Haimme viime viikolla varastosta eteisenoveen roikkumaan joulukalenterin, jonka tein neljä vuotta sitten. Naruihin varastoinnin aikana tulleissa takuissa oli taas selvittelemistä, ja muutama hävinnyt numeropyykkipoika piti korvata uusilla. Mutta sitten kalenteri oli taas valmiina tulevaan jännittävään joulukuuhun – kunhan sen tyhjät pyykkipojat vain ensin saisivat rapisevat yllätyspussukat kannateltavakseen.  

Edellisinä vuosina minulla on ollut tapana sujauttaa yllätyspussukoihin herkku (viime vuosina rusinat ja kuivatut hedelmät ovat vaihtuneet suklaaseen) sekä pieni Lego-paketillinen palasteltuna eri päiville. Viimeisessä luukussa ennen joululomille ja mummilaan lähtöä on sitten ollut kokoamisohjeet. Toisinaan olen sujauttanut pussukoihin jotain ekstraakin, esimerkiksi saunapäiville saippuakuplia ja itsenäisyyspäivälle tekemiseksi pienen värityskirjan.

Tänä vuonna meinasin mennä samalla hyväksi havaitulla tavalla. Legot ovat lastenhuoneen ikihitti, joka kestää aikaa ja leikkiä. Niitä saisi haalittua hyvin myös kirpparilta irtopaloina, mutta itse olen hankkinut joulukalenteri-Legot uusina. Noita pienempiä rakennuspakkauksia kun ei ole kokonaisuutena eteeni kirpuilla tullut.

Olinkin jo lelukaupassa Lego-paketit sylissäni, kun katseeni osui palapelihyllyyn. Lapsemme ovat viime aikoina innostuneet kovin palapeleistä, ja 100 palan palapelit osataan jo kasata melkein ulkoa. Vaihdoin saman tien suunnitelmaa ja kädessäni olleet Legot palapeliin. 160 palan palapelissä riittää enemmän haastetta kokoajille, minkä lisäksi palojakin on tarpeeksi palasteltavaksi joulukalenterin luukkuihin. Jos olisin jaksanut ja ehtinyt, kirpputoriltakin olisi varmasti löytynyt ehjä palapeli tähän tarkoitukseen.

Alkuviikosta pidimme puolison kanssa tonttuillan lasten mentyä nukkumaan. Koska palapelistä oli kiva laittaa suurin piirtein vierekkäiset palaset saman päivän pussukoihin, oli palapeli koottava ensin. Siinä me sitten puolison kanssa hörpimme glögiä ja kokosimme yhdessä Frozen 2 -palapeliä kello 21.30 maanantai-iltana (ja ihan vähän vain söimme lasten joulukalenterisuklaita). Kaikkea se vanhemmuus teettää!

Palapelin lisäksi loppupään yllätyspussukoihin sujautimme muovailuvahapurkit. Olemme taas lähdössä ennen aattoa joululomalle Pohjanmaalle, ja sinne ei viitsi ottaa 160 palapelipalaa mukaan hukattavaksi. Niinpä ennen aattoa olevista pussukoista tulee askarreltavaa.

Jouluaattona pussukassa on vaahtokarkista muovailtu joulupukkitikkari sekä Mifukon lintujoulukoristeet. Lapseni ovat perineet rakkauteni jouluun, ja tuntuu kivalta joka joulu antaa heille ikiomat ja ajatuksella valitut joulukoristeet.

Jospa vuosien varrella saadut joulukoristeet joskus ripustetaan kuuseen heidän omissa kodeissaan, ja jokaisessa koristeessa on mukana muistoja menneistä lapsuuden jouluista.

Jaa: