Maalit ja maalaustarvikeet saatu Domus Classicalta

Kevät toi, kevät toi maalarin! Tällä viikolla pitäisi lähes koko maassa lämpötilojen alkaa kolkutella termistä kevättä. Se tarkoittaa monille mökkeröisten omistajille samaa kuin meille: pian pääsee taas nikkaroimaan, remontoimaan ja rymsteeraamaan! Meillä 12 neliön kesämajalla tekeminen pysyy niin pienenä, että kaikki tuollainen tekeminen heiluu onneksi voittopuolisesti ilon puolella. Ja suurin rutistus pikkumökin remontin kanssa on jo tehty!

Kevään myötä etenkin maalauspuuhat ulkona ovat ajankohtaisia. Itselleni yksi Helsingin kevään tuoksuista on juurikin merituuleen sekoittuva maalin haju. En oikein edes tiedä, miten se on onnistunut tekemään niin vahvan muistijäljen. Etenkin kun itse olemme maalanneet kesämajallamme pellavaöljymaalein, joiden tuoksu on pistävän maalinkatkun sijaan enemmän kuin yhdistelmältä raikkaan luonnonöljyn ja kuivuuttaan ritisevän viljapellon tuoksua.

Perinnemaali antaa talvikylmän mökin hengittää

Me maalasimme Kivinokan kesämajamme viime kevään ja kesän aikana, siinä samalla kun remontoimme 1950-luvulla rakennetun töllin uuteen kukoistukseen, vanhaa kunnioittaen ja perinnerakentamisen oppeja hyödyntäen. Yksi oleellisimmista päätöksistä oli maalata mökin seinät perinnemaaleilla. Pikkumökillämme ei ole peruslämpöä, vaan se elää säiden ja takkatulen mukaan. Etenkin kylmemmillä ilmoilla kosteus siis hiipii nurkkiin. Jotta kosteus myös haihtuisi, mökin on syytä olla hengittävä.

Ennen perinnerakentamisen maailmaan syventymistä en ollut edes tajunnut, mikä ero on vanhoilla perinnemaaleilla – pellavaöljymaalilla ja keittomaalilla – nykyisiin maaleihin. Nykyiset lateksia sisältävät maalit ovat helppoja käsitellä, ne levittyvät helposti epätasaisellekin pinnalle ja kuivuvat nopeasti. Mutta siinä samalla ne ikään kuin kelmuttavat talon ja estävät rakennuksen sisältä tulevan kosteuden kulkeutumisen ulos.

Perinnemaalein maalattu pinta taasen sekä imee kosteutta että haihduttaa sen pois. Pellavaöljymaalilla tai keittomaalilla maalatut vanhat rakennukset eivät olekaan lahonneet tai homehtuneet, sillä kosteus ei jää maalin alle vangiksi. Rakennusten puu voi siis huoletta kastua toisinaan, kunhan se pääsee myös kuivumaan. Kirjoitin tästä aiheesta tarkemmin täällä.

Nyt, nautittuamme kesämajaelosta remontin valmistuttua pian kokonaisen vuoden ajan, olen kovin kiitollinen maalivalinnastamme. Talvikylmä mökki joutuu koville lämpötilan ja kosteuden vaihdellessa. Tietenkään en voi varmaksi sanoa, mikä on minkäkin ansiota, mutta mökillämme on sekä kuvainnollisesti että kirjaimellisesti hyvä happi. Parhaat uneni nukun aina siellä, luonnonäänien keskellä ja hengittävien seinien suojissa.

Mökin maalisävyn palauttaminen alkuperäiseen vaniljaiseen

Kesämajamme ulkomaalisuunnitelmat vaihtuivat viime vuonna remontin edessä. Purkaessamme mökin väliseinää, löytyi mökin ulkopintojen alkuperäinen maalisävy. Se on ihan alkujaan ollut kermaisen vaniljainen, minkä päälle on sitten myöhemmin maalattu pistaasin vihreää ja sitten lopulta pihlajaista punaista.

Vaikka olin jo asennoitunut pihlajaiseen mökkeröön, pari päivää mietittyämme päätimme palauttaa mökin alkuperäiseen vaniljaiseen sävyynsä pellavaöljymaalilla. Niinpä haimme uudelle väritykselle hyväksynnän Kinonokkalaiset ry:ltä, jolla tällaiset muutokset pitää meidän mökkialueellamme hyväksyttää.

Pellavaöljyllä maalaaminen ja hoppu eivät sovi yhteen

Pellavaöljymaali sopii maalaukseen sekä sisä- että ulkotiloissa. Puun lisäksi sillä voi maalata myös metallia. Vanhetessaan pellavaöljymaali ei lohkeile ja hilseile, vaan kuluu tyylikkään rustiikkisesti.

Pellavaöljymaali on valmistettu satojen vuosien ajan. Sen resepti on simppeli: maali on pellavansiemenistä kylmäpuristettua öljyä, joka kuumentaessa muuttuu öljystä nopeasti kuivuvaksi vernissaksi. Vernissa on siis sama asia kuin keitetty pellavaöljy.

Vernissan lisäksi ainoa välttämätön maaliin lisättävä aine on pigmentti, joko valkoinen tai värillinen. Me olemme käyttäneet Domus Classican valikoimissa olevia Ottosson Färgmakeri -pellavaöljymaaleja, joissa on lisäksi luonnollista kuiviketta.

Pikkumökkimme ulkoseiniin me valitsimme okrankeltaisen pellavaöljymaalin, jota sitten kitinvalkoisella pellavaöljymaalilla laimennettiin niin paljon, että väristä saatiin mökin alkuperäistä vaniljaista sävyä vastaava. Mökin ovi sai päälleen okrankeltaisen sävyn ilman laimentamista. Ikkunanpielet ja nurkkalistat maalattiin kitinvalkoisella pellavaöljymaalilla.

Ärsyttävin ja sotkuisin homma maalaamisessa oli vanhan punamullan poistaminen. Sitä hienon hienoa ja värjäävää punaista pölyä oli viikkojen ajan ihan joka paikassa. Ja punamultaista keittomaalia oli vain parin neliön varastossa! Muut ulkopinnat mökistä sai sitten onneksi sutia raakapuulle, sillä vaihdoimme mökin alkuperäiset ja paikoin pahoin lahoamaan päässeet ulkopaneloinnit vastaavaan kuusipuiseen siskonpaneeliin.

Hommaa oli toki myös itse maalaamisessa. Se vaatii kuivumisineen ja hiomisineen useamman päivän, joten kiire ja häsääminen eivät sovi yhteen perinnemaalaamisen kanssa. Täällä kirjoitin maalausvaiheista tarkemmin.

Perinnemaalein maalaaminen vaati siis enemmän malttia ja aikaa nykymaaleihin verrattuna, mutta kiitoksena siitä ja muusta remontoinnista, toivon kesämajamme voivan hyvin kaikki tulevat ihanat vuodet, joita meillä sen kanssa on edessämme.

Ja jos se meistä on kiinni, toivon kesämajan seisovan kalliollaan meidän jälkeenkin.

Jaa