Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Tämä tässä on viime vuoden arkikuvasarjan toiseksi viimeinen kuva. Joku ehkä havahtuikin, että hetkinen, tämä kuvahan on nähty täällä blogissa aikaisemminkin. Niin on, sillä tässä vietämme perheemme jouluetkoja Helsingissä. Tajusin vasta nyt kuvakansioita selatessani ja mietintäryppy otsalla syventyen, että varsinaista arkikuvaa en näemmä ollut muistanut tuolla viikolla tallentaa ollenkaan.

Eikä se sinänsä ole ihme, vaan enemmänkin ihme on se, että muina viikkoina arkikuva on tullut tallennettua. Tämän postaussarjan kuvat kun ovat syntyneet hetkessä, eivät suunnitellen.

Niinpä tämä tässä on 52 arkikuvan ja vuoden 2018 toiseksi viimeinen tallennus erään helsinkiläisen lapsiperheen arjesta. Mutsi ja sen mukulat syömässä punajuuripihvejä ravintolassa.

Tästä kuvaunohduksesta vedän nyt ontuvan aasinsillan siihen, miten jännä mönjäkasa aivot ovatkaan. Erityisjännä tapaus on aivojeni siivooja, joka tuntui vaihtuvan siinä vaiheessa, kun minusta tuli äiti. Otetaan esimerkiksi pankkikortin tunnusluku.

Ensimmäisen kerran elämässäni unohdin pankkikortin tunnusluvun esikoisen synnytyksen aikaan. Se ei ole sinänsä ihme, sillä elämä oli juuri muuttunut lopullisesti ja aivoihin tunki joka minuutti lisää uutta tietoa, osaamista, ymmärrystä ja ihmetystä. Aivojeni siivouksesta vastaava pisti hösseliksi ja huiski luudallaan turhaksi kokemansa asiat pois tieltä viemästä tilaa. Kuten nyt vaikka sen pankkikortin tunnusluvun.

Toisen kerran pankkikortin tunnusluku koettiin aivojeni siivoojan toimesta turhaksi toissa syksynä. Taas en sinällään ihmettele. Pää oli täynnä univelkaa, metatyötä, stressiä, murhetta ja hallitsemattomasti paisuvia työlistoja. Joku epämääräinen numerosarja, mitäs me sillä.

Kolmannen kerran tunnusluku hävisi muistista muutamia viikkoja sitten.  Kesken ihan tavallisen hyvän arjen tunnusluku deletoitiin aivojeni tietokannasta. Nyt joku roti, aivojeni siivooja! Miten noin vain voi hävitä nelinumeroinen luku, jota käytän joka päivä asioidessani pitkin kyliä ja jonka viimeksi olin unohduspäivän aamuna palaverikahvia ostaessani naputellut kahvilan pankkikorttimasiinaan. Puf, yhtäkkiä se oli poissa.

Reilun viikon odottelin vahingossa poistetun tiedon paluuta aivoihini. Aiheutin hämmennystä yrittäessäni joka päivä matkakortin latauspisteellä naputella lihasmuistista oikeaa numeroa. Aivojeni siivooja oli kuitenkin jo ehtinyt viedä roskat.

Oli pakko tilata uusi tunnusluku.

Nyt vain mietin, mikä niin tärkeä tieto aivoihini tallentui sillä hetkellä, että pankkikortin tunnusluku piti sen tieltä siivota pois. Wilman väliaikainen käyttäjätunnus? Lapsen hammaslääkäriajan siirto? Kehotus tsekata täiden varalta perheenjäsenten päät? Uuden Pets-hahmon nimi? Huomio lapsen ulkohousujen jäämisestä pieneksi?

Ei voi tietää. Jotain hemmetin tärkeää sen on täytynyt olla, nyt kun vain muistaisi, mitä.