Kaupallinen yhteistyö: Meira
Kun suunnittelimme keittiöremonttia, halusin eroon maustekaappisekasotkusta. Ei enää syviä kaappeja, josta ei saa yhtäkään maustepurnukkaa ulos kaatamatta samalla kahta ja joiden perältä löytyy 10 vuotta sitten vanhaksi menneitä mausteita! Halusin matalan laatikon, jossa mausteet voisivat olla lappeellaan telineissä ja josta yhdellä vilkaisulla näkisi koko mausteakavalkadin.
Keittiöremontissa tämä haaveeni toteutui, pitkälle yli puolivälin ainakin. Homma jäi kuitenkin siihen vaiheeseen, kun olisi pitänyt keksiä kivat purnukat maustelaatikossa pyöriville maustepusseille. Sillä fakta on ainakin omalla kohdallani se, että oli sitten kyseessä maustekaappi tai -laatikko, sen kaaos alkaa hallitsemattomista maustepussiläjistä. Niinpä nytkin maustelaatikossamme on ollut yli äyräiden pursuava kulma täynnä erinäistä maustenyssykkää. Vaan ei ole enää!
Männä viikolla käärin hihat ja tein maustelaatikolle suursiivouksen. Aivan tolkuttoman röynäiseen kuntoon se ei ollut päässyt, vaikka en muista siivonneeni sitä kunnolla kertaakaan sitten muuttomme kolme vuotta sitten. Vanhentuneista mausteista pystyi kuitenkin sanomaan muuttovuotemme, sillä sen jälkeen mausteita ei ole käyty läpi. Vuonna 2016 ja etenkin vuonna 2017 vanhaksi menneitä mausteita löytyi useampi purtelo ja pussi.
Vaikka kirpaisi heittää vanhentuneita mausteita biojätteeseen, vanhojen mausteiden karsiminen kannattaisi tehdä ainakin kerran vuodessa. Vanhentuneista mausteista lähtee nopeasti niiden maku ja aromi. On haaskausta tehdä mautonta ruokaa vain siksi, että mausteet eivät ole tuoreita. Kokonaiset mausteet säilyttävät arominsa pidempään kuin jauhetut mausteet, ihan kuten vaikkapa kahvikin. Kokonaiset mausteet säilyvät käyttökelpoisina jopa viisi vuotta, kun jauhetut mausteet ja herkät yrtit korkeintaan kolme vuotta.
Kun olin käynyt kaikki mausteet läpi ja imuroinut sekä pessyt maustelaatikon, asettelin mausteet sinne takaisin. Pussukoissa olevista mausteista valtaosan siirsin vanhoihin metallisiin maustepurkkeihin sekä lasipurkkeihin. Olin ensin ostamassa lasipurkkeja uusina, mutta hoksasin sen sijaan ostaa vajaan euron hintaisia pieniä kaprispurkkeja. Ne ovat juuri täydellisen kokoisia mausteille, ja sain luultavasti uusia purkkeja edullisempaan hintaan sekä lasipurkit että paljon kapriksia.
Purnukoiden pinnoista irrotin etiketit ja kirjoitin dymo-kirjoittimella, mitä niissä on. Mausteet olisi parasta säilyttää tiiviissä lasipurkissa, joka suojaa mausteita parhaiten valolta, lämmöltä sekä kokkauksessa syntyvältä kosteudelta ja rasvahöyryiltä. Pussukoita voi sitten ostaa täyttöä varten ja leikata pussukasta viimeisen käyttöpäivämäärän ja sujauttaa sen purnukan sisälle.
Saan tällaisista pienistä arkea sujuvoittavista ja kaunistavista jutuista ihan tolkuttoman hyvät kiksit. Välillä pitää ihan vain vilkaista maustelaatikkoon, kun se on nyt niin nättinä. Ja kun ne maustelaatikon nurkassa hallitsemattomana pyörineet pussukat ovat nyt ojennuksessa ja purnukoissa kauniisti tarjolla, niitä tulee myös käytettyä kokkauksessa. Nyt olen ripotellut tilliä joka kerta kurkkuvoileivilleni!
Maustevalikoimamme on hervottoman kokoinen, mistä on pitänyt huolen yhteistyökumppanini Meira, joka on pitänyt muijan mausteissa. Vähemmälläkin todellakin pärjäisi, enkä normaalisti ostaisi esimerkiksi ruohosipulia tai inkivääriä kuivattuna (etenkin inkivääriä käytän kyllä tuoreena paljonkin), mutta nyt kun niitä on kaapissa ollut, kummasti niitä on myös tullut sujautettua ruokiin.
Suosin mielelläni Meiraa, sillä vaikka moni mausteainesosa toki tulee maailmalta, Meiran tuotteet valmistetaan tai vähintäänkin pakataan Meiran omalla tehtaalla Helsingin Vallilassa. Monien Meiran maustepurkkien kylkeä komistaakin Suomen lippu kertomassa kotimaisuudesta.
Vaikka maustelaatikkomme onkin rönsyilevä, on minulla selkeät maustesuosikit, joista myös puolisoni tykkää. En tiedä, voisiko parisuhde toimia, jos toinen ei rakastaisi korianteria kuten minä (onneksi rakastaa) tai jos toisen mielestä paras mauste olisi valkopippuri (sekä minun että puolison mielestä se maistuu sekä haisee ihan navetalle).
Tässä meidän vegeperheemme maustesuora, eli tusinan verran ruuanlaiton perusmausteita:
- Suola. Esimerkiksi telttaretkillä meillä kulkee mukana vain kaksi maustetta, suola ja mustapippuri.
- Mustapippuri. Oi, mausterakkauteni! Tätä rouhin suoraan myllystä lähes jokaiseen ruokaan ja ihan vain leivän päälle.
- Hunaja. Käytän hunajaa pehmentämään ruokien makumaailmaa ja tuomaan aavistuksen makeutta marjasmoothieihin.
- Lime. Tuorepuristettu limehedelmän mehu tuo ruokiin raikkautta sekä kirpeyttä, ja käytän sitä etenkin thaimaasta ja meksikosta innoituksensa saavissa ruuissa. Myös limehedelmän raastettu kuori on ihana mauste niin suolaisissa kuin makeissa ruuissa.
- Valkosipuli(rouhe). Tätä käytän mieluiten tuoreena, mutta rouhittu valkosipuli on tuoretta lempeämpi ja tietenkin nopeampi maustaja. Käytän valkosipulia noin suurin piirtein ihan kaikkeen.
- Chili(ruohe). Käytämme chiliä niin tuoreena kuin kuivattuna, ja chilirouhe toimii meillä pöytämausteena. Siitä voivat pöydän aikuiset ripotella ruokaansa vähän lisää potkua.
- Basilika. Käytän basilikaa niin tuoreena kuin kuivattuna. Tomaattisten ruokien kanssa ihan ässä, joten tätä ripottelen esimerkiksi kaikkiin tomaattipohjaisiin kastikkeisiin ja keittoihin. Basilika kannattaa lisätä ruokaan vasta ihan viime hetkellä, ettei sen maku heikkene.
- Korianteri. Makumaailmani laajeni miljoona kilometriä ylös ja alas, kun ensimmäisen kerran maistoin tuoretta korianteria. Mikä tahansa tylsähkö jämäruokamössökin nousee ihan uudelle levelille, kun päälle repii läjän tuoretta korianteria.
- Kaneli. En oikein edes tiedä, miten kaneli on yksi yleisimmin kauppalistallamme olevista mausteista. Lapset tahtovat sitä ripauksen kaikkien puurojen päälle ja erityisesti mustikkapohjaisen smoothien sekaan kaneli sopii mainiosti. Etenkin talvisin kanelinen maitokahvi on ihana! Toimii myös Intiasta innoituksensa saavissa kasvisruuissa.
- Rosépippuri. Aivan liian vähälle huomiolle jäävä mausteihanuus. Rosépippuri on mieto, syvän aromaattinen ja hieman jopa makeahko mauste. Sitä voi käyttää oikeastaan minkälaisen ruuan kanssa tahansa. Kuulemma myös jälkiruokien, mutta sitä en ole kokeillut. Minä rouhin tätä ronskisti sormin esimerkiksi leivälle, uunifetan päälle ja jukurttipohjaisiin kylmiin kastikkeisiin.
- Garam masala -maustesekoitus. Intialaisessa keittiössä käytetyssä mausteseoksessa on juustokuminaa, korianteria, mustapippuria, kardemummaa, fenkolia, neilikkaa, kanelia ja cayennepippuria. Täydellinen esimerkiksi erilaisten riisin kylkeen tehtävien kasvispöperöiden ja curryjen kanssa, jos ja kun ei tahdo omistaa jokaista maustetta erikseen. Erityisesti kikherneet ja kesäkurpitsa rakastavat garam masalaa! Balilla opin, että tällaiset mausteet kiehautetaan ensin rasvassa, minkä jälkeen vasta lisätään esimerkiksi kasvikset. Näin ruokaan tulee täyteläinen maku.
- Provencale-maustesekoitus. Kasvissyöjänä ranskalainen keittiö ei ole se läheisin, mutta pitäisi luultavasti joskus matkata yrteistä ja kasvisruuistaan tunnettuun Provenceen. Alueen mukaan nimetty ranskalainen mausteseos kun toimii tolkuttoman hyvin marinadeihin, keittoihin, pataruokiin ja kasvispihveihin. Basilikaa, meiramia, timjamia, rosmariinia ja oreganoa sisältävä maustesekoitus on myös SE mauste uunijuureksien kanssa.
Täällä voit lukea lisää Meiran vinkkejä maustamiseen.
Ps. Lähiömutsin Instagramissa on meneillään arvonta, jossa voi voittaa viisi maustepakettia, johon kuuluu suosikki- ja sesonkimusteita sekä mausteuutukaisia.
Meidän sekaruokakeittiössä aika paljon samoja mausteita, isoin ero ehkä että ehdoton nou-nou on korianteri (sekä miehellä ja mulla on geeni, joka saa sen maistumaan saippualta suussa, yh). Mutta ehdottomasti kotoa löytyy kategoriaa on mustapippuri ja suola (enemmän pippuria ja vähemmän suolaa, moni ruoka onnistuu täysin ilman suolalisää), basilikaa (tuoreena tai kuivattuna, meillä on basilikafarmi edelleen ikkunalaudalla ja satoa piisaa kivasti), timjamia (mihin ihmeessä timjami ei käy), laakerinlehtiä (keitot, pitkään haudutettavat jutut), rosmariinia, (ruohosipuli, persilja ja tilli tietty vaikka niitä ei joka ruokaa lykätä), valkosipuli (tuoreena nykyään, jossain välissä oli backupina kuivattua rouhettakin), inkivääri (tuoreena), oreganoa löytyy taloyhtiön pihalla kasvavasta puskasta kuivattuna, chiliä (pakasteesta omaa satoa vielä hetken). Ah ja kuivattua paprikaa ja curry-seosta. Makeisiin ruokiin sitten kardemumma ja kaneli on oiva makupari. Tässä on suurinpiirtein kotoa löytyvä valikoima (ah, kokonaisia pippureita löytyy myös valko, viher ja rosepippurisekoitusta), sitä pidetään pienenä ihan tarkoituksella hävikin pienentämiseksi (harmittaisi heittää mausteita pois isossa määrin vanhentumisen takia, kun eivät ilmaisia ole, mikä ehkä kertoo myös siitä ettei niiden tuotantokaan ole ilmaista).
Toi korianterigeeni on tosiaan jännä! Mitäköhän siitä tulisi, jos kaksi ruokaa rakastavaa, mutta ihan eri tavalla korianteriin suhtautuvaa laittaisivat hynttyyn yhteen 😀 Ensi kesänä meilläkin on aikomuksena laittaa pihan kasvulaatikkoihin enemmän just yrttejä, rukolan ja muun salaatin lisäksi, kun kurpitsat ja muut saa suosiolla siirtää palstalla kasvatettavien joukkoon 🙂
Joo ja tuossa korianterijutussa jännä juttu on myös se, että lapselle se ei ole periytynyt, hän nimittäin taaperona onnellisena kävi napsimassa mummolan yrttipuskista korianteria.
Aijjaa, tämä geenivirhe (jos korianterirakastajan vitsailu hyväksytään) ei siis välttämättä periydy. Jännä juttu kyllä. Meillä molemmat lapsetkin onneksi tykkäävät korianterista, niin ei tarvitse mausteiden kanssa lähteä puljailemaan, vaan voi maustaa kaikille samalla tavalla (mitä nyt chiliä me aikuiset tahdotaan enemmän).
Ihan hauska miettiä oman perheen kärkimausteita! Meidän yhteinen suosikkilista on ehdottomasti:
Suola
Mustapippuri
Valkosipuli
Rosmariini
Näillä pärjätään jo hyvin pitkälle. Seuraavana jonossa ovat kaneli ja oregano. Korianteri, minttu ja basilika ovat suosikkeja myös, mutta oikeastaan vain tuoreversiona.
Omalla henkilökohtaisella herkkulistallani kärkikahinoissa on kardemumma (myös ruoanlaitossa, ja etenkin mustaan teehen lisättynä – nam!), mutta puolisossa ei kirvoita suurempia tunteita.
Joo, mustakin oli tosi hauska miettiä näitä! Ja ensin koitin änkeä ne kymmeneen mausteeseen, mutta sitten taivuin kahteentoista mausteeseen, kun siihenkin tiivistäminen teki tiukkaa 🙂 Meilläkin on minttu käytössä paljon, myös oikeastaan vain tuoreena. Ja joo, kardemumma on ihana kans ruuanlaitossa. Teehen en olekaan kokeillut, kiitos vinkistä!
Ihana postaus! Pitääkin täydentää oma kokoelma chilirouheella -tai lastuilla.
Kiva kuulla, kiitos <3 Ja joo, kuivattu chili on mainio pöytämauste ja kiirekokkailun oikaisija, kun ei ole aikaa tai halua alkaa pilkkoa tuoretta chiliä.
Korianteri maistui meilläkin aluksi saippualla mutta kun siihen tottui se saippuan maku kummasti katosi. Yrteistä lisäisin ehdottomasti rosmariinin, rakuunan, lipstikan, timjamin ja oreganoa joita ilman ei tule toimeen. Itämaisista mausteista herra ja kumina siemenenä myös paljon käytössä.
Mä olen ymmärtänyt, että jos se ”saippuageeni” on, korianteri maistuu aina siltä, totutteli tai ei. Mutta jännä kuulla, että muukin on mahdollista. Mäkin rakastan korianterin lisäksi myös muista yrttejä <3
Pakko kommentoida, vaikka onkin pieni juttu, mut Provence ei ole kaupunki vaan alue Ranskassa.
Erinomainen huomio, kiitos! Korjaan 🙂
Minun top 3 on suola, mustapippuri ja basilika, muita ilman voisin elää :). Chili ja korianteri ovat oiva lisä. Tosin korianterin syömisen jouduin opettelemaan, maistui minustakin aluksi saippualta. Mummon sanoin: ”kun 11 kertaa maistaa, rupeaa tykkäämään”. Nuorena opettelin fetan näin, samoin vihreät oliivit. Ajattelin, että eiväthän ne pahoja voi olla, kun niin monet niistä pitävät. Feta maistui minusta oksennukselle, oliivit muuten vain kelmeille… Maksalaatikko on ollut vuosien projekti, olen ehkä askeleella kuusi…
Voi kunpa maustesarjojen purkit olisivat kauniimpia ja tyylikkäämpiä! Meiran mausteet skippaan purkin ulkonäön takia (laatikossa, mutta silti) ja nyt vähän fiksumman näköisten Santa Marian purkkeihin on tullut uudistus, joku ihmeellinen korkkihärveli, joka ei paranna ulkonäköä eikä lisää käytettävyyttä, lisää muovia vain.
Haaveissa kaikki lasipurkkeihin – jahka muilta remonttikiireiltä ehdin. Mutta maustelaatikko on yksi ihmiskunnan parhaista innovaatioista.
Jännä, että korianterista voi siis opetella tykkäämään. Mä rakastuin siihen kerrasta <3 Olen melko kaikkiruokainen (kasvissyöjä), mutta just vaikka oliivit olen kans opetellut. Nykyään RRRakastan niitäkin!
Ah joo, mä ymmärrän mastepurkkien tai ylipäätään minkälaisten ruokapurnukoiden kohdalla pakkausdesign- ja etikettivalikoivuuden. Olen moninpaikoin ihan samanlainen! Mausteissa pystyn katsomaan asiaa läpi sormien, MUTTA jos olisi ihan hurjasti ylimääräistä aikaa, ihan varmasti askartelisin kaikille mausteille samalaiset tyylikkään eleettömän lasipurkit 😀 Ja joo, maustelaatikko maustekaapin sijaan, ehdottomasti!
Hei, mistä ja kenen oli ne pienet kaprispurkit? Itselläni ois myös pienille purkeille tarvetta.
Mausteet tekee ruuan, aah.
Mukavaa päivän jatkoa sinne teille ♥️
Ne olivat Pirkan, ostin K Supermarket Hertasta täältä Herttoniemestä. Eri kätsyt! Ja heti huomaan, miten eri tavalla mausteet tulevat käyttöön, kun ne ovat nätistä lasipurkeissa esillä maustepussiröykkiön sijaan. Kivaa päivää ja syksyä myös sinne!
Miten sait kaprispurkeista hajut pois? Olen koittanut joskus uudelleenkäyttää kaprispurkkeja mausteiden säilömiseen,mutta kapristen vahva haju on purkeissa niin vahvana, että mikään pesu ei ole auttanut. Etenkin kanteen jää vahva haju, joka sitten ajan myötä tarttuu mausteeseenkin.
No jopas! Käviköhän mulla sitten tuuri, sillä en koe purkkeihin jääneen mitään hajua. Ja olen melkoisen hajuherkkä, en tosin luonnollisten tuoksujen kanssa, mutta kuitenkin. En siis tehnyt niille sen kummempaa kuin liotin vedessä, jossa oli astianpesuainetta, minkä jälkeen rapsutin etiketit irti ja pesin purkit.