Mitenkäs olisi sellainen hivenen pähkähullu idea, että pakkaisimme lapset ja rinkan laatikkopyörään ja hurauttaisimme sillä bussin sekä laivan kautta Ahvenanmaalle? Ideassa oli sellaista hullunkurista seikkailuhenkeä, joka perheeseemme vetoaa. Kun olin saanut matka-ajatuksen päähäni, oli kertakaikkisen pakko selvittää, onko se ylipäätään mahdollista.

Ja kyllä, olihan se, vaikka melkoisen monta tuntia selvittely- ja suunnittelutyötä se vaati. Mutta koska mä olen nyt tehnyt tämän duunin teidän puolesta, kannattaa jokaisen kynnelle kykenevän tehdä sama perässä, omalla tyylillään tietenkin. Vaikka tässä erään korvamadon tapaan vielä on kesää jäljellä, voisin sanoa jo nyt tämän olleen heittämällä yksi kesän parhaista reissuista. Ja jos ei halua välttämättä viedä omaa pyöräänsä Ahvenanmaalle – tai edes omista sellaista – Maarianhaminasta ihan sataman läheltä saa vuokrattua pyöriä ja lastenkuljetuskärryjä. Me vuokrasimme sieltä miehelle pyörän Ahvenanmaalla kruisailun ajaksi.

Ahvenanmaa piti laatikolla kulkenutta perhettämme niin hyvänä, että postauksia reissusta on tulossa useampi. Aloitetaan nyt kuitenkin siitä, miten me se tehtiin. Tämä kysymys kun nousi esiin Lähiömutsin somekanavilla, jossa matkaamme pääsi seuraamaan smoothisti reaaliaikaisena. Kysymys on relevantti, sillä netin syövereistä löytyi keskusteluja aiheesta, mutta ei yhtään kokemusta saati ihan varmaa vastausta.

Ensimmäinen tenkkapoo tuli siitä, että laatikkopyörä pitäisi ensin saada Turkuun. En ollut tajunnut, että Helsingistä Ruotsiin lähtevät laivat pysähtyvät Maarianhaminassa aina yöaikaan. Saapuminen Ahvenanmaalle lapset laatikkopyörässä keskellä yötä olisi ollut jo sen verran iso seikkailu, että jätettiin mieluummin väliin. Siispä laivan kyytiin piti päästä Turusta, josta lähtevät laivat pysähtyvät Maarianhaminassa päiväsaikaan molempiin suuntiin kulkiessaan.

Jos meillä olisi ollut aikaa, olisimme ottaneet matkan Turkuun pyöräroadtrippinä. Helsingistä Turkuun pääsee fillaroimaan pitkin hiljaisia maanteitä ja moottoritien avaamisen jälkeen unohtuneita kyliä, joten pelkästään se matka olisi varmasti ollut jo unohtumaton. Aikataulullisesti piti kuitenkin säästää päiviä itse Ahvenanmaalle, joten matkan alkuun alle oli saatava joku nopeampi kulkupeli.

Meidän kolmipyöräinen ja sähköavusteinen Babboe-laatikkopyörämme on kooltaan 215 x 88,4 x 110 cm. Keskustelu junien konduktöörien kanssa ja soitto VR:lle varmistivat, että junan kyydissä emme Helsingistä Turkuun pääsisi. Niin sanottujen vanhojen sinisten junien kyytiin laatikko mahtuisi, sillä niissä on omat tavarankuljetusvaunut, mutta näitä junia ei tällä välillä enää ole muutamaan vuoteen puksuttanut. Mutta muualla päin Suomea näitä on käsittääkseni edelleen liikenteessä – vinkkinä muille kotimaanmatkaa miettiville laatikkopyöräileville perheille.

Siispä soitto Matkahuoltoon. Sieltä ilokseni vastasi asiakaspalvelija, joka oli halukas selvittämään tarjoamani pähkinän sen suoran torppauksen sijaan. Hän pohti tovin asiaa ja antoi sitten minulle suorat numerot muutamalle liikennöitsijälle, joiden linjureiden kyytiin arveli meidän pyörinemme mahtuvan. Heti ensimmäisestä numerosta tärppäsi, ja Vainion Liikenne otti asian selvitettäväkseen. Siellä oli käyty ihan käsipelillä mittailemassa heidän kalustossaan olevia erilaisia linja-autoja. Mahtavaa asiakaspalvelua, ja mikä parasta, meidän pyörämme imaisevia versioitakin löytyi! Pientä epävarmuutta toi se, että kaikissa linja-autoissa käytäväkohta laskee rahtitiloissa alemmaksi, joten oli olemassa mahdollisuus, että laatikko ei kääntelylläkään kyytiin mahtuisi. Päätimme kuitenkin ottaa riskin.

Katselimme yhdessä liikennöitsijän kanssa meidän aikatauluihimme ja meidän pyörällemme sopivat lähdöt. Liikennöitsijä ilmoitti erikoiskuljetuksesta myös kuljettajille ja sopi, että kyytiin ei tuolloin oteta rahtia. Meidän pyörämme kun vei tavaratilasta toisen boksin lähes kokonaan, ja matkustajien tavaroille on jäätävä tilaa. Normaalisti pyörän kuljetus maksaa 10 euroa, ja me saimme laatikon matkaan kohtuulliseen 30 euron hintaan suuntaansa.

Vähän silti jännitti seisoskella pyörän ja rinkan kanssa Kampin kaukoliikenneterminaalissa. Etenkin kun toisen liikennöitsijän kuljettaja käveli ohitse ja totesi päätään puristellen, että ei muuten mahdu. Mutta hähä, niin se vain mahtui nätisti kyljelleen makailemaan! Perillä Turussa olimme iltasella, joten ehdimme vielä tovin kruisailla kesä-Åbon katuja ja nähdä ystäviä ennen hotellilakanoiden väliin kömpimistä.

Aamulla karautimme karavaanimme kanssa satamaan ja tämän postauksen yhteistyökumppaninakin toimivan Silja Linen lähtöselvitykseen. Tällä kertaa ei kuitenkaan menty sisälle terminaaliin, vaan muina muijina ajoin laatikkopyörämme Silja Galaxyn autokaistalle. Siellä minä sitten lapset perhefarmarini kyydissä jonotin henkilöautojen, moottoripyöräilijöiden ja muiden autokannelle menossa olevien kulkupelien joukossa. Saimme hymyjä ja meitä hymyilytti.

Parkkiin pyörä laitettiin muiden pienempien kulkuneuvojen kylkeen. Pyörän kuljetus laivalla maksaa 10 euroa suuntaansa, ja kansipaikat olisivat meidän perheeltämme maksaneet vajaan 30 euroa suuntaansa. Yhteistyön kautta saatiin kuitenkin tällä kertaa käyttöömme myös hytit, mikä oli luksusta. Koska tein reissussa myös töitä, hytissä oli hyvä naputtaa rauhassa konetta (ja lasten pomppia yläsängystä toiseen riemuissaan).

Koneen naputtamisen lisäksi ehdittiin nauttia matkaamisesta laivalla perinteisin menoin. Syötiin rauhassa ja hyvin, vedettiin riemuöverit leikkitiloissa, annettiin merituulen kieputtaa hiukset takuille kannella ja tanssittiin pomppien laivan yökerhon tyhjällä tanssilattialla. Leppoisan hidasta ja kesälomasielulle lempeää matkantekoa.

Perillä Maarianhamissa olimme sopivasti laivalla nautitun lounaan jälkeen, joten nuorimmainen oli ehtinyt nukahtaa laatikon kyytiin jo ennen kuin pääsimme ajamaan pihalle laivan vatsasta. Varsinaisiin Ahvenenmaan pyöräilyseikkailuihin palaan myöhemmin, mutta käytännön matkustusasioista vielä sen verran, että takaisin matkaaminen tapahtui samoin kuin tuleminenkin. Mitä nyt käänteisessä järjestyksessä. Ajoimme karavaanimme sisään hieman ennen kahta lähtevään Baltic Princess -laivaan, matkasimme Turkuun (jossa Mamma eli Turun kuningatar laittoi meille iltapalapöydän komeaksi), yövyimme hotellissa ja aamulla nostimme pyörän Helsinkiin vievän linja-auton kyytiin.

Tällä reissulla jos jossain matkustaminen todellakin oli jo osa elämystä!

Jaa: