Kaupallinen yhteistyö: Melli Ecodesign

Minä olen kertonut teille monta kertaa kotimaisesta Melli Ecodesign -vaatemerkistä, mutta yksi olennainen pointti on jäänyt liian vähälle huomiolle. Heiltä saa lastenvaatteiden lisäksi myös naistenvaatteita! Nyt korjataan se vääryys kokonaisen postauksen verran. Valitsin Mellin syksyn ja talven uutuuksista kaksi vaatetta itselleni – jaden värisen tencel-neuletakin ja viikunaisen laatikkotunikan  – ja loin niiden ympärille kuusi asukokonaisuutta.

Ensin kuitenkin lyhyt kertaus Mellistä, sillä merkin tarinaa kelpaa kertoa kerta toisensa jälkeen. Mellin vaatteet tehdään kankaan kudonnasta ja kuosien painamisesta lähtien Suomessa, mikä on melkoinen saavutus nykymaailmassa. Ompelu tehdään merkin ikiomalla tehtaalla Jyväskylässä. Trikoovaatteiden puuvilla on luomua. Mellin mutsi Marica pyrkii hankkimaan kaikki vaatteissa tarvittavat tykötarpeet neppareista vetoketjuihin kotimaisena. Kirjoitin Mellin tuotannosta ja tarinasta enemmän täällä. Alennuskoodin Mellin nettikauppaan löydät postauksen lopusta.

Sitten niihin vaatekokonaisuuksiin!

Grunge girl -83

Rakastan monenlaisia tyylejä, mutta jos pitäisi valita loppuelämäksi vain yksi tyylisuunta, pohdinnan ja pähkinnän päätteeksi päätyisin luultavasti grungeen. Niin kotoinen, mukava ja turvallinen tuo nuoruuteni tyyli on. Kajalia en sentään enää nykyään tunge silmiin kiloa, mutta huulipunassa viininpunainen tuntuu yhtä hyvältä joka syksy.

Yhdistin laatikkotunikaan ohuet sukkahousut, joiden päälle kiskoin polvisukat. Jalassa ovat vintagekengät, ja useita vuosia on takana myös Tampereen vintagehurmiossa löydetyllä laukulla. Farkkupaita on lainattu poikkiksen vaatekaapista, tietenkin.

Trikoomekon bilesoluttautuminen

Mellin trikootunika muuntautuu juhlakuntoon riisumalla ylimääräiset härpäkkeet pois ja vetämällä jalkoihin huikentelevan korkeat korot. Tämä on perusmekoissa se ihanuus – ne muuntautuvat niin moneksi, että en itsekään meinaa uskoa, että kyseessä on sama mekko!

Vedin jalkaan esikoisen nimiäisiin ostamani Vagabondin korkokengät, jotka ovat pidemmän päälle ihan karseat kävellä. Mutta kyllä niillä kelpaa viinilasin kanssa patsastella yhden illan verran, jos kotiin voi suhata pirssillä. Kainaloon sujautin Lumin clutchin, ja korviin pujotin koivusta valmistetut Poola Katarynan lintukorvikset.

Peppi Pitkätossu lähtee merille

Sukkahousut ovat siitä mieletön asuste, että sukkapöksyjä vaihtamalla koko asu muuttuu ihan erilaiseksi. Vai mitä olette mieltä tästä asusta, jossa Peppi Pitkätossu näyttäisi olevan lähdössä merille? Muutoksen tuovat Marimekon kreisit sukkahousut, jotka mies laittaa aina pesusta esikoisen vaatekaappiin, kun ei voi vuosienkaan jälkeen ymmärtää, että ne ovat minun.

Sukkisten lisäksi yhdistin Mellin trikootunikaan vuosikausia suutarin hellällä avustuksella palvelleet Beau Coopsin nilkkurit. Lämpöä tuomassa on villatakki, jonka äitini ostanut Tallinnasta torilta joskus 90-luvulla ja jonka minä omin pian sen jälkeen. Repuksi lainasin siskoni Matt&Natt-reppua. Päässä minulla on Länsilakin merimieshattu. Ostin hatun krapulapäissäni joskus 10 vuotta sitten, kun ihan yhtä krapulaisen ystäväni kanssa päätimme, että nyt muuten lähdetään Stockalle ostamaan hatut. Ystäväni osti jättimäisen huopaisen lierihatun ja minä miesten osastolta merimieslätsän. Välillä kannattaa käydä ostoksilla sopivasti darrassa, näemmä.

Vanhempainillan aikuisnaamio

Tuleekohan koskaan vanhempainiltaa, jossa en harhaudu miettimään, mitä ihmettä minä täällä teen? Joka kerta hämmentää, mitä minä pikkukakara teen tapaamisessa, jossa on lasten vanhempia. Miten minä voin olla jonkun äiti ja jossain näin aikuisessa tilanteessa?

Huijarifiiliksestä tuskin pääsen koskaan eroon, mutta tämä asu päällä kelpaisi vaikka hakea vanhempaintoimikunnan puheenjohtajaksi. Musta kotelomekko on kirppislöytö. Pidin sellaisia joskus 90-luvulla, mutta jostain syystä sen jälkeen kokoa on pitänyt päivittää jonkin verran ylöspäin. Mekon päällä on Mellin vihreää ja sinistä sekoittava tencel-neuletakki. Kietaisin koko setin ympärille vielä vyön, kuten äitini teki omassa lapsuudessani. Kokonaisuus on omaa tyyliäni, mutta aikuisuuspisteet silti +10!

Paketoituna kahville

Tuo Mellin tencel-neuletakki on niin pehmeää ja ohutta materiaalia, että oli pakko koittaa kiepauttaa se ympärille paidaksi. Ja siihenhän se istui kuin tehty, taakse vain solmu ja menoksi! Tässä asussa on kivaa japanilaisuutta ja teatterin vakioasiakkaan henkeä samassa tiukkaan sidotussa paketissa.

Yhdistin neuletakkiin Taukon pitkät gauchot (saatu), eli housumallin, jota me ollaan vanhemman pikkusiskon kanssa kutsuttu lapsuudesta lähtien museohousuiksi. Jalkoihin lisää pituutta tulee koroista, ja kainaloon sujautin Lumin pienen laukun, johon juuri ja juuri mahtuu kaikki olennainen. Ja se mikä ei mahdu, ei ole olennaista.

Aikuisopiskelija vaihtaa vapaalle

Kyllä se vain on niin, että tämä setti toimii aina, vuosikymmenestä toiseen: farkut, toppi ja neuletakki. Liekö se lähestyvä viikonloppu, mutta asukokonaisuudesta tuli jotenkin mieleen aikuisopiskelija, joka on lähdössä suoraan luennolta kavereiden kanssa kaljalle.

Yhdistin asussa Mellin neuletakin vingate-Leviksiin, jotka piti käydä löytämässä toiselta puolelta maailmaa, Australiasta. Toppi on oikeasti aluspaita, siis sellainen, jota ei kai pitäisi tuolla kylillä kulkiessaan erityisemmin esitellä, mutta älkää kertoko kenellekään. Kaulan ympäri kiepautin Balmuirin mohair-huivin ja päähän kiskoin merimieslätsäni. Kengät ovat vintage-Pomarit 90-luvulta.

Noin! Mikä kokonaisuuksista oli eniten teidän makuun? Mä taidan lämmitä eniten ekalle ja vikalle, mutta kyllä niistä jokainen minua on, toki, kun omasta vaatekaapista kaikki on kaivettu.

Tässä teille vielä se lupailemani alekoodi Mellin nettikauppaan. Alennuskoodilla mellintalvi17 saatte -20 prosentin alennuksen normaalihintaisista Mellin tuotteista. Alekoodi on voimassa torstaihin 23. päivä saakka. Täällä on postaukseni Mellin tämän syksyn lastenvaatteista, mikäli sikäli jos mukuloidenkin vaatteet kiinnostavat.

Loppuun vielä läjä kiitoksia. Iso kiitos siskolleni Nonnikselle, että tuli pika-aikataululla kuvamaan tämän postauksen kuvat. Perheen sairastelu on pistänyt aikataulut ihan sekaisin, ja hovikuvaajan hommia yleensä hoitava mies oli kuvaushommien sijaan kotona hoitamassa päiväkodista poissa olevia lapsia.

Kiitos myös Arlalle, että sain käyttää hänen kahvila Köketin tiloja kuvauksissa ja pukutiloina. Aikataulumuutosten takia tehty hätäratkaisu tämäkin, mutta erinomainen sellainen, eikä siinä tuntunut hätäiseltä kuin aikataulu! Täällä, täällä ja täällä mun postauksia Köketista, mikäli kiinnostaa, ja Arlan tarinahan löytyy myös mun ja Satun Unelmahommissa-kirjasta.

Jaa: