Olemme röhnötelleet Minimen ja kissojen kanssa maalla nyt reilun viikon ajan. Voi pojat, kyllä voi aika käydä pitkäksi ja tunnit mataa. Osasyynä tylsyydelle saattaa olla jatkuva sade ja pikkutyyppi, jonka mielestä maaseudulla lattialla ei jaksa pötkötellä yhtään sen kummemmin kuin kotikaksiossakaan.

Kun tajuaa poteneensa viimeksi akuuttia tylsyyttä joskus alta kymmenen vanhana, huomaa myös kuinka ihanaa Helsingissä onkaan asua. Vaikka mistään metropolista ei ole kyse, aina löytyy tekemistä – myös sellaista, joissa viihtyy sekä mutsi että vauva.

Niin kuin nyt esimerkiksi Ihana Kahvila. Se tuo ihanan säväyksen muutosvaiheessa olevalle Kalasatamalle, johon vuoteen 2035 mennessä aiotaan rakentaa koti 17 tuhannelle ihmiselle ja duunipakka 10 tuhannelle tyypille. Ja siellä työmaan takana, ihan niemen perimmäisessä nokassa on konttikahvila, johon ei noin vain sattumalta tule poikettua. Jättimäisten asfalttipalojen hautausmaiden, maansiirtokoneiden ja laivanrotiskojen välissä puikkelehtiessaan kun tulee vähän olo, että saisikohan täällä edes olla.

No saa, ja miniretki Ihana Kahvilaan kannattaa tehdä, sillä harvemmin saa moista mahdollisuutta olla osana muuttuvaa kaupunkikuvaa ja takuulla omalaatuista urbaania kahvilakulttuuria. Kalasataman metroasemalta kävelee kahvilalle asfalttiin piirrettyjä opasteita seuraten, mutta fillari on kätevämpi kulkupeli. Siinä samalla voi pällistellä yli 800 metriä pitkää graffitiaitaa, koripalloa pelaavia porukoita, skeittaajia, mahdollisesti konttiaukion pop-up -tapahtumia ja Dodon kaupunkikasvimaata, josta myös meidän tilukset löytyvät.

Ihana Kahvila onkin mainio syy jaksaa käydä kastelemassa kurpitsat, pavut ja herneet. Palkkioksi tiluksille kävelemisestä kun lupaan itselleni jätskin kahvilassa tai vaikka palan marjapiirakkaa. Ne maistuvat mahtavilta katsellen kaupungin ehkä komeinta ja varmasti ainutlaatuisinta kahvilamaisemaa. Kaakaokupposen äärellä voi tuijotella meren yli Merihakaan, Kruununhakaan, Katajanokalle ja Korkeasaareen. Ja silti lähin varsinainen tie on parin kilometrin päässä, aikamoista!

Sisustus Ihana Kahvilassa on ihanasti vinksallaan ja sulautuu työmaahan niin, että jos kahvilassa ei ole asiakkaita, ei ihan heti tajua löytäneensä perille. Kahvit noudetaan tapetoidusta ja maalatusta kontista, pöytinä toimivat betoniset kaivorummut ja takamuksen voi asetella puutarhatuolin lisäksi riippukeinuun tai pressukankaisista jätesäkeistä valmistettuihin säkkituoleihin. Terassina toimii vanha jalkapallokentän tekonurmi, kaiteina graffitipintaa saaneet betoniporsaat.

Mutsiutuneita ilahduttaa paikan lapsiystävällisyys. Siltarumpuihin on rakennettu pienet hiekkalaatikot,  kahvilassa on leluja ja syöttötuolit, säkkituolikasoissa on kiva mellestää, tekonurmi on pehmeää pienenkin ryömijän alla ja vessakontissa on hoitopöytä (ja bajamaja, jonka voisin väittää olevan siistein ja hyväntuoksuisin käyttämäni). Kuvien oton jälkeen kahvilan ylle on pingotettu pari kangasta, jotka suojaavat naperot terävimmiltä auringonsäteiltä, mutta silti mutsi voi halutessaan napata yliannoksen d-vitamiinia vieressä.

Ihana kesä, ihana Helsinki, Ihana Kahvila!

Kuvista kiitos kulttuurigasellilleni Ainolle!

Muut Lähiömutsin vinkit äidin ja vauvan lomailuun Helsingissä löydät tagipilven kotikaupunkimatkailu-sanaa napauttamalla.

Jaa: