Tervetuloa virtuaalikylään loppukesäiselle parvekkeellemme. Siellä on tänä kesänä tiivistynyt pariin neliöön hurjasti kaupunkiviljelyonnea ja sekasortoista turhautumista.

Kävi nimittäin sillä tavalla, että juuri kun olin petopunkkiarmeija apunani saanut pelastettua esikasvattamiani tomaatit harsosääskien hyökkäykseltä, parveke meni remonttiin. Taloyhtiön seinässä oli vesivahinko, joka päästi sadevettä tihkkumaan asuntomme kohdalle. Vesivahingon kuivattamiseksi seinää avattiin meidänkin kotimme ja parvekkeemme kohdilta, ja kuivattelun ajaksi parvekkeellemme rakennettiin muovinen komero säiltä suojaamaan. Ja siinä koppero tulisi olemaan myös koko kesän.

Siinä vaiheessa meillä kotona ikkunalaudat ryöppysivät kuukausien ajan esikasvatettuja kasveja ja kukkia, joista osa oli tarkoitus laittaa parvekkeelle. Hetken aikaa taimihyllykön ääressä murjotettuani näin onnen onnettomuudessa: no mutta nythän meillä on parvekkeella tuulelta suojaava ja lämpöä eristävä kasvihuone tomaatteja ja basilikoja varten!

Parvekeviljelyä remontin keskellä

Pienen pieni parvekkeemme onkin tänä kesänä ollut jaettuna kahteen eri tilaan. On kattoon asti tomaatteja ryöppyävä tomaattihuone sekä villinä rönsyilevä avoparvekkeen kukkakeidas, jossa kasvaa myös syötävää.

Se kuulostaa tietenkin paljon suloisemmalta kuin mitä totuus on ollut. Parvekkeellamme on jatkuva kaaos, iltapäiväkahveista parvekkeella istuskellen on ollut turha haaveilla ja kastellessa pitää peruuttaa samaa tietä takaisin kuin on tullut, jos ei sitten halua riipiä tomaatinoksia mukanaan.

Muovikoppero vie tilaa muutenkin pieneltä parvekkeelta, minkä lisäksi se ei saa mairittelevia pisteitä kasvihuoneena toimimisesta. Tuulelta se on kyllä suojannut, mutta samalla se varjostaa niin paljon, että muovin suojissa kasvaneet tomaatit ovat laittaneet suuren osan kasvuvoimastaan pyrkiessään kurottelemaan kohti valoa. Vaikka tomaatteja on saanut kerätä lautaselle kourallisen silloin tällöin, viime vuoden uskomattoman yltäkylläiseen parveketomaattisatoon verrattuna voi vain huokaista haaveellisena. Onneksi palstan tomaattisato on lepytellyt herkullisuudellaan.

Basilikaa sentään on kasvanut parvekkeellakin niin paljon, että sitä ei ole tarvinnut ostaa kaupasta useampaan kuukauteen. Nyt osa lehdistä on alkanut antaa rusehtumalla viitteitä siitä, että loppusadon voisi pian korjata talteen pakkaseen.

Mitä enemmän vihreää, sitä enemmän mielenrauhaa

Vaikka parveke on ollut sekasortoinen, pääni sekasortoa sen olemassaolo on vähentänyt. Vaikka pääni olisi täynnä sähikäisiä, surina helpottaa parvekkeella ihan tovissakin. Nypin kuihtuneita kukkia, havainnoin muutoksia, tuoksuttelen.

On ollut hetkiä, kun väsymykseltäni en ole saanut sanaa suustani, mutta pieni oma hetki parvekkeella on ladannut energiatasoja ylöspäin. Ei paljon, mutta silti lähtötasoon nähden huomattavasti.

Ja vaikka syötäväksi kasvanut sato on tänä vuonna ollut maltillinen, silti jokainen pieni kupillinen herttoniemeläisiä tomaatteja on saanut aikaan alkukantaisen onnellista tyydytystä. Yrttejä on ollut kiva voida käydä nappaamassa annosten päälle niin tuoreena kuin se mahdollista on, ja jokainen törppönen omista basillikoista tehtyä pestoa on tuntunut voitokkaalta.

Se että parveke remontista huolimatta ryöppyää vihreää, luo oman turvaisen minipuutarhan, vihreän pehmoisen kuplan.

Yrttejä, salaattia ja raparperia parvekkeella

Tomaattien ja basilikan lisäksi parvekkeella on tänä kesänä kasvanut myös muuta syötävää.  

Vuosia ruukussaan viihtynyt raparperi on ilahduttanut kauniilla oksillaan tänäkin vuonna, vaikka joutuikin remontin takia siirtymään turhan varjoiseen paikkaan. Olen malttanut napsia siitä oksia pariin raparperipiirakkaan, mutta enemmänkin se tuo iloa syvän vihreillä ja komean kokoisilla lehdillään. Palstan ja kotipihan kasvulaatikoiden raparperit pitävät meidät hyvin raparpereissa.

Parvekelaatikoihin kylvämäni pinaatti ja rukola antoivat alkukesän ajan kivasti apetta leivän päälle laitettavaksi ja smoothien sekaan surautettavaksi. Loman aikana ne pääsivät kuitenkin kukkimaan, ja vaikka tarkoitus oli kylvää uudet, se jäi. Niinpä rukola ja pinaatti ovat loppukesän ajan ilahduttaneet hennoilla kukkasillaan. Nyt laatikoissa alkaa näyttää siltä, että vaihdan niihin syksyisempää ehtiessäni.

Korianteri kasvoi alkuun vähän kituuttaen – senkin paikkaa muovikoppero on varjostanut – ja kun se sitten vihdoin lähti kasvamaan, sekin pääsi livahtamaan kukintavaiheeseen loman aikana. Mietinkin, pitäisikö tulevaisuudessa suosiolla pitäytyä yrteissä, jotka eivät kuki niin helpolla (mitä ne ovat, en ole vielä selvittänyt).

Tilliä en saanut tänäkään vuonna jostain syystä onnistumaan. En parvekkeella enkä palstalla. En ymmärrä! Etenkin kun ainoat onnistuneet tillinoksat kasvavat laatikoissa, joihin en niitä tietääkseni ole kylvänyt.

Pohjanmaalta tuotu ruohosipuli on sen sijaan antanut satoa enemmän kuin olemme hoksanneet käyttää.

Uutena kokeiluna ruusupapu ja riippaviidakkokurkku

Tänä vuonna kokeilin ensimmäistä kertaa kylvää ruukkuihin ruusupapua sekä riippaviidakkokurkkua.

Vaikka ruusupapuköynnöksissä ei varsinaisia papuja ei näy vielä yhtäkään, silti tulen kylvämään ruusupapua tulevaisuudessakin. On uskomatonta, minkälainen köynnöstävä vehreys parista pavusta syntyy! Pavut köynnöstävät pitkin niitä varten asettelemiani keppejä, ja nyt ne kiiparoivat jo pitkin seinustaakin. Ne ovat myös kukkineet jo hyvän tovin punaisena, vaaleanpunaisena ja valkoisena. Niin nättiä – ja ehkä kaupanpäällisiksi saadaan vielä papujakin.

Papujen kaveriksi istutin riippaviidakkokurkkua, jonka bongasin viime satokauden aikaan Satun siirtolapuutarhapuutarhasta ja merkitsin haaveeksi viljelypäiväkirjaani. Ne ovat kasvaneet kaiken muun varjossa, kirjaimellisesti, sillä huomasin vasta nyt kuvatessani, että jestas sentään, yksi taimistahan on näemmä elossa!

Riippaviidakkokurkku kiipeilee samoja reittejä pavun kanssa, ja nyt siihen on ilmaantunut keltaisia pieniä kukkia – ja yksi pienen pieni vesimelonin näköinen ja kirsikkatomaatin kokoinen kurkkukin näkyi yläilmoissa kehittyvän. En silti lähtisi tätä innosta piukeana toiste kokeilemaan, mutta koska siemeniä taisi jäädä, kokeillaan uudestaan ensi vuonna.

Vihreyttä ja mahdollista syötävää varten kylvin parvekkeelle myös hernettä, mutta niille ei riittänyt tarpeeksi valoisaa paikkaa. Josko ensi vuonna ja koko parin neliön parvekkeen voimin uudestaan sitäkin!

Pelargonit, orvokit ja ruukkuun istutettu keijunkukka-perenna

Toki kaiken syötävää mahdollisesti antavan keskellä on parvekkeellamme lisäksi kukkia.

Orvokit tuovat kesän tullessaan, ja niitä sujautin syötävien kasvien sekaan sinne ja tänne. Nyt ne alkavat näyttää niin poloisilta, että olisi aika vaihtaa jotain syksyisempää tilalle. Puutarhakaupasta niin ikään ostetut pelargonit ovat kukkineet upeasti läpi kesän, vaikka välillä kuihtuneiden kukkien nyppiminen on jäänyt.

Kolmas taimena hankittu kasvi on purppuralehtinen keijunkukka, johon tulee herkät pienet kukinnot. Tykkään ihan hurjasti sen tuomasta värivaihtelusta vehreyden keskelle. Keijunkukka on oikeastaan monivuotinen perenna, joten siirräkin sen syksyn tullen palstalle, jossa toivon sen nousevan maasta uudestaan ensi keväänä.

Esikasvatetuista kukkasista mustasilmäsusanna on antanut eniten kukkia

Loput kukkivat ovatkin sitten siemenestä esikasvattamiani. Kokeilin esikasvattaa syötävien lisäksi kukkia nyt ensi kertaa, enkä oikein tiedä, kannattiko vai ei. Aikamoinen säätö, ja kukinnot eivät ole olleet niin runsaan upeita, kun puutarhaunelmissani keväällä mietin.

Dora-koristeporkkana on kyllä kukkinut kivasti, ja sen hentoiset kukinnot ovat kauniita ja mukavan erilaisia parvekkeen muihin kukkiin verrattuna. Samaten ruiskaunokki teki pieniä sieviä kukkia, mutta kun sanon pieniä, tarkoitan todellakin pieniä. Muistan äitini ruiskaunokit lapsuudesta, ja joko ne ovat kasvaneet lapsen muistoissa isommiksi (sekin voi tosiaan olla syynä, moni lapsuudesta tuttu asia on ajan myötä kutistunut) tai sitten minun kylvämäni nuukailivat kasvussaan.

Siperianpallo-ohdake ei ole kukkinut vielä, mutta koska kukinta voi olla vasta syyskuullakin, sitä vielä odotellaan jännityksellä. Sen tummanvihreä ja isolehtinen kasvusto on kuitenkin jo itsessään kaunis.

Varmaa on se, että mustasilmäsusannaa laitan toistekin! Se on minulle sellainen lapsuudesta tuttu ja kivoja kesämuistoja mieleen tuova kukkanen. Mustasilmäsusanna on myös ainokaisia kesäkukkia, jotka maksavat taimina niin paljon, että esikasvatus tuntuu vaivanväärtiltä. Mustasilmäsusanna on myös siinä mielessä helppo esikasvatettava, että sitä ei tarvitse koulia, vaan se istutetaan isompaan ruukkuun heti valmiiksi.

Mustasilmäsusannat ovat kukkineet koko kesän oranssin ja keltaisen hehkuisissa kukissaan (paitsi palstalla mustasilmäsusanna kituuttaa paahteessa), ja vihreänä kiipeilevä kasvusto on runsaudessaan kaunis ja avonaiselle parvekkeelle katseensuojaa tuova.

Vielä kun sinne vehreyden sekaan olisi tänäkin vuonna voinut laittaa pöydän, jossa istuskella nautiskellen ajastaan. Mutta tällainen remonttikaaoserikoisvuosi tällä kertaa, ja siihen nähden vallan hyvä parvekekesä.