©Lahiomutsi Arkikuva 20 Leffailta-8968

©Lahiomutsi Arkikuva 20 Leffailta-8968Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Meille on vähän huomaamatta muodostunut tapa, että lauantaisin saunavuoron jälkeen pidämme leffaillan. Alkuun tapa taisi lähteä siitä, että olin saunavuoropäivänä pimeän talviviikon jäljiltä jo niin väsynyt, että löylyjen ramaisemana en olisi jaksanut mitään muuta kuin laittaa pitkäkseni sohvalle. Aika monet leffat tulikin nuokuttua lasten vieressä sohvalla puolipukeissa ja hiukset märkinä.

Nykyään energiaa (ja valoa) on ihan eri tavalla, ja leffailta on kiva mun ja lasten tai parhaimmillaan koko perheen yhteinen juttu. Lapsetkin osaavat jo odottaa sitä. Ehkä aika paljon senkin takia, että silloin syödään herkkuja. Emme ole mitenkään ehdottomia herkkupäivien suhteen – itsellänikään ei ole ollut mitään kiveen hakattuja herkkupäiviä lapsuudessa – mutta jälkiruokahimo on meinannut koko perheellä lähteä välillä vähän lapasesta. Siksi on ollut helpompaa ihan kaikille skipata päivällisen jälkeiset jälkkärit arkena, kun on mietitty, että sitten lauantaina voidaan yhdessä ostaa jotain herkkuja.

Niinpä monesti saunavuoropäivänä käymme yhdessä kaupassa ihan vain kaikessa rauhassa ostamassa sauna- ja leffailtaherkut. Ensin valitaan kaikille saunajuomat, sitten sipsit sekä dipit ja karkkihyllyltä vielä yksi namipussi, joka jaetaan koko perheen kesken. Siinä saattaa mennä hyvät tovit, että löytyy se kaikille mieleinen. Nyt kesällä on ollut ihana välillä korvata teolliset herkut toripöytien antimilla; tuoreilla marjojilla, herneillä ja kirsikoilla. Sipseistä en tosin luovu, koska sipsit 4eva.

Saunan jälkeen herkut kannetaan olkkarin pöydälle. Jos vielä kolme vuotta sitten arkikuvasarjaa tehdessäni kävimme viimeisinä dinosauruksina lainaamassa rainamme videovuokraamosta, nykyään meillä ei edes ole mitään laitetta, jolla dvd:itä katsella. Katselemme leffamme ja sarjamme suoratoistopalveluista.

Välillä tuntuu ihan hölmöltä, että maksamme Netflixistä sekä HBO Nordicista, vaikka ehdimme ja haluamme katsoa molempia yhteensä keskimäärin 2-4 kertaa kuukaudessa. Kesällä vielä harvemmin. Koitan perustella asiaa sillä, että kun sitten tahdomme katsoa jotain, tahdomme käyttää sen aikamme jonkun hyvän ohjelman tai leffan äärellä, emme vain katsoaksemme jotain. Ja että jos vielä vuokraisimme elokuvat, aika samoihin hintoihin sitä mentäisiin silti.

En tahdo luopua Netflixistä, sillä siellä ovat parhaat koko perheen elokuvat. Enkä HBO Nordicista, sillä siellä ovat parhaat sarjat seurattavaksi miehen kanssa. Olkoonkin, että olemme katsoneet esimerkiksi törkeän hyvän The Handmaid’s tale -sarjan ensimmäistä tuotantokautta nyt yli puolen vuoden ajan, eli keskimäärin yhden jakson kuukaudessa. Siinä ajassa sarja on ehtinyt jo tulla Areenaankin. Aika kalliiksi siis tulee, mutta ne harvinaiset hetket yhdessä sohvan uumenissa ovat ainakin tähän mennessä tuntuneet sen arvoisilta.

Lasten kanssa leffojen katsominen on nykyään jo tosi kivaa, kun leffavalinnat eivät ole kompromisseja kenellekään. Voidaan katsoa elokuvaa, jonka juoni ei saa aikuista haukottelemaan viiden minuutin jälkeen. Huolella tehdyt lastenelokuvat ovat nautinto aikuisellekin. Yksi viime aikojen yllättäjäelokuva oli Paddington. Odotin tylsää ja lässyä söpöilyelokuvaa, mutta siinähän oli oivaltavia ja hauskoja juonenkäänteitä. Se hammasharjakohtaus naurattaa koko perhettä edelleen.

Mitä koko perheen leffasuosituksia teillä on? Välillä kaipaan videovuokraamoita siksi, että niistä tuntui jotenkin helpommalta valita elokuva, kun rainoja sai konkreettisesti hipelöidä ja takakansitekstit ja mahdolliset suositusnostot auttoivat päätöksessä.

Jaa: