Tänä vuonna pikkuisen parvekkeemme tomaattiviljelmien kanssa on ollut niin paljon epäonnisia sattumuksia, että jokaista saamaamme punaista aarrepalleroa tulen kiittämään ääneen. Oli nimittäin lähellä, että olisin heittänyt jokaista maaliskuun alussa esikasvatukseen laittamaani tomaatintainta biojätteeseen.

Toukokuun puolivälissä taimi-ikkunalaudalla alkoi tapahtua kummia. Tomaatintaimien alimmaiset lehdet alkoivat kipristyä ja kellastua. Päivä päivältä kipristyminen ja kellastumien alkoi nousta taimissa ylöspäin. Lopulta sain joka päivä kerätä kuolleita lehtiä pois ison nyrkillisen verran. Honteloina ja lehdettöminä huojuivat taimet alkoivat näyttää siltä, että toivoa viime vuoden kaltaisesta kreisistä tomaattikesästä ei olisi. Aloin jo surren valmistautua siihen, että emme saisi yhtäkään omaa tomaattia tänä vuonna, ja kaikki esikasvatushoiva olisi ollut turhaa.

Huonovointisten tomaatintaimien kiusaajaksi paljastuivat harsosääsket

Ensin arvelin tomaattien säikähtäneen, kun jouduin siirtää ne lempeän länsi-ikkunan valosta tilanpuutteen vuoksi armottoman eteläikkunan paahteeseen. Sitten arvelin syyn tomaattien lakastumiseen olevan liian vähäinen kosteus. Sitten pohdin liiallisen kastelun mahdollisuutta. Kokeilin molempia; kastelin selvästi vähemmän ja selvästi enemmän. Taimet jatkoivat hidasta kuolemistaan.

Sitten epäilin liian vähäistä lannoitusta. Ja lopulta liian innokasta lannoitusta. Tällaisia syitä antoivat myös tiedonhakuni netistä. Ole siinä sitten, kun syy voi olla joko-tai. Kun sitten pohdin tätä mysteeriä Lähiömutsin IG stooreissa sain ­– sadan olet kastellut liian paljon / liian vähän tai olet lannoittanut liian vähän / liian paljon -viestin lisäksi – viestin, jossa pohdittiin harsosääskien mahdollisuutta.

Harsosääsket sekoittaa helposti banaanikärpäsiin

Ohitin alkuun harsosääskimahdollisuuden olan kohautuksella. Että tuskinpa. Olihan meillä alkanut pörräillä banaanikärpäsiä, mutta ajattelin, että no, nyt on vain taas se aika vuodesta. Mutta sitten aloin pikkukärpäsiä katsellessani hahmottaa, että nehän pyörivät oikeastaan vain tomaattien ympärillä. Ja että kun taimien ruukkuja kopsautti, mullasta ihan pölähti pieniä lentäviä öttiäsiä. Ei hitto.

Armotonta googailua myöhemmin olin aika varmasti hahmottanut, että meillä pörräävät pikkuötökät eivät olleet ärsyttäviä, mutta sinällään harmittomia banaanikärpäsiä, vaan harsosääskiä. Selkeinten ne erottaa siitä, että harsosääski on musta, banaanikärpänen ruskea. Harsosääskikään ei aiheuta mitään isoa tuhoa esimerkiksi huonekasveissa, mitä nyt ovat ärsyttäviä ja nopeasti lisääntyviä, mutta pienille taimille niiden loisiminen voi olla liikaa.

Aikuinen harsosääski munii kosteaan multaan. Munista kehittyvät toukat taas käyttävät ravinnokseen muun muassa kasvien juuria. Isompi kasvi ei siitä välttämättä ole moksiskaan, mutta kehittymättömät taimijuuret ovat paljon herkemmillä.

Yleisimmin harsosääsket salamatkustavat kotiin munina kaupasta ostetun mullan mukana, uusien kasvien mukana tai ihan vain ikkunasta sisään lentämällä. Kehnoa tuuria siis. Munan kehittyminen aikuiseksi kosteassa mullassa kestää noin pari viikkoa.

Ensiavun jälkeen tilaukseen petopunkkiarmeija

Kun itse havahduin tähän, oli tilanne jo paha. Harsosääskiä itsessään ei vielä ollut valtavia määriä, mutta valtaosa tomaatintaimista alkoi olla todella heikossa hapessa. Ensiapuna lopetin taimien päältä kastelun, jotta pintamulta kuivuisi ja vähentäisi harsosääskien halua munia sinne. Sitten päätin alkaa taisteluun kovat piipussa (mutta ilman myrkkyjä) ja kokosin oman armeijani harsosääskiä vastaan.

Tilasin Biotukselta 10 000 petopunkin palkka-armeijan. Petopunkit ovat nimensä mukaisesti pieniä petoja, jotka voivat syödä päivän aikana jopa kahdeksan harsosääskitoukkaa. Samalla ne popsivat myös koteloituneita ripsiäisen toukkia kasvualustasta. Ihmisille niistä ei ole mitään haittaa, ja ruuan loppuessa ne joko lähtevät lätkimään (esimerkiksi ulkotiloissa) tai kuolevat. Mitään halpoja taisteilijoita petopunkit eivät ole, mutta kun on hellinyt ja hoivannut taimia kuukausien ajan, niiden eteen on valmiina tekemään monenmoista temppua.

Tomaatintaimia istuttaessa varren voi kieputtaa mullan alle

Petopunkkeja odotellessa siirsin tomaatintaimet lopullisiin isompiin kasvuastioihin. Mullanvaihtokin ehkä auttoi vähän harsosääskiin, vaikka samalla uuden mullan mukana oli riski saada vain lisää muhivia harsosääskien munia. Tässä vaiheessa tomaatit olivat jo niin huonossa kunnossa, että pelkäsin armeijan saapumisen aikaan kaiken pelastettavan olevan jo tuhottu.

Tomaatit ovat kuitenkin ihmeellisen sitkeitä, ollakseen samalla niin vaativia. Irrotin taimista kaikki loputkin huonoksi menneet lehdet, mikä tarkoitti monissa sitä, että jäljelle jäi vain latvatupsua ja muutama muu hassu lehti. Sen jälkeen pujottelin taimien varret spiraalille istutusastiaan ja laitoin multaa päälle niin että vain taimien kärki jäi mullanpinnan yläpuolelle. Tomaatti kun on siitä etevä epeli, että se kasvattaa varteensa juuria, jos varren peittää mullalla. Nyt vain vartta oli monen monituisen kiemuran verran peitettäväksi.

Istutin samoihin ruukkuihin tomaattien kanssa myös esikasvattamani basilikat, ja kun homma oli valmiina, aloin olla varovaisen toiveikas. Taimiruukuissaan saattohoidossa olleilta näyttäneet tomaatit olivat kuin uuden elämän saaneen näköisiä. Ja tosiaan: vaikka muutama taimi näytti pari päivää täysin nuupahtaneelta, joka ikinen niistä toipui parissa päivässä ja alkoi rehennellä uusilla lehdillä. Ja sitten armeijani saapuikin.

10 000 petopunkin voimin taisteluun harsosääskiä vastaan

Petopunkkiarmeija toimitettiin minulle kotiin pahvikartiossa, multa-vermikuliittiseoksessa. Oli jännittävää avata paketti ja sen jälkeen tuijotella vilisevää armeijaansa silmästä silmään. Levitin seosta lusikallisen kaikkien taimien juurille, taistelutahtoa ja tomaattiemon ärhäkkyyttä hehkuen. Olin tilannut petopunkkeja varmuudeksi sen verran paljon, että sain laitettua tukikohdat myös jokaisen huonekasvin juurelle.

Lisäksi viritin vielä ansat lentokuntoon ehtineille harsosääskille. Kuulin, että parhaiten harsosääskille toimii keltainen ansapaperi, mutta harsosääskiongelmaa taisi olla ns. ilmassa muuallakin, sillä kaikista kylän kaupoista olivat keltaiset ansapaperit loppu. Niinpä alkuun viritin sinne ja tänne kärpäspaperia, mutta läpinäkyvään limaiseen teippiin ei kiinnittynyt pääasiassa kuin omia hiuksiani. Petopunkkien mukana saapui kuitenkin myös keltaista paperia, johon harsosääskiä alkoi nauliintua.

Olin huomaavinani eron jo ihan muutamassa päivässä. Mutta parissa viikossa oli selvää, että ilmassa ei sahannut menemään enää kuin muutama hassu harsosääski silloin tällöin. Siinä vaiheessa ilmatkin vihdoin alkoivat lämmetä, ja pystyin siirtämään tomaatit lopullisesti ulos.

Katkaistu tomaatinlatva kasvattaa vesilasissa juuret

Samoihin aikoihin myös hyllyn päällä vesilasissa oli tapahtunut ihme. Olin napannut kaikista pahiten kärsineistä tomaatintaimista talteen vain 5-10 senttiä pituisen latvan. Olin kuullut, että laittamalla ne lasiin, ne voisivat kasvattaa uusia juuria kuin pistokkaina lisättävät viherkasvit. Ja niin toden totta tapahtui! Niinpä iskin pikkuruiset tomaattipistokkaat multaan ja muutaman päivän lehtiä roikoteltuaan ne tokenivat ja lähtivät kasvamaan. Tovi sitten siirsin niistä viimeiset jatkamaan kasvuaan palstalle.

Muutamat taimet joudun pahimmassa vaiheessa heittämään roskiin, mutta jokainen, jota petopunkkiarmeija apunani koitin pelastaa, selvisivät.

Onni onnettomuudessa -kasvihuone

Epäonnea kuitenkin riitti vieläkin. Talven aikana parvekkeemme ulkoseinän rakenteisiin oli päässyt syntymään vesivahinko. Sen takia osa seinästä avattiin, jotta se pääsisi tuulettumaan. Sateensuojaksi parvekkeelle rakennettiin muovinen koppero. Olimme hetken ajan ihmeessä, että mitäs nyt, kunnes näimme onnen onnettomuudessa. Meillähän on nyt pieni tuulelta ja kylmyydeltä suojaava kasvihuone! Itse ei mahduta parvekkeelle aamukahveille, mutta tomaatit mahtuvat siellä paistattelemaan, se riittäköön.

Ja se, että nyt kun menen parvekkeelle, siellä kurkottaa joka suuntaan vihreitä oksia keltaisine kukkineen. Monin paikoin näkyy jo ryppäitä raakileita. En olisi kuunaan uskonut, että näin hyvin vielä kävisi!