Kaupallinen yhteistyö: Domus Classica

Kivinokan pikkumökin remontoinnin kanssa olemme päässeet sukeltamaan perinnerakentamisen saloihin. Toisin sanoen koitamme remontoida tölleröisemme sen 1950-luvun ilmettä kunnioittaen ja perinteisin materiaalein ja työvälinein.

Naulapyssyä, ruuvinväännintä, sirkkeliä, porakonetta ja jopa imuriakin on kuitenkin käytetty, eli homman juju ei meidän remppamme kohdalla ole askeettisuudessa, vaan toiveissa remontoida mahdollisimman kestävästi.

Pellavaöljymaalattu rakennus hengittää

Yksi oleellisimmista päätöksistä oli maalata mökin seinät perinnemaaleilla. Pikkumökissämme ei ole lämmitystä, joten kylmemmillä ilmoilla kosteus hiipii nurkkiin. Jotta kosteus myös haihtuisi, mökin on syytä olla hengittävä.

En ole edes tajunnut, että nykyiset lateksia sisältävät maalit tekevät maalipinnasta kestävän ja epätasaiseen pintaankin tasaisesti levittyvän, mutta samalla ne ikään kuin kelmuttavat talon ja estävät rakennuksen sisältä tulevan kosteuden kulkeutumisen ulos.

Pellavaöljymaalilla tai keittomaalilla maalatut vanhat rakennukset eivät olekaan lahonneet tai homehtuneet, sillä kosteus ei jää maalin alle vangiksi. Sen sijaan perinnemaalein maalattu pinta sekä imee kosteutta että haihduttaa sen pois.

Opin tämän käydessäni ensimmäistä kertaa mökkiremonttihaaveet mielessäni kyselemässä neuvoja yhteistyökumppanini Domus Classican henkilökunnalta. Kaupassa asioi samaan aikaan myös Hannu Rinne, jolle minut esiteltiin ja jolta sain muutamia täsmävinkkejä. Vasta jälkikäteen tajusin, että hänhän on se Perinnemestari, joka on kirjoittanut aiheesta läjän kirjoja ja joka pitää aiheesta Maalla-lehdessä omaa palstaakin. Tässä kirjoituksessa taustalähteinä ovatkin Domus Classican oppien lisäksi myös Hannun mainiot kirjoitukset perinnerakentamisesta, kuten tämä kirjoitus pellavaöljymaalista.

Puu ei tarvitse maalia, mutta maali antaa suojaa

Itse olen aina ennen ajatellut, että puu tarvitsee homesuojakseen maalin, mutta eihän se niin mene. Monet kauniiksi harmaantuneet vanhat ladot ja aitat ovat toistasataa vuotta vanhoja ja täysin kunnossa. Ollessani lapsi, mummilani maalattiin ensimmäisen kerran punaiseksi. Sitä ennen se oli seissyt raakalautaisena ja ajan harmaannuttamana kahden sukupolven ajan, kuten niin moni muukin vanha lakeuksien talo noihin aikoihin.

Rakennuksen puu voikin siis kastua satunnaisesti, eikä mitään harmia aiheudu, kunhan se pääsee myös kuivumaan nopeasti.

Syy rakennusten maalaamisen takana onkin suojausta enemmän se, että talot tahdotaan näteiksi. Mutta perinnemaalit samalla myös suojaavat taloa ja pidentävät sen ikää. Esimerkiksi meidän pikkutöllimme on seissyt Kivinokassa noin 70 vuotta, mihin nähden se oli ihastuttavan terve. Syynä oli varmasti se, että mökki todennäköisesti oli – ja meidän toimestamme yhä on – maalattu hengittävillä maaleilla.

Pellavaöljyllä etenkin vaaleaksi maalattu seinä saattaa kyllä muuttua homeen täplittämäksi parissa vuodessa maalauksesta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että maali olisi homeessa, vaan lähes aina home on ilmestynyt syömään maalin pinnalla olevaa likaa. Home siis lähtee pois pesemällä homeinen lika, kun maali itsessään ei ole homeessa. Pellavaöljymaalattua seinää voi pestä luonnonmukaisella astianpesuaineella.

Pellavaöljymaali vai keittomaali?

Maali oli pitkään kallista, ja Suomessa sen käyttö talojen seinissä yleistyi vasta 1700-luvulla. Maalia ei kuitenkaan ollut tuhlattavaksi asti, vaan sitä siveltiin vain ikkunoihin ja oviin. Vuosisataa myöhemmin vauraissa taloissa oli jo mahdollisuus maalata koko julkisivu.

1800-luvun Suomessa varakkaimmat maatilat maalattiin punamullalla tai keltamullalla, eli keittomaalilla. Siitä voit lukea enemmän täältä. Samalla vuosisadalla kaupunkien nouseva porvaristo alkoi maalata talojensa julkisivuja pellavaöljymaalien villein väriyhdistelmin. 1900-luvun alkuun mennessä lähes koko katajainen kansa suti pellavaöljymaalia tupaansa lattiasta kattoon.

Perinnemestari Hannu Rinne vinkkaa Maalla-lehden palstallaan, että maalitypin valinnan ratkaisee rakennuksen pintamateriaali. Karkealle puupinnalle (hirsi ja sahapinta) sopii keittomaali ja sileään lautaan (höylätty puu) pellavaöljymaali.

Me olimme ensin valitsemassa punaista keittomaalia, sillä mökkimme ulkopinta oli viimeksi vedelty sillä. Remontissa kävi kuitenkin ilmi, että punamultamaali oli mökin kolmas maalikerros. Sen alla oli pistaasin vihreää ja ihan alimmaisena vaniljaista maalia. Vihertävä maali vaikutti niin kiiltävältä, että en usko sen olevan perinnemaalia, mutta se on vain amatöörin villi veikkaus.

Mökin sisälle taas suunnittelimme pellavaöljymaalia.

Mutta kun sitten lopulta merituulen puhureissa ja sateissa lahoamaan päässeen päätyseinän ulkolaudoitus piti vaihtaa ja päädyimme samalla laudoittamaan vanhaa vastaavalla siskonpaneelilla koko mökin, vaihtui myös ulkomaali Domus Classican vinkistä pellavaöljymaaliksi. Syynä ihan vain se, että se on kuulemma keittomaalia helpompi työstettävä.

Pellavaöljymaali sopii siis maalaukseen sekä sisä- että ulkotiloissa. Puun lisäksi sillä voi maalata myös metallia. Vanhetessaan pellavaöljymaali ei lohkeile ja hilseile, vaan kuluu charmikkaasti.

Pellavaöljymaali on pellavaa ja väripigmenttejä

Pellavaöljymaali on valmistettu satojen vuosien ajan. Sen resepti on simppeli: maali on pellavansiemenistä kylmäpuristettua öljyä, joka kuumentaessa muuttuu öljystä nopeasti kuivuvaksi vernissaksi. Vernissa on siis sama asia kuin keitetty pellavaöljy.

Vernissan lisäksi ainoa välttämätön maaliin lisättävä aine on pigmentti, joko valkoinen tai värillinen. Me olemme käyttäneet Domus Classican valikoimissa olevia Ottosson Färgmakeri -pellavaöljymaaleja, joissa on lisäksi luonnollista kuiviketta.

Pellavaöljyissä on vaikka minkälaisia värejä, ja sekoittelemalla saa vielä uusia.

Pikkumökkimme ulkoseiniin me valitsimme okrankeltaisen pellavaöljymaalin, jota sitten kitinvalkoisella pellavaöljymaalilla laimennetaan niin paljon, että väristä saadaan mökin alkuperäistä vaniljaista sävyä vastaava. Kivinokan alueella mökkien ulkopintojen väreihin on ohjeistukset, ja värin vaihtoon tarvitsikin kysyä lupa.

Kitinvalkoista pellavaöljymaalia on taas käytetty mökin sisäkaton sekä ikkunapielien maalauksessa. Sillä maalataan myös nurkkalistat.

Sisäseinien väriksi valikoitui silmät sirrillään tehdyn värivertailun jälkeen vihreänharmaa pellavaöljymaali sellaisenaan, ilman värisekoitteluja. Maalisävyyn saimme inspiraation Hotelli Punkaharjun ihanista pikkumökeistä, joissa ollaan puolison kanssa parina syksynä sieniaikaan käyty yön yli treffeillä.

Pellavaöljymaaleilla maalaaminen on ihanaa, mutta vaatii aikaa

Pellavaöljyllä maalaaminen ei ole mikään pikaprojekti. Kuivumisineen, välihiontoineen ja uusine maalikerroksineen homma vie noin pari viikkoa. Mitä enemmän maalille antaa välissä aikaa kuivua, sitä kestävämpi siitä tulee. Maalin kuivumista edistävät myös lämpö, valo ja hyvä ilmanvaihto.

Kylmillä kevätilmoilla pikkumökkimme sisäpintoja maalatessa onkin pitänyt olla tarkkana. Ulkopintojen maalauksen kanssa ei onneksi ole hoppu, ja ne suditaankin maaliin sitten kesällä, kun ilmat ovat lämpimämmät. Auringonvalo kuitenkin nopeuttaa kuivumista liiaksikin, joten ulkona maalaus pitää aina tehdä varjon puolella.

Puoliso on toiminut meillä maalarina, ja hän rapaortoi pellavaöljymaalin olevan mukavaa levitettävää. Itse osaan ottaa kantaa vain pellavaöljymaalin tuoksuun, joka on ihana! Ei yhtään maalinkäry, vaan kuin puhtaan luonnonöljyn ja ritisevän kuivan viljapellon tuoksu yhdessä!

Pellavaöljyllä maalattu pinta on alkuun kiiltävä, mutta se alkaa hiljalleen himmentyä mataksi. Lopullinen kiiltoaste näkyy vasta 3–4 kuukautta maalauksesta, eli meidän mökkimme kohdilla syksyllä. Mitä pellavaöljymaalilla maalattujen talojen kuvia olen katsellut, maalista tulee metsätölliin sopivasti matta.

Pellavaöljy on itsestäänsyttyvää

Tärkeää on huomioida, että maalaushommissa pellavaöljyn kyllästämät materiaalit, kuten rievut, pensselit tai paperinpalaset, voivat syttyä itsestään palamaan kuivumis- eli hapettumisreaktion takia. Miksi niin ei käy maalattujen seinien kohdalla, liittyy jotenkin ilmavuuteen, mutta sen tarkemmin en osaa sanoa. Sen kuitenkin osaan sanoa, että pelko raksalla syttyvästä tulipalosta on ainut inhottava juttu pellavaöljymaaleissa. Siksi työvälineet on pestävä joko pellavaöljysuovalla tai balsamitärpätillä. Me olemme käyttäneet jälkimmäistä tapaa.

Pellavaöljyn kyllästämät maalirievut ja muut pitääkin siis pesun jälkeen kuivattaa ilmavasti. Yksi tapa on myös upottaa ne veteen maalaustauon ajaksi. Ja jos meillä olisi ollut mökin takka jo toiminnassa, yksi keino olisi ollut polttaa pellavaöljyiset paperit ja rasselit heti.  

Pellavaöljymaalauksen välineet

Me tilasimme yhteistyökumppaniltani Domus Classicalta nämä vermeet maalausta varten:

Ohjeet pellavaöljymaaleilla maalaukseen

Pellavaöljyillä maalaamiseen löydät tarkemmat ohjeet täältä. Ne vaihtelevat sen mukaan, minkälainen maalattava pinta on ja maalataanko sisällä vai ulkona.

Puoliso aloitti mökin sisällä maalauksen hiomalla vanhat maalit pois. Sen jälkeen tehtiin maalipesu.

Sitten sekoitettiin 2/3 pellavaöljyä ja 1/3 maalia ja tipautettiin mukaan pisara koboltti-maalikuiviketta. Tällä seoksella maalattiin ensimmäinen kerros. Kerrosten pitää olla ohuen ohuita.

Kolmen vuorokauden kuivumisen jälkeen maalattu pinta hiottiin erittäin hienolla hiomapaperilla. Sen jälkeen pinnat maalattiin ohentamattomalla pellavaöljymaalilla. Valkoisen katon ja ikkunapielien kanssa kaksi maalauskertaa riitti, mutta harmaanvihreän seinän kanssa tarvittiin kolmas kerta. Niinpä taas odotettiin kolme päivää.

Kuivumisen jälkeen pinta hiottiin taas kevyesti erittäin hienolla hiomapaperilla. Sitten maalattiin kolmas kerta ohentamattomalla pellavaöljymaalilla. Sen jälkeen kuivumista odotettiin noin viikko (jona aikana sain sotkettua vaatteeni maaliin minäkin).

Mutta jo kannatti askarrella ja vartoa, siitä tuli niin nätti! Ja kun puuseinät, seinien väliin laitetut eristeet ja puupintojen maalit ovat hengittäviä, mökin pitäisi voida terveesti ja hengittää vapaasti seuraavatkin 70 vuotta.

Jaa: