Kivinokan pikkumökin remonttisuunnitelmat ovat alkaneet hahmottua, ja olen viettänyt illat tuijotellen erilaisia maalisävyjä ja kaakeleita ja perehtyen perinnerakentamisen saloihin. Mutta ennen kuin pääsemme remontoimaan pikkuisesta töllistä meidän tarpeitamme vastaavaa, on pitänyt purkaa. Puoliso on ahertanut mökillä purkuhommissa vapaapäivinään, ja nyt viikonloppuna, reissusuunnitelmien vaihduttua kotioleiluun, pyöräilimme mökille ja ehdimme pakata mökin irtaimiston varastoon pois remontin tieltä.

Ja voi että, miten ihana se on jo nyt. Oma rakas lautakasamme! (Niin tosiaan, nyt kaikki nuo hulppeat 12 neliötä ovat meidän, sillä maksoimme juuri kokonaan pois piskuista citymökkiä varten loppukesästä ottamamme lainan. Kuksakupillisella kuumaa mehua sille, kippis!)

Mökkiremontin isoin päätös oli purkaa osa väliseinää. Mökki oli alun perin jaettu kahteen tilaan, joista näin komean tuvan kyseessä ollessa olemme käyttäneet rehvakkaasti nimityksiä tupa ja porstua. Väliseinässä oli jykevä 50-lukulainen ovi sekä kaksi pikkuruista ikkunaa. Porstua jäi hukkakäytölle, ja koko komeimman näköalan tarjoava ikkunakulmaus jäi aina oven ollessa auki kokonaan piiloon.

Pohdimme seinien purun mielekkyyttä kuitenkin hukkaan menevän lämmön kannalta. Meillä kun on suunnitelmana remontoida mökistä sellainen, että siellä voi yöpyä kesäkauden ulkopuolellakin, ja porstuan isot yksinkertaiset ikkunat tietenkin päästävät kamiinan luomaa lämpöä harakoille. Lopulta kuitenkin päädyimme siihen, että se on pieni menetys sen kannalta, että saamme jokaisen mökin neliön hyötykäyttöön niinä kaikkina vuodenaikoina, joina mökillä vietämme aikaa.

Mikä välitön vaikutus väliseinän purulla olikaan!  Se tuntui lisäävän mökin neliöitä puolella, ja ihan kuin kattokin olisi noussut samalla. Ennen niin hämärän tuvan puolelle pääsee nyt kaikki porstuan isojen ikkunoiden antama valo. Seinän purkamisen myötä myös porstuan isoista ikkunoista avautuva merinäköala pääsee oikeuksiinsa, kun sitä voi ihastella vaikka mökin perimmäisessä nurkassa istuskellen.

Väliseinän purkamisen myötä tuli myös varmuus siihen, mitä olimme arvailleet. Mökin porstuaosa on rakennettu mökkiin jälkikäteen. 1950-luvulla rakennettu tölli on siis ollut vielä pienempi alkujaan! Samalla löytyi myös mökin ulkopintojen alkuperäinen maalisävy. Se on ihan alkujaan ollut kermaisen vaniljainen, minkä päälle on sitten myöhemmin maalattu pistaasin vihreää ja sitten lopulta pihlajaista punaista.

Vaikka olin jo asennoitunut punaiseen tupaan ja perunamaahan, pari päivää mietittyämme päätimme palauttaa mökin alkuperäiseen vaniljaiseen sävyynsä pellavaöljymaalilla. Uudelle väritykselle tuli myös hyväksyntä Kinonokkalaiset ry:ltä, jolla tällaiset muutokset pitää meidän mökkialueellamme hyväksyttää.

Samalla kun mökin väri vaihtuu, vaihdamme myös sen alkuperäiset ulkopaneloinnit vastaavaan kuusipuiseen siskonpaneeliin. Aluksi aikomuksena oli vaihtaa vain lahonneet kohdat, mutta näin pienessä mökissä samalla sitä vaihtaa koko ulkopaneloinnin. Eipä sitten luultavasti meidän mökkiaikanamme tarvitse sitä enää koskaan tehdä. Samalla mökkiä suoristetaan ja sen lämmöneristystä sekä ilmanvaihtoa parannetaan – niin ja siirretään yksi ikkuna.

Vähän on tavannut lähteä lapasesta nämä meidän remontit.

Täältä löydät kaikki kirjoitukset pikkumökistämme.

Ja jos remonttihommat kiinnostavat enemmän, täällä kirjoitukset 50-luvun kerrostaloneliömme remontista.

Jaa: