Rantatärskyt Mustikkamaalla ystäväperheen kanssa kompastuivat tänään sinilevään ja auringon eteen levittäytyneeseen pilviverhoon. Vaihdoimme lasten kanssa lennosta pyörän suuntaa ja fillaroimme rantakamat ja piknikeväät mukana Kalasatamassa sijaitsevaan kauppakeskus Rediin.

Olin luvannut jonain pilvisenä päivänä hoitaa kauan odotetut ostokset yhdessä tulevan koululaisen kanssa: penaalin sekä sen sisälle sujautettavat tarvikkeet. Kun tämä tärkeä ja syksyä enteilevä tehtävä oli hoidettu, muistin Redin katolla sijaitsevan puiston, Brygan. Sovimme rannan sijaan ystäväperheen kanssa tärskyt sinne.

Vaikka Bryga, joka ainakin kalasatamalaisten suussa paremmin Redin kattopuistona tunnetaan, on vain kahden metropysäkin tai 10 minuutin fillaroinnin päässä meiltä Herttoniemestä, emme olleet käyneet siellä aikaisemmin. Mutta nyt kun näimme ja koimme paikan, saletisti tulemme piipahtamaan siellä jatkossa.

Kauppakeskuksen 5. kerroksen päälle levittäytyvä puisto yllätti kaikin puolin iloisesti. Puisto laineilee viheriöivänä Helsingin kattojen ylle, ja vieressä kerros kerrokselta kohoavat tornitalot tekivät näkymästä vieläkin eksoottisemman. Pöytäryhmien ja aurinkotuolien ympärillä kasvaa meriheinää, pieniä puita ja pensaita, ruohikkoa ja söpöä kivikkokasvillisuutta. Mainio esimerkki siitä, miten vihreällä voi tehdä betonista kaunista!

Viihtyisyyden lisäksi kasvillisuus luultavasti myös toimii äänisiepparina tai paikan äänimaailma on muuten osattu ottaa suunnittelussa huomioon. Puiston alla on ensinnäkin jättimäinen kauppakeskus, mutta lisäksi siellä kulkee Itäväylä ja metro. Silti kaupungin häly jäi alas, kun fillaroimme ramppia pitkin puistoon. Sinne pääsee myös rappusia ja hissiä käyttäen.

Brygassa on myös kiva ja Lappset-leikkipuistoista virkistävästi poikkeava leikkipuisto. Jokainen helsinkiläisvanhempi onkin luultavasti kuullut tarinoita lapsimerrasta, eli jättimäisestä korista, jossa lapset kieppuvat sisällä kuin hamsterit juoksupyörässä – tai lottopallot arvontakoneessa, jos jengiä tuppautuu sisään liikaa.

Me katoimme lounaan penkille, ja kun sade alkoi ripsiä lujempaa, siirryimme aikuisten ja kahvimukien kesken kiipeilytelineen kävelysillan alle sateensuojaan. Vähän vain nauratti, että tällaisiin tilanteisiin se vanhemmuus vie: kahveihin sillan alla.

Lopulta yli neljään tuntiin venynyt puistopiipahdus oli just hyvä startti kesäisille Helsinki-viikoille. Meidän sakin tämän kesän isoimmat reissut ovat nyt ohitse, samaten kuin puolison loma, ja vähän ehdin jo surustella sitä. Mutta tässä on vielä pari viikkoa ennen koulun ja päiväkodin alkua, kun voidaan lasten kanssa ottaa kotikaupungin isoista ja pienistä kesäriemuista kaikki irti. Olin jo melkein unohtanut, miten ihana Helsinki on, etenkin kesäisin.

Jaa: