Minä olen ollut melkein 20 vuotta syömättä lihaa. Käytän silti jonkin verran maitotuotteita ja kananmunia, mikä kolkuttelee eettistä omatuntoani. Maitotuotteiden käyttöä olen kyllä vähentänyt viime vuosina tietoisesti ja elin joskus useamman vuoden ostamatta kotiini lainkaan kananmunia. Nykyisellään kananmunia kuluu taas paljon, ja lähes joka kauppareissulla ostan kennollisen.
Tämä on pyörinyt taas viime aikoina mielessä, kun WWF julkaisi ruokavaliosuosituksensa, joka perustuu tiedejulkaisu Eeat Lancetin planetaariseen ruokavalioon. Suositus takaisi maapallon kaikelle väelle terveellisen ja riittävän ravinnon, hillitsisi ilmastonmuutosta ja pitäisi huolta luonnon monimuotoisuudesta. WWF:n ruokavaliouositus on yksinkertaisuudessaan tällainen:
- pääasiassa kasviksia
- kotimaista kestävästi pyydettyä kalaa
- korkeintaan lasi maitoa tai muutama siivu juustoa päivässä
- broileria muutaman kerran viikossa
- korkeintaan kerran viikossa punaista lihaa
- korkeintaan kuusi kananmunaa kuukaudessa
Valtaosa kohdista ei ole itselleni ongelma, eikä suosituksen pitäisi olla ongelmallinen kenellekään muullekaan perusterveelle ihmiselle. Siinä kun ei kielletä mitään täysin.
Minun ja perheeni ruokavalio koostuu pääsääntöisesti kasviksista. En syö kalaa (mutta jos söisin, söisin juurikin kotimaista villikalaa), en syö punaista lihaa, en syö broileria, enkä juo maitoa (valmistuotteiden tai ravintolaruokien mukana maitoa välillä menee). Juustomäärätkin ovat varmasti tuota luokkaa, sillä kuluu monia päiviä tai viikkojakin, kun en syö lainkaan juustoa ja sitten välillä raastan pastan päälle parmenaaria, siivutan uunivoileipien päälle mozzarellaa tai herkuttelen sinihomejuustolla.
Mutta tuo kananmuna. Suosituksen mukaan olisi ok popsia menemään korkeintaan kuusi kananmunaa kuukaudessa. Jukoliste, minähän syön sen verran ja yli viikossa, kun otetaan huomioon elintarvikkeissa oleva kananmuna. Tähän tuli pieni helpotus, kun WWF:n jäsenille tulevassa lehdessä tuota kohtaa oli täydennetty kertomalla, että jos ei syö lainkaan lihaa, voi syödä viikossa viisi kananmunaa. Viisi viikossa on todellakin määrä, johon voin kananmunilla mässäilyäni vähentää.
Mutta silti, kyllähän se taas herätteli miettimään, miksi minä ylipäätään syön kananmunia?
Sekasyöjänä broileri olisi se ensimmäinen liha, jonka jättäisin lautaseltani pois eettisistä syistä. Millä siis oikein perustelen itselleni, että on ok syödä kananmunia, jotka siipikarjaa ovat nekin? Kananmunahan on oikeastaan kuin kanan menkkaa, ja välillä kaupoissa myytävä kananmuna on ihan hedelmöittynyt alkio, joka kehittyisi hautomalla tipuksi. Oli miten oli, kananmuna on joka tapauksessa hyvin kaukana kasviksesta, sillä sen on minulle tehnyt elävä olento, kana.
Ja silti mitään päteviä syitä kananmunien syömiseen minulla ei ole, ontuvia selityksiä vain.
Leivonnassa kananmuna on helppo korvata, mutta sellaisenaan syötäväksi ei ole tarjolla yhtä hyvää vaihtoehtoa. Kananmuna on lähes jokaisen aamiaiseni protsku, jonka kylkeen kasaan kauden vihanneksia ja hedelmiä. Kananmuna on niin helppo, maukas ja täyttävä ruoka, että en tahtoisi siitä luopua. On pakko myöntää: voisin olla ilman, mutta en halua, en ainakaan juuri nyt, en ainakaan ihan vielä.
Ostan kananmunani luomuna, mutta toki siinä mietityttää, onko luomuleima vain tae paremmasta omatunnosta minulle. Miten ne munansa minulle munivat kanat siellä oikeasti voivat? Isovanhemmillani oli lapsuudessani pienen pieni kanala, jonka kanat olivat tehotuotannosta eläköityneitä (toisin sanoen tappamisen välttäneitä) ja viettivät elämänsä ehtoopuolen tepastelemalla pihamaan aitauksessa, josta pääsi seinäluukun kautta sisätiloihin. Olin pieni, kun kanalasta luovuttiin, mutta muistan, miten minulla oli oma pieni eri väreillä maalattu pärekori, johon sain pesistä käydä keräämässä vielä lämpimiä munia.
Mutta tämä lapsuusmuistoni on se kanalatotuus, joka näkyy nykypäivänä oikeastaan pienien kotikanaloiden lisäksi vain lasten maatila-aiheisissa satukirjoissa. Olen päässyt lapsuudessani vierailemaan myös vanhan mallisessa häkkikanalassa, mikä oli jo muksuna pysäyttävä ja ikuisiksi ajoiksi mieleen jäänyt näky. Kanoja oli valtavasti, niiden tilat olivat pienet ja haju sekä meteli olivat pyörryttävät. Tiloissa oli myös pimeää. Ja vaikka nyt pääsisin kylään johonkin nykymalliseen kanalaan, oli tuotantotapa mikä vain, se kertoisi tietenkin yhtä paljon kuin pistokoe aasialaiseen vaatetehtaaseen. Se mikä on totuus tänään, voi olla ihan toista ensi viikolla.
Teollisissa kanaloissa käymättäkin tietää, että ensimmäinen ongelma niissä on kanojen määrä. Luomutiloillakin parvessa 3000 kanaa. Se on aika moninkertainen määrä lintuja luonnonvaraisten kanojen muodostamiin parviin, joihin kuuluu yleensä 5–25 kanaa. Enimmillään kana pystyy asiantuntijoiden mukaan tunnistamaan 80 lajitoveriaan. Kanoja ei siis voida kohdella yksilöinä, vaan parvena. Jos kanoja olisi vähemmän, vaikkapa 100 kanaa parvessa, kananmunien hinta nousisi rutkasti. Olisinko minä valmis maksamaan yhdestä kananmunasta vaikkapa 10 euroa? Pakko se on kehdata sanoa: tuskin.
Kanaparvissa esiintyy turhautumisesta johtuvaa nokkimista, minkä voisi kuvitella luomukanaloissa vähentyvän. Siellä kanat voivat häkkikanoista poiketen kulkea kanalan pehkuilla vuoratulla lattialla sekä ulkona. Silti nokkimista esiintyy silloin tällöin. Kanoja myös kuolee muun muassa erilaisiin vammoihin sekä munajohdintulehduksiin. Munintakanoja ei lääkitä.
Sisällä luomukanaloissa kanoilla on käytössään orsia, joissa ne lajityypillisesti tahtovat nukkua. Siellä on myös juoma-automaatit sekä ruoka-automaatit. Ruokana luomukanat syövät luomurehua. Rehussa käytetään pääraaka-aineina esimerkiksi ohraa, kauraa ja vehnää. Viljan lisäksi rehussa on tärkeätä olla jokin valkuaista sisältävä osa, esimerkiksi herne, härkäpapu tai luomusoija.
Luomukanaloiden sisätiloissa on myös pesiä, joihin kanat käyvät munimassa. Sekin on lajityypillistä, sillä luonnossa kanan esi-isä viidakkokana eristäytyy parvesta ja hakee suojaisen pesäpaikan, kun se aikoo munia. Erona on vain se, että luonnossa kana munii vuodessa yhden pesällisen munia, eli noin rapiat kymmenisen munaa, minkä jälkeen munintaa ylläpitävän hormonin eritys lakkaa ja kana alkaa hautoa. Tuotantoon jalostettu kana munii yhden munan päivässä ja ihan joka päivä, jos ruokinta on kunnossa ja kana voi hyvin.
Munat kerätään kanaloissa pakkaamoon, joista ne haetaan isompaan pakkaamoon. Sieltä kananmunat myydään vähittäiskauppoihin ja tukkuihin. Munien leimatuista numerokoodista voi todentaa tuotantotavan, tilan ja pakkaamon. Leiman ensimmäinen numero kertoo munien tuotantotavan ja luomussa se on 0, nolla. Tietyn kanalan kananmunia on silti hankala ostaa kaupoista, sillä munakennoissa lukee kyllä pakkaajan nimi, mutta ei sen tarkemmin kanalaa. Yhden kennon munat voivat olla peräisin usealta tuottajalta.
Se on minulle kuluttajana ongelmallista. Luomulla on toki merkitystä kanojen hyvinvointiin, sehän on häkkikanaloihin (joita nykyään kutsutaan nätimmin virikkeellisiksi pienryhmäkanaloiksi, vaikka häkeissä ne linnut edelleen elävät) verrattuna aivan selkeää, mutta kaikkein suurin vaikutus on tilan pitäjillä. Niillä ihmisillä, jotka eläinten kanssa joka päivä ovat. Tahtoisin lähikaupassa munakennoa ostaessani valita haluavani juuri tietyn kanalan munia, sellaisen tilan, jossa olen ehkä voinut jopa vierailla (tiedän tiedän, se on jo ihan hygieniasyistä ja muista asetuksista johtuen hankalaa) tai josta olen kuullut muilta hyvää. Jos vain aikaa olisi, hankkisin kananmunani jonkun ruokapiirin kautta, kuten Rekosta.
Eettiset hiertymät eivät kuitenkaan koske vain munantuotantoa tiloilla, vaan omia ”tämä on väärin” -hälytyskellojani soittaa eniten tuotannon alku- ja loppupää.
Kanan elämä alkaa hautomossa. Niistä kanaloihin päätyy lopulta vain noin puolet hautomossa kuoriutuneista tipuista. Toisen puolen elämä loppuu muutaman päivän ikäisenä, sillä ne ovat ruokateollisuudelle hyödytöntä roskaa, uroksia.
Poikatiput tapetaan siinä vaiheessa, kun ne ovat kuoriutuneet hautomoissa. Tiput eritellään ennen nuorikkokasvattamoon lähettämistä munijoihin ja munatuotannon kannalta hyödyttömiin kukkoihin. Ruuaksikaan hintelät, lihaltaan sitkeät ja hitaasti kasvavat kukot eivät oikein kelpaa, kun vaihtoehtona on lihantuotantoon jalostettu broileri. Eivät etenkään siinä määrin, mitä kukkoja tapetaan Suomessa vuodessa. Suomessa on tällä hetkellä noin 3,9 miljoonaa munijaa, ja niitä kohden on kuoriutunut noin saman verran kukkotipuja, jotka on tapettu.
Kukkotiput tapetaan hiilidioksidilaatikossa, eli ne siis tukehtuvat hengiltä. Aikuinen kana menettää tajuntansa suuressa hiilidioksidipitoisuudessa alle puolessa minuutissa ja kuolee kahdessa, mutta tiiviistä munasta juuri kuoriutuneet untuvikot kestävät hapenpuutetta kauemmin ja kuolema kestää pidempään. Silppurissa Suomessa tapetaan vain ne linnut, jotka hautomoissa kuoriuduttuaan todetaan heikoiksi tai epämuodostuneiksi. Joidenkin mielestä nopea kuolema silppurissa olisi hiilidioksidilaatikkoa paremmin tapa, vaikka elävältä silpoutuminen brutaalilta kuulostaakin.
Nyt ollaan myös kehittelemässä useampaa erilaista menetelmää, joilla untuvikon sukupuoli voitaisiin määrittää jo munasta. Näin kukkotiput voitaisiin poistaa jo ennen kuoriutumista. Sukupuolentunnistus tehtäisiin kolmantena päivänä munimisen jälkeen, jolloin alkioon on jo kehittynyt verisuonia, mutta ei vielä hermosoluja. Siksi alkio ei tuntisi mitään. Uroskanojen abortoinnissa olisi myös se hyvä puoli nykyiseen verrattuna, että kukkomunat eivät menisi biojätteeksi, vaan niitä voitaisiin käyttää rokotteiden tuotannossa.
Suomessa luomumunatuotanto on vielä niin pientä – noin viisi prosenttia kaikista munista tuotetaan luomusti – että myös kaikkien luomukanojen elämä alkaa tai vaihtoehtoisesti päättyy samalla tavalla hautomoissa kuin muidenkin tuotantomuotojen untuvikkojen. Luomu tulee mukaan vasta kun kanat siirtyvät nuorikkokasvatuskanaloihin, jolloin untuvikot saavat luomurehua ja häkkien sijaan ne elelevät 14–16 viikkoa kestävän nuoruutensa lattiakanalassa. Kun kanat saavuttavat sukukypsyyden noin neljän kuukauden ikäisinä ja ovat valmiina munimaan, ne siirtyvät kanaloihin.
Kun kanat ovat olleet tiloilla munatuotannossa 13 kuukauden ajan, on niiden elämä loppusuoralla. Kanojen munintateho alkaa laskea ja myös munankuori alkaa heiketä ajan myötä. Sellaista kananmunaa ei kuluttaja tahdo ostaa.
Niinpä koko parvellinen kanoja tapetaan hiilidioksidilla eli tukahduttamalla hapenpuutteeseen. Tätä varten on olemassa erillisiä autoja, jotka ajavat kanaloiden pihaan hoitamaan tappamisen. Jos kanoja ei tapettaisi puolitoistavuotiaina, ne voisivat elää jopa kymmenen vuotta. Kanojen tarinan loppu on samanlainen kaikissa tuotantotavoissa.
Tyhjä kanala pestään ja desinfioidaan, minkä jälkeen sinne tuodaan kuorma-autolla uudet asukkaat nuorikkokasvattamolta. Kuljetusmatkat ovat elämille stressaavia, ja siksi olisi suotavaa, että kasvattamot ja kanalat sijaitsisivat lähellä toisiaan. Kun kanala on taas täyttynyt, 13 kuukauden sykli alkaa alusta.
Munatuotannosta poistetut linnut jauhetaan silppurilla kanamönjäksi, jota käytetään pääasiallisesti turkiseläinten rehuna ja biopolttoaineiden valmistukseen. Kuten kukkoakaan, kanaakaan kuluttajat eivät tahdo juurikaan ostaa lihana, kun on totuttu broileriin. Kananliha vaatii valmistukseen enemmän töitä. Sitkeää ja kuivaa kanaa on keitettävä puolitoistatuntia ennen kuin siitä voi alkaa valmistaa ruokaa. Luomukanaa käytetään esimerkiksi keittoihin ja viillokkeihin.
Tämä kertoo siitä, miten paljon meidän kuluttajien ostokäyttäytymisellä on väliä. Kuluttajallakin on kanan elämässä vastuunsa. Sitä tuotetaan, mitä me haluamme.
Tajuankin nykyään, että kananmunalakkoni vuosia sitten kohdistui ihan väärään suuntaan. En tuolloin ostanut kotiin munia, mutta söin niitä kylillä kulkiessani esimerkiksi leivonnaisissa. Koko asetelma olisi pitänyt paremminkin kääntää nurinpäin, sillä vain kotiin ostamieni kananmunien alkuperästä voin olla varma.
Tiesitkö, että esimerkiksi monien hotelliaamiaisten munakokkeli on valmistettu teollisesta valmisteesta, jota ravintola ostaa kanistereissa? Itse opin sen vasta muutama vuosi sitten. Enkä ollut oikein hahmottanut sitäkään, että kahvilassa voin pistellä tajuamattani suuhuni vanhanmallisissa häkkikanaloissa elävien kanojen munia. Niitä kun päätyy Suomeen elintarvikkeiden seassa, kuten siinä herkullisessa leivonnaisessa tai arkea helpottavassa valmisruuassa. Argentiinan ja Kiinan jättikanaloista rahdataan Eurooppaan munajauhetta muun muassa leipomoiden käyttöön.
Siksi meidän kuluttajien pitäisikin kysymyksin näyttää ruokateollisuudelle, ravintoloille ja kahviloille, että meitä kiinnostaa, minkälaisen elämän syömämme ruoka tai sen tuottanut eläin on elänyt.
Vuonna 2005 tehdyssä Euroopan komitean kuluttajabarometrissä 29 prosenttia kananmunia ostavista ihmisistä ei kiinnittänyt huomiota niiden tuotantotapaan. Se on synkkää ja antaa ymmärtää, että aivan liian monille vain lopputuotteella ja sen hinnalla on merkitystä. Samaisen tutkimuksen mukaan suomalaisista neljännes ei tahdo maksaa lisähintaa siitä, että kananmunat munineilla kanoilla olisi mukavammat oltavat.
Mielenkiintoista tuossa barometrissä oli se, että tuotantotavasta välinpitämättömillä kuluttajilla oli vähiten kokemusta maatiloista. Jos taas kuluttaja oli käynyt kylässä maatiloilla tai nähnyt muuten niiden arkea, hän oli valmiimpi maksamaan enemmän hintaa lopputuotteesta, kunhan tuotantoeläimillä on paremmat elinolosuhteet. Kun tällainen kaltaiseni tavan tallaaja itse pääsee näkemään, mistä vaikkapa luomumunien lisähinta tulee, hän on sen valmiimpi kukkarostaan kaivamaan.
Onneksi tuo tutkimus on reilusti yli kymmenen vuotta vanha, ja jaksan uskoa, että parannusta ihmisten suhtautumisessa syömäänsä ruokaan ja tuotantoeläinten oloihin on tapahtunut.
Aionko siis syödä jatkossakin kananmunia? Ainakin vielä, kyllä. Mutta mitä enemmän tiedän minulle aamiaiskananmunan antaneen kanan elämästä, sitä enemmän osaan kananmunaa arvostaa – ja kuka tietää, ehkä jossain vaiheessa olisin valmis jättämään ne kokonaan pois. Myös ajatus omasta pienestä citykanalasta tuntuu yhä enemmän omalta, jos joskus vain aikaa, osaamista ja jaksamista olisi tarpeeksi. Silloin tietäisin varmasti, miten muninut kana voi ja oppisin arvostamaan joka ikistä harvinaista kananmunaa kuin kultakimpaletta.
Ruoka ei ole vain ravintoa, ei etenkään silloin, jos sen on lautaselle tuottanut elävä eläin.
Lähteet: Elina Lappalainen, Syötäväksi kasvatetut. HS Tiede 19.10.2016, Kanojen abortti säästäisi tuskaa. Tottamunasta.fi. Luomunasta.fi.
Lue myös postaus: Mikä on minun tekosyyni?
Hei, oletko tutustunut Vaahteramäen munaeggspressiin? Kaikki heidän free range munansa tulevat heidän tilaltaan Somerolta (ja muistaakseni yhdeltä sopimustilalta) ja he kuljettavat niitä ”munataksilla” kuluttajien lähelle. Munien lisäksi kyydissä kulkee pientuottajien ”eettisempää” lihaa, maitoa, vihanneksia, jauhoja, makeisia…. Olen ollut heidän tyytyväinen asiakkaansa jo vuosia. Munat eivät ole luomua, johtuen kotimaisen luomurehun hankintavaikeuksista, mutta heidän kanansa saavat olla paljon enemmän ulkona kuin luomukanat ja ainakin aikaisemmin tilalle on saanut mennä tutustumaankin.
Joo, olen kuullut ja myös mielenkiinnolla seuraillut somessa heitä. Mutta tämän kanssa on sama kuin Rekonkin. Nouto tiettyyn aikaan jostain tietystä paikasta tuntuu itselleni mukamas jotenkin ylitsepääsemättömän hankalalta ajatukselta tässä vaiheessa elämää. Mutta ehdottomasti vielä joskus lähden asiakkaaksi mukaan johonkin tällaiseen – söin sitten siinä vaiheessa kananmunia tai en.
Ulkokanan munia löytää myös useista k kaupoista nykyisin sanoisin että ovat kanaystävällisempiä kuin luomut..
Joo, olen huomannut ne. Mä en oikein ymmärrä tarpeeksi, mitä se ulkonana tarkoittaa ja että mikä on virallinen sertifikaatti ja mitä se sertifikaatti vaatii. Pakkaa ehkä sekoittaa, että häkkimuniakin nykyään sanotaan virikemuniksi ja että on jotain ”onnellisen kanan munia”, jonka paketissa kana elelee kuin 50-luvun satukirjojen maatalon pihapiirissä, vaikka totuus on ihan muuta.
Noit vahteramäen free range munia saa myös monista pks kaupoista 12munan kennoissa
Joo, myös meidän lähikaupassa olen huomannut niitä hyllyssä. Pitäisi tarkemmin tutustua Vahteramäkeen ja ylipäätään free range -tuotantotapaan.
Ääh, tieto lisää tuskaa!
Mulle(kin) kananmunat on suuri ”rakkaus”, täyttävä, helppo ja aika terveellinen, kun ruoassa ei juuri muuten ole eläinproteiinia. Ja siis hyvänmakuistakin vielä!
Jos löydät täältä jonkun hyvän munatoimittajan (ooh, jos niille pääsisi vielä kylään!) niin kerro; I’m all in!
Äläpä! Tieto lisää tuskaa, hitto vie. Ja just toi, kananmunat ovat kertakaikkisen upea luonnontuote – mutta kun siitä luonnontuotteesta sen luonnollisuus on vain melko kaukana tuotantomielessä. Melkein saman kylän muijana suakin varmasti kiinnostaa tää, tai ehkä oletkin jo tietoinen: https://www.omapelto.fi/ruokapiiri. En tiedä, voisiko sitä kautta saada jotain ”puhtaamman omatunnon kananmunia” 🙂
Täällä Keski-Uudellamaalla on useita luonnonmukaisia kanaloita, joissa saa käydä kylässä! Esim Lassilan tila Tuusulassa ja Mäntymäen tila Hyvinkäällä. Lasten kanssa olemme käyneet kanojen touhuja ihmettelemässä useana kesänä 🙂 Rekoa suosittelen kyllä lämpimästi! Ei se loppujen lopuksi ole sen ihmeempi juttu järjestää aikataulullisesti, kuin mikä tahansa muu etukäteen sovittu tapaaminen. Se on ainakin täällä Järvenpäässä kiva, pienimuotoinen toritapahtuma, johon lapsetkin haluavat lähteä mukaan ostoksille 🙂
Tosi mahtavaa, että nuo kanalat mahdollistavat kuluttajien vierailut. Se vie työaikaa ja vaatii säätöä, mutta on tärkeää brändityötä – jos näin kylmästi ihan vain bisnesmielessä ajattelee.
Ja joo, tuo Reko on kyllä asia, jota pitäisi ainakin kokeilla. Eihän sitä muuten tiedä, että onko se mukamas niin hankalaa, kun ei ole edes kokeillut 🙂
Hei ja kiitos hyvästä postauksesta! Hienoa, että levität tietoisuutta tästäkin aiheesta. Mitä tulee kananmunatuotannon eettisyyteen, niin ulkokanojen munat (koodi 1) ovat minun ja monen muunkin mielestä vielä luomuakin eettisempiä, sillä lain mukaan ulkokanojen tulee päästä talvellakin ulkoilemaan, vastoin kuin luomukanojen. Luomurehu ei myöskään välttämättä ole tae kanojen hyvinvoinnista, vaikka se kaupunkilaisen korvaan kuulostaakin kivalta. Niinpä itse valitsen ehdottomasti mieluummin ulkokanan kuin luomumunan.
Kiitos kiitoksista, tämä oli suuritöinen, mutta omaa tietoisuuttakin lisäävä postaus tehtäväksi 🙂 Näistä ulkokananmunista mun pitäisi ehdottomasti tietää enemmän. Sen olinkin kuullut, että ne voivat ulkoilla talvellakin. Tosin olen kuullut, että eivät ne tahdo ulkoilla kylmällä, vaikka saisivatkin, mutta liekö huhupuhetta sellainen. Mutta se on kyllä ihan totta, että luomurehu ei ole tae eläimen hyvinvoinnista, vaan olosuhteet ja kanalan omistajat ovat siinä isoimmassa roolissa.
Itse mututuntumalla ostan ”vapaan kanan munia”, koska se kuulostaa paremmalta, kuin luomu. En halua uskoa, että ei-luomukanatkaan mitään hälyttävän hirvittävää ruokaa saa, vaikka ei olekaan luomuruokaa ja enhän itsekään pelkästään luomuruualla elä. Toki luomumunat olevinaan maistuvat paremmalta ja toki niitä ostan mieluummin kuin häkkikanaloiden munia.
Luomumunien munijat ovat kuin vapaan kananmunan munijat, mutta sen lisäksi niillä on enemmän tilaa sekä orsia ja pesiä kanaa kohden (toki liian vähän silti), ne pääsevät ulkoilemaan kesäkaudella, halliin pitää päästä luonnonvaloa, parvikoko on pienempi (toki liian iso silti) ja ne syövät sitä luomurehua. Mulle sillä luomurehulla ei ole isoa merkitystä, vaan nimenomaan kanan oloilla. Mutta se on totta, että luomumunat kyllä myös maistuvat paremmalta, mikä varmasti johtunee rehusta, mutta tämä on ihan mututuntumaa.
Ah niin ja vielä siinäkin on ero, kuten toki jo postaukessa kirjoitinkin, että luomukasvatuksessa nuorikkokasvatuskanalavaiheessa luomukanat saavat sitä luomurehua ja sen lisäksi häkkien sijaan ne elelevät tuon 14–16 viikkoa kestävän nuoruutensa lattiakanalassa. Jos olen ymmärtänyt oikein, muissa tuotantotavoissa nuorikkokasvatuskanaloissa kanat elävät tuon ajan häkeissä, kunnes sitten siirtyvät erinäisiin ja eri tavalla toimiviin kanaloihin – myös niihin lattiakanaloihin. Korjatkaa toki, jos olen väärässä.
Kiitos kirjoituksesta!
Mun kananmuniensyönti loppui (lähes kokonaan) tämän vuoden tammikuussa. Olin vegaanihaasteessa ja siinä kerrottiin jossain vaiheessa siitä, kuinka älykkäitä ja tuntevia eläimet ovat, mm. kanat. Mä en millään pystynyt itselleni perustelemaan, miksi haluaisin tukea eläinrääkkäystä (mun on tosi vaikea käydä myös esim. eläintarhoissa)…
Toinen oli Dr. Gregor / NutritionFacts.org -sivuston (voittoa tavoittelematon, tieteellisiin tutkimuksiin perustava organisaatio) postaus, missä kirjoitettiin mahdollisesta yhteydestä rintasyöpien & kananmunien syömisen välillä. Tottakai on muistettava esim., että jos polttaa tupakkaa, niin ei siitä saa automaattisesti keuhkosyöpää (sama juttu kananmunien & rintasyövän välillä ja mahdollinen yhteys varmaan heikompi). Mutta riskin olemassaolo oli mulle se ratkaiseva viimeinen tarvittava juttu. Ei yhtäkkiä enää maistunutkaan kuntosalitreeni jälkeen ”palauttava” kananmuna…
Että jos haluat luopua kananmunista, niin voithan tehdä sellaisen mielikuvaharjoitteen, että kuvittelet sen kananmunan ”rintasyöpäpilleriksi” (vrt. monivitamiinipilleri) ja mietit, että haluatko ottaa sen pillerin vai et…
Hei ja sitten sellainen disclaimer, että tieteelliset tutkimukset ei ole mitään 100% totuuksia. Joillakin asioilla voidaan osoittaa mahdollisia(!) yhteyksiä. Heikkoja tai vahvoja. Ja jollain toisella tieteellisellä tutkimuksella ne voidaan osoittaa vääriksi. Että jokainen (valitettavasti) joutuu itse miettimään, kuinka luotettavalta tutkimus & sen tulokset näyttävät ja kuinka siihen suhtautua. Hyvin monille jutuille löytyy tieteellisiä tutkimuksia puolesta & vastaan
Musta tuntuu, että kananmuna on itselläni aamiaisella niin tottumuskysymys, että just joku vegaanihaaste laittaisi miettimään, miten muuten sen aamiaisen koostaa. Ja olinhan minä tosiaan monta vuotta ostamatta kotiin kananmunia ja ihan yhtä lailla silloin aamiainen oli päivän pääateriani 🙂
Kiitos Hanne hurjan informatiivisesta kirjoituksesta, toivottavasti kanojen elämän alku- ja loppupää saataisiin paremmaksi kuluttajien vaatimusten avulla.
Mun kananmunan syöntini on vähentynyt hurjasti viimeisten vuosien aikana, ennen meni vissiin samaan tahtiin kuin sulla, nykyään mahdun hyvin tuohon suositukseen. Tässä ei ole taustalla tosin mitenkään eläinten oikeudet tai kasvissyönti, vaan se että oma lapsi on allerginen kananmunalle, joten se on sitten aikalailla tippunut pois aikuistenkin ruokavaliosta (pl. satunnaiset keitetyt munat salaatissa ja aikuisten munakkaat joskus). Esim. kaikki leivonta on meillä munatonta, vaikka nykyisellään lapsi saa munaa syödä ruuan seassa pieninä määrinä. Pakko sanoa, että vaikka leivonta ilman munaa onnistuu usean vuoden kokemuksella, niin ei ole jossain jutuissa munan voittanutta.
Kyllä, koko munijakanojen elinkaari pitäisi saada paremmaksi, paljon paremmaksi.
Allergia onkin sellainen juttu, että on pakko opetella muita ravintotapoja koko perheen. Hyvä juttu, että allergia alkaa helpottaa edes vähäsen. Vaikka ei tahtoisikaan syödä kananmunia, on se päätös kivempi tehdä itse kuin allergian pakottamana.
Kiitos hyvin kirjoitetusta, informatiivisesta ja tärkeästä tekstistä! Tässä tuli itselle paljon uutta tietoa. Itsekin ostan aina luomumunia, tosin käytän munia vain harvakseltaan. Olen jo pitkään ihmetellyt miksei kuluttaja-asiamies tai jokin muu taho puutu siihen että karmeissa oloissa eläviä kanoja saa paketin kyljessä kutsua ”onnellisiksi” ja ”vapaiksi”. Tästä sun postauksesta opin vielä uuden, räikeän harhaanjohtavan termin ”virikkeellinen pienryhmäkanala”. Mulle tulee pienryhmästä mieleen joku n. 10:n porukka, enkä varmaan ole ainoa. Jos totuus on se että tuossa pienryhmäkanalassakin on tuhansia kanoja, niin kyllä tämä jos mikä on kuluttajan kusetusta. Monet ihmiset eivät tiedä kananmunantuotannosta kovin paljoa ja silloin on helppo uskoa noihin kivoihin termeihin ja ostaa ”onnellisia” ja ”vapaita” munia hyvillä mielin. Olen ollut siinä käsityksessä että esim. pölynimuria ei saa mainoksessa väittää parhaaksi, jos siihen ei ole mitään perustetta, esim. jotain vertailevaa tutkimusta. Samalla logiikalla pitäisi mun mielestä kieltää nää onnellisuudet, vapaudet ja pienryhmät kun todellisuus on ilmiselvästi jotain ihan muuta.
Tää on kyllä ihan totta! Miten ne kananmunapakkausten tekstit ja kuvat saavatkin olla niin harhaan johtavia? Kyllähän sitä joku taho säätelee. Aikoinaan ollessani torimyyjänä, en voinut kirjoittaa mainosteksteihin ”torin parhaat mansikat”. Vaikka ne sitä olivatkin, ei sitä ollut mikään virallinen tutkimustaho todennut, enkä näin siis voinut mainostaa. Miksi kanoja voi väittää onnellisiksi, vaikka ne asuvat täysin luonnottomissa ja stressaavissa olosuhteissa ja tapetaan puolitoista vuotiaina, vaikka voisivat muuten elää kymmenvuotiaiksi? Eihän se nyt käy järkeen.
Todella hyvä ja aina ajankohtainen postaus! Mua rassaa suunnattomasti nuo pakettien ”onnellisten kanojen” yms nimitykset, toivoisin todella että ne saataisiin korjattua kuluttajan näkökulmasta rehtiin ja selvään suuntaan! Me ollaan muuttamas vuoden päästä täältä Helsingistä takasin tuonne vähän sunkin kotiseudun suuntaan. Varmasti montaa juttua tuun kaipaamaan täältä, mutta oon nyt jo päättänyt että koska tietyistä jutuista pitää luopua, niin toisista pitää taas ottaa ilo irti. Esim. siitä että kun oikeasti muuttaa maalle, voipi laittaa itelleen neljä tai viisi kanaa ja pitää siten itsensä munitettuna 🙂
Kyllä, täsmälleen samaa mieltä noista pakettien harhaanjohtavista teksteistä.
Ja voi että, oma pieni kanala, se olisi kyllä ihana juttu <3 Omalla kohdallani se tuskin koskaan tulee toteutumaan, mutta aina silti välillä hairahdun haaveilemaan pienestä citykanalasta, jossa voisi kahden useamman perheen kesken jakaa hoitovastuun.
Onneksi on omat kanat, jotka pikku parvessaan saavat elää lajityypillistä elämää. Kesällä ulkoilevat vapaana 500 neliön aidatulla alueella, ja talvella max – 5 asteella saavat ulkoilla katetussa ulkotarhassa halutessaan.
Ylimääräiset kuoriutuvat linnut elävät onnellisina, kunnes joutuvat pataan. Kysyn kyllä itseltäni, että millä oikeudella ne tapan viattomia lintuja, mutta koska kanalassani on tilaa vain rajalliselle määrälle lintuja, erityisesti juuri nuo kukot joutuvat pataan.
Laskin tuossa, että tällaisen 10 linnun parven munille hinnaksi tulee 39 senttiä kpl, jos lasken pelkät rehukulut ilman muita kuluja.
Ja kanaparven touhujen seuraaminen on rentouttavaa. Ne ovat älykkäitä eläimiä, oppivat tuntemaan nimensäja juoksevat vastaan portille: mitä herkkuja nyt tuot? Illan tullen menevät itse sisälle kanalaan orsille nukkumaan.
Kanat pitävät myös monenlaista ääntä: sirisevät tyytyväisinä, kun kylpevät multa pöllyten tai kukko naksuttaa rouvilleen: tulkaas katsomaan, mitä herkkuja täällä on.
Voi että, kuulostaa ihanalta <3 Noin kanojen pitäisi voida elellä. Ja vaikka kukkoja pataan päätyykin, koen senkin olevan osa luonnollista eloa. Hienoa, että hyödynnätte lihan ruokana.
Ja kyllä, kanaparven touhujen seuraaminen on rentouttavaa! Minä hakeudun katselemaan kanoja, aina jos tilaisuus jossain tulee. Muistelisin lapsuudesta, että jotkut kanat olivat myös hellyydenkipeitä ja tahtoivat syliin.
Kiitos tästä tuskasta, jota lisäsi tieto! Voin varmasti elää ilman kananmunia, mutta ne ovat pienin paheeni.. Siksi olen antanut itselleni luvan syödä kananmunia, mutta tämän kirjoituksen jälkeen tuska lisääntyi ja toden teolla harkitsen uudelleen. Vaikka tuo wwf.n lehtisen luettuani tunsin helpotusta minäkin, silti iso möykky painaa mieltä nyt.. Tuo viimeinen lausahduksesi ”ruoka ei ole vain ravintoa..” kiteyttää kaiken! Joten kiitos, kiitos tästä tuskasta jonka tieto lisäsi on todella mietittävä jälleen uudelleen kun kaupasta himoitsen kananmunia.
Hyvä kuulla, että tämä postaus on tuonut monille lisää tietoa. Ja tosiaan, lisäsihän sen tekeminen rutkasti myös omaa tietämystäni! On hurjaa, miten vähän näistä asioista kerrotaan / tiedetään, vaikka kananmunia tuotetaan Suomessa (ja maailmassa) hurjia määriä ja sen tuotannon takana ovat elävät olennot; kanat.
Kannustan kokeilemaan Rekoa! 🙂 Me ei olla vuosiin (ehkä muutamaa hätätilapakkausta lukuunottamatta) ostettu kananmunia kaupasta. Ja jos ostaa esim. 60 kpl kananmunia (2 kennollista) kerralla, riittää ehkä, että ostaa kananmunat kerran kuussa (tietysti kulutuksesta riippuen). Joten ei tarvitse uhrata asialle aikaakaan kuin n. tunti kuussa.
No se on kyllä totta, että kun sen noin ajattelee, ei enää tunnukaan ”mahdottomalta” mahduttaa Rekoa aikatauluihinsa. Jospa koittaisin nyt kesällä ottaa Reko-hommista vähän selvää ja piipahtaa testaamaan 🙂
Mielenkiintoinen postaus, kiitos tästä. Suomessa asuessani en syönyt kananmunia ollenkaan ja maitotuotteista vain juustoa silloin tällöin pizzassa, eli oikea termi taitaa olla laktovegetaristi. Nyt olen asunut jo pitkään Itä-Afrikassa Tansaniassa ja Sambiassa ja täällä syön kananmunia. Vegeproteiineja täällä ei papuja lukuunottamatta ole, joten koin että voin lisätä kananmunat ruokavaliooni jotta saan tarvittavat ravintoaineet. Myöskin täällä tiedän mistä munat tulevat ja kanathan täällä vaan tepastelee vapaana tuotantotehtaiden sijaan. Enkä siltikään tosin syö munia päivittäin, ehkä 3-4krt viikossa.
Nyt tosin löysin uudesta supermarketista täällä Lusakassa vegaaniproteiinibrändin ja pakastealtaan täynnä soijanakkeja ja -rouhetta yms yms… Finally!! Eniten Suomesta ystävien lisäksi kaipaan nyhtökauraa 😀
Kiitos kiitoksista ja kiitos kommentista! Se on tosiaan mielenkiintoista, miten asuinmaa ja sen ruokakulttuuri vaikuttaa huomaamatta ja osaltaan myös pakosta omaan ruokavalioon. Kun vietimme perheen kanssa talven Balilla, en tainnut syödä lehmänmaitotuotteita kuin ehkä alle viisi kertaa; juurikin pizzassa. Eihän siellä käytetä lehmänmaitoa. Mutta vegenä kananmunia taas tuli syötyä tosi paljon, sillä sitä oli esimerkiksi paistetun riisin ympärille rakennetuissa ravintola-annoksissa melkeinpä vakiona. Siellä oli kyllä ihan häkkikanaloitakin, joita näkyi tienvarsilla. Ja tofua tietenkin kului niin paljon, että ei hetkeen tehnyt mieli. Ja valmis tempeh, sitä olisi ihana tehdä Suomessakin useammin. Vaikkakin jos valita pitää, ottaisin tietty lähellä tuotetun ja kasvatetun nyhtökauran. Se on kyllä mainio tuote!
Hei!
Löysin tämän tekstisi goolglaillessa kana-asioita. Kiitos, että pohdit munien syömisen etiikkaa! Jaan oman kokemukseni. Toivottavasti siitä on vinkkiä tai hyötyä tai iloa:
Itselläni sekasyöjänä on takana monivuotinen projekti etsiä ne eläinten kasvattajat, joiden toiminta voisi vastata omia eettisiä vaatimuksiani. Nykyisin ostan itselleni kotiin enää riistaa, villiä kalaa, paikallisen lammastilan (jolla vieroituksen etiikka huomioitu!) ja muutaman vuohitilan maitotuotteita sekä lähellä kasvatettua highland-karjaa, joka laiduntaa, elää ja kuolee samalla kylällä ja jonka yksilöt kasvattaja vie surmattavaksi pieneen teurastamoon 4 km päähän omalla kärryllään, yksi eläin kerrallaan.
Munat saan tai ostan vain pienistä 10-50 yksilön parvista. Munia ostaessa kannattaa muistaa, että alkutuottaja on velvollinen salmonellaseurantaan. Rekot itsessään eivät takaa eettisyyttä. Meillä on paikallisessa piirissä myös tehotuottajiksi mieltyviä kanaloita. Vaahteramäen / EggsPressin kohdalla kannattaa pohtia myös parvikokoa – mitä itse omalta eläintuotteeltaan odottaa. Vapaa lienee parempi valinta kuin luomu. Virikekanala eli häkkikanala onkin sitten jo ’rikos’, mielestäni.
Koska en syö leivonnaisia, on munia helpohko vältellä myös ulkona syödessä. Tehotuotettua lihaa en syö ulkona enkä vieraisilla. Maitotuotteet ulkona syödessä ja kylässä on syntini: voita ja kermaa tulee syötyä silloin. Se on seuraava askeleni sitten, irti siitäkin lopulta. Vegaaniruokaa saa yhä useammasta paikasta.
Haluan tavata nämä kaikki eläimet vuosittain, keskustella heidän kasvattajiensa kanssa ja katsoa heitä läheltä punnitakseni yhä uudelleen sen, kykenenkö syömään / käyttämään heitä hyväkseni. Eräskin kasvattaja tippui matkan varrella, kun jatkoi X teurastamon kanssa vuoden 2015 teurastamokohun jälkeen.
Kartoittaminen ja tällainen hankinta on monen mielestä vaiva. Autottomalle se on isompi vaiva. Ajansäästö on minulla ollut valtava, eikä heräteostoksia tule, kun en juuri tee kauppaostoksia, vaan pistäydyn näiden hankintojen lisäksi hakemaan asioita torilta tai lähikaupassa. Taloudellisesti se vaatii ennakointia, että pystyy hankkimaan kerralla isompia määriä ja ruuan hinta todennäköisesti väistämättä nousee. Se eikä se tietenkään ole kaikissa elämäntilanteissa mahdollista. Mutta olen kiitollinen, että tällä hetkellä se on minulle mahdollista. Ja toisaalta, ajattelen että eläimen elämän pitää olla kallista. Eläintuotteita voi vastaavasti vähentää reilusti. Kasviproteiinien kehitys on huimaa. Monen kalliina pitämä nyhtökaura maksaa edullisimmillaan noin euron per annos, koska sen proteiinipitoisuus on lihaan verrattuna niin suuri.
Parasta on ollut hyvinvoinnin, terveyden, mielekkyyden ja tiedon lisääntyminen sekä kohtaamiset + ruuan laadun valtava nousu. En koe syyllisyyttä, vaan koen enimmäkseen eläväni oikein. Ruuan arvokkuus on huima minulle nykyisin. Yksityisautoiluni on arjessa todella vähissä: ruuanhankintamatkat ovat siis myös aina ihania lähiretkiä. Ulkomailla en sitten juuri käykään! 😀 Lapsiperheessä voisi kuvitella, miten hienoa olisi päästä yhdessä tapaamaan tutuksi tulevia eläimiä ja saamaan tietoa.
Miksi olen sekasyöjä, on oma kysymyksensä, mutta tässä näitä eläimensyöntiajatuksia – jotka laajenivat hieman tuosta muna-aiheesta. 🙂 Toivottavasti jatkat kirjoittamista myös näistä tärkeistä aiheista! Hyvää syksyä!