©Lahiomutsi Lumiukko Snowman Suomen Latu Lumiukkokampanja Herttoniemi Metsa Retki-1754

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Latu

Lapsuusmuistoissani talvisin oli aina lunta. Suksisauva upposi syvälle hankeen pölläyttäen ilmaan puuterilunta, puut kimaltelivat oksille kerääntyneestä huurretykystä ja pyörittelimme siskon kanssa nuoskasta lumiukkoja. Nämä kaikki siis samassa muistikuvassa, vaikka se ei mitenkään voi pitää paikkansa. Puuvillahaalarin polvet kasteleva loska ja puut kuorruttava pakkanen eivät kuulu saman päivän tarinaan.

Helsingissä talvet ovat nykyään kovin mustia, ja tänäkin vuonna pysyvä lumi tuli niin myöhään, että stadilaismukulani eivät edes enää muistaneet lumen ja talvisen sään eri olomuotoja. Nuoska, pyry, loska, pakkanen – kaikki sanoja, jotka tarvitsivat selitystä peräänsä. Lapset tahtoisivat ymmärrettävästi ottaa lumitalvesta kaiken irti sillä hetkellä, kun lunta on: luistelut, lumilinnat ja pulkkamäet. Voihan olla, että huomenna vastassa on taas musta maa. On tarvinnut esimerkiksi selittää, miksi lumipallojen pyörittelemiseen tarvittaisiin pakkasen sijaan suojasäätä. Ja sitten on pitänyt selittää, mikä on suojasää.

Nyt ulkona painellessa nenänpäätä kipristelee pakkanen, mutta hiljan tilanne oli aivan toinen, ja pääsimme suojasäässä pyörittelemään lumiukon. Se oli kiva juttu siksikin, että tänä vuonna 80 vuotta täyttävä Suomen Latu juhlistaa synttäreitään juurikin lumiukoin. Koko sydäntalven kestävä lumiukkokampanja tahtoo innostaa kaikki – perheet, koulut, kaveriporukat, päiväkodit, harrasuspoppoot – rakentamaan lumiukkoja. Tietenkin, sillä Suomen Ladun toiminnan tavoitteena on kannustaa kaikkia löytämään ulkoilun riemu. Samalla agendalla minäkin tätä blogiani monesti kirjoitan!  Ja sen ulkoiluriemun löytämiseen lumiukon tekeminen on näin talviaikaan mitä mainioin keino.

Samalla lumiukkokampanja haluaa muistuttaa myös siitä, että Ilmatieteen laitoksen mukaan Etelä- ja Länsi-Suomessa lumiset talvipäivät saattavat vähentyä jopa puoleen nykyisestä vielä tämän vuosisadan aikana. Ehkä lapsieni mahdolliset lapsenlapset eivät enää voi nauttia talvilajeista, ainakaan jos asuvat eteläisessä Suomessa. Suomen Latu lumiukkoineen toivoo, että saisimme nauttia lumisista talvista myös 80 vuoden kuluttua.

Me teimme lumiukonrakennuspuuhat mielissämme pienen retken takapihan metsään täällä Herttoniemessä. Pakkasimme reppuihin termarillisen kaakaota, keksit ja yhden porkkanan lumiukon nenää varten. Keskitalvella tuntui ihan keväältä. Osittain sen illuusion toi valo, jota ei ole lumettomassa ja pilvisessä Helsingissä näkynyt kuukausiin. Mutta myös äänet, joiden ei pitäisi kuulua ihan vielä. Hiljaisessa metsässä pystyi kuulla sulavan lumen rasahtelut. Pitkin kalliota solisi sohjoon tiensä puskenut puro, joka juoksi kevättä kintereillään kivenkoloon, josta se purskahti ojaan ja sitä kautta mereen.

Metsän siimeksestä löytyi varjoinen kohta, josta aurinko ei ollut vielä ehtinyt sulattaa lumia pois. Aloimme kieritellä lumipalloja, ja nuoskainen lumi tarttui ahnaasti kiinni ja nappasi mukaansa maasta irtorisuja sekä edelliskesän lehtiä. Lumi oli painavaa ja vetistä; sitä työstäessä tuli hiki, mutta myös ilo. Miten kivaa lumiukkojen tekeminen onkaan vielä näin kolminelosenakin, etenkin kahden pikkuapurin kanssa!

Kasasimme pallot rinteeseen, pienen polun varteen ilahduttamaan ohikulkijoita. Minä ja lapset tökimme ukon päähän tikkuja hiuksiksi, ja sillä aikaa mies etsi ohuen hangen alta läjän käpyjä. Kävyistä tehtiin ukolle silmät ja leveä suu. Vielä porkkana nenäksi ja lumiukko oli valmis. Kyllä sitä kelpasi ihastella samalla kun ryysti nenä kuksassa hyöryävää kaakaota. Jossain talitintti lauloi laiskasti titityy, ihan kuten aina tähän aikaan vuodesta.

Rakenna sinäkin Suomen Ladun synttäreiden kunniaksi lumiukko, tägää kuvat #ulkonakuinlumiukko sekä #suomenlatu ja osallistut kilpailuun. Suomen Ladun sivuilta löytyy ihana kavalkadi erilaisia vinkkejä lumiukkoleikkeihin, joita voivat hyödyntää niin perheet kuin vaikkapa päiväkodit. Esimerkiksi täällä on ohjeet lumiukkoaiheiseen satuhierontaan ja täältä taas löytyy lumiukkoleikkejä ja -pelejä.

Ja tiedättekös; kyllä vain pakkasellakin voi tehdä lumiukon. Olen siis opettanut lapsilleni ihan höpöjä! Täällä ovat ohjeet siihen, miten pahvilaatikon (ja aikuisen) avulla pakkaslumesta voi tehdä lumiukon vaikkapa pikkulapiolla veistämällä!

Jaa: