Merellinen Helsinki tarjoaa kesälomalaisille ja viikonloppuretkeilijöille kymmeniä ja kymmeniä saaria, joissa retkeillä. Moniin niistä pääsee ilman omaa venettä yhteysaluksella. Mutta jos on mahdollisuus ottaa alle oma vene, seikkailtavaa löytyy niin paljon, että Muumipapan luonteellekin piisaa.

Me juhlistamme tänään alkavaa kesälomaa lähtemällä viikonlopuksi saariseikkailulle. Niin, kesäloma! Kuopuksen viimeinen päiväkotipäivä on tänään, samaten kuin esikoisen viimeinen kesäleiripäivä. Puolison lomat alkavat ensi kuussa, ja minä heilun tässä jossain välissä. Kevään jäljiltä tämä kaikki tuli niin äkkiä, että en vielä hahmota asiaa. Mutta jostain sisuksista sen tunnen jo nousevan: lomatunnelman.

Mutta palaan niihin tunnelmiin myöhemmin, pyöriteltyäni niitä hetken todeksi mielessäni. Sitä ennen tässä kymmenen vinkkiä saarikohteista Helsingissä, joissa me olemme käyneet. Osaan voi tehdä päiväretken, mutta monissa paikoissa voi myös telttailla.

Helsingin päiväretkeilyyn soveltuvat saaret, joihin kulkee yhteysalus:

Suomenlinnassa seikkailu alkaa jo lautalta. Suomenlinnaan pääsee matkaamaan lautalla HSL:n matkakortilla, mutta silti tuntuu kuin olisi menossa ulkomaille. Suokissa on kaupunkilaista saaristotunnelmaa: kauniita ja jännittäviä vanhoja rakennuksia, suloisia kahviloita sekä ravintoloita, mukavat piknikmaastot, jylhät maisemat merelle sekä uimaranta.

Lonna-saari yllättää. Ensimmäinen retkemme Lonnaan ei ollut paras mahdollinen. Ravintolan ruuista jäi nälkä, kaikki oli vähän kesken ja stressasimme, että häiritsemme pesiviä lintuja. Mutta sittemmin olemme viettäneet läpimitaltaan vain 150 metrisellä saarella letkeitä päiviä. Saaren sauna on yhä kokematta, ja sen voisikin itse kirjata ylös kesän fiiliksen mukaan muokkaantuvaan suunnitelmaan.

Muina saariston lapsina Vartiosaaressa. Vartiosaari tuntuu olevan ikänsä pääkaupunkiseudulla asuneillekin vähän sellainen kätketty paratiisi. Se sijaitsee Tammisalon ja Laajasalon kupeessa, ja on itse asiassa lyhyemmän venematkan päässä kuin moni suosittu helsinkiläinen saari. Saaren metsässä on yli 150-vuotiaita ylväitä mäntyjä, joiden välissä puikkelehtimalla löytää siirtolapuutarhapalstat, heinää rouskuttelevia vuohia ja taiteilijataloja. Vartiosaaressa on yli 50 huvilaa, mutta ainuttakaan ei ole rakennettu sitten 50-luvun. Se takaa osaltaan jännän aikamatkan jonnekin kellastuneiden värikuvien kesäpäiviin.

Kesäisen kepeä retki Vallisaareen. Aikaisemmin armeijan käytössä ollut saari avattiin tavan tallaajille muutamia vuosia sitten ja siitä on tullut suosittu. Retkeilijä voi valita saaren kahdesta kierroksista mieleisensä tai palloilla ilman suunnitelmia. Päivällisen voi kattaa vaikka niitylle, johon on tuotu Suomenlinnan avovankilan vankien tekemiä jykeviä piknikpöytiä. Ruuan jälkeen voi kiivetä vaikka  Aleksanterinpatterin näköalatasanteelle, josta avautuu sellaiset näkymät, että mykiöt ovat räjähtää kaikesta kauneudesta. Meri jatkuu Vallisaaresta horisonttiin asti ja Suomenlinnan takana siintää manner-Helsinki. 

Ensikesänä sitten taas Mustasaareen. Pandemian takia Mustasaari on kokonaan suljettu kesän 2020, mutta haluan silti nostaa sen mukaan listaukseen tulevia vuosia ajatellen. Lapsiperheellinen arvostaa, että siellä on matala uimaranta, luontopolku ja leikkipuisto perheen pienimpien vipeltäjien energiavarastojen tyhjentämiseksi. Eväiden syöntiä varten saa lainata piknikpöytiä, ja kun kuitenkin tekee vielä mieli pullaa, sellaista saa saaren kahviosta.

Helsingin saaret, joissa voi telttailla:

Pihlajasaaressa pääsee saaristotunnelmiin muutaman kilometrin päässä keskustasta. Pihlajasaareen kulkee lautta, ja se onkin kuulemani mukaan Helsingin suosituin ulkoilusaari. Siellä voi viikonloppuisin myös telttailla, mutta meno on ollut sen verran festarit vuonna 1998, että on jäänyt kokeilematta. Mutta päiväretki on kiva! Hiekkarantoja sekä kallioisia rantoja ja upeat maisemat avomerelle sekä manterelle. Pihlajasaaresta löytyy myös luontopolku, keittokatoksia, vessat ja juomavesipisteitä.

Isosaari – retki Helsingin ulkosaaristoon. Helsingin ulkosaaristossa sijaitseva Isosaari on palvellut vuosikymmenien ajan puolustusvoimia, ja vanha sotilassaari avattiin yleisölle pari vuotta sitten. Sinne voi tehdä yhteysaluksella päiväretken ja käydä vaikka syömässä Upseerikerholla, tai sitten voi ottaa mukaan teltan ja jäädä yöksi. Saari ei ole kaunein, mutta silti mielenkiintoinen. Rannalla hiekka on valkoista ja pehmeää, rannassa lämpenee yhteissauna.  

Saariretkelle Helsingissä ilman venettä:

Lammassaari ja Kuusiluoto – saariretkelle pitkospuista pitkin. Vanhankaupunginkoskelta, Matinkaaren sillan kupeesta, lähtee polku Lammassaareen ja Kuusiluodolle. Lammassaaressa on pieniä kesämajoja, ja sieltä pääsee jatkamaan Kuusiluotoon ohuita pitkospuita pitkin. Nimestään huolimatta Kuusiluodolla ei kasva kuin yksi jättimäinen pihakuusi ja muuten saaren puut ovat lehtipuita. Kuusiluodolla on kesäisin myös lampaita.

Oman veneen kanssa seikkailulle saareen Helsingissä:

Malkasaari – telttaretki Helsingin sisäsaaristoon. Malkasaari on Helsingin kaupungin hallinnoima pikkuinen ulkoilusaari Kallahden selällä, täällä Itä-Helsingissä. Sinne eivät tosiaan yhteysalukset kulje, mutta kajakin voi vuokrata esimerkiksi Meri-Rastilasta, josta on lyhyt ja suojaisa melontamatka saareen. Myös vierasvenelaituri on, joten saareen rantautuminen on omalla tai lainaveneellä helppoa. Saarella saa telttailla vapaasti.

Varjosaari – soutaen pienelle autiosaarelle keskellä Helsinkiä. Varjosaari on hyvin lähellä Helsingin maantieteellistä keskipistettä, mutta huonosti tunnettu. Itsekin luulin viime kevääsen asti, että se on osa viereistä Leposaarta, kunnes pääsin tutkailemaan aluetta mereltä käsin ja tajusin, että sehän on ihan oma saarensa se. Pienelle saarelle päästäkseen tarvitsee veneen tai kajakin – vaikka tarinat kertovat, että sinne on joinakin kesinä myös puoliksi kahlattu ja puoliksi uitu Kulosaaren rannoilta.

Jaa: