Mene naimisiin marraskuussa ja teillä on loppuelämänne hyvä syy napata keskelle pimeintä aikaa söpöstelyloma ihan kahdestaan.

Tämän huomion tulimme tehneeksi vasta jälkikäteen, mutta mielissämme. Häämarraskuu oli lempein koskaan kokemani marraskuu, ja oli helppo tehdä päätös, että tästä eteenpäin koitamme tuoda jokaiseen marraskuuhun palasen sitä häiden luomaa kepeyttä ja lämpöä juhlistamalla vuosipäivää. Tai vuosipäiviä, sillä samaan syssyyn osuvat niin ”aletaanks oleen” -vuosipäivä, kihlavuosipäivä kuin hääpäiväkin.

Vime vuonna, häiden ensimmäisenä vuosipäivänä, hienot suunnitelmat kompuroivat itsensä kumoon lapsiperhe-elon kasaamiin esteisiin. Mutta tänä vuonna sitten! Siitäkin huolimatta, että vallitseva virustilanne laittoi mietityttämään. Päädyimme kuitenkin niin sanotulle staycationille täällä omilla kulmilla.

Ensin pohdimme tuttua Hotelli Rantapuistoa täällä Itä-Helsingissä, mutta otimmekin sen sijaan metron lännen suuntaan ja Espoon Hanasaareen, eli toisella kotimaisella Hanaholmeniin. Molemmissa hotelleissa luonto sekä meri ovat lähellä ja ne henkivät samankaltaista 60–70-luvun estetiikkaa ja designia. Rantapuiston kekkosmaisuus on vain pyöritelty Hanaholmenissa ruotsalaisen värikkäissä maaliämpäreissä, sillä Hanaholmen toimii hotellin lisäksi ruotsalais-suomalaisena kulttuurikeskuksena, jolla on lisäksi laaja taidekokoelma ja vaihtuvia teoksia esittelevä galleria.

Siellä taiteen, klassikkohuonekalujen ja Svensk Tennin värikkäiden tekstiilien keskellä me vietimme marraskuisen 17-tuntisen.

Myrskyksi yltynyt tuuli sai hotellin nurkat ulvomaan, ja lattiasta kattoon ulottuvista ikkunoista pystyi katsella luonnon elävää taideteosta, jossa sade piiskasi ikkunoita ja hotellia ympäröivät korkeat männyt niiailivat yhteistä koreografiaa seuraillen. Vaikka merta ei pimeydessä nähnyt, sen pisarat saattoi aistia ilmassa.

Minä, ääripäistä eläjä, istuin punaviinilasi kädessä ja nautin, miten pysähtynyttä ja elossa kaikki samaan aikaan oli.

Niin, siinä me tosiaan vain istuimme ja juttelimme, ilman että samaan aikaan vähintään nyt viikataan pyykkiä tai täytetään tiskikonetta. Aloin haaveilla oman kodin kirjastohuoneesta – musiikin, kirjojen ja keskustelujen pyhätöstä – jossa olisi yksi nojatuoli hänelle, yksi minulle ja sikarirasia piilossa kirjahyllyssä ihan vain tunnelman takia.

Illallisen söimme Hanaholmenin omassa ravintolassa, Platsissa. Otimme viiden ruokalajin vegetaarisen maistelumenun ja siihen suunnitellun viinipaketin. Ruoka ei saanut ulisemaan ruokaonnesta, kuten parhaimmillaan voi käydä, mutta se oli konstailematonta, ajatuksella laitettua ja kunnioitti pohjoismaalaisia aineksia. Ja ravintolassa oli takassa elävä tuli, joka maustaa kaiken elossa vähän paremmaksi, jos minulta kysytään.

Me olimmekin varanneet takkatulen perässä hotellin juniorsviitin, sillä annoin itseni olettaa huone-esittelykuvien perusteella, että huoneessa on takka. Ei siitä toki esittelytekstissä ollut mitään mainintaa, mutta ei mennä nyt siihen. Meinasin tikahtua nauruun, kun hotellihuoneen takka paljastui 3D-takaksi, jonka sähköinen loimutus sytytettiin napista painamalla. Se kapistus sai aikaan niin paljon naurua, että vatsalihakset muistavat sen edelleen.

Seuraavana aamuna, iltasaunomisen ja yöuninen jälkeen, kävimme karistamassa unihiekat silmistä hotellin spassa. Hotellin edustan männyt seisoivat hiljaa paikoillaan, mutta meressä aallot yhä nousivat paikoin vaahtopäiksi, kun kävelimme muhkeissa kylpytakeissamme rannan laiturille ja minä pulahdin uimaan.

Lopulta lilluimme vielä altaalla kunnes nälkä hätisteli meidät aamupalalle. Aamiaisen olisi voinut tilata muistaakseni 10 euron lisämaksusta huoneeseen, mikä olisi ollut ihanaa hääpäivän ja fiksua koronan kannalta, mutta aamupalarakastajana olin huolissani, jos ruokaa ei ole riittävästi. Mikä kriisi! No huoneisiin kannettuja tarjottimia katsellessani voin todeta sen huolen olleen turha, mutta ihana oli myös ravintolaan tarjolle katettu aamupala.

Aamiaisonnen ja kolmannen kahvikupillisen jälkeen pakkasimme kimpsumme ja lampsimme merenrantaa pitkin metrolle. Käsikädessä kuin teinit ja edellisillan illallisviinien ramaisemina kuin 22 vuotta yhdessä olleet.

Jaa: