Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Sillä sekunnilla, kun astumme konkkaronkkana ovesta sisälle, kapoinen eteiskäytävämme on räjähdystilassa.

Vaatteita huiskin haiskin lattioilla ja lipaston päällinen täynnä sinne, tänne ja tuonne menossa olevia tavaroita. Sukkiin tarttuu kiinni kengissä kulkeutunutta hiekkaa. Keittiön ovensuun tukkivat kauppakassit, jotka sylkevät sisuksensa lattioille, jos joku ohi kulkiessaan hipaisee. Hoitoreppu odottaa purkamistaan ja kantoliina on mytyssä vessan oven edessä, jonne jonkun pitää päästä nyt heti. Vessaan on paiskattu sisälle jatkokäsittelyä odottavat kuraiset ulkoiluvaatteet ja -kengät. Ja kuka on ehtinyt käydä kengillä olkkarin matolla asti!

Kun ollaan tovi porukalla säntäilty edestakaisin, pesty kädet, vaihdettu kuulumiset ja tehty toimintasuunnitelma illaksi, aletaan eteiskaaosta selvittää. Ruuat jääkaappiin ja päivällinen tulille. Vaippa vaihtoon ja saastaisuustasosta riippuen ehkä vaatteetkin. Rapaisten ulkovaatteiden putsaus ja kantoliinan viikkaus. Kuopuskin tahtoo olla tapahtumien keskellä ja kurvaa paikalle taaperokärryllään. Puhtaat takit kaappeihin, kengät paikoilleen ja asusteet lipaston laatikoihin. Esikoinen asettelee takkiaan henkarille hellyyttävällä tarkkuudella. Hoitorepusta likapyykit ja -tiskit ulos ja puhtaat tilalle. Pyykkikone päälle ja lipaston päällä keikkuvan postikasan tsekkaus.

Alkaa sataa. Pitäisikö päivällisen jälkeen lähteä taas uudestaan ulos?

Jaa: