Postaus sisältää saatuja tuotteita

Jos joskus voi käyttää slogania ”katso huikeat ennen ja jälkeen -kuvat”, nyt on se tilanne. Kotimme vaatehuone sai remontissa täydellisen muodonmuutoksen, ja täysin uusiksi laitettiin niin ulkonäkö kuin toimivuus. Lähiön extreme makeoverin takana on Elfa, jonka kanssa jatkettiin oravannahkayhteistyötä eteisen puolelta vaatehuoneeseen.

Uuden kotimme vaatehuone oli ennen remonttia alkuperäiskunnossa. Seinissä oli sinapinruskea maali, joka oli jo monista paikoista rapissut alas. Lattiana oli alkuperäinen punaruskea muovimatto. Valona oli yksi ainoa himmeää keltaista valoa hehkuva lamppu, joka oli omiaan pienentämään tilan tuntua ja luomaan kellarikomerotunnelmaa.

Hyllyt olivat puisia ja palvelleet hyvin seitsemänä vuosikymmenenä, mutta vuosien saatossa osa hyllyistä oli rikkoutunut ja saanut epämääräisiä maalitahroja ylleen. Hyllyt myös haisivat ummehtuneen pahalle, eikä tunkkaisessa vaatehuoneessa olisi tehnyt mieli säilyttää ainakaan käyttövaatteita. Käytännöllisyydessä ja tilan hyötykäyttöasteessa oli, noh, puutteita.

Homma aloitettiin siis purkamalla kaikki katosta lattiaan. Sen jälkeen seinien epätasaisuuksia paikkailtiin ja väriksi sudittiin puhtaan valkeaa. Mietittiin jotain pehmeämpääkin väriä, mutta päädyttiin pitämään raikas ja avartava valkoinen kaiken taustana. Väriä tulee sitten säilytettävistä itsessään. Lattiaksi laitettiin marokkolaisia laattoja – niitä samaisia, joita on eteisessäkin ja jotka jatkuvat siis saumattomasti myös vaatehuoneen puolelle.

Koska vaatehuone on ikkunaton, me etsimme pitkään tarpeeksi tehokasta, valoväriltään kunnolla siniseen taittavaa ja vähän tilaa vievää valaisinta. Lopulta sellainen löytyi Dreamlediltä, jonka Kanto-spottivalaisin riittää yksinään valaisemaan koko vaatehuoneen niin että unenpöpperössäkin näkee, mitä on tekemässä. Valaisimen kelvin-luku (eli se luku, joka kertoo valon sävystä) on 4000, joten kellarinkomeron keltaisuudesta ei ole enää jälkeäkään.

Pohjatöiden jälkeen Elfan suunnittelija Anniina kävi mittanauhoineen kylässä. Kuten eteisenkin kanssa, vaatehuoneessakin haastetta tuovat seinien yläosan kantavat palkit. Kun seinät eivät ole suorat, yksi riippukisko ei ollut mahdollinen koko seinän pituudelta, vaan niistä oli pakko sommitella kaksi erillistä yksikköä. Toinen puoli vaatehuoneesta on myös tilankäytön kannalta haastava, sillä se on vain 19 senttiä syvä.

Mitattuaan nurkat ja kuultuaan toiveemme, Anniina laittoi mietintämyssyn päähän ja palasi sen jälkeen tietokoneella piirtämänsä suunnitelman kanssa. Sitä pyöritettiin vielä muutama kerta hieman uusiksi, kun tahdoin pieniä muutoksia hioaksemme kokonaisuudesta just hyvän meille. Vaihdoimme esimerkiksi muutaman kenkähyllyn tilalle mieluummin korit pyykeille. Onni on se, että Elfan elementtien paikkoja voi vaihtaa mielenmäärin vielä niiden asennuksen jälkeen, joten meidänkin vaatehuoneen elementit tulevat varmasti muuntautumaan aina tarpeen ja elämäntilanteen mukaan.

Valmis vaatehuone – mitä nyt tietenkin ne listat edelleen puuttuvat – on enemmän kuin vaatehuone. Se on lisäksi pukeutumishuone ja lapsiperhemallinen walk in closet, johon ei vain silmät kiinni heitetä tavaraa sisään ja pusketa sitten ovea kiinni. Koska vaatehuone yhdistää lastenhuoneen ja eteisaulan (ja sitä kautta meidän vanhempien makuuhuoneen, johon on kulku eteisaulasta), vaatehuoneesta on huomaamatta tullut kulkuväylä, jonka ovia ei ole tahdottu edes laittaa paikoilleen. Yksi teistä lukijoista vinkkasi Remppamuijan tilitys -postauksessa haitariovista – kiitos siitä – ja sellaiset ovat nyt mahdollisesti harkinnassa. Saisi sitten vaikka joskus juhlien aikaan ovet kiinni niin halutessaan.

Vaatehuoneessa on minun ja miehen vaatteet, jotka säilytetään pääasiallisesti henkareissa rekillä roikkumassa sekä mesh-koreista rakennetussa hyllykössä. Vyöt on jemmattuna nätisti puiseen ja kannelliseen asustetarjottimeen, jonka lokerot saavat kaltaiseni järjestelyä rakastavan naisen kehräämään tyytyväisenä. Aivan alimmaisena on vielä ulosvedettäviä kenkähyllyjä paikkaamaan eteisen vähäistä kenkäsäilytystä. Nyt hyllyistä osa on tyhjänä – mahtavaa! – mutta eiköhän lasten kasvettua niillekin tule käyttöä.

Vaatepuolen ja varaeteisen titteleiden lisäksi vaatehuone hoitaa myös kodinhoitohuoneen virkaa. Kotimme keittiössä oli alkuperäinen jättimäinen siivouskomero, joka purettiin jo ennen kuin koko muukin keittiö päätettiin viime tingassa laittaa uusiksi. En vain voi käsittää, miksi vanhoihin taloihin on rakennettu niin jättimäisiä siivouskomeroita, sillä tuskin 50-luvulla nyt ainakaan enempää siivousaineita ja -tarvikkeita oli kuin nykyään. Siksi jo remontin alkuvaiheessa oli selvää, että myös siivouspuolen pitää mahtua vaatehuoneeseen.

Vaatehuoneessa onkin nyt imurille hylly, jonka taakse mahtuu vielä hyvin koukkuja ja telineitä esimerkiksi mattopiiskalle, räteille ja lattiamopin liinoille. Imurin yläpuolella on pieni hylly pesuaineille ja toinen silitysraudalla sekä loodalle, jossa säilytämme rätit, pölyhuiskat sun muut. Imurin alapuolelle lisäsimme vielä hyllyn, joka suunnitelmassa oli eri paikassa, mutta joka toimii nyt hyvin jemmana erinäisille pesuvempeleille, kuten parille kuurasharjalle. Kodinhoitohuoneosioon menee myös kaksi koria, jotka toimivat pyykkikoreinamme. Kuluneet vuodet olemme nukkuneet pyykkikorin vieressä, joten likaisten kalsareiden eristäminen pois makkarista on melkoista luksusta!

Pienellä syvyysmitallaan pohdintaa aiheuttaneelle puolelle vaatehuoneesta Anniina suunnitteli järjestelmän, joka perustuu pitkälti koreihin, jotka ovat syvyydeltään 15 senttisiä. Voin kertoa niiden olevan pystyviikkausta rakastavan unelmakoreja. Kapeisiin koreihin on näppärä viikata villasukat, sukkahousut ja muut pienet asusteet. Tuolle seinustalle olisi hyvin voinut laittaa kenkiä lattiasta kattoon, mutta meillä seinä jatkaa tutusti lapsiperhetyylillä. Siellä löytyy niin uimarenkaat, lasten kuulosuojaimet kuin kiikaritkin. Vielä kun koreihin saisi valittua halutessaan esimerkiksi koivupuiset kannet, saisi seinästä vielä siistimmän ja viimeistellymmän näköisen.

Kapoisten korien yläpuolella on vielä hyllyjä, joista osa on tyhjänä. Hyllyillä on myös purnukoita, jotka nekin ovat tyhjiä. Kaksiossa asumisen jälkeen tämä kaikki tila on ihan käsittämätöntä! Seinustan kiskoissa on kiinni koukkuja ja naulakoita, joissa roikkuvat kaulakoruni, kamerani ja aamutakkini. Naulakoissa on tilaa myös puolipidoille vaatteille, joille ei oikein vanhassa kodissa ollut mitään loogista paikkaa.

Me tosiaan olimme onnekkaita ja saimme Elfan tuotteet oravannahkakaupoilla – meille toimiva vaatehuone ja Elfalle näkyvyyttä blogissani – ja oravannahkojen hinta oli kokonaisuudessaan 2002 euroa.

Mä olen tätä ennen asunut kaksi kertaa vaatehuoneellisessa kodissa, ja ne huoneet olivat pimeitä kopperoita, jotka oli hankala pitää siistinä. Just sellaisia, joissa ei tehnyt mieli säilyttää vaatteitaan, kun joka kertaa komeroon kurkatessa ärsytti. Siksi vähän nieleskelin tätä uuden kodin vaatehuonetta asunnon ostopäätöstä tehdessä. Joskus kai on tullut luvattuakin, että en ikinä muuta kotiin, jossa on vaatehuone. Mutta niin vain tästä nykyisestä pimeästä komerosta kuoriutui freesi monitoimigarderobi.

Mä olen oikeasti saanut itseni kiinni siitä, että vähän niin kuin hengailen siellä. Just ostin sinne naapurinmuijalta jakkarankin, että voin välillä oikein istua tuumailemaan ja ihailemaan kaikkea siinä ympärillä (ja laittamaan sukat aamuhorroksessa jalkaan). Asia, jota en olisi uskonut sanovani ikinä kuunaan: mä viihdyn meidän vaatehuoneessa.

Jaa: