Sillä sekunnilla, kun astumme konkkaronkkana ovesta sisälle, kapoinen eteiskäytävämme on räjähdystilassa.
Vaatteita huiskin haiskin lattioilla ja lipaston päällinen täynnä sinne, tänne ja tuonne menossa olevia tavaroita. Sukkiin tarttuu kiinni kengissä kulkeutunutta hiekkaa. Keittiön ovensuun tukkivat kauppakassit, jotka sylkevät sisuksensa lattioille, jos joku ohi kulkiessaan hipaisee. Hoitoreppu odottaa purkamistaan ja kantoliina on mytyssä vessan oven edessä, jonne jonkun pitää päästä nyt heti. Vessaan on paiskattu sisälle jatkokäsittelyä odottavat kuraiset ulkoiluvaatteet ja -kengät. Ja kuka on ehtinyt käydä kengillä olkkarin matolla asti!
Kun ollaan tovi porukalla säntäilty edestakaisin, pesty kädet, vaihdettu kuulumiset ja tehty toimintasuunnitelma illaksi, aletaan eteiskaaosta selvittää. Ruuat jääkaappiin ja päivällinen tulille. Vaippa vaihtoon ja saastaisuustasosta riippuen ehkä vaatteetkin. Rapaisten ulkovaatteiden putsaus ja kantoliinan viikkaus. Kuopuskin tahtoo olla tapahtumien keskellä ja kurvaa paikalle taaperokärryllään. Puhtaat takit kaappeihin, kengät paikoilleen ja asusteet lipaston laatikoihin. Esikoinen asettelee takkiaan henkarille hellyyttävällä tarkkuudella. Hoitorepusta likapyykit ja -tiskit ulos ja puhtaat tilalle. Pyykkikone päälle ja lipaston päällä keikkuvan postikasan tsekkaus.
Alkaa sataa. Pitäisikö päivällisen jälkeen lähteä taas uudestaan ulos?
Mun mielestä pakko ei oo lähteä joka päivä enää uudelleen ulos! Ei varsinkaan jos on kamala ilma. Välillä ihan hyvin voi laittaa muksuille piirretyn pyörimään ja itse levähtää hetken vaikka sohvalla.
Välillä toki itsekkin kaipaa sitä uudelleen ulos lähtöä, ettei sekoa lasten hyperaktiivisuuteen ☺
Mutta oliko tässä viimeinen lause sitä että ”voi hitsit kun pitäis mennä” vai enemmän että ”ihanaa kun pääsee läträämään, lähdetäänkö iltapäivälläkin”?
Pienen kodin etu on kyllä ehdottomasti se että sotkut pitää siivota melko ripeästi tai koko tupa on jumissa. Kun on, kuten meillä, vähän enemmän tilaa niin se sotku jää helposti lojumaan (joo, olen vähän laiska perusluonteeltani). Ja sotku tuntuu aiheuttavan vaan lisää sotkua kun samaan kasaan tulee heitettyä sitten muutakin.
Myönnettäköön, että mitä enemmän tulee vaatteita ja kuraa näin syksyn tullen, sitä vähemmän tekee mieli enää lähteä ulos iltasella. Kesällä oltiin ulkona kaikki mahdollinen aika, joten lapsilla on vähän totuttelemista, että mä en ole ihan yhtä innoissani enää iltamyörimisistä pihalla 😀
No se riippuu vähän päivästä, ilmasta, kellonajasta ja fiiliksestä se 😀 Kuva on napattu pitkän päivän jälkeen ja ulkona alkaa ilta hämärtää. Ei lähdetty enää ulos.
On muuten totta, että pienessä kodissa siivoaminen sujuu melkein kuin itsestään, painottaen sanaa melkein, sillä ilman järjestystä ei pian saa esimerkiksi sitä vessan ovea auki 😀
Hah, kuulostaa tutulta 😀
Sekamelska on vakio!
juuri näin voi ihanuus! kun on 2-vuotias ja 2 kk vanha mukana, alkaa entinen syksy-fani inhota tätä vuodenaikaa! ja kohta talvi ja vielä enemmän kerrosta, kiukkua, sotkua ja hikeä 😀 niitä hetkiä ku 10 vuoden päästä muistelles ei tuu ikävä:P