@Lahiomutsi Arkikuva 35 Retkeily Telttailu Retki Suvisaaristo Rovaren-2840

@Lahiomutsi Arkikuva 35 Retkeily Telttailu Retki Suvisaaristo Rovaren-2840Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Ensin syödään iltapala. Puuroa, johon marjat on poimittu ihan nuotiokeittiön vierestä ja ruisleipää, jonka päälle vuollaan puukolla paksu viipale voita. Ihoon tarttunut hiki ja noki huuhdotaan mereen. Pitää olla nopea; niin kylmiä luonnonvedet jo alkavat olla. Iho viileyttä kipristellen puetaan ylle ohutta merinovillaa, joka paijjaa olon taas lämpöiseksi. Hammaspesun jälkeen suu kurlataan, ja sammalmättäälle jää hetkeksi valkoisia kuplia.

Tuntuu onnelliselta saada pujahtaa makuupusseihin, jotka alkavat hiljalleen kerätä lämpöä kehojen ympärille. On vähän tilaa, ollaan ihan kylki kyljessä. Luetaan iltasatu. Illat ovat jo niin hämäriä, että kirjaa on valaistava otsalampulla. Korkeat männyt huojuvat teltan ulkopuolella. Niiden varsien hidasta taipumista puolelta toiselle ei oikeastaan kuule, mutta sen tuntee kehossaan. Metsän tuntee. Lapset nukahtavat ennen kuin laulussa on päästy kohtaan, jossa lammesta heijastuu matkamiehen kuvajainen.

Miten ihanaa elämä metsässä onkaan. Säätämistä ja yksinkertaista samaan aikaan. Väsyttävää ja levollista. Tarvitsen täydelliseen nollaukseen metsäläisyyttä, taantumista.

Taas huomasin miettiväni, josko voisi siirtää elämänsä metsään vaikka yhdeksi kuukaudeksi. Syyskuu olisi ihana, haastava. Näkisi vuodenaikojen liukumisen toiseen ja luonnon valmistautumisen talveen. Olisi marjoja ja sieniä. Yksi vaeltaisi kauppaan muutaman viikon välein ja ostaisi rinkan täyteen kaurahiutaleita, juureksia, voita, ohraryynejä, papuja, hunajaa ja öljyä. Ehkä leipääkin, lisää tulitikkuja, pattereita taskulampuun ja tummaa suklaata.

Minulla olisi ajatuksia pursuileva vihko, lyijykynä, teroitin ja pitkät säärikarvat.

Aavistan, että silloin ymmärtäisin maailmasta jotain, mitä etsin, mutta jota nyt en ehdi huomata.

Jaa