Kotimme remontti alkaa olla loppusuoralla. Erinäisiä asioita yhä puuttuu, kuten lasten sängyt, mutta sen verran hyvällä tolalla ollaan, että jopa lattialistat on nakutettu paikoilleen.
Yksi remontin lopputulemista on omat huoneet lapsille, jotka ovat tähän asti jakaneet yhteisen lastenhuoneen (ja sitä ennen asuttaneet kanssamme kaksiota, jossa kenelläkään ei ollut omaa huonetta). Se tarkoitti sitä, että minun oli aika luovuttaa työhuoneeni toisen lapsen käyttöön, samalla kun kaikki huoneet ja lähes kaikki huonekalutkin vaihtoivat paikkaa.
Olemme pyöritelleet useampiakin ratkaisuja työhuoneasiaan – myös erinäisiä kodin ulkopuolella sijaitsevia ratkaisuja. Työurani monenmoiset työskentelytilakokemukset ovat opettaneet, että jos vain mahdollista, paiskon hommia mieluiten kotoa käsin.
Vajaan 80 neliön kerrostalokotimme on rakennettu 1950-luvulla, ja ajalleen tyypillisesti sen pohja on täynnä erinäisiä kulmia, kolosia ja muita jännyyksiä. Esimerkiksi niitä listoja laittaessa tätä ominaisuutta on tullut manattua, sillä sahaa saa käyttää aika monta kertaa useammin kuin kuutiota listoittaessa. Mutta samalla vänkyrästä pohjasta saa jämptiä kuutiota helpommin muunneltua erinäisiä tiloja elämäntilanteiden muuttuessa.
Tässä postauksessa kerron kolmesta erilaisesta vaihtoehdosta, joita me pohdimme miettiessämme minulle kotityöpistettä.
Vaatehuoneesta työhuone
Meillä on kodissamme näppärän kokoinen vaatehuone. Uuden huonejärjestyksen loppusilausten myötä vaatesäilytys tulee kiepsahtamaan ympäri, ja vaatehuone saadaan tarvittaessa tyhjäksi.
Siinä se olisi: ikioma huone! Pienempi kuin entinen, toki, mutta aivan tarpeeksi tilava toimistokseni, jonka pääasialliset työvälineet saa mahdutettua mukaansa vaikka reppuun. Hekumoin ajatuksesta, että tällä ratkaisulla saisin kuin saisin ihan oikean huoneen, jossa olisi ääntä ja ympärillä olevaa vilinää blokkaavat seinät sekä se ihanin: ovi, jonka vetää perässään kiinni.
Edesmennyt paappani perusti aikoinaan vaatehuoneeseen pimiön. Hän oli maitotilallinen, mutta innokas ja osaava harrastelijavalokuvaaja, jolle harrastus toi myös osan elannosta. Vaikka viimeiset vuosikymmenet filmirullat pystyi viedä kehitettäväksi ja paappa ehti hankkia digikamerankin, hän kehitti kuvia myös itse, omassa kotipimiössä.
Pimiötyöskentelyyn ikkunaton vaatehuone on tietenkin täydellinen. Mutta itselleni ajatus ikkunattomasta työhuoneesta on ahdistava. Talvisin en näkisi päivien lyhyitä valonhetkiä edes ikkunasta. Valo on osa tilojen estetiikkaa ja kauneutta, mikä on itselleni (ja etenkin luovuudelleni) vähän hassunkin tärkeää.
Lisäksi meillä on villi haave vaatehuoneen tulevasta käyttötarkoituksesta. Unelmissamme siirrymme remonttihommissa seuraavaksi kylpyhuoneen ja vessan pariin, ja siinä samassa haaveilemme lähellä sijaitsevan vaatehuoneen muuntautuvan minikokoiseksi kodinhoitohuoneeksi. Kreisiä, ehkä mahdotontakin, mutta katsotaan!
Työpiste makuuhuoneen kiinteään komeroon
Ostaessamme nykyisen kotimme kuutisen vuotta sitten, se oli onneksemme lähes alkuperäisessä kunnossa. Niinpä esimerkiksi tukevaa, upeaa ja asuntoon nätisti istuvaa 1950-luvun kiinteää komeroa ei ollut purettu.
Me uudistimme kaapiston sisukset (yhteistyössä Elfan kanssa) toimivammiksi, ja kuluneet vuodet se on toiminut lasten vaatekaappina sekä liinavaatekaappina. Kun lastenhuoneiden rymsteerauksen kanssa päästään eteenpäin, heidän vaatteensa siirtyvät heidän omiin huoneisiinsa, joten komerot jäävät tyhjiksi.
Komero on kotimme rakennusajan mukaisesti syvä, joten tuplaovelliseen osaan komeroa voisi hyvinkin mahduttaa työpisteen. Pistorasiakin sijaitsee näppärästi komeron vieressä. Työpäivä alkaisi avaamalla ovet selälleen, ja kun päivä olisi ohi, ovet suljettaisiin ja työt jäisivät piiloon kaappiin.
Tämä ratkaisu voisi olla mahdollinen, jos tekisin töitä kotoa käsin silloin tällöin. Mutta koska työpaikka on kotonani, en tahdo sen sijaitsevan samassa tilassa kuin makuuhuoneemme. Sitäkin lajia on tullut testattua, ja jos ei pakko ole, en enää koskaan tahdo makuuhuoneeseen mitään muuta kuin lepoon ja nautiskeluun liittyviä asioita. En edes silloin, vaikka sähkölaitteet ja sinivalot saisi suljettua ovien taakse.
Sen sijaan vaikkapa harrastuspöydän voisin hyvinkin upottaa makuuhuoneen komeroon. Esimerkiksi ompelupiste, jossa pääsisi hommiin ihan vain avaamalla komeron ovet, olisi ihana! Nyt kuitenkin, jos ja toivottavasti kun vaatehuonetta tyhjätään muihin toimiin, minun ja puolison vaatesäilytys siirretään makuuhuoneemme komeroon.
Työtila olohuoneen erkkeriin
Meidän olohuone-ruokailutila on malliltaan mielenkiintoinen. Siinä on yhdessä ikään kuin kolme pientä huonetta, jotka muodostavat yhdessä L-kirjaimen muotoisen ison huoneen. Yksi ”huoneista” on puolittain erkkeriä, josta kuljetaan parvekkeelle.
Remontissa vaihdoimme näiden yhden huoneen sisällä olevien ”huoneiden” paikkaa. Olohuone muutti erkkeristä ruokailutilaan ja ruokailutila taas keskelle huonetta, joka on tähän mennessä ollut tyhjää tilaa (eli toisin sanoen se kohta, johon lapset etenkin pienempinä raahasivat ja rakensivat kaikki leikit, lelut ja majat).
Erkkeriosa jäi näin ollen tyhjäksi. Se on loogisin erottaa omaksi huoneekseen, mahdollisesti jopa väliseinän avulla, sillä kaikkiin huoneisiin jäisi näinkin yhä ikkunat.
Mietimmekin aluksi tämän osan laittamista aikuisten makuuhuoneeksi, sillä tuntui turhalta hussata kotimme isoin makuuhuone vain lepäämiseen. Mutta erkkeriosa on myös kotimme valoisiin ja näin myös lämpimin tila. Sen isohkot ikkunat avautuvat etelään ja länteen, ja keväästä syksyyn siihen paistaa aurinko aamupäivästä iltaan. Kuuma ja valoisa koppero nukkumiseen? Ei kiitos.
Niinpä siihen tulee työpisteeni. Hah. Kyllä, tämä paikka, jossa nytkin nökötän, ei todellakaan ole optimaalisin paikka tehdä töitä. Mutta erkkeriosaan työpisteeni tulee rakentumaan.
Miten sitten teen töitä, kun aurinko paistaa näyttöön, mutta tuntuu pöljältä sulkea verhoja, sillä valoa kaipaa ikkunalaudalla olevien kasvien lisäksi myös minä? Miten työpisteen saa eristettyä omaksi tilakseen, niin että valo silti pääsisi kulkemaan läpi asunnon (asia, jota täällä rakastan)? Miten pidän huolta, että en saa lämpöhalvausta erkkerissä nököttäessäni? Miten piilottaa piilottamatta työpiste kodin näkyvimmällä paikalla?
En ihan vielä tiedä, ja tuskin kaikkiin ongelmakohtiin ratkaisua löytyykään. Mutta jo nyt olen huomannut, että oli onni, että ei ollut aikaa lähteä remontoimaan ja vaikka jotain seiniä rakentelemaan heti. Kannattaa asua kotia ennen kuin remontoi, sanotaan, ja huomaan, että kannattaa myös tehdä töitä työpisteellään, ennen kuin työsoppeaan alkaa remontoida. Siinä työpäivien kuluessa kun tulee huomanneeksi, mikä jo olemassa olevista ratkaisuista ja mielessä pyörineistä ajatuksista oikeasti käytännössä on toimivaa.
Mielenkiintoista pohdintaa! Näitä on kiva lukea.
Meillä muuton myötä saatiin aikuisille oma (jaettu) työ/harrastushuone. Se oli aivan mahtava parannus tiön aiempaan verrattuna, jolloin toisen aikuisen työpiste oli olkkarin sohvalla/keittiön pöydällä ja toisen lapsen huoneessa (eikä edes puhuta tilanteesta, jossa lapsikin oli etäkoulussa, huh). Harrastuskamat (=paljon musiikkiroinaa) oli makkarissa ja mun ompeluvälineet keittiön komerossa, josta ne sai käyttöön kunhan vaan ensin siivosi keittiön, huoh. Koska etätöitä on jatkunut sen pari vuotta (ja tulevaisuudessakin ainakin osittain), oli tärkeää, että uuteen kotiin saadaan työpiste (jonka oven saa kiinni) ja jossa myös musiikkkamat mahtuvat. Onneksi ennen muuttoa pieneltä vaikuttanut työhuone on tilaihme, sinne mahtui 180cm leveä pöytä mulle (töitä varten) ja miehelle (harrastusta varten). Vaikka ns. sisustaminen (nätiksi) on vielä kesken (ja mm. kirpparikamat pyörivät työhuoneen lattialla), rakastan sitä tilaa! Etenkin, kun mun oma pöytä on niin iso, että siihen mahtuu myös ompelupiste, eli ompeluhommiin pääsee suit sait sukkelaan. Koska etätyötä tekeviä aikuisia on meillä osan aikaa kaksi, tehtiin vielä toinen nätti pikkutyöpiste makkariin (en ensin halunnut makkariin enää ikinä työpöytää, mutta siro konsolipöytä on sisustuksellisesti nätti ja sille ei kerrytetä työpapereita, joiden paikka on työhuoneessa.
Toivottavasti työpisteesi haasteet tulevat ratkaistuiksi, se mitä täällä on vilahtanut teidän kodin rymsteerauksesta näyttää hienosti miten monipuolisesti vanhaa asuntoa pystyy hyödyntämään, juurikin siksi kun se ei ole kuutio.
Kiva postaus! Me tehtiin tuollainen vaatehuoneesta pyykkihuoneeksi – ratkaisu, ja suosittelen lämpimästi. 150*170 cm kokoiseen tilaan mahtuu pesutorni, allas ja hana, laatikosta vedettävä silityslauta, yläkaappeja liinavaatteille, korkea pyykkiteline, tanko henkarilla kuivattaville, ja pari pyykkikoria. Ja ihminen (hoikka/normaalipainoinen, ei viimeisillään raskaana) sinne jonnekin väliin touhuamaan.
Mitens tämän hetken trendituote, rimaseinä? Sillä saisi tilaa jaettua mutta valo pääsisi edelleen läpi. Äänieristeeksi ei siitä tietysti ole…
Toimisiko tuossa Visor-kaihdin, sitä saa säädettyä ylös ja alas, eli saisi auringonvalon blokattua mutta valoa tulisi kuitenkin sisään.