Lahiomutsi Koti Tulppaanit Tulppaani Kimppu Kevat Valo Aurinko-2620

Kaupallinen yhteistyö: Kauniisti kotimainen

Joka kerta se näky saa sydämen läikähtämään liikuttuneesta onnesta: kun kukkakaupan ovensuuhun on aseteltu ensimmäiset tulppaanit ja lähikaupan vihannesosaston viereen on kannettu herkullinen värikattaus kukkaloistoa. Kotimaisten tulppaanien sesonki on toden totta taas alkanut!

Minulle tulppaanit ovat merkkipaalu kalenterissa, lempeä muistutus talven syvimmän pimeyden taittumisesta. Se on huojennus siitä, että tein taas sen, mikä tuntuu vuosi vuodelta enemmän omalta, mutta jonka järkevyyttä silti välillä kompastun miettimään: minä elin läpi sydäntalven tummien päivien ja hiljaisuutta hellivän kaamoksen. Kukkien väriloisto on myös samalla riehakakkaan anteeksipyytelemätön lupaus tulevasta keväästä. Pukeutukaa te tummiin palttoisiinne, mutta me emme terälehtiemme väreissä säästele!

Tässä se tosiaan taas on, paras aika vuodesta, yksi niistä. Lumi kertyy ikkunoille kinoksiksi ja pakkanen maalaa posket punaisiksi. Aurinko on löytänyt esiin jostain maiseman yllä roikkuvan ja olkapäitä painavan pimeyden takaa. Vaikka pyrin ottamaan pimeyden tänä vuonna turvallisena ja rauhoittavana peittona ylleni, huomaan voivani hengittää paremmin, kun olen kaivautunut sen alta pois. Otan keveitä ilohyppyjä, ja tuore pakkaslumi narskuu kenkien alla.

Miten paljon lisääntynyt valo muuttaakaan maisemaa. Lumikuorrutetut puut välkehtivät niin epätodellisen kauniina, että voisi kuvitella päätyneensä satukirjan sivuille. Valo leikkii kodin seinillä liplattaen, ja tekisi mieli olla kuin kismittelevä ja kehräävä kissa, joka siirtyy päivän kuluessa valoläikkiä seuraten paikasta toiseen. Sydäntalven hissuttelun jälkeen tuntuu taas hyvältä tuntea sisuksista nouseva hyrisevä into ja kohmeesta heräilevä energia.

Innokkuudesta huolimatta otan tulppaanien kanssa pehmeän laskun vuodenajasta toiseen. Ostan kauden ensimmäiset tulppaanini valkoisena tai punaisena, ja yhdistän ne kodin tasoilla seilaaviin havuihin ja joulukukkiin. Muu tuntuisi jopa kaltaiseni värirakastajan mielestä siinä vaiheessa vielä liialliselta. Viikkojen kuluessa huomaan tarttuvani heleämpiin ja pastillisempiin tulppaanisävyihin. Ja näin tammi-helmikuun vaihteessa tajuan tuovani kotiin ne kaikista räiskyvimmät kimput.

Olenkin hyvin tilastojenmukainen suomalainen, sillä Kauniisti kotimainen -yhteistyökumppanini mukaan suomalaiset yksi maailman ahkerimmista tulppaanien ostajista. Meillä on kotona lähes aina leikkokukkia, ja pääsiäiseen asti jatkuvan tulppaanikauden aikana kotimaisia tulppaaneita on saatavilla kohtuuhintaan kukkakauppojen lisäksi melkein jokaisesta ruokakaupastakin.

Suomalaiset tulppaanit tunnistaa Sirkkalehtimerkistä, mitä kannattaa pitää silmällä ja onka perään kannattaa kysellä. Lähikukka on reilu ostos, sillä kuljetusmatkat ovat lyhyet ja kukka tuo työllisyyttä kotimaahan. Itse ostin viimeksi espoolaisesta puutarhasta kotoisin olevia pitkävartisia tulppaaneita kukkakaupasta ja nappasin vielä ruokakauppareissun yhteydessä pari kimppua turkulaista tulppaanikauneutta.

Minä tykkään ripotella tulppaaneja eri puolille kotia – vessaa myöten. Laitan kukat esille rehevissä kimpuissa, ylvään yksinäisenä tai useamman pienen maljakon kokoelmana. Käytän maljakoina kaikkea mahdollista; viinidekanteria, vanhoja pulloja, eriparisia laseja, lasipurnukoita, posliinirasioita ja kirpparin ilmaiskorista löytynyttä vanhaa kahvipannua. Jos tahdot lisää inspiraatiokuvia kotimaisten kukkien käyttöön, ota ihmeessä seurantaan Instagramissa @kauniistikotimainen. Minulle tuo tili on kuin kukkien Satokausikalenteri, josta näen, mitkä kotimaiset kukat juuri nyt ovat kaudessa ja parhaimmillaan.

Jos haluat tulppaanisi terhakoina, kuten minä, leikkaa tulppaaneista ennen veteen laittoa terävällä veitsellä noin 2 senttiä vartta ja laita tulppaanit kääreen kanssa veteen noin puoleksi tunniksi. Näin varret saavat taas imaistua nestejännityksen kohdilleen ja tulppaanit pysyvät skarppeina. Sen jälkeen kääreen voi poistaa. Jos taas tykkäät maljakosta suloisen boheemisti kaartuvista tulppaaneista, nestejännityksen kanssa ei tarvitse olla niin tarkkana.

Lisää tulppaanitietoutta ja -onnea pääsee imemään itseensä nyt perjantaina Helsingin keskuskirjasto Oodin tulppaanitapahtumassa, jossa 100 onnellista pääsee tekemään floristin kanssa veloituksetta oman tulppaanikimpun kotiin vietäväksi. Myös perheen minikokoiset kukkarakastajat toivotetaan tervetulleiksi. Harmi, että en itse pääse paikalle, sillä harva asia sulostuttaa arkeani niin kepeästi kuin tulppaanit, kirjat ja kirjastojen kaunotar Oodi.

Minä en vaihda sesonkiverhoja tai sesonkikoristetyynyjä, mutta vuodenaikojen vaihtuminen näkyy kodissamme sesonkikukkina, kausiruokina ja musiikkina, joka huomaamatta elää vuodenaikojen mukaan.

Vaikka on vielä talvi, mielenmaisemassa on jo kimpullinen kevättä ja kirpeän raikas veriappelsiinin maku mukana. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, ihan pian on aika vaihtaa soittolistoille enemmän Matti Johannes Koivua ja José Gonzálezia.

Jaa