Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Sinä maanantaina neljän päivän viikonloppu tuntui levänneenä olona; raukeutena ja rauhana mielessä. Kun lapset aloittivat majan rakentamisen keskellä olohuonetta, en joutunut purra hampaitani yhteen vähääkään. Sen sijaan ehdotin, josko syötäisiin päivällisen jälkeen mehujätskit majassa.

Majat ovat äitiyteni kipupiste, yksi niistä monista. Haaveissani olisin rento boheemimutsi, joka rakentelisi yhdessä lastensa kanssa huimia moniosaisia majoja. Olisi tunnelmavalot, eri huoneita ja hälläväliä asenne, jos nyt vähän mehua kaatuu majan lattiana olevalle matolle ja majan pohjoissiipi ulottuisi hiekkaa vellovaan eteiseen saakka.

Todellisuudessa joudun hengittää aina muutaman kerran syvään, kun majaa aletaan rakentaa. Eli harva se päivä. Ärsyttää, kun kaikki talouden tuolit ovat rakennelman seininä,  kaikki talouden tyynyt läjänä jossain majan uumenissa ja kulku kodissa mahdotonta, kun kaiken keskelle on rytöläjä, anteeksi, tarkoitan siis maja.

Ja se, että majaan pitää roudata kaikki lastenhuoneen tavarat kyniä ja lukuvalaisimia myöten. Miksi, mikä pointti ja järki? (Harvassa kivassa asiassa on paljon järkeä, tiedetään, mutta arki-iltana kello 18.55 se saattaa päästä unohtumaan.)

Joo, en minä tästä takakireydestäni ylpeä ole, mutta kun on persoonaltaan järjestelmällinen ja harkitseva, tätä se on. Olen vanhemmuudessa joka toinen hetki epämukavuusalueellani. Sen kanssa on oppinut elämään ihan hyvin, mutta persoonallisuuttaan ei voi muuttaa. Sen voi vain hyväksyä ja imeä energiaa kaikesta muusta ihanasta siinä voimia vievän ympärillä.

Siksi olen koittanut pehmittää suhtautumistani majoihin ja mahdollistaa melkein yhtä hienot majat kuin boheemimutsin lapsilla olisi. Olen hamstrannut kirpputoreilta kauniita vilttejä yli tarpeen, ihan vain sen takia, että olisi paljon majanrakennusmateriaalia. Takakireä mutsi kun kieltää sänkyjen täkkien ja tyynyjen käytön majarakennelmissa.

Olenpa ostanut myös ne pattereilla toimivat tunnelmavalot, jotta ei tarvitsisi roudata majaan lukuvaloja ja tehdä akuuttia hammastenkiristelyä aiheuttavia johtoviritelmiä. Olen neuvonut parhaat majanrakennusniksini ja kannan majaan Aku Ankkoja, sillä muistan kyllä, miten kivaa majoissa oli lukea.

Ja kun alla on tarpeeksi lepoa, olen haavekuvieni äitihahmo. Sellainen, joka änkeää itsensä myös majaan mehujätskit tuomisinaan ja saa jutuillaan lapset kujertamaan naurua. Eikä se äitihahmo kuin kerran naamaansa irvistäen houkaise, kun tahmaista ja mustaa mehujätskiä tietenkin valuu myös hänen tarkoin varjelemalleen pellavaiselle joogabolsterille.

Jaa: