalsareissamme kotona koko perhe.

Lapsuusjoulujen muistot tulvahtivat mieleen, kun kävimme viime viikolla kirjastoreissun yhteydessä syömässä Helsingin Tripla -kauppakeskuksessa yhteistyökumppanini Picnicin kahvilassa. Minulle – yrittäjäperheen tyttärelle – kauppakeskukset välkkyvine jouluvaloineen, joululaulumattoineen ja ihmisvirtoineen ovat lapsuuden joulunalustunnelma. Se saattaa kuulostaa surulliselta, mutta itselleni jouluinen kauppakeskusympäristö tuo mieleen vain lämpimiä lapsuusmuistoja.

Katselimme nenänpäät jälkkärikaakaossa kahvilan alta sujahtavia junia ja keskustelimme lasten kanssa joulun merkityksestä. Siihen antoi hyvän kimmokkeen myös se, että Picniceissä voi nyt ostosten maksamisen yhteydessä lahjoittaa haluamansa summan Pelastakaa lapsille. Lahjoitukset käytetään kotimaan lasten hyväksi. Kaikilla lapsiperheillä kun ei todellakaan ole mahdollisuuksia miettiä, saavatko perheen lapset lahjaksi Barbien vai ei, koska rahat ovat niin tiukassa.

Osallistumalla Pelastakaa lapset -joulukeräykseen voi jeesiä niitä perheitä, joilla ei ole varaa esimerkiksi lasten harrastuksiin. Puhumattakaan lukion tai ammattikoulun oppimateriaalihankinnoista, jotka saattavat kustantaa yhteensä jopa tuhansia euroja. Suomessa elää Pelastakaa lapset -järjestön mukaan yli 120 000 köyhää lasta, ja joulukeräyksen tuotoilla myönnetään vähävaraisten perheiden lapsille avustuksia harrastusmahdollisuuksiin ja toisen asteen oppimateriaalikuluihin.

On ihanaa huomata, että omat lapseni tuntuvat olevan niin paljon fiksumpia joulun merkityksen ymmärtämisessä kuin minä itse olin tai vieläkään olen. Mukana on varmasti palanen tietoista kasvatusta siihen suuntaan, mutta myös se, miten erilaiseen maailmaan ja yhteiskuntaan he ovat syntyneet.

He pitävät lahjapapereihin käärityistä leluista, toki, mutta joulultakin he odottavat eniten mummilaa ja kaikkia lähimmäisiä, jotka kerääntyvät Pohjanmaalle joulun viettoon. Se, että heidän molemmat vanhempansa – minä ja puolisoni – saavat tänä vuonna olla töistä vapailla koko joulun, on heille ihan yhtä iso ilonaihe kuin minulle omassa lapsuudessani.

En tahdo kieltää lapsiltani lahjojen saamisen onnea, mutta omaan lapsuuteni verrattuna he ovat aina pohtineet tavararöykkiön sijaan yhden lahjan, jonka pyytävät (ja saavat) joulupukilta. Muuten toivomme ihan koko perhe, ette he saavat läheisiltä lahjaksi yhteistä tekemistä.

Ideoita aineettomiin lahjoihin lapsille olen miettinyt listauksen verran täällä. Pienemmän budjetin joululahjamuistamisiin sopivat nämä ainettomat lahjaideat, joita pohdittiin yhdessä lasten kanssa. Monet lahjoista eivät maksa rahassa juuri mitään, mutta antavat sitä tärkeintä: yhteistä aikaa.

Kaikista arvokkainta toiselle annettavaa onkin aika. Yhteinen tekeminen ja aika on mittaamattoman arvokasta, eikä sitä edes saa rahalla. Lahja johonkin yhteiseen tekemisiin vaatii enemmän, sillä se vaatii lahjanantajalta aikaa, ja juuri siksi se onkin niin arvokas.

Jaa: