Minä olen sen verran höpsällään leikkokukkiin, että jokaisen kukintakauden aikana kiljahtelen onnesta ja tuuletan, että tämä tässä on kuulkaa se lempikukkani, se kukkien kukka! Hössötys jokaisen kukan kohdalla hyväksyttäköön, sillä etenkin monien Suomessa pihalla kasvavien kukkien kasvukausi on niin lyhyt, että niiden jokaisen kohdalla sietääkin riemuita täysin rinnoin ja sydämin.

Silti sanon, että syreenillä on ihan erityinen paikka lempikukkieni joukossa. Sen tuoksu on niin vahva aikaportti lapsuuden kesiin, mummilan pellavaisten salusiinien yltä siivilöityvään aurinkoon ja aamukasteisessa heinikossa hyppeleviin paljaisiin varpaisiin. Sen tuoksu on niin vahva, että pelkän yhden oksan tuominen sisään tuo kesän koko kotiin – vähän kuin joulunaikaan hyasintti.

Meillä kasvaa kotipihassa monen monta jättimäistä syreenipuskaa, joista valkoisien kukinta on nyt uhkeimmillaan, kun violetit ovat vielä nupuillaan. Olen niistä napsinut välillä sisään muutaman oksan, mutta harmitellut, että kukat nuupahtavat alle vuorokaudessa. Sitten bongasin Pinjacolada-Pinjan IG-tilillä vinkin, jota oli testattava.

Vinkin mukaan syreenit ja myös erinäiset villit ketokukat kestävät maljakossa paremmin, kun niiden imupinnan upottaa toviksi kiehuvan kuumaan veteen.

Tämä vinkki kuulosti kreisiltä ja enemmänkin siltä, että siinä varmistetaan kukan nuupahdus ennätysajassa. Mutta Pinja oli itse saanut tällä kukka-alan ammattilaisen vinkillä syreenit kestämään kauemmin maljakossa, ja mitä googlailin, ei tämä mikään uusi jippo ole. Useampi internetin lähde tiesi kertoa, että puuvartiset oksat voi upottaa kiehuvaan veteen jopa minuutiksi, ja kukkivat sitten tovin vähemmäksi ajaksi.

Leikkasin pihamme syreeneistä sunnuntai-iltana muutaman oksan, joihin testasin tätä kikkaa. Tein niihin vinon imupinnan oksasaksilla. Sitten dippasin varsien päät noin viiden sentin matkalta kiehuvaan veteen ja laskin hitaasti kymmeneen. Varsien päät kuplivat, eli kai päästivät ilmaa, mutta sen tarkemmin en googlailunkaan jälkeen osaa sanoa, mitä kiehuva vesi tekee parantaakseen syreenin imupintaa. Onko joku teistä valistuneempi tämän suhteen? Dippauksen jälkeen laitoin syreenit viileään veteen, johon olin lisännyt ripauksen sokeria.

Nyt, reilu kolme vuorokautta myöhemmin, nupuillaan olevat violetit syreenit voivat edelleen mainiosti, kuten kuvasta näkyy. Valkoisissa oksissa lehdet olivat edelleen skarpit, mutta kukinnan loppupuolella olevat kukat olivat jo nuupahtaneet. Hain niiden tilalle kuviin siis uudet. Mutta vielä eilen koko kimppu valkoisine syreeneineen voi hyvin, mikä on noin kaksi vuorokautta pidempi kesto syreeneille kuin yleensä. Yleensä kun ne nuupahtavat lehtineen päivineen maljakossa jo alle vuorokaudessa.

Testasin samaa kikkaa myös palstan vierestä maanantaina poimimilleni lupiineille ja niittykukille. Lupiinihan on vieraslaji, jota pitäisi estää leviämästä, joten mielelläni poimin tämän kauniin rikkaruohon maljakkoon ennen sen siemenvaihetta.

Niittykukkien ja lupiinien kanssa en huomannut mitään isoa eroa siinä, kuinka kauan kimppu kestää. Aika lailla kolmisen päivää luonnonkauneudesta on yleensä ketokimpun kanssa saanut nauttia, kuten nytkin. Eilen lupiinit seisoivat maljakossa vielä ryhdikkäinä, kun tänään kuvatessa ne jo kumartelivat.

Kiehuvalla vedellä käsittely menee kuitenkin ehdottomasti jatkoon syreenien kanssa, ja eipä se iso homma ole noiden niittykukkienkaan kanssa. Niin parasta, että nyt on se ihana aika vuodesta, kun leikkokukkia ei tarvitse ostaa kaupoista. Luonto tarjoaa näteimmät ja villeimmät kimput.

Jaa: